Ajatukset laukkaa... Elän kuivahtaneessa suhteessa, ja olen jo kauan miettinyt eroakin. Jos meillä ei olisi lasta ja yhteistä ihanaa taloa, olisin jo ajat sitten lähtenyt. Meillä ei synkkaa, mies ei ole koskaan tyytyväinen muhun, meillä ei ole seksiä, mies ei halua mua, enkä mäkään enää sitä vuosien pakkien jälkeen. Mies ei kuitenkaan yritä tehdä asialle mitään, sille on ilmeisesti sama miltä musta tuntuu. On vain sanonut, että hae itelle joku uusi uros, jos muutama kerta vuodessa ei kerran riitä... Tosi kannustavaa.
Nyt aloitin vuoden vaihteessa opiskelut iltalinjalla ja siellä on aivan ihana mies. Koko ajan, kun opin tuntemaan tätä miestä paremmin, niin se vaan kolahtaa muhun enemmän. Se on välillä heittänyt mua koulusta kotiin ja ollaan juteltu paljon autossa. Se tuntuu sellaselta, että meillä olisi tosi paljon yhteisiä juttuja ja muutenkin kaikin puolin mahtavalta tyypiltä. Mutta se on varattu! Mä luulin ensin, että se on vapaa, kun sillä ei ole sormusta ja se välillä kattelee mua pitkään. aattelin jos se ois ihastunut muhun tms. Aina kun se on lähellä, musta tuntuu, että ilmassa kipunoi. Mutta en mä voi kuvitella mennä sotkemaan sen avioliittoa, sillä on muksuja jne. En tiedä kylläkään, millä tolalla sen liitto on, onko onnellinen, ei me puhuta puolisoista juuri mitään.
Voi kun voisin vaihtaa miestä lennossa... Onneksi tuo koulutus kestää pari vuotta. Varmaan kun tutustun tähän toiseen mieheen paremmin, niin ajan mittaan selviää, onko se tyytyväinen omassa liitossaan. Miten sen voisi selvittää, onko kellään mitään kokemusta, miten saisi jotenkin ympäripyöreästi asian puheeksi tms.
Nyt aloitin vuoden vaihteessa opiskelut iltalinjalla ja siellä on aivan ihana mies. Koko ajan, kun opin tuntemaan tätä miestä paremmin, niin se vaan kolahtaa muhun enemmän. Se on välillä heittänyt mua koulusta kotiin ja ollaan juteltu paljon autossa. Se tuntuu sellaselta, että meillä olisi tosi paljon yhteisiä juttuja ja muutenkin kaikin puolin mahtavalta tyypiltä. Mutta se on varattu! Mä luulin ensin, että se on vapaa, kun sillä ei ole sormusta ja se välillä kattelee mua pitkään. aattelin jos se ois ihastunut muhun tms. Aina kun se on lähellä, musta tuntuu, että ilmassa kipunoi. Mutta en mä voi kuvitella mennä sotkemaan sen avioliittoa, sillä on muksuja jne. En tiedä kylläkään, millä tolalla sen liitto on, onko onnellinen, ei me puhuta puolisoista juuri mitään.
Voi kun voisin vaihtaa miestä lennossa... Onneksi tuo koulutus kestää pari vuotta. Varmaan kun tutustun tähän toiseen mieheen paremmin, niin ajan mittaan selviää, onko se tyytyväinen omassa liitossaan. Miten sen voisi selvittää, onko kellään mitään kokemusta, miten saisi jotenkin ympäripyöreästi asian puheeksi tms.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Onko tämä provo vai ei, mutta pakko kirjoittaa kumminkin. Ei ole sinun asiasi selvittää onko toinen onnellinen liitossaan. Anna vaan, hänen katsella suo pitkään, jos saat siitä jotain kiksejä, mutta silloin olet jo kaltevalla tasolla. Ole iloinen, että maailmassa on mukavia miehiä, vaikkeivät ne kaikki olekaan sinulle tarkoitettuja. Keskity ensin omaan liittoosi, omiin ongelmiinne, hae niidin apua ja anna muitten miesten olla. Jos se mies sattuu olemaan irtonaista sorttia, se on hänen ongelmansa, toivottavasti et sekaannu siihen. Ja jos on irtonaista sorttia, ei hänestä ole kenellekään mieheksi. "Valitettavasti" miehesi on miehesi ja vielä lapsesi isä kaiken lisäksi. Siinä sinulle työmaata. ..Ei auta, että haet lohtua toisten miehistä.
Varo ettet täytä hellyydenkaipuutasi ja rakastamisen tarvettasi ihastumalla ensimmäiseen varteenotettavaan ihmiseen. Tuossa tilassa ihastuu todella helposti ja jos oikein sitä ihastumistaan vaalii, niin lopputulos saattaa olla vielä kivuliaampi kuin se pystyynkuivunut suhde kotona. Ei ole muutenkaan hyvä "vaihtaa miestä lennossa". Jos päätät erota miehestäsi, niin luova tauko suhteiden välillä on henkisesti välttämätön.
Kuule..munki mies on aina ollut symppis eukoille ja hyvä kuuntelija ja jos eukoista ois ollu kiinni, niin ois ehtiny kahlata monet suhteet...mut se on vaan mun miehen luonne!
Meillä on hyvä luottavainen suhde keskenään ja mies kertoo näitä juttuja..joutuu työnsä puolesta paljon olemaan naisten kanssa tekemisissä ja on vain mukava luonne, joten en sinuna heti iskis jotain miestä sen perusteella, et on kiinnostunu kuunteleen sun ongelmistas..
Pysy vaan sen kaverina, kun jos mokaat itses liialla tunkeilulla, alkaa vaan kartteleen sua..
Ne nuo ongelmat suhteessa on jokaisella ja sinuna nyt kävisin sen koulun loppuun ja nauttisin uusista ystävistä ja henkireiästä, minkä se sulle suo! En alkais heti kaikkiin pikarakastuun hädissäni..
Mieti koulun jälkeen sitten enempi asioitas siltä kantilta, että mitä haluat tulevaisuudelta!
Hops ja jarrut päälle!
Äläpä mene sotkemaan tai edes kuulostelemaan kenenkään avioliittoa, vallankin jos siellä on muksuja. Nyt kuules järki käteen ja tosi kylmästi.
On enemmän kuin ymmärrettävää, että kun elät kuin kukka kuivalla kankaalla ilman normaalia suhdetta mieheen... muutaman kerran vuodessa seksiä ei todellakaan, ei ollenkaan riitä terveelle sukukypsälle naiselle.
Elät suomeksi sanottuna puutteessa!
Se laittaa näkemään kaikki suht kuosissa olevat ja sosiaalisen taidon omaavat urokset potentiaalina kumppanina.
MUTTA... se on pelkkää biologiaa, usko pois, vaikka se sinusta tuntuisi kuinka makean ihanalta, suloiselta, kohahduttavalta, kipinöivältä, ja suorastaan kohtalon tuomalta tunteelta... juuri se namunen mies. Että tuntuu kuin olisi merkillinen yhteys jne.
Teet todella elämäsi hölmöyden, jos annat "pahalle pikkusormen", annat itsesi tutustua tähän namiskuukkeliin paremmin muka katsoaksesi, miten hänen vakisuhteensa sujuu.
Hän on isä, hänellä on kiinteä suhde lapsiinsa, hänellä on menneisyys lastensa äitiin, heillä on kaikkea sellaista yhteistä takanaan, mistä sinä et tiedä.
Minusta teet viisaammin, jos puret hammasta yhteen, keskityt opintoihin ja ammattiin, niin että voit itsenäisenä ihmisenä hakea kylmästä ja pihtaavasta miehestäsi eron.
Ja vasta sen jälkeen etsit uuden kumppanin, joka EI ole vakisuhteessa, vaan vapaa kuin taivaan lintunen kiinni otettavaksi.
Saat aikaan tragedian ja haavoitut pahasti, jos nyt lähdet tätä opiskelukaveria metsästämään. Jos alatte salasuhteen, se on henkisesti älyttömän piinaava, ja olet aina altavastaaja kun joka tapauksessa lapset ja virallinen kumppani menevät edelle.
Olet nytkin tavallaan hylätty liitossasi ja niin tässä salasuhteessakin. Et saisi siitä täyttä tyydytystä, koska olisit kuitenkin vain se toissijainen ja epävirallinen "sijaisrakastajatar". Lisäksi huono omatunto paukuttaisi aamusta iltaan sisintäsi, kun joutuisit salaamaan kaiken mieheltäsi. Tilanne raastaisi hermosi rikki.
Eikö kaikki olisi parempi tehdä reilusti ja rehellisesti? Silloin ei tarvitsisi hävetä mitään eikä tulisi ikävää jälkipyykkiä.
nainen petaa ensin valmiiks uuden setin pöytähopeoineen jottei tartte omien muksujen liimaa haitsella!! Etsi mies jolla on rahaa ja eroo ensin ukostas rauhassa. Se kurssikaveri saattaa olla vaik minkälainen pillusieppo, mistä sinä tiedät?! Jätä ukkos, eti rikas mies uudeks isäks ja sitä rataa.
Täällä taas, ihan asiaa on teiltä tullut. Pitäis varmaan ensin oikeasti lähteä vaan tästä suhteesta ja sitten rauhassa katsella uutta. En tosiaan tunne sitä kurssikaveriakaan vielä kovinkaan hyvin, enkä voi tietää olisiko se oikeasti sen kummoisempi kuin tämä vanhakaan tapaus. Miehiä pitäisi saada testata arjessa muutama kuukausi ja sitten päättää kenet ottaa. Pelastais varmaan monet erolta, kun löytäisi oikeasti oikean tms.
Oon harkinnut, että kertoisin ukolleni, että olen ihan oikeasti jo katellut uutta kämpää ja miettinyt näitä kuvioita valmiiksi. En mä voi sitä pakottaa toisenlaiseksi, jos meillä ei synkkaa sängyssä eikä muuallakaan, niin minkäs teet. Turha tässä on tuhlata aikaa sellaiseen mikä ei toimi. Mä oon niin paljon saanut itkeä tätä suhdetta, että oon tosi loppu. Vuosikaudet oon oottanut, että tää muuttuisi. Että kun talo on valmis jne. niin meillä olisi aikaa toisillemme. Talo on ollut valmis jo 7 vuotta, mutta ei auta. En ole painostanut miestä, olen ollut iloinen, kun hän on tehnyt aloitteen, en ole kostanut pakkeja tms. mutta ei sekään ole auttanut. Mies on jopa myöntänyt, että on hänen syytänsä, kun meidän seksielämä on tällä tolalla. Niinpä... Ei sekään auta, jos asialle ei tee mitään. Mä en kiinnosta sitä, koska en ole tarpeeksi tuore, pitäisi uutta verta saada, kun kuulemma vanha kyllästyttää. Helvetti! Ei jaksa enää tollasta soopaa. Mä haluaisin suhteen, jossa mies haluaa mua, vaikka me oltais oltu yhdessä 50 vuotta. Mä haluaisin olla haluttava mun miehen silmissä. Mä olen hoikka ja ihan mukavan näköinen ja vasta 35v ja mulla menee kyllä elämä hukkaan tässä. Mä oon koittanut jutella tästä asiasta, mutta menee helposti tappeluksi. Tai viimeksi ei kyllä mennyt ja mies jopa puhui ihan kunnolla aiheesta, mutta ei se silti ole auttanut mitään. Eikä puhe tässä auta, eikä toista voi pakottaa... Oonko mä jotenkin itsekäs, jos eroon tän takia? toki on meillä muitakin ongelmia, mutt tää vaivaa kaikkein eniten. Sitten kun näkee kaikkia ihania miehiä, niin tekee vaan mieli vaihtaa. Mua vaan harmittaa, kun joudutaan laittaa meidän talo myyntiin. Se on ollut meidän unelma ja tää talo ja piha on niin ihania. Mutt en mä voi sen takia jäädä tähän. Sitte harmittaa pojan puolesta. Poika on 12v ja juuri murkkuiässä. Sille tää olisi tosi kova pala. Mutt mä oon nyt tässä ollut jo pidemmän aikaa vaan tän talon ja pojan takia, oon liian nössö, enkä ole saanut lähdetyksi. On kyllä hankalaa. Enkä halua mitään yhden yön juttuja, en ole sellainen. Haluan joko olla itekseen tai sitten hyvän toimivan suhteen.
Hei annamargareta.
Olen ihan samassa tilanteessa kuin sinä, joten haluan kirjoittaa millaisiin pohdintoihin olen itse viimeisten vuosien aikana tullut.
Olen vihdoin päättänyt, että en elä loppuelämääni vain puolittain. Sillä sitähän eläminen liitossa, josta puuttuu normaali seksuaalinen kanssakäyminen, on. Ensin (monta vuotta) ajattelin, että ehkä voisin vain hyväksyäkin tilanteen, lähinnä lasten vuoksi. Mutta nyt olen sekä tajunnut että huomannut käytännössä, että jos en ole itse onnellinen, en voi aidosti tehdä muitakaan onnelliseksi. Katkeruus ja oma onnettomuus myrkyttää mieltä pikkuhiljaa ja imee lopulta suuren osan elämänilosta ja energiasta. Kokoonkutistunut seksuaalisuus muuttuu energian imeväksi "mustaksi aukoksi" vaikka sen pitäisi nimenomaan olla yksi ihmisen tärkeimmistä voimanlähteistä. Itse heräsin oikeastaan juuri näihin fyysisiin oireisiin, ainaiseen väsymykseen ja kiukutukseen... mielialalääkkeitäkin kokeilin mutta eipä löytynyt minun onnellisuuteni purkista, oikeastaan päinvastoin. Vasta kun olen aktiivisesti alkanut asiaa ja ratkaisua työstämään päässäni, ja keskustelemaan entistä vakavammin asiasta vaimoni kanssa, on alkanut tosissaan helpottaa, vaikka mitään parannusta tai ratkaisua ei vielä olekaan tapahtunut. Nyt kuitenkin olen itse päätökseni tehnyt; näin ei voi eikä tule enää kovin pitkään jatkumaan. Voisiko jopa ajatella että ei ole pelkästään oikeuteni, vaan jopa velvollisuuteni, pyrkiä onnellisuuteen...? Eikö alistuminen onnettomaan elämään ole tämän ainoan ja ihmeellisen elämän haaskausta ja väärinkäyttöä?
Ja lapset. Oliko parisuhteemme tarkoitus tehdä lapsia ja sen jälkeen jatkaa elämäämme lastemme kautta? Mielestäni sen piti mennä niin, että ytimenä on ja pysyy meidän parisuhteemme ja rakkautemme, ja lapset syntyvät sen tuloksena ja "sivujuonteina". Mutta ei se niin valitettavasti mennyt. Ihanat lapseni ovat ehdottomasti elämäni suurin ilo ja onni, mutta ei parisuhdetta olisi saanut heittää mitättömään sivurooliin. Peiliinhän on toki katsottava: en varmasti ole osannut itsekään toimia asioissa oikein aikanaan. Se mistä tiedän että korjaaminen on nyt myöhäistä, on se, että enää ei löydy halua muuttua ja halua haluta. Oikeastaan minultakaan. Se on surullista, mutta totta.
Järjen tasolla tehdyistä pohdinnoista ja päätöksistä huolimatta omakin tilanteeni on kaikkea muuta kuin helppo. Vuosien saatossa on niin vahvasti kiintynyt toiseen ja tottunut arkeen, että tunnetasolla ero tuntuu järkyttävän vaikealta. Tällä tasolla työstämistä on siis vielä paljon. Olen edellä kirjoittaneiden kanssa yhtä mieltä siitä, että pitäisi malttaa mielensä ja tehdä päätökset ensin, ennenkuin sotkee uusia parisuhteita soppaan. Sellainen tekisi tämän muutenkin vaikean ja kivuliaan prosessin entistä hankalammaksi. Mutta osaan kyllä myös tasan tarkkaan kuvitella tunteesi; kuinka hyvältä minustakin tuntuu saada huomiota joltain toiselta, viehättävältä naiselta kun on tullut jatkuvasti hylätyksi omassa suhteessaan... siinä on kaikkea muuta kuin helppo toimia järjen ehdoilla.
Toinen suuri vaikeus on se, että niin paljon suuria asioita pitäisi pystyä ratkomaan itse ja omassa päässään. Iso helpotus varmaan olisi, jos voisi käydä tilannettaan ja tunteitaan läpi jonkun kanssa. Mutta ainakin minulle se on ollut tähän saakka ylivoimaista. En ole halunnut vaivata ystäviäni murheillani, mutta nyt olen vähän miettinyt että eikös ystävät osin sitä varten ole. Eli ehkä tämä on minulle se seuraava askel.
En tiedä onko tästä omasta tarinastani sinulle mitään apua; ehkä ainakin on helpottavaa kuulla että meitä on muitakin samassa tilanteessa. Ja oma ohjeeni on, että jos teiltä ei kertakaikkiaan löydy enää halua korjata suhdettanne, älä heitä arvokasta ja ainutlaatuista elämääsi hukkaan onnettomassa suhteessa. Toisaalta jos halua löytyy, kaiken voi korjata. Mieti myös rauhassa ja järjellä (ei tunteella, jos pystyt) mikä on oikea tapa korjata elämäsi. Tosiko suhde tähän kuvailemaasi mieheen todennäköisemmin sinulle onnea vaiko vain lisää pettymyksiä ja epäonnea?
Niin ja viimeiseksi, ajattele positiivisesti. Oikeasti, elämä on ihanaa, ja asioilla on vaan tapana järjestyä (varsinkin kun itse hiukan avittaa).
Kysyt: Oonko mä jotenkin itsekäs, jos eroon tän takia?
Et todellakaan ole itsekäs. Sinua on loukattu mitä syvimmällä tavalla, millä voi naista loukata. Pahempaa loukkausta ei voi saada kuin tulla tyrmätyksi kerta toisensa jälkeen. Ja vielä nuo saatesanat, että pitäisi tuoreempaa saada.
Ilmeisesti olet menettänyt itsearvostuksesi.
Ensimmäinen neuvoni on tämä, että lopetat kokonaan aviomiehesi vonkaamiseen. Älä alenna itseäsi enää pyytelemällä. Unohda kaikki seksuaalinen häntä kohtaan. Pysyttele fyysisesti kaukana hänestä. Älä edes kosketa häntä arkielämässäkään tahattomastikaan, missään muodossa.
Ota mielikuvaharjoitus päivittäin, kun sinulla on rauhallista aikaa. Laita taustalle jokin rauhallinen, kaunis musiikki soimaan hiljaiselle. Sulje silmäsi ja kuvittele ympärillesi kimalteleva ja sateenkaaren väreissä oleva kehä, yltympäriinsä ympärillesi. Ajattele, että olet kehän sisällä suojassa eikä kukaan saa sinne tulla. Kellu tuon kehän sisällä ja nauti olostasi, ajattele kuinka ihana sinun olemuksesi on. Mieti mitä kauneimpia sanoja, millä kuvailet vartaloasi ja itseäsi.
Sano itsellesi, että vain ne saavat sinua koskettaa, jotka pitävät sinua kauniina ja jotka haluavat sinua todella, jotka janoavat sinun kosketustasi.
Sano mielessäsi, että et ole kerjäläinen, vaan kuningatarenkeli.
Tee tätä usein. Miestäsi älä enää lähellesi laske.
Sinun on voimistuttava, ennen kuin alat jaksaa puuhaamaan eroa. Poikasi on pahassa iässä. Olet koulussa. Ota pieni aikalisä, jonka aikana kohotat itsetuntoasi. Tee kaikkea mukavaa "kehollista". Ota tavaksesi käydä hyvällä ja lempeällä hierojalla säännöllisesti. Käy kampaajalla, jalkahoidossa, ihonpuhdistuksessa taloudellisten resulssien mukaan. Hemmottele itseäsi.
Tämä pienen aikalisän turvin saat opiskelut päätökseen ja poikakin saa ikää lisää.
Älä pyydä mieheltäsi mitään intiimiin liittyvää ja välttele jopa pelkkää kädellä hipaisua tai muuta koskettamista.
Voit kyllä ehkä hämmästyä miehesi reaktiota.
Vältteleminen tosin tehoaa kyllä.
Mikäli ainoa tavoite on nopea ero.
Miehen reaktiossa ei ole mitään hämmästelemistä, sehän on ennalta arvattavissa.
Sinä AP. Lähde suhteesta, jos se sinua noin paljon ahdistaa, mutta jätä poika turvalliseen tuttuun ympäristöön isänsä kanssa...saathan häntä tavata niin paljon kuin haluat.
Voi sinunkin suhteesi mieheesi parantua, jos asut muualla...ainakin jonkin aikaa..
Nimittäin, ei se baarielämä ja uudet miehet tuossa iässä loppujen lopuksi niin mahtava juttu oo, mut käy ihmeessä kokeilemassa! Vasta silloin huomaat sen! Siihenkin kyllästyy..
Sanompahan tähän alkuun että voi helvetti!
No niin, mistähän tämän alottas... Me mieheni kanssa ollaa oltu yhdessä kohta 7 vuotta, meillä on lapsia.
En tiedä mitä tapahtui n. puolitoista vuotta sitten, ihastuin samassa kaveriporukassa olevaan mieheen. ollaan aika paljon tekemisissä keskenään. Uskon, että ihastuksellakin on tunteita mua kohtaan. Oon tämän koko ajan yrittänyt olla näyttämättä minkäänlaista siihen viittaavaa. Parille eri kaveripiirissä olevalle luottoihmiselle puhunut tästä asiasta.
Samalla nyt muutaman kk ajan oon huomannu että seksihalut on melkeimpä loppuneet kokonaan, toivon sen johtuvan käyttämästäni hormoniehkäisystä, oon kuullu että niin voi käydä. Kohta pakko kokeilla että johtuuko se siitä. Pelkään että tunteeni on loppuneet miestäni kohtaan... jotain tunteita kyllä on. Oon niin sekaisin että pelkään että kohta hajoan. Meillä on myös ihana koti, josta en haluaisi lähteä. Mutta onko tämä väärin miestäni kohtaan. Parisuhdetta ei kyllä myöskään ole paljoa hoidettu näinä lähivuosina, johtuen pienistä lapsista.
Mieheni rakastaa minua, sen näkee kyllä. Oon alkanu inhota iteäni tämän asian takia. enkä pääse ihastustunteistani irti vaikka haluaisin...
Vai olet sinä miettinyt eroa!!!!!!!! Tiedätkö, mitä tekisin sinulle jos vain valta olisi, sinä et sen jälkeen enää eroa kaipaisi, sinä kelvoton!!!!!
'Vaan minä kirjoitin teille, että jos joku, jota kutsutaan veljeksi, on huorintekijä tai ahne tai epäjumalanpalvelija tai pilkkaaja tai juomari tai anastaja, te ette seurustelisi ettekä söisikään semmoisen kanssa. Sillä onko minun asiani tuomita niitä, jotka ovat ulkopuolella? Ettekö tekin tuomitse vain niitä, jotka ovat sisäpuolella? Mutta ulkopuolella olevat tuomitsee Jumala. "Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha."' (1. Kor. 5:11-13)
Siinä oli ote Raamatusta ja sopii sunkin se lukea, ymmärtää ja muistaa, eikä samantien luettuasi unohtaa, saman Raaamatun mukaisesti menitte naimisiinkin, ja joka tilantessa lupasitte toisianne rakastaa. Olisiko kannattanut lukea ahkerammin Raamattua ja vastaanottaa siellä tarjottu opetus Jumalalta meille ihmisille?
Voi tätä kelvotonta sukupolvea, mutta onneksi on jyviäkin akanoiden seassa, häpeä!!!!!
Kuule pommac.Sinuna en puhuis mitään ,teidän jengistä kun ei tänäpäivänä löydy muuta kun, insesti- ja pettämis juttuja. Minulla on
kokemuksia teistä. Ensiksi tuutte sairaanluokse ,luupaatte ihmeparantumista, jota ei tapahdu jos lääketiede ei kykene auttamaan
Meille tuli 60luvulla uskovainen äijä mutsin kimppuun, tykkäs muden jalkojenvälistä, ei siinä mitään ,mut jäbä oli naimisissa suhteesta kuusi lasta . Juoksi kirkonmenojen jälkeen prinssinnakkipystyssä mutsin kimpuun. Osti asunnon jonka mude ruumiillaan maksoi. Ei puhettakaan et ois eronnu muijastaan. Äjä puheli mulle Jeesuksen rakkaudesta, voi helvetti mikä pelle.Mulla oli aikasempaa kokemusta
teikäläistä vammauduttuani lapsena. Lupasitte tervehtymisen ja ruumiinosan palautumisen uskoontulon myötä, Jeesus parantaa.
Rukoilin lapsena tosissani en halunnu olla kakkonen. Ei tullu pettymys oli hirvee,sitte tuli se saatanan hihhuli mutsin kimppuun.
Meni loppukin usko teihin . Kerran sika pomppi mutsinpäällä,niin mä vein siltä lompakon ja sieltä rahat. Äijä hyppäs pukilta ja rupes
inisee, kulli vaappu edessä. Mä sanoin uskovaiselle et pitää housutjalassa niin säilyy fyrkatki ja vedin nyrkillä turpaa. Heitin uskiksen rabaan ja käskin jäättää mutsin rauhaa. Ette ole sen kummempia. Kun tussu vilahtaa niin kulli sisään sujahtaa ennen kuin aivot edes tajuu mistä on oikein kysymys. Parempi kun et rupee tuomitsiaks kun et tunne taustoja
Et pääse eroamalla yhtään helpommalla, joka tapauksessa avioliiton eteen on tehtävä paljon työtä, jos halutaan olla onnellisia. On ihan sama tehdäänkö se työ uudessa vai vanhassa liitossa, kumpikaan ei toimi itsestäänselvyytenä.
Olette oravanpyörässä jossa molemmat ovat pettyneitä toisiinsa, silloin on vaikea päästä eteenpäin. Yrittäkää keskustella jonkin aikaa niin kuin olisitte molemmat ulkopuolisia, niin että pääsette ensin pois oravanpyörästä. Molempien täyttymättömät tarpeet nostaa liikaa tunteita pinnalle ja keskustelu lähtee heti väärälle raiteelle. Jos molemmat pystytte kuuntelemaan toisianne, hermostumatta niin pääsette yksi asia kerrallaan tekemään niille jotain.
Vaihtamalla ollaan joka tapauksessa samojen ongelmien edessä, jolloin ne on kuitenkin ratkaistava, tai lähdettävä taas uudelle kierrokselle. Teillä on yhteiset muistot, eli muutamalla sanalla ymmärrätte toisianne. Uudessa liitossa alkaa kaikki alusta, joudutte joka asiassa ottamaan selvää miten toinen reagoi eri sanoihin ja toimintatapoihin. Et voi muistella uuden puolisosi kanssa mitään, koska sillä ei ole hajuakaan menneisyydestäsi. Uuden puolison mukana tulee myös sukulaiset ja uudet ystävät, ja vanhan puolison sukulaiset ja ystävät helposti hylkää sinut. Tätä listaa voisi luetella loputtomasti, joten suosittelen kuitenkin satsaamaan nykyiseen liittoosi. Pääset sata kertaa helpommalla.