Joo o.. en nyt tiedä mille keskustelualueelle tämä kuuluu mutta kirjoitampa nyt tänne. Eli tapasin netissä sattumalta yhden tytön n. 1,5 vuotta sitten ja vielä tänä päivänäkin ollaan yhteyksissä. Kaikki alkoi niin, että tyttö pyysi ensin minulta mese osoitteen, juttu luisti hyvin ja siitä viikon jälkeen tyttö pyysi puhelinnumeroni.
No kun oltiin pari päivää tekstailtu niin tyttö ehdotti tapaamista, sovinkin hänen kanssaan siitä seuraavalle päivälle tapaamisen. Olin lähdössä niin tuli viesti, hän pahoitteli että ei nyt voikkaan nähdä.
Tuosta siis kaikki alkoi, tekstailtiin, juteltiin mesessä, soiteltiinkin ja juttu luisti hyvin. No sitten tuon ensimmäisen tapaamis ehdotuksen jälkeen tyttö ei enään ehdotellutkaan tapaamisia vaan minä olin aina se kuka ehotti ja sain vastaukseksi aina että ei oikein käy, on jotakin muuta menoa, välillä mitä ihmeellisimpiä selityksiä miksi ei voisi nähdä ja totta kai suutuin koska en päässyt näkemään ja olin ehdotellut tapaamisia ties miten pitkään jo. Suutuin tietenkin aika useasti koska en päässyt näkemään ja tutustumaan tyttöön ihan livenä.
8 kk jälkeen siitä kun aloimme pitää yhteyttä nii tyttö sanoi puhelimessa, että ei haluaisi muuta kun kaverisuhdetta totta kai koska emme olleet vielä edes tutustuneet livenä :D tosin silloin otin asian aika raskaasti koska tiesin että itse olisin ainakin treffi mielellä kun ensimmäinen tapaaminen koittaisi tai jos koittaisi.
Olin todella alakuloinen ja ehkä masentunutkin kun en päässyt tapaamaan tyttöä, joka päivä tuntui todella raskaalta kun en päässyt tapaamaan ja kerroinkin tästä tytölle. Tuntui että hän ei ymmärtänyt kuinka tuskaisaa minun oli olla, hän siltikin keksi aina selityksen sille miksi ei voi nähdä.
Vajaa vuosi sen jälkeen siitä kun aloimme pitämään yhteyttä niin tyttö oli valmis näkemään ja sanoikin puhelimessa ihan yllättäen että haluaisi nyt lähteä tapaamaan minua treffi mielessä vaikka muutamia kuukausia siitä sanoikin ihan toista. Tavattiin siis vuosi siitä kun aloimme pitämään yhteyttä. Ensimmäinen tapaaminen sujui mielestäni hyvin ja samoin tytöstä ja hän sanoikin treffien päätteeksi että olisi kiva nähdä uudelleen.
Aloin ehdottelemaan toista tapaamista, mutta jälleen tyttö keksi mitä ihmeellisimpiä syitä miksi ei voisi nähdä, ihmettelin tuota ja suutuin tytölle useasti koska ei tavattu. No pari kk sitten tyttö sanoi, että on seurannut suhtautumisiani asioihin ja sanoin ettei välitä enään niinkään että ei jos ei pidettäisi yhteyttä joka päivä. Sanoi että ei jaksa enään suuttumisiani. Mutta kun joka ikinen suuttumiseni koski sama asiaa sitä että ei päässyt TAPAAMAAN ! ja sitä että tytöllä oli aina muka jotain muuta menoa kun piti tavata ! en saisi muka suuttua noista asioista, pääni ihan helvetin sekaisin kun haluisin niin kovin tutustua tyttöön paremmin. Sanoinkin aina puhelimessa miten vaikeaa olla ja miksi suutun hänelle. Ja kehuinkin häntä ekoilla treffeillä mutta en tietenkään liikaa.
Ja nyt edelleen sama ongelma tänäkin päivänä ettei pääse tapaamaan, koska hän keksii aina jonkun syyn ja häntä kuulemma haittaa välimatka joka meillä olisi se olisi 25 kilsaa mikä ei ainakaan minulle olisi este.
En todellakaan tiedä mitä tehdä, en pysty unohtamaan tyttöä mikä voi kuulostaa ehkä säälittävältä kun vain kerran tavattu. Vähintään joka toinen päivä olen täysin murtunut, päässäni tämä kyseinen tyttö pyörii 24/7. Haluaisin tavata mutta hän keksii aina jonkun syyn miksi ei voi nähdä, vaikka hänkin on sanonut minulle että haluaisi tutustua minuun livenä vielä paremmin. En tajua olen todellakin hajoamispisteessä, ei ole tervettä enään olla masentunut yli vuotta sen takia että ei pääse tapaamaan tyttöä.
Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuntui todella hyvältä, tuntui että kemiat olisivat loksahtaneet todella hyvin kohdalleen. Tyttö ei sano minulle koskaan mitään suoraan vaan kiertelee kaikessa.
Saattoi nyt olla aika sekava viesti kaikenkaikkiaan mutta tarvisin nyt viisaita neuvoja en mitään irvailuja asiasta.. Olen vasta todella nuori vasta 18 vuotias joten nyt vinkkejä mitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu pahalta kun eka tapaaminen meni niin hyvin mutta kun ei pääse näkemään toista kertaa. Vinkkejä ??
Ja mielellään neuvoja että mitä minun pitäisi sanoa että tyttö tapaisi minut eikä pelkästään vaan niitä neuvoja että jätä tyttö rauhaan.
Ja ollaan pidetty yhteyttä joka päivä 1,5 vuoden ajan, että ei voi olla siitä kiinni ettei tyttöä kiinnostaisi pätkän vertaa ja ihan molemmin puolin aloitellaan mesessäkin keskusteluja ja tekstaillaan ja soitelllaan.
No kun oltiin pari päivää tekstailtu niin tyttö ehdotti tapaamista, sovinkin hänen kanssaan siitä seuraavalle päivälle tapaamisen. Olin lähdössä niin tuli viesti, hän pahoitteli että ei nyt voikkaan nähdä.
Tuosta siis kaikki alkoi, tekstailtiin, juteltiin mesessä, soiteltiinkin ja juttu luisti hyvin. No sitten tuon ensimmäisen tapaamis ehdotuksen jälkeen tyttö ei enään ehdotellutkaan tapaamisia vaan minä olin aina se kuka ehotti ja sain vastaukseksi aina että ei oikein käy, on jotakin muuta menoa, välillä mitä ihmeellisimpiä selityksiä miksi ei voisi nähdä ja totta kai suutuin koska en päässyt näkemään ja olin ehdotellut tapaamisia ties miten pitkään jo. Suutuin tietenkin aika useasti koska en päässyt näkemään ja tutustumaan tyttöön ihan livenä.
8 kk jälkeen siitä kun aloimme pitää yhteyttä nii tyttö sanoi puhelimessa, että ei haluaisi muuta kun kaverisuhdetta totta kai koska emme olleet vielä edes tutustuneet livenä :D tosin silloin otin asian aika raskaasti koska tiesin että itse olisin ainakin treffi mielellä kun ensimmäinen tapaaminen koittaisi tai jos koittaisi.
Olin todella alakuloinen ja ehkä masentunutkin kun en päässyt tapaamaan tyttöä, joka päivä tuntui todella raskaalta kun en päässyt tapaamaan ja kerroinkin tästä tytölle. Tuntui että hän ei ymmärtänyt kuinka tuskaisaa minun oli olla, hän siltikin keksi aina selityksen sille miksi ei voi nähdä.
Vajaa vuosi sen jälkeen siitä kun aloimme pitämään yhteyttä niin tyttö oli valmis näkemään ja sanoikin puhelimessa ihan yllättäen että haluaisi nyt lähteä tapaamaan minua treffi mielessä vaikka muutamia kuukausia siitä sanoikin ihan toista. Tavattiin siis vuosi siitä kun aloimme pitämään yhteyttä. Ensimmäinen tapaaminen sujui mielestäni hyvin ja samoin tytöstä ja hän sanoikin treffien päätteeksi että olisi kiva nähdä uudelleen.
Aloin ehdottelemaan toista tapaamista, mutta jälleen tyttö keksi mitä ihmeellisimpiä syitä miksi ei voisi nähdä, ihmettelin tuota ja suutuin tytölle useasti koska ei tavattu. No pari kk sitten tyttö sanoi, että on seurannut suhtautumisiani asioihin ja sanoin ettei välitä enään niinkään että ei jos ei pidettäisi yhteyttä joka päivä. Sanoi että ei jaksa enään suuttumisiani. Mutta kun joka ikinen suuttumiseni koski sama asiaa sitä että ei päässyt TAPAAMAAN ! ja sitä että tytöllä oli aina muka jotain muuta menoa kun piti tavata ! en saisi muka suuttua noista asioista, pääni ihan helvetin sekaisin kun haluisin niin kovin tutustua tyttöön paremmin. Sanoinkin aina puhelimessa miten vaikeaa olla ja miksi suutun hänelle. Ja kehuinkin häntä ekoilla treffeillä mutta en tietenkään liikaa.
Ja nyt edelleen sama ongelma tänäkin päivänä ettei pääse tapaamaan, koska hän keksii aina jonkun syyn ja häntä kuulemma haittaa välimatka joka meillä olisi se olisi 25 kilsaa mikä ei ainakaan minulle olisi este.
En todellakaan tiedä mitä tehdä, en pysty unohtamaan tyttöä mikä voi kuulostaa ehkä säälittävältä kun vain kerran tavattu. Vähintään joka toinen päivä olen täysin murtunut, päässäni tämä kyseinen tyttö pyörii 24/7. Haluaisin tavata mutta hän keksii aina jonkun syyn miksi ei voi nähdä, vaikka hänkin on sanonut minulle että haluaisi tutustua minuun livenä vielä paremmin. En tajua olen todellakin hajoamispisteessä, ei ole tervettä enään olla masentunut yli vuotta sen takia että ei pääse tapaamaan tyttöä.
Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuntui todella hyvältä, tuntui että kemiat olisivat loksahtaneet todella hyvin kohdalleen. Tyttö ei sano minulle koskaan mitään suoraan vaan kiertelee kaikessa.
Saattoi nyt olla aika sekava viesti kaikenkaikkiaan mutta tarvisin nyt viisaita neuvoja en mitään irvailuja asiasta.. Olen vasta todella nuori vasta 18 vuotias joten nyt vinkkejä mitä minun pitäisi tehdä. Tuntuu pahalta kun eka tapaaminen meni niin hyvin mutta kun ei pääse näkemään toista kertaa. Vinkkejä ??
Ja mielellään neuvoja että mitä minun pitäisi sanoa että tyttö tapaisi minut eikä pelkästään vaan niitä neuvoja että jätä tyttö rauhaan.
Ja ollaan pidetty yhteyttä joka päivä 1,5 vuoden ajan, että ei voi olla siitä kiinni ettei tyttöä kiinnostaisi pätkän vertaa ja ihan molemmin puolin aloitellaan mesessäkin keskusteluja ja tekstaillaan ja soitelllaan.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Menemättä itse asiaan..tekee mieli onnitella lahjakkuudesta kirjoittajana..ei uskoisi 18-vuotiaan kirjoittamaksi.
Et varmaan ikinä täysin saa selville syytä tytön käyttäytymiseen. Muta lopeta jo ihmeessä tuo. Tyttöhän pompottelee sinua aivan miten lystää. Unohda hänet, voi olla aluksi vaikeaa, mutta varmasti nopeasti huomaat ettei hän ole ainoa nainen maailmassa ja olet tyytyväinen että tuollaisesta kiusasta pääsit.
Tuskin kukaan jaksaa kuukautta pidempään noin sekaisin olevan skitsomuijan kimpoilujen tahdissa rimpuilla! 1,5 vuotta kuulostaa kovalta suoritukselta tosiaan. Ihmetellä täytyy että mitä saat tuosta pahan mielen lisäksi ja miksi jatkat yhä vieläkin? Luuletko että se siitä yks kaks hokkuspokkus herkeää ihanaksi ja haluaa tutustua sinuun? Ei ala!!! Tuollaiset naiset sekoilee samalla kaavalla lopun ikäänsä ja et tule koskaan saamaan mitään muuta kuin tuota samaa pompotusta ja löysässä hirressä pitoa.
Sano sille viimeistään tänään että good bye ja kehota hankkimaan tällaista kohtelua haluavat "kaverit" muualta!!!
Ei tuohon ole muuta lääkettä, kuin että unohat koko tytön. Ei se tyttö tiedä vielä yhtään mitä haluaa. Odottelee et joku satujen ritari tulee kimaltavassa haarniskassa kotiportin eteen ja vie hänet pilvilinnaan asumaan. Hän ei halua polttaa siltaa suhun kokonaa, koska on mukava pitää joku joka syytää huomiota häneen joka päivä. Se on vain aika yksipuolinen suhde semmonen, nainen saa sulta huomiota, itse et saa siltä mitään. Eli toimit vaan hänelle "batterina" ja hän samalla odottelee jotain "parempaa".
Lopetat nyt kokonaan hänelle aloituksien teot, annat kaikkien keskustelualoituksien ja viestien tulla ensiksi häneltä itseltään. Jos hän ei yritä pitää yhteyttä suhun niin silloin ei selvästikään ole kiinnostunut erityisemmin susta. Jos jatkat tapaamis "vonkaamista" niin heität ittes niin pussiin ettet enää löydä sieltä ulos millään.
Sinun kannattaa etsiä itsellesi mukavia harrastuksia, jonka kautta löydät uusia ystäviä ja saat elämääsi sisältöä. Ei ole oikein tervettä roikkua yhdessä ihmisessä noin paljon. Sen lisäksi et edes tunne koko tyttöä. Ei hänellä ole mitään velvollisuutta tavata sinua. Niin se vain on.
Silloin kun tapaa kiinnostavan ihmisen ja rakastuu, niin aika nopeasti huomaa, onko tunteet molemminpuolisia. Jos toinen ei halua tavata tai usein keksii tekosyitä, niin silloin pitää ottaa vastuu omasta elämästä ja lähteä suhteesta, jos se ei toimi.
Ymmärrän, että olet nuori. Olet myös herkkä. Sekä arvokas ihminen. Ansaitset oikeita ihmissuhteita elämääsi sekä rakkautta. Juttele enemmän kotona, vaikka äitisi tai sisarustesi kanssa. Ja mene ulos harrastuksiin!!
Olen hiukan samassa tilanteessa ja voimat alkavat loppua, en tiedä kauanko jaksan tätä epätietoisuutta....pelkään että tässä käy vielä huonosti ja rikon itteni todella pahasti.
Miksi sä pakkomielteisesti haluat roikkua? "Ja mielellään neuvoja että mitä minun pitäisi sanoa että tyttö tapaisi minut eikä pelkästään vaan niitä neuvoja että jätä tyttö rauhaan." Miksi? Hän on miettinyt ja katsellut ja kuunnellut ja jotenkin hirveän pakkomielteisesti sun ois pakko nähdä se, sä suutut kun et saa nähdä, kun se toinen ei halua seurustella... Miten suoraan sulle pitäisi sanoa? Ehkä tyttö kirjoittelee vaan kirjoittelemisen ilosta, jos te noin kauan olette kirjoitellleet ja yrittäneet tavatakin, niin tosiasia on se, että ei sitä tyttöä nyt kiinnosta seurustelu sun kanssa, se ei ole kiinnostunut susta romanttisesti eikä seksuaalisesti. Sä olet kaveri, ehkä teillä muuten synkkaa, mutta et muuta.
Ei olekaan tervettä olla vuotta masentunut tuollasen takia, tervettä olisi elää elämäänsä, hyväksyä kirjekaveri ja etsiä muuta. Harrastaa, tehtä töitä, opiskella, tavata ihmisiä ja alkaa vaikka kirjoittelemaan muitten kanssa. Sä kuvittelet asioita:"Ensimmäisen tapaamisen jälkeen tuntui todella hyvältä, tuntui että kemiat olisivat loksahtaneet todella hyvin kohdalleen." Ei ole loksahtanut, sä olet vaan toivonut niin paljon, että kuvittelet sen todeksi. Muutenhan asiat olisivat selvinneet paremmin.
Sä ajattelet vain omaa ahdistustasi ja itseäsi, omaa tapaamishaluasi ja omia tunteitasi. Et yhtään ota huomioon, miten sitä toista voi ahdistaa tuollainen, miten se toinen voi kokea pahana noi suuttumiset tai pahoittaa mielensä roikkumisesta. Sä et mieti yhtään, että se mimmi kiemurtelee, koska ei osaa sanoa suoraan, ja mitä se oikeasti tuntee. Koko suhde on sun tunteita ja sun päätöksiä siitä, miten teillä synkkaa: suhde on kahden kauppa. Ei sitä voi yksin päättää, yksin määrätä eikä yksin hallita.
Kyllä sun pitäisi todellakin ottaa itsesi kanssa aikalisä ja miettiä, miksi noin vahva pakkomielle asiaan. Miksi et voi vaan antaa olla, ottaa löysemmin? Ja miksi et osaa ajatellla sen toisen puolta ollenkaan?
Miksi et voisi hakea jotain terapia-apua, jos joku ihminen pyörii noin paljon mielessä, se alkaa jo hankaloittamaan muuta elämää ja olisi hyvä päästä purkamaan tunteitaan ja tuntojaan jollekin. Pääsisit yli helpommin ja saattaisit löytää uusia asioita.
Haaskaat aikaasi, lopeta jo, siirry eteenpäin. En halua neuvoa sinua tapaamaan tyttöä, koska ei se olisi sinun parhaaksesi eikä tervettä sinulle.
muijakaan ihan täysillä kulje, kun jatkaa toisen kiusaamista noin kauan. Miksei hän pistä poikki tilannetta, kun siihen ei kiinnostuneena paremmin pystyisi? Voi olla helppo syytellä aloittajaa että ei ole tervettä tuollainen, mutta ihastuminen, syvä sellainen ei olekaan ihan terve olotila. Turha järkeillä ihastuneen tekemisiä, vaan ihmetellä lähinnä tuon ei ihastuneen tekemisiä ja halua tieten tahtoen satuttaa toista jatkuvalla syötöllä. Se muija ei voi olla tietämättä tuon syvästä ihastumisesta, tai sitten on ihan pimeä tapaus. Paremmat eväät hänellä olisi laukaista tilanne, mutta kun pitää roikkua ihastuneessa ja kiusta sitä. On monia muijia, jotka keräävät ympärilleen ihastuneiden miesten "kaveri"-haaremia. Saavat niistä jotakin pönkitystä itselleen jne.
Jos ihan kokeilumielessä nyt teet niin, että et vastaa hänen soittoihinsa, tekstareihinsa ja meseviesteihinsä lainkaan, jos tyttöä oikeesti kiinnostaa niin hän alkaa kyllä kyselemään perään. Voit jossain vaiheessa vaikka sanoa, että et ehdi nyt jutella kun on muuta tekemistä. Ehkä se siitä sit ymmärtää miltä susta tuntuu. Varo kuitenkaan loukkaamasta tytön tunteita.
Mutta yleensä kun menettää jotain niin vasta silloin tajuaa miten tärkeää tai ihanaa se asia olikaan. :]
Kannattaa tosiaan vähentää niiden viestien lähettelyä. Ja kun lähetät, niin yritä välttää kaikkea turhan tapaamista vonkaavaa. Äläkä koskaan laita mitään sellaista, että tuntuu raskaalta, jos ette tapaa. Nuoria tyttöjä alkaa vain "ahdistaa" sellainen.
Sun pitäis saada se nainen haluamaan tavata sut. Mikä teidän viestittelyissä aluksi sai tytön kiinnostumaan? Voisit myös lisätä hyväntahtoista kiusottelua, se on yleensä pelkästään hyvästä.
Toisaalta kannattaa hankkia muita naisprojekteja, tuo tyttö voi ehkä heltyä joskus 2012. :D