Minulla on hyvä ystävä, joka aiheuttaa päänvaivaa ja kaipaisin vähän neuvoja. Urheilen paljon ja olen muutenkin aktiivinen ihminen tykkään puuhata kaikenlaista ja osallistua erilaisiin tapahtumiin. En ole mikään sohvaperuna, enkä tykkää istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Tämä ystäväni on ylipainoinen ja vähän sellainen sohvaperuna tyyppi. Tätä ei pidä ymmärtää väärin. Minua ei haittaa se, että hän on ylipainoinen tai ei ole liikunnallinen kuten minä. Minua on ruvennut häiritsemään pari asiaa hänessä. Välillä pelaamme tietokonepelejä ja joskus niitä on ihan mukava pelatakin. En kuitenkaan halua istua montaa tuntia päivässä tietokoneen ääressä.
Ystäväni ei tunnu ymmärtävän sitä, että minua ei huvita pelata tietokoneella, vaan haluaisin puuhata jotain muuta. Tiedän, että hän viettää suuren osan päivästään tietokoneen ääressä ja hänellä ei ole kavereita oikeastaan muita kuin minä. Minullakaan ei ole montaa oikeata kaveria, joten en välttämättä haluaisi ystävyyttä ruveta pilaamaan. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muutakin tekemistä ja parempaa tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Hänen mielestään en halua pelata siksi, että häviän hänelle jossain tietokonepelissä. Minulle on ihan sama, että häviänkö. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että tehtäisiin jotain muuta kuin istuttaisiin tietokoneen ääressä.
Toinen asia, mikä on vähän ruvennut häiritsemään on hänen negatiivinen asenteensa ja ihmeellinen asennoitumisensa joihinkin asioihin. Myönnän, että minäkin olen joskus vähän turhan negatiivinen ja hermostun jostain asioista turhan helposti. Minun mielestäni ystävien pitäisi pystyä puhumaan toisilleen erilaisista asioista esim. murheista, tytöistä yms. vähän vaikeista asioista. Jos minä joskus mesessä haluaisin, jutella jostain tyttöystävä murheista esimerkiksi, niin hän ilmoittaa, että ei häntä kiinnosta jutella ja poistuu mesestä. Jos kasvokkain yritän jutella, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai ihmettelee miksi haluan jutella sellaisista asioista. Hän ei yritäkkään auttaa tai ymmärtää minua. Olen miettinyt, että voisiko tämä keskusteluhaluttomuus johtua hänen omasta itsetunnostaan ja yksinäisyydestään. Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jonkun harrastuksen tai mukaan joihinkin juttuihin, mutta hän ei innostu mistään. MInä olen täysin valmis auttamaan häntä ongelmissaan, mutta esim. ihmissuhdeasioista hän tuntuu olevan haluton jutelemaan.
Mitä pitäisi tehdä? Minusta on tylsää, jos ystävyyssuhde keskittyy tietokoneen ääressä istumiseen. Voisin tietty ottaa nämä asiat joista kerroin esille hänen kanssaan vielä kerran ja suorempaan, mutta hän voi reagoida siihen ihan millä tahansa tavalla. Hyviä neuvoja, kiitos
Ystäväni ei tunnu ymmärtävän sitä, että minua ei huvita pelata tietokoneella, vaan haluaisin puuhata jotain muuta. Tiedän, että hän viettää suuren osan päivästään tietokoneen ääressä ja hänellä ei ole kavereita oikeastaan muita kuin minä. Minullakaan ei ole montaa oikeata kaveria, joten en välttämättä haluaisi ystävyyttä ruveta pilaamaan. Hän ei tunnu ymmärtävän sitä, että minulla on muutakin tekemistä ja parempaa tekemistä kuin istua tietokoneen ääressä kaiket päivät. Hänen mielestään en halua pelata siksi, että häviän hänelle jossain tietokonepelissä. Minulle on ihan sama, että häviänkö. Olen yrittänyt sanoa hänelle, että tehtäisiin jotain muuta kuin istuttaisiin tietokoneen ääressä.
Toinen asia, mikä on vähän ruvennut häiritsemään on hänen negatiivinen asenteensa ja ihmeellinen asennoitumisensa joihinkin asioihin. Myönnän, että minäkin olen joskus vähän turhan negatiivinen ja hermostun jostain asioista turhan helposti. Minun mielestäni ystävien pitäisi pystyä puhumaan toisilleen erilaisista asioista esim. murheista, tytöistä yms. vähän vaikeista asioista. Jos minä joskus mesessä haluaisin, jutella jostain tyttöystävä murheista esimerkiksi, niin hän ilmoittaa, että ei häntä kiinnosta jutella ja poistuu mesestä. Jos kasvokkain yritän jutella, niin hän vaihtaa puheenaihetta tai ihmettelee miksi haluan jutella sellaisista asioista. Hän ei yritäkkään auttaa tai ymmärtää minua. Olen miettinyt, että voisiko tämä keskusteluhaluttomuus johtua hänen omasta itsetunnostaan ja yksinäisyydestään. Olen yrittänyt saada häntä aloittamaan jonkun harrastuksen tai mukaan joihinkin juttuihin, mutta hän ei innostu mistään. MInä olen täysin valmis auttamaan häntä ongelmissaan, mutta esim. ihmissuhdeasioista hän tuntuu olevan haluton jutelemaan.
Mitä pitäisi tehdä? Minusta on tylsää, jos ystävyyssuhde keskittyy tietokoneen ääressä istumiseen. Voisin tietty ottaa nämä asiat joista kerroin esille hänen kanssaan vielä kerran ja suorempaan, mutta hän voi reagoida siihen ihan millä tahansa tavalla. Hyviä neuvoja, kiitos
Vastaukset 12
Vanhimmat
Huomaatko,yrität manipoloida jopa omia mielipiteitäsi kertoessasi ongelmastasi.
Te olette kaksi erillaista persoonaa,mutta ystäviä ilmeisesti ,,,
Mitäs jos lopettaisit murehtimisen ystäväsi kiloista,tai hänen haluttomuudestaan harrastaa liikuntaa.
Ei ystävyys ole aina sitä että täytyy pitää samoista asioista,harrasta sinä liikuntaa ja ystäväsi nauttia tietokonepeleistä,olkaa muuten vaan ystäviä ja kyllä te vielä keksitte jotain yhteistäkin muuta tekemistä joka on molempien mieleen.
että hän ei halua jutella syvällisempiä koska joko ei osaa tai sitten hän on tavallaan "vihainen" siitä että et ole 24/7 pelaamassa hänen kanssaan ja sillä osoittaa mieltään,en tiedä,mutta jotenkin tuli sellainen fiilis viestistäsi....Tuohon miksi hän viettää aikansa pelaamalla tai netissä en osaa sanoa muuta kuin josko hän kärsisi tietokoneriippuvuudesta........
Itselläni on myöskin ystäviä jotka haluavat puhu ihmissuhteista, istua iltaa jossakin, käydä katsomassa tapahtumia, keskustella foorumeilla maailman asioista ja uutisista, harrastaa autoja. Itse olen taas extreme ihminen ja tykkään viedä itseni äärirajoille niin fyysisyyden kuin adrenaliinin muodossa. Ystävyys on sitä, että tehdään samoja asioita. Se ei tarkoita sitä, että tehdään asioita mitä muut tekevät. Esimerkiksi, jos ihmiset haluavat lähteä istumaan iltaa, niin silloin ihmisillä on samat intressit tai jos kaverit lähtee istumaan iltaa ja minä lähden maratoonille niin silloin meillä on eri intressit. Asiat joko kohtaavat tai eivät kohtaa.
tuosta voisi päätellä, että hänellä itsellään on tosi paljon isommat murheet kuin sinulla. Ja jos ei ole pystynyt niihin saamaan apua, niin ei välttämättä ole kiinnostunut sun tyttöongelmistasikaan tai ei ehkä näe niitä edes ongelmina. Voiko hän ajatella, ettei oikeat ihmissuhdeongelmat ratkea juttelemalla vaan jonkun kaverin kanssa?
Yksi hyvä keino olla jotakin mieltä, on "äänestää jaloillaan". Puhe ei joka kerta ole paras keino saada toista ymmärtämään asiaa, vaan kantapään kautta. Siksi en tajua, miksi suostut jäämään pelaamaan kun kerran tahdot tehdä ihan muuta? Ystäväsi saattaisi ymmärtää kantasi huomattavasti paremmin käytännön kautta eli lähdet vain pois ja sanot, että jatkat tästä urheiluharrastuksiisi ja hän voi lähteä mukaan, jos huvittaa. Muutaman kuukauden kuluttua voi ystävälläsi olla ihan eri ääni kellossa oivaltaessaan, että sinä oikeasti haluat tehdä muutakin kuin mitä hä haluaa tehdä.
Jos ystäväsi siitä suuttuu, ei kyse ole kovin helposta ystävästä ja se vaatisi ihan toisen keskustelun, mitä sitten tehdä.
Ja vinkki: jos ystäväsi ei halua puhua tytöistä tai muustakaan, mikä sinua kiinnostaa, niin lopeta yrittämästä ja etsi uusia juttukavereita. Sinun etusi on osata kirjoittaa hyvin ja luulisin olevan helpompaa löytää sitäkin kautta uusia ystäviä.
Poika 14? Vai Mies 24?
Aika lapsellista. Eti naisystävä.
Minulla alkaa mennä oikeasti hermot tähän kaveriini. Eilen tapasimme viimeksi ja hän ei muusta puhunutkaan kuin tietokoneista ja tiekonepeleistä. Hänellä on aika negatiivinen asenne ja erityisesti eilen hänellä ei tuntunut olevan muuta kuin valitettavaa.
Kerroin hänelle meneväni lentopallokurssille, kun minusta on mukava kokeilla uusia lajeja. Tähän hän totesi, että miksi helvetissä menet sellaisiin paskajuttuihin. Tuli taas sellainen olo, että hänellä ei tosiaankaan ole muuta elämää kuin tietokone. Hän on tosiaan sohvaperuna, mutta onko se, niin vaikeata ymmärtää, että kaikkia ei huvita istua tietokoneen ääressä ja voi tehdä paljon muutakin?
Nyt on vasta alkuviikko ja hän puhui siihen malliin, että voisimme ensi viikonloppuna pelata aamusta iltaan. Sanoin hänelle. että minulla on koko viikonlopuksi muuta tekemistä. Hän ei sitä tainnut noteraata, mutta tajuaa hän asian sitten viikonloppuna.
Jotenkin tuntuu, että kaveriltani puuttuu tunneäly, empatiakyky ja jotenkin hänen sosiaaliset taitonsa ovat rajalliset. Miten saisin hänet ymmärtämään? Rosebud.... yllä antoi hyvän neuvon ja mietinkin, että pitäisikö ottaa järeät keinot käyttöön? Ei sitä kaveriaankaan halua menettää, mutta mitä järkeä tälläisessä on?
Kyllä niin kannattaa tehdä. Ihemeellinen tämä nykyajan nuoriso.
Hyvä, että jaksat urheilla.
Voisiko olla, että ystäväsi häpeää omaa kehoaan? Tuntee "alenmuuden tunnetta" seurassasi (ulkonäöllisesti)? Jos hän kokee itsensä kömpelöksi ja huono kuntoiseksi?
Minusta sinun kannattaisi sanoa hänelle, että olisi kiva jos liikkuisitte yhdessä ja voisitte mennä hänen ehdoillaan, mitä hänen kuntonsa sietää.
Mitä jos aloittaisitte kuntosalilta tai sellaisesta paikasta, missä saatte olla kahden, ettei muut näkisi hänen urheilusuoritustaan esim. squash?
Ystäväpiirissäni, oli pyöreä poika joka ei liikkunut vähääkään, kunnes hänen ystävänsä alkoivat käydä salilla, tiputtivat painoa, kehittivät massaa. Tämä poika aloitti saman treenin. Huomattuaan ystäviensä tulokset ja hyvän olon. Kuinka ollakkaan poika treenasi itsensä huippukuntoon ja sanoo ensimmäistä kertaa elämässään olevansa onnellinen.
Vaikka juttuni oli erillainen yrtin sanoa, että kerro ystävällesi, kuinka hyvä olo urheilusta tulee ja miten siihen jää koukkuun.
Tai sanot hänelle suoraan, että ystävyytenne loppuu, ellette tee välillä sinun juttujasi.
Kirjoituksestasi ei saanut selville oletteko opiskelijoita vai työelämässä, mutta oma vinkkini olisi tällainen että lähdette kahdestaan jollekin matkalle, esim laivareissulle tai mökkireissulle mikäli sellaiseen vain on mahdollisuus.
Olen reilu parikymppinen mies ja mulla oli yhden kaverin kanssa sellainen ongelma, että hänellä oli tapana tulla mun luo kahville ja tilittämään omaa elämäntilannettaa, hän ei juurikaan avautunut negatiivisessä mielessä mutta hän puhui vain itsestään, että miten hänen työpäivänsä oli mennyt ja kuinka on autoaan tuunannut yms enkä itse ole juurikaan perillä hänen ammattinsa asioista enkä autoistakaan niin paljoa pidä, että olisin tuning-jutuista kiinnostunut. Hän ei juuri koskaan multa kysele, että miten minulla menee, eikä hän ole kiinnostunut minun elämästäni kauheasti. Olen hänen lähes ainoa kaverinsa ja olen tuntenut hänet jo hiekkalaatikkoiästä asti. Mutta jotenkin aloin väsymään häneen, en aina jaksanut vastata hänen soittoihinsa koska tiesin hänen pyytävän minua keittämään kahvit.
Mutta sitten kun muutaman kerran vuodessa teemme mökkireissun, niin hän muuttuu aivan erilaiseksi kun maisema vaihtuu. Hänen kanssaan on silloin todella hauskaa ja hän vaikuttaa silloin sellaselta kaverilta kuin pitää; jauhetaan paskaa, katsotaan leffoja, kruisaillaan veneellä, saunotaan jne jne. Samaten olimme viimevuoden puolella laivareissulla ja silloinkin hän oli todella hauskaa seuraa.
Opiskelijoita ollaan. En ole enää ollenkaan varma, onko meidän ystävyyssuhteella tulevaisuutta, enkä tiedä mitä tekisi. Jotenkin tuntuu, että asiasta keskusteleminen ei auta. Aikaisemmin hänen kanssaan vielä pystyi sentään vähän juttelemaan erilaisista asioista. Nykyisin tuntuu, että hänelle tietokone ja tietokonepelit ovat elämää suurempi asia. Voisi sitä välillä jotain tietokonepeliä pelata, mutta eivät ne minua hirveästi kiinnosta. Viimeaikoina yhdessä oleminen on keskittynyt käytännössä pelkästään tietokoneen ääressä istumiseen. Olen melko varma, että jos minulla olisi enemmän oikeita kavereita olisin keskustellut hänen kanssaan ko. asiasta suoraan ja eikä olisi haitannut, että jos välit olisivat menneet.
Jotenkin hän on muuttunut aina vaan negatiivisemmaksi. Vähän sohvaperuna hän on aina ollut niin kauan kuin minä olen hänet tuntenut. Negatiivisuutta on myös aina ilmennyt, muttu nykyään nämä asiat häiritsevät enemmän. Olen huomannut, että tämä ystäväni melkoisen rasisti. Hänen mielestään turkulaiset ja ruotsalaiset ovat homoja ja hän on melkoisen ulkomaalaisvihamielinen. Muutenkin hän tuntuu vain valittavan ja valittavan.
Kaverilla on vähän erikoinen huumorintaju ja ajattelin aikaisemmin lausuntojen mm. turkulaisista olevan huumoria. Enää en ole tästä ollenkaan varma vaan päinvastoin eli kyseessä ei ole ollut huumoria. Olen täysin suomalainen, mutta minulla ruotsalaiselta vaikuttava sukunimi. Yksi päivä hän kysyi vakavissaan, että olenko ajatellut sukunimeni vaihtamista.
Pitäisikö vain suoraan ottaa minua häiritsevät asiat esille ja katsoa mitä siitä seuraa? Aina hän jaksaa nalkuttaa siitä, miksei pelata tietokoneella yhtä peliä, jota voi netin välityksellä pelata.
Mitä tiedät kaverisi menneisyydestä? Onko hän ollut aina tuolainen vai oliko hän lapsena ylivilkas ja teki ja harrasti jatkuvasti kaikenlaisia asioita kaverien, vanhempien sisaruksien, sukulaisten yms. kanssa. Mitä itse olet tehnyt lapsena, kun olet vasta nyt kokeilemassa lentopalloa. Maailmassa on ihmisiä, jotka ovat saanneet elämältä melkein kaiken jo lapsena ja ihmisiä jotka aloittaat elämisen vasta aikuisiässä. En tiedä sitten kumpi on parempi elämä, lapsena elätty vai aikuisena. Muutama ystäväni ei vietä aikaansa niin kuin minä vietän. Heitä kiinnostavat pikkutarkat ja yksityiskohtaiset asiat, mutta vastavedoksi he tekevät muista ihmisistä poikkeavia asioita, lentävät lenokoneella, harrastavat luonnonvoimia ja niistä selviytymistä ja muuta semmoista. Itse olin ensimmäistä kertaa lentokoneen kyydissä vasta 21 vuotiaana. Toisen mielestä lentopallon pelaaminen voi olla hyvä ajankäyton aktiviteetti, mutta toinen on voinut särkeä kätensä jo lapsena lentopalloa yötä päivää pelatessa.
En usko, että kyse on laiskuudesta. Huppu urheilijat lopettavat urheilemisen, kun ovat sitä enne urheille sata lasissa 24/7 ja osasta tulee ylipainoisia ja jokut ratkeavat ryyppäämään. Tiedän yhden jääkiekkoilijan joka pelasi seuratasolla 23 ikävuoteen asti kunnes siltä meni polvi. Nyt se ei oikein tiedä mitä elämälleen tekisi, kun on pelannut jääkiekkoa koko ikänsä. Luppoaikaa jää niin paljon, ettei oikein löydy mitään mielekästä tekemistä. Jääkiekkouran jälkeen on jäänyt vain ne tavanomaiset asiat elämään kuten kaverien kanssa hengaileminen aikaa tappaen. Kaveri on muuten vakituisessa parisuhteessa eikä se naistenkaan metsästys enään ole se elämisen tärkein asia ja sitä kautta tulevat elämisen aktiviteetit. Ihmisten elämä voi mennä niin erillaisissa sykleissä, ettei kaksi ihmistä ole välttämättä samalla tasolla elämisen suhteen. Joku voi olla 15 vuotiaan tasolla vasta 25 vuotiaana ja joku voi olla 15 vuotiaana 25 vuotiaan tasolla. Osa meidän elämästämme on myöskin näyttelemistä siis sopeudumme eillaisiin tilanteisiin ja nauramme toisten kanssa "yhdessä".