Minulla on siihen ihan henkilökohtainen kokemus, nimittäin miehenä. Mies on ihminen, hänelläkin on omat tavoitteensa ja halunsa parisuhteessa. Suhteeseen aletaan kahden ihmisen keskinäisellä sopimuksella, en ole vielä kovin usein kuullut että suhteeseen joutuu tahtomattaan. Mikäli suhteesta halutaan pysyvä ja onnellinen, kuuluu molempien osapuolten pitää suhteen solmimisen aikoihin asetetut pelisäännöt ja lupaukset ynnä muut asiat millä on esittänyt olevansa tähän suhteeseen valmis ja oikeutettu. Mikäli nämä asiat eivät toteudu - oli se sitten naimista suhteeseen kuulumattoman kanssa, seksin panttaaminen, väkivalta tai mikä tahansa mikä ei kuulunut suhteeseen silloin kun päätettiin suhde aloittaa - niin silloin on kyse luottamuksen pettämisestä. Itse olen kokenut petetyksi tulemisen, pettäminen ei tapahtunut käymällä panenskelemassa muita. Mutta on erittäin ratkaisevaa jos yhdessä sovitut asiat eivät toteudu sopimuksen mukaan. Kun on saatu ympärillä olevat asiat kasattua ( talo, lapset, kaveripiiri, muu yhteisö ) niin toinen osapuoli huomaakin, että nyt minulla on mahdollisuus käyttää valtaa. Käyttäydytään eri tavalla kun "silloin ennen", ollaan töykeitä, periaatteet eivät olekkaan enään niin samanlaisia kun on sovittu jne.. Kaikenlisäksi voidaan alkaa pantata seksiä, varsinkin kun tiedetään, että toiselle se on hirveän tärkeä asia parisuhteessa. Muuten perhe-elämä ja taloudelliset asiat sujuvat, mutta tunne katoaa suhteesta.
Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan tiettyyn ikään saakka ja mikäli perheen ristiriidat ei kohdistu lapsiin on ihan samantekevää jos vanhemmista toinen tai molemmat harrastavat seksiä jonkin muun kanssa.
Oikeastaan katson sen jopa paremmaksi vaihtoehdoksi jos se estää perheen sisäiset rankat riitelyt ja väkivallan.
Siis, palatakseni otsikon mukaiseen kysymykseen, vastaan: Mies(kin) käy vieraissa siksi että kumppani on pettänyt luottamuksen rikkomalla yhdessä sovittuja pelisääntöjä.
Eikä miehellä vieraissa käyminen ole sen kummempaa kuin kullin upottamista toisen naisen pimpsaan ja siitä nauttimisesta. Sama päinvastoin naisen kohdalla.
Jos vieraissa käyminen parisuhteessa halutaan estää, niin silloin kannattaa molempien osapuolten kunnioittaa yhteistä sopimusta kaikissa asioissa, eikä vai jossain tapauksissa.
Lapset tarvitsevat molempia vanhempiaan tiettyyn ikään saakka ja mikäli perheen ristiriidat ei kohdistu lapsiin on ihan samantekevää jos vanhemmista toinen tai molemmat harrastavat seksiä jonkin muun kanssa.
Oikeastaan katson sen jopa paremmaksi vaihtoehdoksi jos se estää perheen sisäiset rankat riitelyt ja väkivallan.
Siis, palatakseni otsikon mukaiseen kysymykseen, vastaan: Mies(kin) käy vieraissa siksi että kumppani on pettänyt luottamuksen rikkomalla yhdessä sovittuja pelisääntöjä.
Eikä miehellä vieraissa käyminen ole sen kummempaa kuin kullin upottamista toisen naisen pimpsaan ja siitä nauttimisesta. Sama päinvastoin naisen kohdalla.
Jos vieraissa käyminen parisuhteessa halutaan estää, niin silloin kannattaa molempien osapuolten kunnioittaa yhteistä sopimusta kaikissa asioissa, eikä vai jossain tapauksissa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Avioliittosopimuksessa luvataan KAHTA ASIAA: rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä ja osoittaa uskollisuutta (eli ei harrasteta sukupuoliyhteyttä toisten kanssa). Ei siinä luvata mihin kaikkeen olet oikeutettu esim. saamaan seksiä kolme kertaa viikossa ym. Eikö se juuri ole sitä rakastamista vastoinkäymisissä, jos naisellasi on haluttomuutta. Monta kertaa mies on itseasiassa itse syypää tuohon haluttomuuteen. Minua ei myöskään ensihuuman haihduttua haluttanut, koska mies ei tehnyt mitään asian eteen. Nyt hän on ruvennut kehumaan minua, hyväksyvä kosketus (myös ilman seksiä) ym. "lämmittelyä", niin halutkin tulevat takaisin. Kysy vaimoltasi mitä hän haluaa. Monet naiset haluavat olla ihailtuja. Anna hanelle hyväksyviä katseita, anna hänen ymmärtää, että olet häntä varten ja pidät hänestä huolta. Ole romanttinen.
en ole mennyt naimisiin. Tuijotellaan kahden lupauksen perään, ja pihdataan ja vittuillaan ja ollaan patalaiskoja. On aika helppo osoittaa uskollisuutta (eli ei harrasteta sukupuoliyhteyttä toisten kanssa), kun ei kepaa muutenkaan kellekkään enää kun ikäkin jo painaa. Tuntuu jotenkin tutulta, näen sinussa ja sinun tekstissäsi kumppanini. Onneksi tässä suhteessa voi käydä vieraissa kun ei ole tullut luvattua uskollisuutta.
Naatitaan.. naatitaan...
sanoa, että uskollisuuden osoittaminen tarkoittaa, ettei harrasteta seksiä toisten kanssa!
Uskollisuus on paljon muutakin! Kyllä minusta on uskottomuutta sekin, että lakkaat toimimasta sovitulla tavalla yhteiseksi hyväksi, rikot lupauksiasi, et välitä toisen tunteista, vaan laitat oman etusi kaiken edelle.
Ei, ei avioliittolupaus tosiaan sisällä sitä, että olisi oikeutettu kolmeen seksikertaan viikossa... Mutta pitääkö sen aktiivisemman osapuolen tyytyä kohtaloonsa ja päästä fyysiseen kanssakäymiseen vaikkapa kerran kuukaudessa - miksi se vähemmän aktiivinen osapuoli ei tule "puolitiehen vastaan"..? Ai niin, mutta eihän se käy, kun hänellä on oikeus päättää omasta ruumiistaan..! Ja toinen joutuu olemaan ilman seksiä, vaikka hänellä on sama oikeus...
Mitä sinä annat puolestasi miehelle, kun odotat hänetlä kehumista ym..? Taidat olla niitä ihmisiä, joilla on oikeuksia, kun taas miehellä on velvollisuus pitää sinut tyytyväisenä ja onnellisena? Sinun tapasi hyväksyä miehesi on ilmeisesti se, että annat hänen ylipäätään koskea itseesi? Todella jaloa avioliiton "toteuttamista"!
Vastoinkäymisissä tarkoittaa myös anteeksiantoa pettämisen jälkeen. Jos toinen sen anteeksiannon ansaitsee. Ja merkitystähän on vain sillä, mitä on yhteisesti sovittu, jumalansanasta viis.
on oikeus elää niin kuin haluat, jos et loukkaa toisia. Elä avoimessa ja vapaassa suhteessa ja pane niin paljon kuin huvittaa. Älä kuitenkaan vaadi sitten kumppaniltasi uskollisuutta, äläkä valehtele olevasi uskollinen. NÄIN YKSINKERTAISTA SE ON!!!! Jos kumppanisi haluaa elä yksiavioisessa suhteessa, hän ei ole sinua varten.
Olisiko miehellä joskus suuta/uskallusta kertoa puolisolleen jos joku tuntuu mättävän suhteessa? Asioihin voisi ajoissa saada muutoksen. Siksi meille on luotu suu, jotta sitä käytettäisiin. Mikä miehiä pelottaa ottaa asiaa puheeksi jos tuntuu, että vierasta tekee mieli? Itse olisin voinut muuttaa asioita ennenkuin mies olisi tarvinnut hakea "lohtua" toiselta, mutta kun raukka ei puhunut ajoissa. Luulin, että meillä voitiin puhua asiasta kuin asiasta. Nyt molemmilla paha olo kun pettäminen tuli ilmi. Mites asiat olisi jos nainen tekisi samoin. Meillä mies kertoi, että tilanne olisi tod.näk vielä pahempi kuin nyt. Jos rakkautta ja kunnoitusta toista kohtaan on niin paljon kuin kerrotte olevan, olkaa rehellisiä. Minäkin kysyin vuosien varrella mikä mättää ja oletko löytänyt toisen, eipä uskaltanut kertoa kun pelkäsi menettävänsä perheensä, niin kuin sitten kävikin.
tietysti tulee ero. Ei kukaan voi kattella sellaista pelkurimiestä. Nainen haluaa miehen isolla M:llä ja siihen kuuluu suoraselkäisyys ja rehellisyys.
Jos ei tehnyt vierasta mieli, ennen kuin se vieras oli edessä. Miten siihen silloin olisi voinut kysyä luvan?
ei avioliitto ole sääntöjä ja musta valkoista.. ei mikään parisuhde, jossa sitoudutaan yksiavioisuuteen.. elämää,jossa rakkaus luo pohjaa niin hyvälle kuin pahalle ja kommunikaatio on avainsana. Puhu vaimollesi .. tuosta kirjoituksestasi tuli paha mieli, et ansaitse vaimoa ja perhettäsi.. nykyään ollaan ilmeisesti kasvettu hieman vinoon joka asiassa.. huh,huh
Osittain olen naisena jopa kanssasi samaa mieltä. :)
Ehdottomasti olen sitä mieltä, ettei ihmistä edes ole 'luotu' fyysisenä eikä psyykkisenä olentona koko elämän mittaiseen liittoon. Oli se sitten avio- tai avoliitto. Miten voisi esim. noin 20-vuotiaana tietää millaisen kumppanin kanssa haluaa lopun ikäänsä viettää, kun ei silloin edes itseään vielä tunne? Minän kehitys kun on ihan kesken vielä 20 ja 30 ikävuoden välillä. Ihminen kasvaa ja muuttuu henkisesti niin paljon elämänsä aikana, että on ihan mahdotonta ja utopistista kuvitella yhtä ainoaa hyvää suhdetta koko elämälle. Jos sellainen ihme sattuu kohdalle, on jo kyllä kyse yhtä harvinaisesta sattumasta kuin lottovoitosta...
Sanotaan, että vasta kolmas pitkä suhde voisi olla se lopullinen, eli vanhuusvuosiin kestävä suhde, ja omasta puolestani voisin kyllä tuohon uskoakin.
Ja miksi pitäisi olla yksi elämän kestävä liitto?
Tai miksi sitä pitää väkisin yllä liittoa, jossa kaikki osapuolet voivat huonosti?
Miksi ei voisi erota, jos on vaikeaa yhdessä ja rakkaus kuollut?
Omaisuusko on riittävä syy, miksi jatketaan?
Elämä on niin lyhyt ja ainutkertainen - miksi siis elää huonossa liitossa? Miksei voida vain hyväksyä, että me ihmiset muutumme, ja useinkaan emme muutu yhtä aikaa puolison kanssa emmekä aina edes 'samaan suuntaan'.
Avioliitto on yliarvostettu instituutio. Ja jos joku nyt tulkitsee tuon niin, että tarkoitan että on järkevää erota kuukausi häiden jälkeen, niin se ei ole ajatukseni. Pikemminkin se, ettei naimisiin kannata kiirehtiä. Ja anteeksi vaan, mutta kaikki avioliittolupaukset ovat turhaa uskonnollista 'hömppää'. Jos ihminen ei itse halua rakastaa ja jaksaa yhteiselämän vaikeuksissa, ei sitä voimaa ja halua siihen anna mikään vannottu avioliittovalakaan.
Ihminen rakastaa ilman sopimuksia tai liittoja tai vannomisia, mikäli tunnetta ja rakkautta on.
Ja riippuvuus ja rakkaus eivät ole sama asia, oikeastaanhan ne ovat ihan toistensa vastakohtia. Mitä enemmän ripustautuu toiseen, sitä varmemmin toisen osapuolen rakkaus kuolee tukahtumalla.
Miksi hakea seksiä muualta ja samalla pitää yllä jo kuollutta liittoa? Tavanko vuoksi, yhteisten sukulaisten vuoksi, vaiko olettaen että lapset tarvitsevat toisiaan kohtaan kylmät vanhemmat omaksi esikuvakseen? Nämäkö sitten ovat taas niitä riittäviä syitä jatkaa kuollutta suhdetta tai elää pelkkää 'kaverielämää'....?
Seksi on niin tärkeä osa parisuhdetta, että ellei se toimi, puuttuu juuri se keskeinen kantava pilari koko yhteiselämältä. Seksi luo onnistuessaan niin paljon positiivista energiaa muuhun elämään, että on luonnollista terveelle ihmiselle sukupuolesta riippumatta tarvita sitä. Elää ihminen sitten parisuhteessa tai ilman sitä.
Jos sattuu elämässä kohdalle todellakin niin paljon onnea että kohtaa ihmisen, jonka kanssa toimii seksi, tunne ja omaa vielä samat elämänarvotkin, voi sitä sanoa jo hyväksi lähtökohdaksi rakkaudelle. Ja miksei liitollekin, jos molemmat osapuolet niin haluavat. Muistaen kuitenkin, ettei toista voi koskaan omistaa, ei 'papin aamenen' jälkeen yhtään sen enempää kuin ennenkään. Eikä 'hampaat irvessä' kannata väkisin 'rakastaa' toista kuoliaaksi...
Eletään, rakastetaan ja nautitaan tästä ainutkertaisesta elämästä, johon olemme saaneet syntyä ajattelevina ja tuntevina olentoina.
Kaunista kevättalvea! :)
"Miten voisi esim. noin 20-vuotiaana tietää millaisen kumppanin kanssa haluaa lopun ikäänsä viettää, kun ei silloin edes itseään vielä tunne?"
Niin, tuossa iässä (n20, m25) pitäisi - ainakin biologian puolesta - löytää se keskipitkäaikainen kumppani, jonka kanssa perustetaan perhe. Eli sillä pitäisi aloittaa. Tänä päivänä vaan niin monet erehtyvät tekemään jotain muuta noina ikävuosina ja sitten kolmenkympin tienoilla aletaan miettiä perhejuttuja, vaikka silloin olisi jo hyvä vaihtaa eri tyyppiseen puolisoon ja ehkäpä vapaampaan seksikäyttäytymiseen.
"Miksi hakea seksiä muualta ja samalla pitää yllä jo kuollutta liittoa? Tavanko vuoksi, yhteisten sukulaisten vuoksi, vaiko olettaen että lapset tarvitsevat toisiaan kohtaan kylmät vanhemmat omaksi esikuvakseen? Nämäkö sitten ovat taas niitä riittäviä syitä jatkaa kuollutta suhdetta tai elää pelkkää 'kaverielämää'....?"
Eipä niin. Mutta on myös paljon liittoja, jossa puolisot rakastavat toisiaan lämmöllä ja kiintymyksellä - seksikin voi olla aivan hyvää, mutta (into)himot koetaan rakastajien ja rakastajattarien kanssa. Tällöin aviopuolisoiden soisi avoimesti puntaroivan aviollisen rakkauden riittävyyttä parisuhteen perustana.
ja kiitos todella hyvästä kannanotosta. Meihin on vain juurrutettu tuo ideologia elinikäisestä suhteesta. Toki sellainen voi olla ja hyvin onnellinen, mutta epätodennäköistä se on.
Lisäisin vielä tuohon, että kun uskaltaa olla rehellinen itselleen, voi sitä olla sen jälkeen toisillekin.
nainen ja hyvin pitkästi samoilla linjoilla sinun kanssasi. Olen tässä vuosien varrella pannut merkille, että kun nainen pääsee suhteeseen, saa hyvän miehen, niin aletaan käyttäytymään niinkuin ei arvostettaisi toista ollenkaan. Kiristetään seksillä ts. pihdataan, vaaditaan että kaikki tehdään naisen haluamalla tavalla. Haukutaan miehiä, että ovat tyhmiä. Itse ollaan tyhmiä, yritetään muuttaa ihmistä aivan toiseksi, kuin mikä hän oli suhteen alussa ja muututaan itsekkin suoranaisiksi piruiksi. Se ei ole oikein. Tottakai ihminen muuttuu vuosien varrella, mutta toista ei pidä väkisin käydä muuttamaan mieleisekseen. Sitten parutaan, että kun mies ei puhu. Itse huudetaan ja möykätään, ei kuunnella miestä. Ja kun mies käy vieraissa, maailma kaatuu. Ei vieläkään nähdä omaa itseään ja miten itse käyttäydytään. Mies on edelleen tyhmä ja paha. Lupauksista ja yhteisesti päätetyistä asioista viis, kunhan nainen on onnellinnen ja saa määrätä kaapin paikan. Eli alistaa miehen. Rikkoa kaikki luvatut asiat.
Miten saisi naiset ymmärtämään, että mies on ihminen. Tarviiko sitä jatkuvasti löpistä tunteista sun muista. Kyllä ne teot puhuvat enemmän kuin sanat.
on paha olla, menkää paisuhdeterapiaan, jos haluat kuitenkin yrittää nykyisen puolisosi kanssa. Jos tämä ei halua yrittää parantaa suhdetta, niin lähde. Mutta älä tee petosta, sittenhän olet vielä paljon huonompi kuin puolisosi! Ole rehellinen!!!!! Se, että puoliso on ärsyttävä, pihtaa, ilkeä ym. EI VAIN OIKEUTA SINUA PETOLLISUUTEEN. Minä olen sitä mieltä, että vaikka puolisoni olisi petollinen, en minä halua sitä olla. MINUSTA JOKAINEN KUN ON VASTUUSSA VAIN NIISTÄ OMISTA TEOISTAAN RIIPPUMATTA MITÄ MUUT TEKEE. Aina nähdään se vika muissa ja siksi MUKA minulla on nyt sitten oikeus käyttäytyä huonosti, koska siis sehän on tuon toisen syy. EI OLE!!! Jos et ole onnellinen, kerro se. Jos haluat erota, eroa. Jos haluat panna jotain muuta KERRO SE, älä valehtele ja petä KETÄÄN!!! Myös sille jota panet kerro rehellisesti miten asiat on, etkä uskottele esim. että olet juuri eroamassa, jos et siis todella ole.
Osuit naulan kantaan. Löytyy sentään ihmisiä jotka tunnistavat toisen ihmisen.
Usein ihmettelen niitä miehiä jotka antaa itseään kohdella juuri noin kun kuvasit. Aika moni näyttää nauttivan siitä, että "emäntä käskee" ja "hallitus määrää". Kuinkahan moni mies on ottanut eron sen vuosi, että nainen huutaa. Ennemmin käydään vieraissa.....se on kai pahin tapa kostaa.
Yhteiseen sopimukseen voitaisiin lisätä se että tilanne ja pelisäännöt päivitetään säännöllisesti kun elämäntilanteet ja ympäristötekijät muuttuvat. Olisi myös sovittava siitä että kumpikin osapuoli antaa toiselle tilaa kasvaa ja muuttua ja kumpikin osapuoli ensisijaisesti selvittää muuttuneet tarpeensa toiselle niin että toinen sen ymmärtää. Mikään ei pysy muuttumattomana ja on typerää kuvitella että kun minä otan tuon kaksikymppisen ihanan villin seksikkään kotihengettären nyt vaimokseni hän tulee olemaan sellainen aina tai vielä typerämpää on luvata että minä tulen rakastamaan sinua loppuun saakka. Näitä asioita ei voi luvata mutta voi luvata kertoa toiselle että nyt minä ajattelen ja tunnen näin ja ehkä huomenna toisella tavoin.
Parisuhteessa toinen muokkaa aina toistaan ja saa toisesta tiettyjä piirteitä esille. Eli oletko sinä nyt muokannut itsellesi pihtaavan ja nalkuttavan vaimon? Tai niinkuin minä tein ja sain exmieheni karkaamaan kotoa aina kun ikäviä asioita piti käsitellä ja minusta tuntui että minua on petetty.
Sinun on myös syytä ymmärtää tietyt naisen ja miehen väliset erot joita mikään tasa-arvoajattelu ei voi tehdä samanlaisiksi. Naisen tunne-elämä ja seksuaalisuus on erilainen kuin miehen.
Nainen ei kiihotu sinun alastoman vartalon näkemisestä eikä naiselle vieraissa käyminen ole vain kullin upottamista pimpsaan. Naineselle vieraissa käyminen ikävä kyllä merkitsee paljon enemmän teki hän itse sitä tai hänen puolisonsa.
Yhtälailla naisen on ymmärrettävä se että miehelle seksi on eri asia kuin naiselle itselleen. Nämä voisi myös allekirjoittaa sopimukseen ihan alkumetreillä. Sen että olen valmis kuuntelemaan sinun tarpeitasi ja sinä annat minulle mahdollisuuden toteuttaa niitä mikäli ne ovat minulle sellaisia jotka katson mahdolliseksi toteuttaa. Ennen kuin lähdet vieraisiin. Jos en jostakin syystä pysty tai halua toteuttaa niitä niin yhdessä mietimme mitä nyt tehdään sille asialle ja kuinka merkittäviä ne sinulle ovat. Valintojen tekemistä on tämä yhteinen retkemme koko ajan. Avoimuutta ja keskustelua.