Hei!
Olen harrastanut juoksua, uintia ja talvisin (luistelu-)hiihtoa jo monta vuotta. Pelkkiä juoksukilometrejä kertyy vuosittain parisen tuhatta.
Juoksen aina samalla tutulla ja turvallisella sykealueella, joka tuntuu jämähtäneen sinne 140 molemmin puolin. Olen 38-vuotias nainen, mutta tuo siis tuntuu kevyeltä ja mukavalta sykealueelta, joka ei pahemmin rasita. Samoin hiihdän yleensä suunnilleen samoilla tehoilla, uidessa en käytä mittaria.
Nyt olen hiihdellyt tässä kevään mittaan taas jo useaan kertaan. Tänään innostuin hiihtämään kunnianhimoisesti luisteluhiihtoa kaikki lenkin ylämäet ylös. Reitti on erittäin mäkinen ja mäet pitkiä. Sykemittari ei ollut mukana, mutta sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja reilun puolen tunnin jälkeen tunsin oloni niin totaalisen kuitiksi, että perinteistä hiihtävä mieheni joutui odottamaan minua.
Onkohan tilanne todellakin näin järkyttävä, että vaikka olen harrastanut kestävyysliikuntaa jo monta vuotta, niin maksimikestävyyteni on niin totaalisen surkea? Toki hiihdossa käytetään myös enemmän yläraajojen lihaksia kuin juostessa, mutta silti?
Maksimikestävyyttä varmaan pitäisi kehittää jollain intervalliharjoittelulla, mikä ei kuulosta lainkaan mieluisalta. Eli voisinkohan lisätä tavallisiin lenkkeihini vaikka ylämäkispurtteja? Vai onko pakko alkaa ravaamaan lyhyitä spurtteja veren maku suussa?
Kiitos etukäteen vinkeistä?
Olen harrastanut juoksua, uintia ja talvisin (luistelu-)hiihtoa jo monta vuotta. Pelkkiä juoksukilometrejä kertyy vuosittain parisen tuhatta.
Juoksen aina samalla tutulla ja turvallisella sykealueella, joka tuntuu jämähtäneen sinne 140 molemmin puolin. Olen 38-vuotias nainen, mutta tuo siis tuntuu kevyeltä ja mukavalta sykealueelta, joka ei pahemmin rasita. Samoin hiihdän yleensä suunnilleen samoilla tehoilla, uidessa en käytä mittaria.
Nyt olen hiihdellyt tässä kevään mittaan taas jo useaan kertaan. Tänään innostuin hiihtämään kunnianhimoisesti luisteluhiihtoa kaikki lenkin ylämäet ylös. Reitti on erittäin mäkinen ja mäet pitkiä. Sykemittari ei ollut mukana, mutta sydän hakkasi tuhatta ja sataa, ja reilun puolen tunnin jälkeen tunsin oloni niin totaalisen kuitiksi, että perinteistä hiihtävä mieheni joutui odottamaan minua.
Onkohan tilanne todellakin näin järkyttävä, että vaikka olen harrastanut kestävyysliikuntaa jo monta vuotta, niin maksimikestävyyteni on niin totaalisen surkea? Toki hiihdossa käytetään myös enemmän yläraajojen lihaksia kuin juostessa, mutta silti?
Maksimikestävyyttä varmaan pitäisi kehittää jollain intervalliharjoittelulla, mikä ei kuulosta lainkaan mieluisalta. Eli voisinkohan lisätä tavallisiin lenkkeihini vaikka ylämäkispurtteja? Vai onko pakko alkaa ravaamaan lyhyitä spurtteja veren maku suussa?
Kiitos etukäteen vinkeistä?
Vastaukset 31
Vanhimmat
Eipä tuo ole pelkkä kuntokysymys. Kulutit varmaan kovemmalla vauhtikestävyyden rasitustasolla hiilarit ja nesteet pikaisesti vähiin. Kyse ei siis ole vielä maksimikestävyydestä, vaan vauhti-. Jatka vaan treenejäsi rauhallisesti edeten, ja jos toisinaan sekaan osuu tuollainen kovempitehoinen lenkki, kannattaa sellaiselle lähteä hiilarivarastot täynnä ja urkkajuomasta lisähiilareita hörpötellen. Näinkin valmistautuen väsähtäminen tehokkaassa suorituksessa on aivan luonnollista, ja jos tuntuu jo etukäteen vastenmieliseltä sellaisia harjoituksia tehdä, niin miksi ihmeessä tekisit? Olet 38v kuntoilija, jonka pitäisi kuntoilla mielikseen, eikä stressaten. Jos eilisenkaltaisia kovempia osuu kohdalle suht luonnostaan vaikka 4kpl/kk, niin jo pelkästään ne nostavat suoritustasoasi tuonkaltaiseen suoritukseen todella nopeasti ilman varsinaista tarvetta muulle kovemmalle harjoittelulle. Muista, että kovemmista pitää aina palautua kunnolla useammalla rauhallisella harjoituksella, se on sitä superkompensaation hyödyntämistä se. Anaerobisen kynnystehon suoritusmuturajana pidetään tehoa, jolla jaksat edetä maksimissaan n. 1 tunnin ajan (=kisasuoritus, harjoitussuoritusta ei vedetä läheskään näin äärimmäiseen loppuun), eli jos hiihdit eilen vaikka keskisykkeellä 85-88%/maksimista reilun puolen tunnin ajan, on se jo oikeinkin kunnollinen vauhtikestävyyden harjoitus, ja väsähtäminen täysin luonnollista. Maksimikestävyysharkat, jotka ovat siis vielä tätäkin kovemmalla tehoalueella suoritettavia lyhytkestoisia tempoja, ne voit huoleti unohtaa, ne ovat sitä varsinaista räkäposkellatuskaa, ja sen suorituskykyä nostavat vaikutukset jäävät kuntoilijoilla varsin pieniksi.
Hei,
ja kiitos vastauksesta. Tuo kirjoittamasi kuulostaa kyllä ihan loogiselta. Olen nimittäin juuri sellainen ilokseen juoksenteleva ihminen, joka ei oikeastaan koskaan harrasta edes liikuntaa kovilla sykkeillä. Juoksuvauhtini on maastosta riippuen noin 9-10 km/h, ja pystyn samalla puhumaan vaikka puoli tuntia puhelimessa. UIdessakaan en koskaan tee mitään vetoja, vaan uin rauhallisen mukavaa vauhtia 2-3 km kerrallaan.
Mutta ehkä tuota vauhtikestävyyttä voisi tosiaan petrata tekemällä niitäkin harjoituksia silloin tällöin.
Oudointa tuossa väsymisessä oli, että en ole koskaan tottunut väsymään urheillessani. Tunnin lenkinkin jälkeen on vielä pirteä olo. Kävin juuri juoksemassa tunnin, ja toinenkin mokoma menisi varmaan vielä perään. Mutta toki jos harjoittelee vauhtikestävyyssyketasolla, niin väsyminenkin tulee aikaisemmin vastaan, mikä on sinänsä aivan loogista.
Kiitos sinulle hyvistä ja rakentavista ajatuksista!
ettet vain olisi unohtanut peruskuntoharjoituksiasi? Ilman sitä romahtaa myös vauhti- ja kilpailukestävyys.
Ihan mielenkiinnosta kysyisin edelliseltä vastaajalta OT että mitä tämä penäämäsi mystinen ja autuaaksitekevä pk sinun mielestäsi on? Määrittelisitkö, perustelisitko? Minun mielestäni on itsestään selvää, että jos kysyjä ilmoittaa juoksevansa 2000km vuodessa leppoisilla fiiliksillä, niin nuo juoksut on kyllä juostu pk-vauhdeilla, koska muutoin ei ole mahdollista juosta 2000km vuodessa.
Hei,
kiitos vastauksesta. En kuitenkaan voi jotenkin uskoa, että peruskuntopuolella olisi jotain häikkää. Olen tosiaan juossut ja uinut jo vuosikaudet ihan rauhallisilla sykkeillä, eli se puoli lienee kunnossa. Samoin huomasin, että vaikka tuo mainitsemani hiihtolenkki tuntuikin niin rasittavalta ja väsyttävältä, pulssi laski jo kahvia juodessa ihan normaalille tasolle. Eikö sekin jo anna jotain osviittaa peruskunnosta, että palautuminen sujuu hyvin ja nopeasti?
"Juoksen aina samalla tutulla ja turvallisella sykealueella, joka tuntuu jämähtäneen sinne 140 molemmin puolin. Olen 38-vuotias nainen, mutta tuo siis tuntuu kevyeltä ja mukavalta sykealueelta, joka ei pahemmin rasita. Samoin hiihdän yleensä suunnilleen samoilla tehoilla, uidessa en käytä mittaria."
-tuohon kiinnitin huomioni, nimittäin vaikka tuo 140 sykealue tuntuu sinusta kevyeltä, ei se kuitenkaan ole oikea peruskuntoharjoitusta silmällä pitäen. Pitäisi olla alle 125, ehä se rauhallisessa uinnissa sitä onkin. Mutta turha teille asiantuntijoille on jauhaa peruskuntoharjoittelun tärkeydestä, kun näytätte kaiken itse tietävän paljon paremmin.
menkö suosittelemaan kenellekään tuntemattomalle mitään sykeohjearvoja, kun ette tunne henkilöä/henkilön syketasoja mitenkään !!!!
jokaisen pitäisi tietysti itse tietää syketasonsa, totta on että nämä suositukseniovat vain jotakin hyvin yleistä keskiarvoa vastaavia.
Niin, olen itsekin joskus katsellut taulukoista, että niiden mukaan tuon juoksentelusykkeeni pitäisi olla paljon alhaisempi, jos noudatetaan näitä yleisiä laskukaavoja. Mutta jos minun pitäisi juosta alle 125:n sykkeillä, se menisi varmaan kävelyvauhdiksi. Ja tuo nykyinen juoksuvauhtini nimenomaan on sellainen "hyvänolon vauhti". Eikö yleensä sanotakin, että juostessa pitäisi pystyä puhumaan? Se kyllä onnistuu.
Joskus aikoinani juoksua aloittaessa sykkeeni oli kyllä huomattavasti korkeampi, ja silloin kestikin pari kuukautta ymmärtää, että juoksin liian kovaa. Sitten kun otin sykemittarin käyttöön ja kilometrejä alkoi tulla lisää, sekä vauhti että syke jämähtivät tuolle tasolle. En katso juostessani koskaan kelloa, ja juoksen saman 9,5 km:n matkan samoissa olosuhteissa lähes minuutilleen samassa ajassa. Ja syke vaihtelee vain muutamalla pykälällä.
Minulta ei ole koskaan mitattu maksimi- tai leposykettä, se varmaan olisi paikallaan. Sen tosin tiedän, että minun leposykkeenikään ei kyllä missään nimessä ole mikään 40.
niin se onkin ihan kävelyvauhtia monelle meistä, mutta ei sille voi mitään. Max 6% maksimisykkeestä pitäisi olla peruskunto(lenkin) syke. Tuntemuksiin ei aina kannata luottaa, se voi johtaa harhaan.
Tämän kaavan mukaan max. sykkeen ollessa 190, harjoittelusyke olisi 6% eli 11. Taitaa jäädä jalka nousematta tuolla sykearvolla vai mitä arvelet?
joo, niin varmaan jää, valitettavasti kiireessäni jäi "5" puuttumaan tuon kuutosen jälkeen. Siis 65%. ;-)
voi Risto sun kanssas!
pusi!
Kävin äsken juoksemassa, ja kokeilin nyt mielenkiinnosta saada sykkeeni pysymään oikein matalana. Aikaa meni 1 h 12 min., lenkin keskisykkeeksi tuli 129 ja korkein lukema oli 142. Matkaa oli se sama 9,5 kilometriä. Normaalisti aikaa menee aika tarkalleen se tunti.
Kyllä juoksu oli yllättävää köpöttelyä, joka alkoi hyvin pian tuntumaan jaloissa! Ylämäet oli pakko suorastaan hiipiä kävellen, ja kyllä koko touhusta oli rentous kaukana. Ylämäkiä kävellessäkin oli vaikeuksia saada syke pysymään alle 70 prosentin. Hikoilin todella vähän, ja puolen matkan jälkeen minua alkoi palelemaan aivan vietävästi.
Mietin ja kokeilen nyt näitä kaikkia ehdotuksia tässä lähiaikoina. Ja olisi tosiaankin varmaan hyvä käydä mittauttamassa tuo maksimisyke, että sen perusteella voisin vähän miettiä näitä harjoitusrajoja. Mutta tämän päiväisen perusteella kuitenkin jotenkin kuvittelen, että tuo tämänpäiväinen vauhti/syke ei ole se minun pk-sykkeeni.
Ei maksimisykettä tarvitse käydä mittauttamassa vaan voit juoksemalla selvittää sen riittävän tarkasti myös itse. Hölkkää alussa hitaasti ja kiihdytä vauhtia hiljalleen ja lopussa 500m niin lujaa kun pystyt. Katso sykemittarista kuinka korkealla käytiin. Se on siinä. Tietenkin täytyy olla vähän sinniä, että ei heti luovuta kun alkaa tuntua vaikealta vaan yrittää tosissaan saada itsestään kaiken irti. Oma terveystilanne täytyy tietenkin huomioida ennen tätä.
Typerää jankata asiasta kanssasi, mutta sun pitää ilmeisesti KÄVELLÄ reippaasti niin saat sykkeesi pysymään suunnilleen oikealla tasolla, ei se ole niin karvanpäälle tarkkaa mikä on syke, kunhan se on riittävän alhainen juuri peruskuntoa varten, tuo vauhtikestävyys sulta varmaan onnistuukin, mutta sen alle pitää olla tehty hyvä peruskunto.
Ja näin on saatu pikkurouva hölkkäämisen sijaan kävelemään 2000km vuodessa, nautinnon sijaan sykemittariin tuijottamaan, ja peruskunto sillä siis kohoaa!!!!!!!!! Miksikö? No siksi, että kirjasta luettu vääräoppinen mantraksi asti uskottu hokema peekoosta toteutuisi. Sallikaa mun nyt nauraa.
Ja niille, ketkä seuraavaksi sanovat että eikun lisätään sen pk-harjoittelun päälle sitten sitä reippaampaa, minä sanon jo valmiiksi että haloo, ihmisillä on työnsä ja rajallinen vapaa-aika.
Eli aloittajalle sanoisin, että jatka entiseen malliin, mutta heitä se sykemittari pois ja kuuntele itseäsi, älä oraakkeleja.
Älä hyvä ihminen kimpaannu tällaisesta viattomasta ajatustenvaihdosta. Sillä tämähän on keskustelupalsta, jolla nimenomaan voi vaihtaa ajatuksia ja kysellä muiden (erilaisia) mielipiteitä?
Uskon kyllä, että tuo sykealue voi olla suositusten mukainen, mutta uskon myös, että meissä ihmisissä on suuriakin eroja.
Ajattelen vain niin, että olen juoksennellut rennosti, aivan täysin omaksi ilokseni ja rentoutuakseni, jo lähes kymmenen vuotta n. 40 km viikossa. Samoin uin 1-3 krt viikossa, ja uintikin (krooli) sujuu rennosti ja hengästymättä, vaikka matkaa taittuu 3 km tunnissa.
Jos nyt lähtisin orjallisesti noudattamaan näitä ajatuksiasi, minun pitäisi siirtyä juoksusta kävelyyn, jota sitten harrastaisin vaikkapa 3 krt viikossa. Lisäksi tekisin vielä yhden vauhdikkaamman lenkin nykyvauhdillani. Näin saisin siis peruskestävyyskuntoni reilaan enkä enää mahdollisesti läähättäisi pitkää ylämäkeä hiihtäessäni.
Minusta tuo tuntuu suoraan sanottuna hieman kaukaa haetulta. Mutta kiitos sinullekin ajatuksistasi, vaikka en niitä nyt aivan sokeasti allekirjoitakaan.
Saat olla ihan mitä mieltä tahansa tästä asiasta, ilmeisesti et ole kuitenkaan paljoa lukenut aiheesta koska kiellät aivan selvän, ja tutkitun totuuden harjoittelusta. Eikä oloittajan ole todellakaan mikään pakko yrittää kohottaa kuntoaan jos niin hän ei halua tehdä, on vapaus valita mihin uskoo ja mitä haluaa!
Tietysti se on oma valintasi mitä haluat.
..vapaus valita mihin uskoo...
No, kun kerran luvan saan, niin minä uskon mieluiten maailman tunnetuimpia kestävyysjuoksuvalmentajia, mm. fysiologian tri JDanielsia ja hänen pk-prosenttiaan 75% sykemaksimista. Ketjun aloittaja on tehnyt kaiken jo vuosien ajan aivan oikein. Siksi hän on kyennyt niin tekemään.
nyt jo unohdit mitä hän kertoi aloituksessaan?
on n. 44% VO2Max:sta. Luuletko, että sillä ketjun aloittajan kunto kehittyy yhtään?
Minäkin joutuisin könkkäämään pk-lenkkini sykkeellä alle 120 (max syke 185) nykyisen 130-140 sijasta. Ei tuu mittää..
parempi antaa olla tämän asian, vaikkakin löytyy ihan selvää näyttöä eri sykealueiden ja eri harjoitusten vaikutuksesta kunnon kehitykseen, juoskaa itsenne vaikka kuoliaaksi mun puolestani.
Taidan kyllä kuolla vanhuuteen sitä ennen, koska olen hölkkäillyt yli 120:n sykkeillä jo vuodesta 1984.
silloin sä olitkin 26 vuotta nuorempi, ja sykkeet oli varmaan ihan kohdallaan, kalkkis... taidat kuvitella olevasi ikuisesti nuori.
Maksimisyke oli silloin aivan sama kuin tänä päivänä. Siitä olen samaa mieltä, että harjoitussykkeet oli silloinKIN kohdallaan.
voi olla, mutta ota heti yhteyttä terveydenhoito- ja liikunta-alan virkamiehiin, ikinuori on löytynyt! Ei laisinkaan iän mukanaan tuomia muutoksia!
Minkälaista kilometrivauhtia pidät tuolla sykkeellä? Siis ihan rehellisesti...
Pitäisihän sinun Suurena Neuvonantajana ymmärtää, että yksilön maksimisykkeeseen on muitakin vaikuttavia tekijöitä kuin yksilön ikä. Ja nämä muut tekijät taitavat vaikuttaa enemmän kuin mitä ikääntymisen vaikutus on.