Toisena naisena oleminen kannattaa todella harkita. Itse en siihen rupeaisi, koska...
1.. olen itse uskollinen, kunnollinen, luotettava ja rakastava, ja arvostan itseäni sen verran, että vaadin samaa kullaltani.
2.. en ikinä harrastaisi seksiä toisen kanssa puhtaasti nautinnon vuoksi, koska jälleen kerran arvostan itseäni enkä halua mitään ylläri-sairauksia. seksi jossa on tunteet mukana on paljon parempaa.
3.. en haluaisi tuottaa niin paljon surua sen miehen vaimolle/tyttöystävälle. ihan sama, vaikka suhde on surkea kyseisen naisen takia, mies voi aina ensiksi erota ja sitten etsiä jonkun paremman.
4.. en ikinä pystyisi luottamaan mieheen, joka on aiemmin pettänyt kumppaniaan. historia toistaa hyvin usein itseäänä tällaisessa tapauksessa. se myös osoittaa hieman luonteen heikkoutta mieheltä, jos hän on onnettomassa suhteessa eikä kykene silti päästämään irti naisesta tai korjaamaan heidän liittoaan.
5.. salasuhteet harvoin päättyvät salaajien kannalta onnellisesti.
6.. maailmassa on monia ihania SINKKU miehiä, miksi aloittaa jotain käytännössä tuhoon tuomitussa suhteessa? tähän joku voi sanoa, ettei halua kyseisellä hetkellä mitään vakavaa... älkää sitten menkö sekoittamaan joidenkin muiden vakavaa suhdetta.
1.. olen itse uskollinen, kunnollinen, luotettava ja rakastava, ja arvostan itseäni sen verran, että vaadin samaa kullaltani.
2.. en ikinä harrastaisi seksiä toisen kanssa puhtaasti nautinnon vuoksi, koska jälleen kerran arvostan itseäni enkä halua mitään ylläri-sairauksia. seksi jossa on tunteet mukana on paljon parempaa.
3.. en haluaisi tuottaa niin paljon surua sen miehen vaimolle/tyttöystävälle. ihan sama, vaikka suhde on surkea kyseisen naisen takia, mies voi aina ensiksi erota ja sitten etsiä jonkun paremman.
4.. en ikinä pystyisi luottamaan mieheen, joka on aiemmin pettänyt kumppaniaan. historia toistaa hyvin usein itseäänä tällaisessa tapauksessa. se myös osoittaa hieman luonteen heikkoutta mieheltä, jos hän on onnettomassa suhteessa eikä kykene silti päästämään irti naisesta tai korjaamaan heidän liittoaan.
5.. salasuhteet harvoin päättyvät salaajien kannalta onnellisesti.
6.. maailmassa on monia ihania SINKKU miehiä, miksi aloittaa jotain käytännössä tuhoon tuomitussa suhteessa? tähän joku voi sanoa, ettei halua kyseisellä hetkellä mitään vakavaa... älkää sitten menkö sekoittamaan joidenkin muiden vakavaa suhdetta.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Olipa hyvä lukea, että löytyy myös naisia,jotka osaavat käyttää aivojaan eikä vaan ukkovarpaidenväliä. Tuolla tavalla, kun edes osa naisista ajattelisi niin olisi "turvallisempaa" yrittää edes parisuhdetta. Itsellä miehen salarakas oli kaikkea muuta kuin yllämainittu. Hänen mielestään hän ei ollut tehnyt mitään väärää vaikka ihan tietoisesti oli seksisuhteessa vuosia mieheni kanssa. Oli tietoinen, että miehellä perhettä heti alusta asti. Suostui mm. kuvauksiin ja oli niistä vielä ylpeä. Hänen omalle perheelle ei ollut tapahtunut vääryyttä ja se riitti hänelle, ei elä parisuhteessa (eikä ihme). Ei minkäänlaisia tunnontuskia kun perhe hajosi hänen anteliaalla avustuksella. Hän jatkaa samalla linjalla muidenkin kanssa. Suuttui kun totesin, että toivottavasti ei muita perheitä ole tässä tilanteessa hänen ollessa osasyyllinen siihen.
periaatteita ja sitäpaitsi totta ja kannatettavaa.Ns.elämää säilyttäviä kaikki.
Mutta silti julmia ja vaativia toista ihmistä kohtaan.
Kerrasta-poikki-asenne ja anteeksiantamattomuus ovat minulle kauhistus.
Enpä tahtoisi olla sellaisessa liitossa.
Yritä nyt edes jotain uutta näkökulmaa onnettomille aloituksillesi!
Jos sinä kertoisit sitten sen uuden näkökulman, kun olet näköjään eri mieltä.
muuta mieltä kuin sen, että mitä uutta sinun mielipiteissäsi on. Sitä samaa paskan jauhamista. Pitäisi sulkea koko palsta vähäksi aikaa, että tulisi palstalle uutta ja tuoretta verta eikä näitä samoja tyyppejä aloituksineen. Jankuti jankuti.
estää sinua tuomasta tänne uutta ja tuoretta verta? Vai oletko niitä, jotka aina ovat arvostelemassa muita, mutta itsellä ei ole mitään annettavaa?
Oon itse ollu pettäjän kanssa ja aion jatkaa. En koe sitä millään lailla vääräksi, vaan oikeastaan minulla on aika mukavia hetkiä hänen kanssaan. Hän haluaa vain tällaista ei mitään muuta ja olen valmis siihen. Olen toinen nainen jo monetta kertaa ja olen todella tyytyväinen. Se ei ole suoritus, mutta ei sitä tarvitse hävetäkään. Olen oman tieni valinnut ja aion kulkea sitä vielä jonkin aikaa. Toivon kuitenkin, sitten kun löydän sen vapaan miehen, jonka kanssa seurustelusuhteen aloittaisin, niin hänen olevan uskollinen; sillä silloin, myös minä voin olla sitä!
Hyvä provoyritys. Ketä koitat hämätä ? Ja nyt tietysti odottelet, kun lauma petettyja vaimoja alkaa pommittaa sinua tyyliin "odotahan vaan, kyllä sinuakin vielä petetään, jne.." Aika läpinäkyvä yritys ärsyttää. Kertoo jotain sinusta.
Älkää viitsikö ihmiset ottaa kantaa näin läpinäkyvään provoon.
Annoinpahan ainakin jotain muuta ajateltavaa tähän väliin, ja sainhan mä sutkin vastaamaan ja ärsyyntymään. nää palstat on täyden paskan jauhamista, ettei rajaa!!! Jokainen vois keskittyä vaan omaan elämään ja jättää rauhaan toisten elämisen. Jokainen taitaa kuitenkin itse vastata teoistaan!
olisi noin yksinkertaista ja selkeää, vaan ei ole. Tunteet vievät ihmistä ja järki kulkee perässä. periaatteet hyviä ja niistä voi parhaan kykynsä mukaan pyrkiä pitämään kiinni. Kohta 6: kenenkään vakavaa suhdetta ei mennä yksikseen sekoittamaan, siinä on se toinen osapuoli aktiivisti sekoittamassa myös, ei unohdeta sitä. Miestä ei kukaan väkisin vie.
niitä periaatteita tarvitaan, koska tunteet vievät ihmisiä. Ei "sääntöjä" tarvittaisi ollenkaan, jos ihminen automaattisesti toimisi oikein. Ihminen on luonnostaa itsekäs vauvasta asti ja sitten opetellaan ottamaan muut huomioon.
Toisaalta ei tuokaan pidä paikkaansa, että kaikki ihmiset antautuisivat pelkästään tunteiden vietäviksi. Osa ihmisistä tajuaa, että siitä ei välttämättä seuraa hyvää pitkällä tähtäimellä. Luulen, että ihmisissä on luontainen ero tässä suhteessa: osa elää hektisesti, toinen ajattelee asioita pitkällä aikavälillä. Juuri nämä jälkimmäisellä tavalla ajattelevat eivät ryhdy toisiksi naisiksi, koska tajuavat sen, että pitkällä tähtäimellä tulee juuri niitä ongelmia, mitä ketjun aloittaja kuvaili. Hektisesti ajattelevat taas haluavat ns. ottaa ilon irti elämästä ja elää hetkessä, mutta saattavat joutua myöhemmin katkerasti katumaan, viimeistään siinä vaiheessa kun tulevat itsekin petetyksi. Me ihmiset vain olemme erilaisia. Joku voi ottaa paljon velkaa ja eleillä leveästi velaksi vähän aikaa, mutta joutuukin kuseen, kun velka pitää maksaa. Toinen taas käyttää rahojaan harkitummin ja joutuu elämään niukemmin, mutta ei myöskään joudu myöhemmin ongelmiin.
oman erinomaisuuden pönkittämisavauksia... Ihmettelen vain, että miksi kirjoittelet täällä USKOTTOMUUS-palstalla sen sijaan, että hakisit tuota kohdan 6. ihanaa sinkkumiestä..?
Jos palataan kohtaan 3... Mistä tiedät "ihanan sinkkumiehen" tavatessasi, ettei hän ole ns helppo luovuttaja? Eli että on kyllä kriteeriesi mukaisesti päättänyt edellisen suhteensa, mutta vain siksi, että ruoho yhtäkkiä onkin aidan takana alkanut vihertää - ja vanha suhde, josta pienellä työstämisellä olisi tullut entistä ehompi, onkin joutanut romukoppaan vain siksi, että seksi uuden kohteen kanssa on viehättävämpi ajatus?
Tuosta päästään kohtaan 4: onko tällainen mies, joka lemppaa naisen kuin risan sukan siinä kohdassa, kun uutuuden viehätys on haihtunut, mielestäsi kovin luotettava?
ylevät arvot ja korkea moraali ovat tietysti pahasta. Koska eihän kukaan niitä noudata vai? Miksi ei? Siksi, että moraali on romahtanut ja vallalla on hedonismi. Sitä omantunnon ääntä, kun ei saa herättää. Jos jollain toisella on ylevät arvot, tulevat vähemmän ylevät arvot esille. En myöskään juo alkoholia ja monet ystäväni juovat. Jos olen esim. jossain ulkona syömässä tai jonkun tupareissa ja tapaan siellä uusia ihmisiä, saan aina selitellä hulluna miksi en juo. Mutta jos örveltäisin siellä kovassa kännissä kukaan ei kysyisi mitään.
En ole aloittaja, mutta tuohon viimeiseen kohtaan vastaisin että onhan se parempi että mies vaikka "lemppaa" naisen ja antaa hänelle näin mahdollisuuden löytää uuden paremman suhteen kuin että pitää naisen kotipiikana ja lastenhoitajana ja käy paneskelemassa muita vaimon selän takana.
Ei kaikki petä. Itse olen ollut 25 vuotta naimisissa, enkä ole kertaakaan ollut uskoton. Joudun työn puolesta matkustelemaan paljon ja valitettavan moni pettää siellä kumppaniaan. Myös käyvät huorissa. Minä tosiaan olen enemminkin poikkeus, kun en mitään sellaista tee. Toki on siellä muitakin uskollisia miehiä. Mutta kerran kun oli Venäjällä, enkä tietenkään lähtenyt huorabaariin mukaan ruvettiin minua jopa "kiusaamaan". Haukuttiin impotentiksi ym. Minua ei kiinnosta mitä mieltä minusta ollaan. Sanoin silloinkin vain, "yes yes very important man" ;)
Mutta tosiaan ton omatunnon äänen herättäminen tuottaa ristiriitoja.
arvot ja korkea moraali on suhteellinen käsite.
Jokainen toimii omien arvojensa mukaan. Arvot ovat joko opittuja tai oikeasti omia - usein sekoitus molempia. Omiin arvoihin ja moraaliinsa ihminen sitoutuu paremmin kuin oppimaansa. Hän ei myöskään vaadi, että toiset toteuttavat hänen moraaliaan ja hänen omia arvoja: ne kun on jokaisella erilaiset. Ei paremmat eikä huonommat, pelkästään erilaiset.
vuodatus liittyy noihin esittämiini kysymyksiin, kerro? Lisää omaakehua, ei mitään muuta. Ketä kiinnostaa?!
kommentti kohtaan 3. Yksinkertainen neuvo: eroa ensin ja sit etsi uusi kumppani. Kaikki me,jotka olemme olleet pitkään liitossa, on yhteinen historia, on lapset, jotka kuitenkin ovat kaikkein tärkeimmät, on sukulaiset ystävät perhetutut, niin ja se talo ja mökkikin niin kaikki tietävät, että ei ole aivan helppoa lähteä pitkästä liitosta. Että sen pystyy tekemään, siihen usein tarvitaan joku kimmoke, kuten se ulkopuolinen suhde, joka ehkä joskus lopulta johtaa siihen eropäätökseen. Ja vaikka olisi se ulkopuolinen suhdekin, niin harva sittenkään eroon päätyy. Kyllä avioero on iso juttu vielä tänä päivänäkin ja mieluummin pyritään eroa välttämään ja sinnittelemään vaikka kuinka huonossa liitossa. usein sellaisissa liitoissa on molemminpuolinen riippuvuussuhde, jossa siedetään hyvinkin huonoja olosuhteita, eikä pystytä irtaantumaan.
Sinä vaadit kullaltasi uskollisisuutta, koska sinäkin olet uskollinen. Mutta sinä olet sinä ja hän on hän, kaksi eri ihmistä, jotka tekevät omat päätöksensä, joista ovat itse vastuussa. Sinä voit vaatia vaikka maailmanrauhaa, koska sinä itse olet rauhaa rakastava, mutta siitä huolimatta maailmalla soditaan.
En toki voi ottaa kantaa muiden suhteisiin, mutta itselläni on aina ollut tahto ja halu panostaa omaan suhteeseen. On meilläkin ristiriitoja ollut ja paljon, mutta emme ole hakeneet suhdetta ulkopuolelta. Meillä on samat periaatteet ja arvomaailma. Kun aikoinaan valitsin vaimoni, koin että hänestä tulisi hyvä vaimo ja äiti. 25 vuotta tosiaan on yhteistä taivalta takana. Me ollaan puolison kanssa "vaadittu" toisiltamme uskollisuutta, koska se on meistä niin tärkeä juttu. En ymmärrä sitä, että sinun mielestäsi uskollisuutta ei voisi vaatia... Eikös se ole parisuhteen perusta? Eihän se ole parisuhde, jos ei voida sopia yhteisistä pelisäännöistä.
sitten vaadi kullaltasi uskollisuutta, jos et itse ole. Tärkeää onkin, että löytää kumppanin, joka on samaa mieltä. Jos tapaan jonkun miehen, joka ei halua elää yksiavioisesti, niin sehän on tuhoon tuomittu suhde. Toki ennen naimisiin menoa moraalikäsitykset ja arvojen täytyy olla yhteisiä noissa asioissa. On olemassa paljon ihmisiä, jotka pitävät uskollisuutta parisuhteessa erittäin tärkeänä.
Ja kyllä minä voin vaatia maailmanrauhaa, koska minusta se on oikein, vaikka kaikki muut olisivat eri mieltä. Enemmistö ei aina ole oikeassa. Aikoinaan jo Hitlerikin sanoi, että "onneksi ihmiset eivät ajattele".
Salasuhde ei pääty kenenkään osapolen kannalta onnellisesti, ei sen petetynkään, vaikkei jätetyksi tulisikaan.
Ehkäpä se johtuu siitä, että on rakastunut.
Ihminen pystyy paljon enempään kuin kuvittelee. Tosipaikan tullessa myös sinä pystyisit olemaan toinen nainen. Never say never.
Kohtaan 5. "salasuhteet harvoin päättyvät salaajien kannalta onnellisesti" kommentti: aivan, koska mies jää useinmiten onnettomaan liittoonsa oman itsensä vangiksi. Traagista, kun ei uskalleta tehdä muutoksia, vaan pelkästään sopeudutaan. Se on yksi riippuvuuden merkki. Salasuhteen jälkeen sopeutuminen uudestaan liittoon käy kyllä toisinaan miehelle ylivoimaiseksi. Mies alkaa oirehtia psykosomaattisesti. Hoitoon ei voi mennä, eipä tietenkään, koska hän on mies.
kovasti sitä. Yksi ystäväni on tavannut harrastuspiireissä miehen, joka on naimisissa. Ystäväni ja tämä mies ovat ihastuneita toisiinsa. En tiedä mitä heillä on meneillään, enkä kysele. Se on hänen yksityiselämänsä. Mutta kovasti tuo ystäväni haukkuu miehen vaimoa. Se on kuulemma ihan kauhea nainen, joka ei anna hellyyttä, eikä sille kelpaa mikään ym. Kuuntelin monta kertaa tätä haukkumista ja kysyin, että oletko koskaan tavannut tätä naista. Hän sanoi en. No okei, sitten kannattaa suhtautua varauksella miehen juttuihin, koska mies ei kuitenkaan juuri nyt ole eroamassa (se on tullut rivien välistä esille). En minäkään tunne tätä naista, mutta minulla on kamalan paljon tietoa tästä "kauhesta" naisesta ja jos he tulisivat minua vastaan kaupungilla, ajattelisin, että siinä menee se hirmu (vaikka asia ei välttämättä ole alkuunkaan niin).
Minusta niin kauan kuin olet jonkun ihmisen puoliso, sinä et hauku häntä julkisesti. Se ei kerro kovinkaan hyvää tästä miehestä. Ex-puolisoiden haukkuminen on vähän eri asia, koska yleisesti ottaen erot saattavat olla rankkoja ja niistä jää paha maku suuhun. Joko jätät sen "hirmun" tai sitten olet hiljaa.
En oikein usko tuota vangiksi jäämistä, kun kerran avioliitosta voi lähteä.
Joo, tämähän on se surullisen kuuluisa kuvio, että joku yksinelävä nainen alkaa ukkomiehelle terapeutiksi, kun sillä on niin "kamala" vaimo. Sillä konstillahan ukkomies usein ujuttautuu lopulta naisen sänkyyn. Ja nainen antaa ymmärrystä ja myötätuntoa ja seksiä, mitä se hirveä pirttihirmu ei kuulema anna. Voi jessus ! Valitettavasti ukkomies hyvin usein valehtelee vaimostaan ihan tarkoitushakuisesti. Ja vaikka jotkut ukkomiehet puhuisivat tottakin ja vaimo oikeasti olisi hankala ihminen, niin eiköhän ne parisuhteen ristiriidat pitäisi selvittää siellä parisuhteen sisällä. Miksi sotkea siihen kolmatta osapuolta. Ei todella kerro hyvää miehestä, että panettelee vaimoaan toiselle naiselle. Ei kannata sellaiseen äijään ikinä luottaa. Siinä olet aloittaja ihan oikeilla linjoilla.
Mikä olet sanomaan että "tosipaikan tullen myös sinä pystyisit olemaan toinen nainen". En koskaan pystyisi,tunnen itseni sen verran hyvin.On ollut houkutuksia ym.kaikkea koettu,mutta koskaan en suostuisi olemaan se kakkonen. Että sä olet sitten viisas,tiedät kaikkien miesten puolesta sanoa että jäävät liittonsa "vangiksi". Ei muuten pidä paikkaansa,jokainen suhde on erilainen,jokainen mies on erilainen.Vai onko sulla tapana lokeroida ihmiset tiettyyn muottiin,hirvee ajatus,oltaisiin kaikki toistemme klooneja.Uskon että suurin osa pareista jonka pari suhteissa on ollut jomman kumman puolelta pettämistä,jää tailähtee suhteesta vapaaehtoisesta.Samaa mieltä olen ap:n kanssa kohdasta 5,salasuhteet todella harvoin päättyvät onnellisesti,nimenomaan salaajien kannalta.
Tuo lause "tosipaikan tullen sinäkin voit olla toinen nainen" on läheistä sukua lauseelle "kaikki pettävät, jos vain saavat sopivan tilaisuuden". Sehän lähtee usein siitä, että ns. kakkoset ja pettäjät eivät millään halua uskoa, että joillakuilla on vain korkeampi moraali ja lujemmat periaatteet kuin heillä. Heistä se ajatus on sietämätön. Omaa syyllisyydentunnettaan lievittääkseen he uskottelevat itselleen, että kyllä kaikki muutkin toimisivat sopivan tilaisuuden tullen näin. Mutta se ei yksinkertaisesti ole totta. Tai on tietysti siinä mielessä, että eihän kukaan voi tietysti 100 % varma olla mistään. Ihminen, joka vastustaa tappamista eikä ikinä kuvittelisi tappavansa ketään, saattaa hädän hetkellä niin tehdäkin. Eli aina tietysti on pikkuruinen mahdollisuus, että ei pysykään periaatteissaan. Se ei silti kumoa sitä tosiasiaa, että monet pitävät periaatteistaan kiinni koko elämänsä.
kirjoitus. Kaikki lähtee tosiaan aina niistä omista lähtökohdistaan. Jos itse on uskollinen, ajattelee, että muutkin ovat. Jos itse pettää, kokee, että muutkin pettää.
Lue edes jotakin läheisriippuvuudesta, niin et sano enää "avioliitosta voi lähteä". Ihan sama kun sanoisi alkoholistille "sinun ei tarvitse juoda".
On kumma miten ihmiset jaksavat vaahdota eroista, mutta ovat täysin sokeita sille, että monissa avioliitoissa on vaikka minkälaista riippuvuusdraamaa- Ne myös periytyvät sukupuolelta toiselle, vain riippuvuus vaihtuu.
Haukkumisella ja "haukkumisella" on eroa. Kerroinpa minäkin rinnakkaissuhteelleni (nykyiselle miehelleni) mikä minua ahdisti ex-suhteessani. Ex-mieheni olisi varmasti kokenut sen "haukkumisena", vaikka ainoastaan ilmaisin miten minä asian koen. Jos olisin haukkunut, olisin sanonut esim. ex-mieheni olevan laiska läski. joka ei koskaan tee mitään.
Jotkut ilmaisevat omaa epävarmuuttaan ja purkavat tyytymättömyyttään haukkumalla muita. Tämä edustaa ns. syntipukkiajattelua: kaikki on muuten (muka) hyvin, vain syntipukissa on kaikki mahdolliset viat. Ystäväsi voisi kauhistua, jos joskus kohtaisi tuon rakastajansa vaimon,"hirmuisen lohikäärmeen". Hän voisi osoittautua oikein mukavaksi naiseksi. Tämä ei tietenkään estä hänen miehensä huonoja kokemuksia vaimostaan.
minä itse ja lukuisat ystäväni ja tuttavani ovat joskus sanoneet "en koskaan enkä ikimaailmassa voisi olla uskoton". Siitä huolimatta olimme.
Koska monet ystäväni ovat sanoneet "minä ja puolisoni emme koskaan eroa". Ja he ovat eronneet.
Ja - sokerina pohjalla - monet ovat myös sanoneet "en koskaan voisi olla toinen nainen". Ja sitten he ovat olleet".
Unohtamatta nykyistä miestäni, joka sanoi aina "ei tosiaankaan olisi minun juttu aloittaa suhdetta varatun naisen kanssa. En ikinä aloittaisi sellaista suhdetta." Aloitti kuitenkin.
Myös minä ylistin itseäni "tilaisuuksia on ollut, mutta minulla on selkärankaa pysyä uskollisena".
Eli siis; tosipaikan tullessa kaikki ovat uskottomia, tai aloittavat suhteen varatun kanssa, tai eroavat vaikka ovat sanoneet etteivät ikinä eroa. Kysymys ei ole moraalista, arvoista eikä mistään muusta paitsi tilanteesta ja toisesta ihmisestä. KAIKKIHAN eivät koskaan joudu tosipaikan tilanteeseen eivätkä kohtaa tarpeeksi mielenkiintoista ihmistä, joka sekin on tavallaan traagista....
syitä! Jos olet alkoholisti (yksi tosiaan monista addiktioista), tee asialle jotain. Suurin ongelma on asian kieltäminen. Mene terapiaan, ota vastuu. Se on sitä, että ollaan aikuisia. "Virtahepo olohuoneessa" on mainio kirja. Siinä voivotellaan, eikä tehdä asialle mitään. Jos olet läheisriippuvainen, se johtuu jostakin. Ei kukaan synny "addiktion" kanssa. Toki meillä voi olla suurempia alttiuksia kehittää joku addiktio. Sinussa on varmasti katkeruutta, koska olet ihan varma, että kukaan muukaan ei voi onnistua luomaan 50-vuoden onnellista liittoa, jos sinä et onnistunut.
..voi ihastua, rakastua, seksuaalisesti viehättyä toisesta ihmisestä. On vähän lapsellista ajatella ettei voisi, jos on naimisissa sen "oikean" kanssa. Siksi tarvitaan moraalia. Ja kyse on nimenomaan moraalista! Minä EN HALUA pettää puolisoani, siksi en anna "pikkusormen" viedä. En lähde flirttiin mukaan, en lähde lasilliselle, kahville ym. Teen tätä tietoisesti. Vaikka on useasti yritetty iskeä. Ja todella ihanatkin miehet. Koska, jos lähtee "peliin" mukaan jarruttelu on vaikeaa. Mutta se, että särkisin aviopuolisoni ja lasteni isän sydämen en kestäisi sitä. En halua tehdä toiselle ihmiselle sellaista. Sellaista panoa ei ole olemassakaan, jonka takia olisin valmis näkemään tuskan kumppanini silmissä. Ja jos ajattelisin, että en jää kiinni, niin en todellakaan halua kantaa sellaista valhetta mukanani. Minä uskon, että saisin sen niin monin verroin takaisin tässä elämässä. En ole valmis sellaiseen. Niin makaa kuin petaa.
ja mene hoitoon.
nyt siitä, että hypätään suoraan tuonne kohtaan 6 ja päädyt yhteen sen ihanan sinkkumiehen kanssa.
Ostatte okt:n, parit autot, koirat... Saatte lapsia, olet kotona äitiyslomalla ja ehkä hoitovapaalla... Sitä tavallista tarinaa. Miehesi on kunnianhimoinen työssään, joka vaatii häneltä enemmän kuin 7½ tuntia per päivä, joten arjen pyörittäminen jää pitkälti sinun kontollesi, vaikka muuta perhettä perustaessanne päätittekin. Tätä jatkuu vuosikausia, sinusta alkaa tuntua, että olet miehelle kuin nojatuoli olohuoneessa - itsestäänselvyys. Ei miehesi mikään paha mies ole, mutta ruuhkavuodet ja arki ovat vieneet parhaan terän alkuaikojen "roomeosta". Saatat yksin lasten kanssa iltaa viettäessäsi - miehellä työpalaveri tms - miettiä, että tässäkö tämä nyt oli... Väsynyneenä raahaudut uuteen päivään, koska lasten vuoksi on jaksettava. Yrität puhua miehellesi asiasta, siis että suhteenne ei ole aivan sillä tolalla kuin toivoisit, ja että kaipaisit sitä alkuajan romantiikkaa ja kuhertelua elämääsi. Mies ei edelleenkään ole paha mies, muttei ymmärrä, mitä oikeasti sanot... Miettii seuraavan päivän työjuttuja ja pojan salibandytreenejä eikä näe tilanteessanne mitään epätavallisen kurjaa. Elämä on muuttunut vuosien saatossa niin, että "firma", jossa hän on toisena pääosakkaana, on nykyään nimeltään perhe, ei pelkkä parisuhde. Pikkuhiljaa mielessäsi kytevä tyytymättömyys kasvaa ja alat kaivata jotain, mitä miehesi ei sinulle osaa antaa... Töissä se kiva, tuttu kaveri, jonka olet jo vuosia tuntenut ja jonka kanssa olette jutelleet lasten hammaslääkärit ja jalkapallotreenit, osoittaa näkevänsä sinut naisena, ei äitinä. Käytte kahvilla, juttelette lisää... Huomaat, että tämä mieshän on elämässäsi enemmän läsnä kuin oma aviomiehesi. Taustalla monen vuoden työtoveruus, tuttu ja turvallinen ihminen siinä, missä miehesikin. Vuosipäivänne aamuna miehesi ilmoittaa, että illaksi sovittu ohjelma pitää perua ja hän jää toisalle yöksi työasioissa... Työkaveri kuuntelee ja lohduttaa parhaansa mukaan, ja nojaat hänen olkapäähänsä niiskuttaen...
Siitä se lähtee. Elämä ei aina mene niin kuin idealistisina suunnitellaan... En sano, että "kuuden kohdan ohjelmasi" on silkkoa "sitä", mutta siltikin vain pelkkää teoriaa ja kirkasotsaista idealismia.
Tarina, jonka tuossa kirjoitin, on sisareni tarina. Pikkusiskon, josta viimeiseksi olisin uskonut, että hänestä tulee toinen nainen ja pettäjäkin siinä samalla. Naisen, joka olisi varmasti ennen avioitumistaan allekirjoittanut tuon "kuuden kohdan ohjelmasi"... On siinä ollut minulla nieleskelemistä... En hyväksy, mutta en voi siskoani hylätäkään. Yritän siis ymmärtää jotenkin tapahtunutta. Pidän hänen miehestään kuin omasta veljestäni ja tekee pahaa ajatella, missä valheiden verkossa hänkin elää. Ei ole ansainnut mitään tuollaista. Siskolleni lojaalina en ole miehelle kertonut mitään, mutta olen yrittänyt herätellä häntä huomaamaan, että vaimonsa kaipaisi lisää huomiota... Sisko pyristelee salasuhteestaan tällä hetkellä eroon, toivon parasta ja pelkään pahinta - mitä ne sitten ovatkaan.
Olisihan se tosiaan hienoa, että elävässä elämässä kaikki toimisi ennalta suunnitellusti ja yleviä tavoitteita noudattaen. Ja mitä harvemmin sanot "ei koskaan", sitä todennäköisemmin pystyt pitämään periaatteistasi kiinni...
Surullinen tarina. Tuollaisia varmasti riittää. Ikävintä tietysti, että tuonkin tilanteen olisi voinut välttää. Siskosi mies olisi voinut välttää sen antamalla vaimolleen enemmän huomiota ja siskosi olisi voinut välttää sen uskoutumalla jollekin muulle kuin miespuoliselle työtoverille. Kuten näissä kirjoituksissa on jo ilmennyt, nämä terapeuttisuhteina alkaneet yleensä päätyvät sänkyyn ennemmin tai myöhemmin. Siksi hankalaan tilanteeseen pitäisi aina hakea apua vaikka mielummin ammattillaiselta kuin vastakkaista sukupuolta edustavalta työtoverilta. Se on tavallaan tulella leikkimistä, kun oman avioliiton ongelmissa aletaan liian läheisesti kaveraamaan työkaverin kanssa. En toki tuomitse siskoasi, sillä hänellä ei varmasti ole ollut helppoa. Hän vain yksinkertaisesti lähti setvimään ongelmaa väärästä päästä ja otti samalla riskin, että koko avioliitto saattaa hajota. Jos näin käy, on siskosi silloin ymmärrettävä oma vastuunsa. Valinta oli hänen. Asiat olisi voinut hoitaa toisinkin, vaikka hänen tyytymättömyytensä oli sinänsä ihan ymmärrettävää.
Tietysti ihmiset tekevät virheitä eikä se kenestäkään tee mitään pahaa ihmistä, mutta se ei silti kumoa sitä että on myös sellaisia ihmisiä jotka tuollaiset virheet välttävät ja pitävät periaatteensa loppuun asti. Kaikki eivät tietysti siihen pysty eikä heitä tule heittää kivellä, mutta on myös ihmisiä jotka pystyvät. Eikä heitä pidä yrittää lannistaa ennustelemalla, että kyllä sinäkin vielä joskus lankeat....
koska oli onneton. turha on tosiaan syyllistää. Naiset eivät yleensä seksin takia petä, vaan ovat todella onnettomia siinä vaiheessa,kun sivusuhteeseen ryhtyvät. Joku kirjoitti,että sisaresi on yksin vastuussa. Jos se 'vastuu' on nyt tässä se oleellinen juttu, niin varmaankin. Mutta siellä on myö sisaresi mies, joka ei elänyt perheelleen ja ikään kuin jätti sisaresi yksin onnettomana.
Turha hyystätä asiaa. Mies jokatapuksessa harrastaa monia naisia. Olen myös huolissani kakkosista kun paljastuu että mies onkin varattu &tympeä ja sitten muutenkin se voi pilata ihan naisen elämän. Tämä on minun mielipide.
Tämä meidän aikuisten elämä on kun lastentarhaa....haluamme ja annamme lapsillemme hyviä elämän ohjeita, mutta jostain syystä emme itse niitä aina noudata ja yksi on uskottomuus...
Olin 10 vuotta naimisissa miehen kanssa ja ero tuli...ja olen onnellinen nyt. Suurin syy oli miehen alkoholin käyttö ja siitä seuraavat lieveilmiöt... Kaikki luuli, että me olemme ns.ihannepari ja hyvin menee. Minä pidin kulissit pystyssä, koska en kehdannut kertoa kellekkään, että mieheni juo jokaviikonloppu ja kesät..lomat jne. Hän myös petti minua "henkisesti" monesti, niin kun hän asian ilmaisi..ei fyysisesti, vaikka textiviesti sitten paljasti tämän "henkisyyden". No joo... olen itse ollut liitossani uskollinen ja en ymmärrä vieraissa käyntiä ja en ymmärrä sivusuhteita jne. Mut tapasin sitten eräissä kesäjuhlissa mukavan miehen..näin kyllä jossain vaiheessa, että mieshän on naimisissa, joten sänkyyn emme sinä iltana päätyneet, koska en halunut varattua miestä..nukuimme kyllä vierekkäin..mutta mitään en antanut tapahtua. Hän kysyi sitten seuraavana päivänä numeroani..jonka annoin ja koska hän asuu minusta sen verran kaukana ni ei edes tullut mieleen, että hän soittaa ja me vielä nähtäisiin..tästä tulee 2vuotta..ja nähdään epäsäännöllisesti..ja puhelimella pidetään yhteyttä...täytyy myöntää, että ihminen on heikko..en olisi itsestäni uskonut tällaista. Elän kyllä ihan omaa elämää ja en haaveile varatusta miehestä, mutta miksi en pysty lopettamaan tällaista valheellista suhdetta?????joka voi päättyä kaikkien itkuun..ennemmin tai myöhemmin korttitalo romahtaa... järki ja tunteet..ristiriidassa keskenään....kun tää jokupäivä loppuu, niin muistelen häntä hyvällä.... olen etsinyt hänestä jotakin virhettä, mutta en löydä..josta saisin kimmokkeen lopettaa..kun ollaan yhdessä, niin minua kohdellaan kun prinsessaa..siksi tää on varmasti vaikeaa....hän on mun "ystävä.."ja kun kohtaan elämäni rakkauden, niin hän jää...On helppo aina neuvoa ja antaa ohjeita toisille, mutta sit kun itse joutuu tällaisiin tilanteisiin heikkona hetkenä...vastauksia ei välttämättä löydä.....ja vaikka oikean ja väärän tiedostaa ni niitä ei aina noudata...Elämää ja lastentarhaa....
meidän ympärillä on valitettavasti niitä onnettomia parisuhteita. Onneksi myös niitä onnellisia. Monet pariskunnat ovat saaneet apua täältä: http://avioliitto.hnmky.fi/ Jopa sellaiset parit ovat saaneet suhteensa kuntoon, jotka olivat jo "tuhoon tuomittu". Ja he näyttävät onnellisilta. Leirillä käydään läpi miehen ja naisen erilaisuus (se on ihan eri aisa miehellekin kuulla se toiselta mieheltä, että munkin vaimo haluaa sitä tai tätä, vaikka vaimot olisvat siitä jo 20 vuotta puhuneet). Lapsuus, hylkäämiset, kaikki vaikuttaa meidän valintoihin ja siellä käydään ne kaikki läpi. Esim. monilla uskottomilla miehillä on isävaje. Isää ei ole ollut tai isä ei ole "hyväksynyt, kehunut ,ym." Ja sitä miehuutta haetaan sitten lopun ikää... ja väärästä paikasta. Miehuus ei löydy naiseltä, keneltäkään naiselta.
"Tyttö taas kaipaa isältä ihailua. Jos isä ei ole läsnä tai ei osaa ihailla tytärtään, niin jo teini-ikäisenä se tippuu kuin kypsä omena ensimmäisen miehen syliin, joka kertooa hänelle sen, minkä isän olisi jo vuosia sitten pitänyt" (lainaus DR.PHILL ohjelmasta). Mutta siis niitä on NIIN monia syitä, miksi me käyttäydymme kuin käyttäydymme. Jos sinua on pahoinpidelty suurella tod. otat miehen, joka pahoinpitelee sinua.. Siis yleisesti, ei yleistäen.
Tuo on kristillinen avioiliittoleiri, mutta ei tartte olla uskossa. Eikä siellä tartte tulla uskoon. Siellä on paljon pariskuntia, jotka ovat eivät ole uskossa. Perustuuhan se AA-kerhokin kristillisiin periaatteisiin, vaikka harva siellä uskossa on.
Suosittelen tuota leiriä kaikille aviopareille. Neljä ystäväpariskuntaani ovat sen käyneet ja olen katsonut niitä videoita ja luentoja ja ne ovat todella hyviä!!! Eniten tietysti saa niistä ryhmistä.
on siksi, että emme loukkaisi kumppaniamme. Minä olen n. 10 vuotta naimisissa. Hyvä liitto, yksi kriisikin jo takana. Minulla on aivan ihania työkavereita. Puolet n. miehiä. Jotkut heistä ovat keskenään sekstailleet ym. (siis naiset ja miehet). Minua ei ole kiinnostanut, kun joku on lakanut flirttailee ym. Olen ollut jämäkän ystävällinen, mutta en anna sen viedä. He ovat tämän huomanneet. Sitten ovat puhuneet minua kovasti "ympäri", että ei pidä elää niin pienessä piirissä ja et ole vielä tajunnut, että elämää on avioliiton ulkopuolellain ym. Olen sanonut, että toki toisesta ihmisestä voi viehättyä myös seksuaalisesti. Sehän on vähän lapsellista ajatella, että jos löytää sen "oikean"ei enää muihin voi rakastua. Mutta kyse ei ole siitä vaan en halua loukata puolisoani. Mieheni todella loukkaantuisi syvästi, ja saattaisi johtaan eroon. Miksi haluaisin riskeerata perheeni? Miksi haluaisin pettää puolisoani? En halua. Näköjään siitä ovat muutkin loukkaantuneet, koska mustasukkaisuusmurhat ovat Suomen yleisimpiä murhia.
Herätkää hedonismista!!!
Sitten te onnettomassa liitossa olevat EROTKAA. Älkääkä valittako kuin pikkulapset, että olette vankilassa jonkun hirmun kanssa. AIKUISET IHMISET! Tai menkää parihudeterapiaan ja hoitakaa suhdettanne.
mustasukkaisuusmurhiin - näissä tapauksissa rikos tapahtuu useimmiten eron JÄLKEEN, kun exällä on jo uusi kumppani. Toiset eivät kestä sitä, että entinen kumppani jatkaa elämäänsä.
Ja mitä tulee tuohon muuhun tekstiisi... Harvassa ovat ne ihmiset, jotka menevät puolisoaan pettämään kaiken ollessa hyvin, esimerkkinä tuo tuossa ylempänä siskostaan kirjoittaneen naisen tapaus. Vaikka en pettämistä hyväksy, jotenkin on kuitenkin inhimillistävä tekijä se, että ihmisellä on hätä omasta parisuhteestaan, tunne, ettei kumppani enää välitä ja haetaan lohtua toisaalta... Kaikki kun eivät näe metsää puilta ja osaa lähteä eroamaan tai parisuhdeterapiaan, etenkin jos toinen osapuoli käyttäytyy kuin ei mitään olisikaan pielessä.
..tässä onkin surullista. Kaikki ihmiset eivät tosiaan toimi oikein, eivätkä osaa toimia oikein. Ei koulussakaan tarvitse puuttua siihen, että siellä ei tarpeeksi kiusata. Tai lopettaa rangaistukset, koska kaikkihan automaattisesti käyttäytyy hyvin. Ihminen luonnostaan tekee pahoja asioita, kun hänellä on paha olla (en yleistä, kaikki ei tee). Siksi oikeata ja väärää käyttäymistä pitää koko ajan "toitottaa". Kertaus on opintojen äiti. Jos mokaat, niin korjaa se. Kerro mitä olet tehnyt ja pyydä anteeksi. Epäonnistuminen ei ole sama kuin luovuttaminen. Eikai kukaan koskaan tekisi mitään pahaa kenellekään, jos se ei myös tuntuisi hyvältä. Valitettava usein "hauska" tapahtuu muiden kustannuksella. Mutta se ei ole hauskaa sille, joka kärsii. Jos olet petoksen uhri ei taatusti naurata. Se voi jopa johtaa petoksen kohteen tekemään itsemurhaan. Aika kallis hinta panemisesta!
Vannoin uskollisuutta ,uskoin itseeni ja mieheen. Aika toi kriisejä ja tapahtumia kuten uskottomuutta ja selvittämättä ovat jääneet. Annoin mielessäni anteeksi nämä 30-vuotis taistelut, hyviäkin aikoja on ollut. Mutta huomaan kaiken huonon kohtelun ,arvottomuuden tunteen jättäneen säröt ja valmiita kasvualustoja nykyisyydelle. Minä ihanteita rakastava aviovaimo voin rakastua ja saada ihania kokemuksia toisen miehen sylissä. Ei haittaa, vaikka on kaunista valhetta. Enkä pelkää kiinnijämistä , mieskin nykyään kunnioittaa enemmän ja on kiinnostunut. Liekö myöhäistä. Lastenlapsemme saavat pitää oikean ehjän mummolan aikanaa- en siis aio erota. Mutta jos huono tuuri sattuu, niin katsotaan.