Kylläpä on jännä juttu. Elän avoliitossa ja meillä on yks 2-vuotias lapsi. Nainen on tällä hetkellä töissä ja tekee kokin hommia. Kokin hommia löytyy siis joka puolelta suomee. Minun alani on taas ellainen että työpaikkoja on todella harvoin tarjolla. Olen nyt ollut työttömänä jo vuoden verran ja nyt kun minulle vihdoin ja viimein tarjotaan oman alan töitä niin pitäisi muuttaa keski-suomeen.
Naisellehan se ei tietenkään käy kun hänellä on niin ihana duuni täällä pääkaupunkiseudulla että eihän sitä voi jättää. Sen lisäksi puolustelee pojan hoiton paikan ihanuutta.
Minä taas näen asian niin että en hän varmasti saa töitä sieltäkin ja hoitopakka on kanssa varmasti ihan ok. Toisekseen en jaksa enää olla työttömyyskorvauksilla ja rahaton koko ajan.
Kertokaapas millä tavalla mä saan naiseni tajuamaan että meidän olis parempi asua tuolla missä meillä molemmilla on töitä?
Naisellehan se ei tietenkään käy kun hänellä on niin ihana duuni täällä pääkaupunkiseudulla että eihän sitä voi jättää. Sen lisäksi puolustelee pojan hoiton paikan ihanuutta.
Minä taas näen asian niin että en hän varmasti saa töitä sieltäkin ja hoitopakka on kanssa varmasti ihan ok. Toisekseen en jaksa enää olla työttömyyskorvauksilla ja rahaton koko ajan.
Kertokaapas millä tavalla mä saan naiseni tajuamaan että meidän olis parempi asua tuolla missä meillä molemmilla on töitä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Tutustukaa ehkä tulevan kotipaikkakuntanne päiväkoti paikkoihin...ja naisesi työtilanteeseen siellä...ja mitä muuta uusi tuleva paikkakunta tarjoaa...koska mielestäni koti on siellä missä on perhe, vaikka ystävät ja sukulaiset jäävät tänne ruuhka Suomeen, niin aina voi heitä pyytää kylään...ja mikä se estää joskus palaamasta tänne takaisin..jos teistä ei kumpikaan siellä viihdy. Elämä on mielestäni seikkailu ja kaikkea uutta on hyvä kokeilla ja kokea....toivottavasti pääsette sopu ratkaisuun ja sinäkin pääset oman alan hommiin..ei ole mukavaa olla toimeton ja rahaton...miehelle se on vielä kovempi paikka kun naiselle...tsemppiä ja hyvää kevättä teille.....
No aivan.. Tätä olen hänelle yrittänyt sanoa. Tosin hän pääsisi nyt paljon lähemmäksi omia vanhempiaan. Vanhemmat ovat hänelle kaikki kaikessa ja viime kesänäkin vietettiin siellä 2 viikkoa. Nyt kun asutaan täällä niin he eivät näe omaa lapsenlastaan kun sen kaks kertaa vuodessa. Täällä pääkaupunkiseudulla hänellä ei ole mitään muita kytköksiä kun se työpaikka ja kaksi kaveria. Silti hanaa vastaan. Vituttaa päivästä toiseen kun ei pysty hoitamaan muita omia velvollisuuksia kun vaan isänä olemisen. Raha ei tee onnelliseksi mutta se antaa kuitenkin pientä turvaa.
Vaikka en tunne sinua, mutta olet mielestäni fiksu kaveri...tollasia miehiä itse arvostan. Helposti mies alkaa juomaan ja ei työt edes kiinnosta. Kysyn nyt sinulta, että onko aidosti oikeesti teidän parisuhteenne kunnossa??????ja muutto pois on siksi ongelma....Terveisin vilja 38..
Niin empä tiiä. Ainakin minun työttömyys on vaikuttanut suhteeseen. Koko ajan tarvitsee muutella laskujen eräpäiviä ja silleen. Autolainakin löytyy mutta sitä ei ole tarvinnu siirtää. :)
Vähän alkaa kuitenkin tuntuun jo siltä että ehkäpä tää on tässä.
Entä, jos sinä otat työn vastaan joka tapauksessa ?
Katso sitten miten perhe-elämä jatkuu. Nainen ei ymmärräkään, mikä apu sinusta on ollut kotitöissä ja lastenhoidossa. Ehkä kuitenkin olisi kiva elää perhe-elämää kolmistaan, mutta nainen ei ymmärrä sitä ennen kuin on kokeillut yh-elämää.
Ole valmis myös elämään lapsesi kanssa kahden. Perhe-elämä on kompromisseja. Miksi naisesi ei niihin suostu? Sinulla on järkevät perusteet. Vielä tarhaikäisen lapsen kanssa on parempi muuttaa. Se vaikeutuu lapsen kasvaessa, kun kaverit käyvät yhä tärkeämmiksi, koulu alkaa, jne.
Elättääkö nainen aidosti teidät kaikki, vai kärsitkö huonommuutta, kun hänellä on rahaa ja sinulla ei?
Työssäkäyvän puolison tulee elättää kotona oleva perhe.
Kokin palkalla ei pahemmin elätetä kolmea henkilöä. Mulla on toiminimi millä olen tehny sellasta sopivaa kuukausiliksaa koko ajan. Sillä olen pystyny hoitaan ihan hienosti autot ja muut kulut. Hommahan meillä toimii tällä tavalla että minä vien lapsen hoitoon ja haen sen iltapäivällä. Ostan joka kuukausi vaipat ja ruuat poitsulle sekä meille.Tosin vaippoja me ei tarvita, ainakaan vielä :)
Neitokainen ei ole vienyt lasta edes neuvolaan. Minä hoidin nekin asiat. 1,5 vuotis neuvola ja nyt hetki sitten oli toi 2-vuotisneuvola.
Eli olen kyllä valmis lähtemään myös lapsen kanssa kaksin mutta suomessa kun ollaan niin ei se mahdollista. Isä on aina heikoilla käyttäyty äiti sitten miten tahansa. Anteeksi kaikille naisille mutta näin se asia vain on.
Huonommuuta en kärsi asiasta vaan minua painaa lähinnä se että haluan antaa lapselleni parempaa ja valitettavasti en pysty täällä päin sitä tarjoamaan.
Olen sinun kanssa samaa mieltä siitä että kun yhdessä ollaan niin työssäkäyvän puolison pitää elättää koko poppoo. En minä ole ikinä valittanut jos olen maksumieheksi joutunut. Naisen rahat menee käytännössä kokonaan hänen omiin henkilökohtaisiin asioihin. Ostipa hän lapsen lapsilisistä itselleen 17 euron arvoisen shampoopullon:) Mukulalle osti pari purkkia ruokaa.
Olet siis käytännössä jo nyt yksinhuoltaja ja perheen elättäjä.
Sitä en huomannut aloitusviestistäsi :)
Kuinkakohan moni nainen on vain pakannut kimpsunsa ja kampsunsa sekä lapsensa ja muuttanut muualle miehen jäädessä perään ihmettelemään.
Se, jonka luona lapsi jo asuu, saa helpommin lähihuoltajuuden.
Sinulla on hyvät mahdollisuudet saada lähihuoltajuus, jos asioit tarhassa ja muissa lapsen asioissa ja viranomaiset todentavat tämän. Ehkä kannattaisi jutella heidän kanssaan myös ennen päätöksiä.
Koska yhteiskunta suojelee naisen oikeuksia enemmän kuin lapsen ja miehen, teille todennäköisesti määrättäisiin yhteishuoltajuus. Niissä sopimuksissa usein päätetään siitä, että tapaava vanhempi maksaa matkakulut (vaikka asuisit toisella paikkakunnalla).
Koska kuitenkin sanot haluavasti lapsesi parasta, niin kannattaa miettiä vielä kaksi kertaa ennen päätöksiä.
Lapsen paras ei ole materia. Usein lapsi tarvitsee ympärilleen juuri isän ja äidin ollakseen onnellinen. Sitä sinun kannattaa miettiä, jos muuten sinulla menee parisuhteessa hyvin. Kertomasi perusteella ansiosi oli kohtuullisella tasolla jo nykyisessä asuinpaikassasi.
Kulissiliitossa ei kuitenkaan kannata elää, jos muutoin tunnet, että naisellasi on erilaiset arvot kuin sinulla.
Vaikka eroaisitte, lapselle saattaisi olla hyvä asia, että elätte edelleen samalla paikkakunnalla.
...vai olisiko äiti liian vähän kiinnostunut lapsensa elämästä ja poissa muutenkin?
Vastaaja on nainen.