Hei kaikki laihduttajat!
Äh, oli pakko tulla hehkumaan jonnekin. Kai minä sitten onnistuin. Ei sitä vielä oikein edes käsitä. Eli olen koko ikäni ollut pullea, en siis koskaan mitenkään sairaalloisen ylipainoinen, mutta sellainen "iso punaposkinen tyttö". Aina olen hävennyt itseäni, ja kaikki teini-iän hömpötykset ovat jääneet tekemättä. Ei minulla oikeastaan ole koskaan ollut terveydellistä (fyysistä) tarvetta laihduttaa, mutta henkisesti pelkkä pieni pyöreyskin on nykyteinien maailmassa kova paikka. Varmasti näin on vanhemmillakin.
Toivottavasti kukaan ei tästä ärsyynny. Monella on oikeasti henki kyseessä ylipainonsa kanssa. Ehkä terveys on ainoa kunnon motiivi laihduttamiseen, ja tuloskin siten pysyvämpi. En tiedä tuleeko painoni pysymään tällaisten esteettisten ja itsetuntopainotteisten motiivien vuoksi, mutta minkäänlaisia vaikeuksia ei nykyistä painoa ole ollut pitää, parin kilon pudotus kesäksi on vielä tähtäimessä.
Mitä siis tapahtui? Olen laihduttanut koko ikäni erilaisilla kitukonsteilla, muutama "oikeaoppinen" laihdutusyrityskin on mahtunut mukaan. Yht´äkkiä jotain vain tapahtui enkä enää sortunutkaan, en ole itsellenikään sitä vielä osannut selittää. Joten tämä teksti kannustakoon niitä, jotka vuosikausia ovat epäonnistuneet: se viideskymmeneskolmas uusi alku voi todella olla sitä.
Ei minulla ole kenellekään mitään vinkkejä. Päivässä syön 1000-1500 kaloria, ja tähän saa kuulua juuri sitä mitä haluan. Yleensä se on terveellistä ja monipuolista ruokaa, joskus pelkkä iso suklaalevy, joskus taas näiden yhdistelmä. Mitään en ole itseltäni kieltänyt. Liikunnan kanssa on sama juttu, 5 tuntia viikossa mitä tahansa. Jokaisella lie omat metodinsa, joten niihin en puutu.
Aloitin joulukuun alussa, kieltämättä ei ehkä paras ajankohta vuodesta. Silloin painoin 73 kiloa ja pituus jämäkät 168 cm. Eli eipä mitään hurjia lukuja. Ja siitä se lähti. Vaa´alla kävin ensimmäisen kerran vasta tammikuussa, koska olen aina aikaisemmin masentunut kun kiloja ei viikon kuurin jälkeen ollutkaan tippunut, mikä sitten tietysti on johtanut innostuksen lopahtamiseen. "Ensikäynnin" jälkeen puntaroin kerran viikossa.
Aina sanotaan että laihdutusta ei kannata yhdistää kiireiseen elämänvaiheeseen. Olen miettinyt että juuri työntäyteinen syksy ja kevät todellisuudessa auttoi. Eli mitä enemmän laihdutus on mielessä, sitä vaikeampaa siitä tulee. Tekisi mieleni sanoa että laihduin tässä elämän pyörteissä, mutta kovaa puurtamista se kuitenkin oli. Usko oli todella koetuksella alussa, mutta kun olin laihtunut ensimmäiset viisi kiloa, niin pääsin jonkinlaiseen rutiiniin. Onnistuminen ruokkii onnistumista. Toinen neuvoni on siis jättää vaaka rauhaan vähintään kuukaudeksi laihdutuksen alussa.
Kirjoitin tämän varmasti liian aikaisin, koska en ole vielä tarpeeksi analysoinut nykyistä henkistä ja fyysistä tilaani. Mitä muutoksia minussa on tapahtunut, mitä teen nyt, hyödynkö tästä todella jotain? Ei tätä ihan vielä käsitä. Sama epävarma henkinen minä on kai edelleen vain uusissa kuorissa. Mutta jotenkin olo on silti todella paljon vahvempi. Tuntuu että nyt voin oikeasti tehdä sellaisia asioita kuin haluan, aiemmin en ole kehdannut koska "mikään ei ole säälittävämpää kuin lihava nolaamassa itseään". Ei niin että kaikki haluamani asiat liittyisivät itseni nolaamiseen, mutta olenhan kuitenkin nuori. :) Kuullostakoon kuinka lapselliselta tahansa, niin tuleva kesä on ensimmäinen bikini-kesäni.
Halusin vain toivottaa kaikille laihduttajille hirveästi tsemppiä ja sisua. Muutokset ja tulokset eivät ilmesty hetkessä. Aurinkoa, lämpöä ja valoa teille!
n20, nyt 168/57
Äh, oli pakko tulla hehkumaan jonnekin. Kai minä sitten onnistuin. Ei sitä vielä oikein edes käsitä. Eli olen koko ikäni ollut pullea, en siis koskaan mitenkään sairaalloisen ylipainoinen, mutta sellainen "iso punaposkinen tyttö". Aina olen hävennyt itseäni, ja kaikki teini-iän hömpötykset ovat jääneet tekemättä. Ei minulla oikeastaan ole koskaan ollut terveydellistä (fyysistä) tarvetta laihduttaa, mutta henkisesti pelkkä pieni pyöreyskin on nykyteinien maailmassa kova paikka. Varmasti näin on vanhemmillakin.
Toivottavasti kukaan ei tästä ärsyynny. Monella on oikeasti henki kyseessä ylipainonsa kanssa. Ehkä terveys on ainoa kunnon motiivi laihduttamiseen, ja tuloskin siten pysyvämpi. En tiedä tuleeko painoni pysymään tällaisten esteettisten ja itsetuntopainotteisten motiivien vuoksi, mutta minkäänlaisia vaikeuksia ei nykyistä painoa ole ollut pitää, parin kilon pudotus kesäksi on vielä tähtäimessä.
Mitä siis tapahtui? Olen laihduttanut koko ikäni erilaisilla kitukonsteilla, muutama "oikeaoppinen" laihdutusyrityskin on mahtunut mukaan. Yht´äkkiä jotain vain tapahtui enkä enää sortunutkaan, en ole itsellenikään sitä vielä osannut selittää. Joten tämä teksti kannustakoon niitä, jotka vuosikausia ovat epäonnistuneet: se viideskymmeneskolmas uusi alku voi todella olla sitä.
Ei minulla ole kenellekään mitään vinkkejä. Päivässä syön 1000-1500 kaloria, ja tähän saa kuulua juuri sitä mitä haluan. Yleensä se on terveellistä ja monipuolista ruokaa, joskus pelkkä iso suklaalevy, joskus taas näiden yhdistelmä. Mitään en ole itseltäni kieltänyt. Liikunnan kanssa on sama juttu, 5 tuntia viikossa mitä tahansa. Jokaisella lie omat metodinsa, joten niihin en puutu.
Aloitin joulukuun alussa, kieltämättä ei ehkä paras ajankohta vuodesta. Silloin painoin 73 kiloa ja pituus jämäkät 168 cm. Eli eipä mitään hurjia lukuja. Ja siitä se lähti. Vaa´alla kävin ensimmäisen kerran vasta tammikuussa, koska olen aina aikaisemmin masentunut kun kiloja ei viikon kuurin jälkeen ollutkaan tippunut, mikä sitten tietysti on johtanut innostuksen lopahtamiseen. "Ensikäynnin" jälkeen puntaroin kerran viikossa.
Aina sanotaan että laihdutusta ei kannata yhdistää kiireiseen elämänvaiheeseen. Olen miettinyt että juuri työntäyteinen syksy ja kevät todellisuudessa auttoi. Eli mitä enemmän laihdutus on mielessä, sitä vaikeampaa siitä tulee. Tekisi mieleni sanoa että laihduin tässä elämän pyörteissä, mutta kovaa puurtamista se kuitenkin oli. Usko oli todella koetuksella alussa, mutta kun olin laihtunut ensimmäiset viisi kiloa, niin pääsin jonkinlaiseen rutiiniin. Onnistuminen ruokkii onnistumista. Toinen neuvoni on siis jättää vaaka rauhaan vähintään kuukaudeksi laihdutuksen alussa.
Kirjoitin tämän varmasti liian aikaisin, koska en ole vielä tarpeeksi analysoinut nykyistä henkistä ja fyysistä tilaani. Mitä muutoksia minussa on tapahtunut, mitä teen nyt, hyödynkö tästä todella jotain? Ei tätä ihan vielä käsitä. Sama epävarma henkinen minä on kai edelleen vain uusissa kuorissa. Mutta jotenkin olo on silti todella paljon vahvempi. Tuntuu että nyt voin oikeasti tehdä sellaisia asioita kuin haluan, aiemmin en ole kehdannut koska "mikään ei ole säälittävämpää kuin lihava nolaamassa itseään". Ei niin että kaikki haluamani asiat liittyisivät itseni nolaamiseen, mutta olenhan kuitenkin nuori. :) Kuullostakoon kuinka lapselliselta tahansa, niin tuleva kesä on ensimmäinen bikini-kesäni.
Halusin vain toivottaa kaikille laihduttajille hirveästi tsemppiä ja sisua. Muutokset ja tulokset eivät ilmesty hetkessä. Aurinkoa, lämpöä ja valoa teille!
n20, nyt 168/57
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea Sinulle suuresta saavutuksestasi! Ymmärrän hyvin fiiliksesi ensimmäisestä bikinikesästä. Perässä tullaan... ;)
Onnitteluni. :D Tosi hieno saavutus.
vau, mitkä mitat!!Tosi upeeta, nauti kesästä täysin rinnoin!:P