Pyysit minua kirjoittamaan jonkunlaisen arvostelun joten pannanpa toimeksi :)
My Dying Bride: Songs of Darkness, Words of Light
(2004, Peaceville/Snapper)
4/5
Brittien saarilta jo yli 10 vuotta metallimaailmaan vaikuttaneen My Dying Briden uutukainen on aina iso asia. Varsinkin mahtavan Dreadful Hoursin jälkeen kuultuani bändin painuneen taas studioon alkoivat niskavillat nousemaan hitaasti pystyyn. Kun sitten tuli aika, että sain asettaa soittimeeni Songs of Darkness, Words of Light levyn ensivaikutelma oli juuri se kuin pitääkin. Tältä My Dying Briden tulee kuulostaa.
Soundimaailma on hieman puhtaampi, mutta samalla jollain lailla laajempi kuin edellisellä täyspitkällä. Hittikaavoja ei todellakaan viljellä ja biisit tuntuvat elävän omassa maailmassaan. Maailmassa jossa ei juuri päivä paista vaan hiljainen vesisade lankeaa ikkunalaudalle samalla kun surun murtama mies katsahtaa ulos ikkunasta huolet harteillaan ja viinilasi kädessään. Bisiit toimivat parhaiten kokonaisuutena ja ensimmäisellä kuuntelukerralla korviin tarttuu vain tietyt riffit ja melodiat, eivät niinkään selkeästi tunnistettavat ja erottuvat kappaleet. Jonkun levyn kohdalla tämä olisi melkeinpä itsestäänselvästi heikko asia, mutta My Dying Briden kohdalla tämä on vahva puoli. Miksi etsiä erilailla soundaavia maailmoja biiseihin jos kokonaisuuden saa kuulostamaan näin vakuuttavalta?
Pelkkää pitkää biisiä levy ei toki ole. The Wreckage of My Flesh kulkee kuin viimeisillä höyryillään ylämäkeen pyrkivä juna ja Aaronin lähes puhuva laulu huokuu murhetta ja mielipuolisuutta. Hienot kirkkourutkin hoitavat nätisti osansa biisin tunnelmassa ja syntikan takaa löytyykin bändin uusin kasvo, neito nimeltä Sarah Stanton. My Wine In Silence maalailee sateisia kattoja mielikuviin ja biisin sanat tukevat täysin sitä murheenmurtamaa kuvaa jota koko levy edustaa.
Jotta ei menisi aivan täydeksi kehuskeluksi niin miinuksista mainittakoon Aaronin kieltämättä hieman nuljulta kuulostavat death osuudet. Mutta sekin sopii tavallaan kuvaan ihmisrauniota kuvailevien sanoitusten kanssa. Levy ei sinällään tarjoa mitään uutta ja ennenkokematonta, mutta koskapa tällaisia levyjä tehdään ihmisille jotka pitävät My Dying Briden kaltaisesta suruvirsi-doomista niin he tästä takuulla osaavat nauttia. Jos vaadit nopeaa, energistä ja räväkkää otetta metalliin, kierrä tämä levy.
My Dying Bride: Songs of Darkness, Words of Light
(2004, Peaceville/Snapper)
4/5
Brittien saarilta jo yli 10 vuotta metallimaailmaan vaikuttaneen My Dying Briden uutukainen on aina iso asia. Varsinkin mahtavan Dreadful Hoursin jälkeen kuultuani bändin painuneen taas studioon alkoivat niskavillat nousemaan hitaasti pystyyn. Kun sitten tuli aika, että sain asettaa soittimeeni Songs of Darkness, Words of Light levyn ensivaikutelma oli juuri se kuin pitääkin. Tältä My Dying Briden tulee kuulostaa.
Soundimaailma on hieman puhtaampi, mutta samalla jollain lailla laajempi kuin edellisellä täyspitkällä. Hittikaavoja ei todellakaan viljellä ja biisit tuntuvat elävän omassa maailmassaan. Maailmassa jossa ei juuri päivä paista vaan hiljainen vesisade lankeaa ikkunalaudalle samalla kun surun murtama mies katsahtaa ulos ikkunasta huolet harteillaan ja viinilasi kädessään. Bisiit toimivat parhaiten kokonaisuutena ja ensimmäisellä kuuntelukerralla korviin tarttuu vain tietyt riffit ja melodiat, eivät niinkään selkeästi tunnistettavat ja erottuvat kappaleet. Jonkun levyn kohdalla tämä olisi melkeinpä itsestäänselvästi heikko asia, mutta My Dying Briden kohdalla tämä on vahva puoli. Miksi etsiä erilailla soundaavia maailmoja biiseihin jos kokonaisuuden saa kuulostamaan näin vakuuttavalta?
Pelkkää pitkää biisiä levy ei toki ole. The Wreckage of My Flesh kulkee kuin viimeisillä höyryillään ylämäkeen pyrkivä juna ja Aaronin lähes puhuva laulu huokuu murhetta ja mielipuolisuutta. Hienot kirkkourutkin hoitavat nätisti osansa biisin tunnelmassa ja syntikan takaa löytyykin bändin uusin kasvo, neito nimeltä Sarah Stanton. My Wine In Silence maalailee sateisia kattoja mielikuviin ja biisin sanat tukevat täysin sitä murheenmurtamaa kuvaa jota koko levy edustaa.
Jotta ei menisi aivan täydeksi kehuskeluksi niin miinuksista mainittakoon Aaronin kieltämättä hieman nuljulta kuulostavat death osuudet. Mutta sekin sopii tavallaan kuvaan ihmisrauniota kuvailevien sanoitusten kanssa. Levy ei sinällään tarjoa mitään uutta ja ennenkokematonta, mutta koskapa tällaisia levyjä tehdään ihmisille jotka pitävät My Dying Briden kaltaisesta suruvirsi-doomista niin he tästä takuulla osaavat nauttia. Jos vaadit nopeaa, energistä ja räväkkää otetta metalliin, kierrä tämä levy.
Vastaukset 7
Vanhimmat
No siinäpä sille "Darkmoon" henkilölle, todiste että kaveri osaa arvostella. Hyvä!
Kiitoksia kovasti :) *Kiitos ja kumarrus*
perkele vieköön meidänhän pitäisi tehdä arvosteluja fifty fifty,arvsotelussasi on yhtä paljon yksityiskohtia kuin mitä on mun leffaarvosteluissa.Muuten jos sua kiinnostaa ne niin käy vilkaisemassa oon tehnyt niitä nimellä:epicsword-86 ja löytyy täältä Suomi24.Sitten laitoin kommentteja folkista ja muusta metallin lisäksi parhaasta musasta,teen omanlaista sellaista keyboardilla.Olet tehnyt näköjään aika paljon arvosteluja.-kiitos- hail!!!!!!!!
Tuo oli toinen arvosteluni vasta :) Eka oli Satyriconin Volcano, mutta kiitti toki.
Satyriconilla on ihan hyviä jotkut biisit.Nimittäin juuri tuolta volcanolta,en ole kuullut muita levyjä.Mitä seuraavaksi?....aiotko vielä vastata joihinkin arvosteluihini tai no ne mitä olen nyt tänne tehnyt niin eivät ne täysin ole sellaisia.Minä ainakin vastailen sinun juttuihisi.
Black Lava biisi on ehdottomasti ainakin huomion arvoinen. Sekä tietenkin samaiselta levyltä Fuel for Hatred.
moni sellainen joka kuuntelee metallia,tykkää myös perus folkista ja ambientista ym...