Lauantai-illat on pahimpia

mutta en yksinäinen. On totta ettei yksin viitsi lähteä ravintolaan ja baareissa en halua edes käydä.
Mutta olen kääntänyt yksinäiset illat voimavaroiksi. Ajattelen aina että onhan minulla vapaus jäädä tai lähteä. Olen oppinut nauttimaan siitä että saan tehdä illoilla mitä haluan. Ei ole kukaan nappuloimassa kaukosäädintä, ei tarvitse kokkailla muille ym. Saan seuraa jos tahdon, ja onhan minulla sukulaiset ja ystävät joita tapailen.Ei parisuhdekkaan aina ole niin ihana. On siitäkin kokemuksia.
Mutta tsemppiä sinulle yksinäinen.

Tietään tunteen:-( Olen 11v ollut leskenä ja useat kaverit teke vuorotyötä ja koska ei ole samaan aikaan vapata.Ei sit oo baarinseuraa,eikä muutenkaa.Lapset ovat jo aikuisia ja aina viikonlop ulkona.En kyllä käytä alkkoa,mutta suklaa on hyvää ja sipsiä.

tutustu luonnon ihmeisiin, olet hyvilläs ettei pörrää ympärilläsi, sen enempää humalaiset kuin...

Jos olet sitä mieltä että meillä on asiat "hyvin" niin katsoppas uusimmat SENSUROIMATTOMAT uutiset asioista niinkuin ne ON ja tule sitten avautumaan tänne palstoille tästä suomen tilanteesta. http://www.youtube.com/user/wwwoikeusturvainfo

Massamedia vastaan kansalaisten omat sensuroimattomat mediat! TÄMÄ ASIA ON UPOUUTTA!

Viralliset videoraportit löytyvät osoitteesta http://www.youtube.com/user/wwwoikeusturvainfo
Tuoreimmat ja kaikkia ihmisiä koskettavat uutiset = ILTAHUUTO http://www.youtube.com/iltahuuto
Satunnaisen kulkijan videomateriaalia http://www.youtube.com/user/satunnainenkulkija

100% paskanjauhaja Vanhanen: Sotasukupolvi viitoitti tien EU:hun
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/03/vanhanen_sotasukupolvi_viitoitti_tien_euhun_1527670.html

Unohti mainita että Suomi menetti lopullisesti itsenäisyyden 1.12.2009
(lissabonin sopimus,jossa pässin nimi koreilee).

Suomen Illuminati - Hallituksen korruptio on lyhyt dokumentti, joka kokoaa faktoja suomalaisista vaikuttajista osoittaen heidän kytköksiä salaiseen illuminatin eliittiin ja Bilderberg-ryhmään...
http://www.youtube.com/watch?v=cll4qKCIdKM

.... kirjoitti:

100% paskanjauhaja Vanhanen: Sotasukupolvi viitoitti tien EU:hun
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/03/vanhanen_sotasukupolvi_viitoitti_tien_euhun_1527670.html

Unohti mainita että Suomi menetti lopullisesti itsenäisyyden 1.12.2009
(lissabonin sopimus,jossa pässin nimi koreilee).

Suomen Illuminati - Hallituksen korruptio on lyhyt dokumentti, joka kokoaa faktoja suomalaisista vaikuttajista osoittaen heidän kytköksiä salaiseen illuminatin eliittiin ja Bilderberg-ryhmään...
http://www.youtube.com/watch?v=cll4qKCIdKM

Lue lisää

Rokotevalmistajat himoitsevat parempia tienestejä yhteiskunnan tuella
Rokotevalmistajat markkinoivat entistä aggressiivisemmin uusia rokotteitaan yhteiskunnan korvattaviksi. Teollisuuden tähtäimessä on paitsi kansallinen rokotusohjelma myös Kela-korvausjärjestelmä. Nykyinen sairausvakuutuslaki mahdollistaa Kelan tuen vain sairautta hoitaville, ei ennalta ehkäiseville lääkevalmisteille. Päättäjiin ja kansalaisiin pyritään vaikuttamaan muun muassa mainostamalla rokottamista eri medioissa.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/03/1078296

.... kirjoitti:

100% paskanjauhaja Vanhanen: Sotasukupolvi viitoitti tien EU:hun
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/03/vanhanen_sotasukupolvi_viitoitti_tien_euhun_1527670.html

Unohti mainita että Suomi menetti lopullisesti itsenäisyyden 1.12.2009
(lissabonin sopimus,jossa pässin nimi koreilee).

Suomen Illuminati - Hallituksen korruptio on lyhyt dokumentti, joka kokoaa faktoja suomalaisista vaikuttajista osoittaen heidän kytköksiä salaiseen illuminatin eliittiin ja Bilderberg-ryhmään...
http://www.youtube.com/watch?v=cll4qKCIdKM

Lue lisää

Vanhasen I ja II hallitus (Mukaanlukien kaikki minsterit ja presidentti) ovat mukana joukkotuhonnassa,
jolla on tarkoitus TAPPAA suomen kansa,sekä syyllistyneet VALTIONPETOKSEEN luovuttamalla Suomen itsenäisyyden lopullisesti 1.12.2009 EU:lle. (MIKÄ ON OIKEA RANGAISTUS KYSEISELLE PORUKALLE)..?

ME TIEDÄMME MITÄ MAAILMALLA TAPAHTUU. TIEDÄTKÖ SINÄ?

THL: Sikainfluenssa hävisi Suomesta (miten olematon voi hävitä)?
Suositus: Ottakaa silti rokote.
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/03/1075126

Suositus: älkää helvetissä tappako itseänne.
voitte lukea WHO:n kaksiosaisen muistion, joka on kirjoitettu 1972, siitä kuinka - kolmella askeleella - rokotteesta tehdään tappava ase. Ensin heikentämällä vastustuskykyä, sitten injektoimalla kehoon suuri määrä viirusta, josta heikennetty vastustuskyky ei voi selvitä. Ja kolmanneksi injektoimalla lisäaine, joka laukaisee valtavan tulehdusreaktion ja niin sanotun sytokiini myrskyn.
Tämä muistio löytyy näistä kahdesta linkistä:
http://theflucase.com/downloads/WHO_Memo_1_searchable.pdf
http://theflucase.com/downloads/WHO_Memo_2_Searchable.pdf

http://www.wordmworld.net/uncategorized/avoin-kirje-toimittajille

Toinen tappo piikki tulee viimestään syksyllä:
Valtio: H5N1-pandemia edelleen mahdollinen. Uusi rokote testaukseen Suomessa
http://www.infosota.fi/2010/02/18/valtio-h5n1-pandemia-edelleen-mahdollinen-uusi-rokote-testaukseen-suomessa/
Suomi on hankkinut koko väestölle GSK:n Prepandrix-rokotetta (viruskanta A/Indonesia/5/2005), jolla nyt THL ja EVIRA rokotuttivat henkilökuntaansa
http://www.infosota.fi/2009/12/07/suomi-testaamaan-uutta-lintuinfluenssarokotetta/

Näin sinut myrkytetään:
Teistä moni ei varmaan tiennyt että tämän vuoden 2010 alusta 01.01.2010 tuli voimaan uusi maailmanlaajuinen ja globaali elintarvikelakiuudistus, minkä jälkeen ruokiin saa lisätä mm. yli seitsemän aiemmin myrkkynä tunnettua kemikaalia. Näitä myrkkyjä on kaikenkaikkiaan 3275 kpl. Joukossa syöpää aiheuttavia ja endokriinista toimintaa häiritseväksi tiedettyjä aineita.
http://nwohavaintoja.blogspot.com/search?q=codex alimentarius

ÄLÄ SYÖ MASENNUS YM,LÄÄKKEITÄ (10min,elämästäsi.Liikaa vaadittu)?
http://www.youtube.com/watch?v=Ft7R5qp_NCE&feature=related

Taloudesta/uudesta maailman järjestyksestä/ilmasto kusetuksesta ym..
http://talousdemokratia.blogspot.com/

http://nwohavaintoja.blogspot.com/

http://nwo.11syyskuu.net/

(ajankohtaista myös):
http://pohjavesi.info/
http://supportmarkosihvonen.com/

mukava elämä kirjoitti:

mutta en yksinäinen. On totta ettei yksin viitsi lähteä ravintolaan ja baareissa en halua edes käydä.
Mutta olen kääntänyt yksinäiset illat voimavaroiksi. Ajattelen aina että onhan minulla vapaus jäädä tai lähteä. Olen oppinut nauttimaan siitä että saan tehdä illoilla mitä haluan. Ei ole kukaan nappuloimassa kaukosäädintä, ei tarvitse kokkailla muille ym. Saan seuraa jos tahdon, ja onhan minulla sukulaiset ja ystävät joita tapailen.Ei parisuhdekkaan aina ole niin ihana. On siitäkin kokemuksia.
Mutta tsemppiä sinulle yksinäinen.

Lue lisää

Niin onhan se valinta tuokin. Mut entäs kun joutuu vastoin omaa tahtoaan tilanteeseen josa jää yksin? vielä muutama vuosi sit en tuntenut minäkän yksinäisyyttä, siloin voin lähteä vaika ravintolaan josko siltä tuntui tai niin no, olihan minula viä taanoin naisystäväkin kenen kansa jakaa aikaa ja asioita. Toisin on nyt. Nyt ei ole enään liikuntakykyä juuri lainkan, ei ole sitä naisystävääkän - nyt kun häntä eniten olis tarvis. En voi enää lähteä ravintolaan, enkä mihinkän mistä etsiä se uusi elämänkumpaani. Kavereita ei juurikan ole, lapsetkin asuvat matkojen pääsä. Ainut tapa hoitaa sosiaalisia suhteita on puhelin. Parisuhteen yläpitoon se ei riitänyt miten pitkän riitänee kaverisuhteiten pitoon? Olen ääretömän yksinäinen ja niin totaalisen yksin, et tänän soitin toisele lapsistani ja sanoin heti et oli pako soitaa kun on niin hiljaista et tekis mieli kiljaista - vaika eipä sekän auta. Eilen en edes nenääni ulos pistänyt, tänään hain mainospostin laatikosta. Öisin en saa nukutuksi eikä päivät eroa keskenän juuri lainkan. Siispä kun olete terveitä ja teilä on mahdolisuus valita niin nautikaa yksin olosta ja seurasta, mut älkää koskaan unohtako lähipiirine yksinäisiä tai ainakan arvostelko / syytelkö heitä.

Meille yksinäisille pitäis vaikka sitten lauantai iltaisin olla tapaaminen yhdessä yökerhoissa, itelle auttaa vaikka menenki melkee aina yksin, ni se että ottaa sen hyvän fiiliksen parilla rommikolalla ja lyöttäytyy tanssilattialle muiden sekaan vaan, kyllä se yksinäisyys viimeistään siinä kohtaa helpottaa

..kun kävin yksin elokuvissa. Joku kaveri tuli sanomaan myöhemmin, et näin kun sä yksinäinen piruparka olit siellä.Hämmästyin ja harmitti. Onko elokuvissa yksin käynti naisilta kielletty? Tunsin oloni ehkä vaivautuneeksi aulassa, mutten kaivannu seuraa kuvan aikana. Sen jälkeen en ole käynnyt yksin. Kuvani olen vuokrannut.

Oikeastaan tuntuu turhanpäiväiseltä koko ystävävouhotus. Kaikille ei vaan ole ystäviä joka tilanteeseen. Vähän ymmärtämystä ja mukaan pyytämistä muilta jos tilanne häiritsee. Tai sitten jättäkää rauhaan.

teillä on vaan ihan liikaa vapaata-aikaa kun ehitte tommosia pöljyyksiäkin miettiä.

sh kirjoitti:

..kun kävin yksin elokuvissa. Joku kaveri tuli sanomaan myöhemmin, et näin kun sä yksinäinen piruparka olit siellä.Hämmästyin ja harmitti. Onko elokuvissa yksin käynti naisilta kielletty? Tunsin oloni ehkä vaivautuneeksi aulassa, mutten kaivannu seuraa kuvan aikana. Sen jälkeen en ole käynnyt yksin. Kuvani olen vuokrannut.

Oikeastaan tuntuu turhanpäiväiseltä koko ystävävouhotus. Kaikille ei vaan ole ystäviä joka tilanteeseen. Vähän ymmärtämystä ja mukaan pyytämistä muilta jos tilanne häiritsee. Tai sitten jättäkää rauhaan.

Lue lisää

Mä oon käyny kait kattoon viiltäjä jackin viimeksi leffassa että onhan siitä tovi vierähtänyt. Nyt ois kauheesti tykänny käydä kattoos ton Avatarin kun pitäs kait olla tosi hieno. Mutta emmä kyllä yksin kehtaa sinnekään mennä. Vuokraus linjalla siis itekkin mennään.

niiiiih kirjoitti:

teillä on vaan ihan liikaa vapaata-aikaa kun ehitte tommosia pöljyyksiäkin miettiä.

ei kai ole tarkoitus, että hengaillaan joka puolella laumoissa kuin teinit ostarilla. Tai jotain :) Mitähän yrittäjätkin tuumivat, jos kaikki linnoittautuvat koteihinsa, ja kukaan ei uskalla yksin tulla liikkeseen ostoksille, ellei satu olemaan tukijoukkoja mukana...rohkeasti liikkeelle siis, vaikka hyväntekeväisyysmielessä :)

¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ kirjoitti:

ei kai ole tarkoitus, että hengaillaan joka puolella laumoissa kuin teinit ostarilla. Tai jotain :) Mitähän yrittäjätkin tuumivat, jos kaikki linnoittautuvat koteihinsa, ja kukaan ei uskalla yksin tulla liikkeseen ostoksille, ellei satu olemaan tukijoukkoja mukana...rohkeasti liikkeelle siis, vaikka hyväntekeväisyysmielessä :)

Lue lisää

"Mielikuvissani elämäänsä tyytyväiset ja ei-yksinäiset ihmiset menevät baariin lauantai-iltana kaverijoukossaan."
------
Tulin tästä ajatelleeksi, eikö juuri baareissa usein korostu kovat, ulkoiset arvot? Pitää olla ne määrätyt statussymbolit esittää. Yksinäisyys vain alleviivautuu. Miksi siis sinne pitäisi mennä?
En sano pahalla tätä, en itse ole koskaan välittänyt liikkua baareissa joten ehkä vaan en ymmärrä sitä maailmaa....

Noin yleisesti ajattelen että kovempaa, korkeammalle ja enemmän on talouskasvun mantra jota yhdessä huudetaan. Mikään ei riitä. Ihminen ei enää pysty jäsentämään tätä kaikkea eikä itseään keinotekoiseen ympäristöön. Luonnolinen olemisen rytmi on kadonnut, jos et ole laumassa, sinussa on "vikaa".

xxxxq kirjoitti:

"Mielikuvissani elämäänsä tyytyväiset ja ei-yksinäiset ihmiset menevät baariin lauantai-iltana kaverijoukossaan."
------
Tulin tästä ajatelleeksi, eikö juuri baareissa usein korostu kovat, ulkoiset arvot? Pitää olla ne määrätyt statussymbolit esittää. Yksinäisyys vain alleviivautuu. Miksi siis sinne pitäisi mennä?
En sano pahalla tätä, en itse ole koskaan välittänyt liikkua baareissa joten ehkä vaan en ymmärrä sitä maailmaa....

Noin yleisesti ajattelen että kovempaa, korkeammalle ja enemmän on talouskasvun mantra jota yhdessä huudetaan. Mikään ei riitä. Ihminen ei enää pysty jäsentämään tätä kaikkea eikä itseään keinotekoiseen ympäristöön. Luonnolinen olemisen rytmi on kadonnut, jos et ole laumassa, sinussa on "vikaa".

Lue lisää

Käyn sekä elokuvissa että baareissa yksinäni, jos siltä tuntuu. Elokuvissakäynti nyt ei ole yhtään omituista yksin ja baareihin menen silloin kun siellä on jo väkeä (yhdentoista-kahdentoista aikoihin). Ketään ei kiinnosta, oletko yksin vai ovatko kaverisi vain vessassa tai vasta tulossa tai kenties jo lähteneet. Kyselijöille voi sanoa jonkun edellisistä tai sitten vain todeta hymyillen, että teki mieli vain lähteä ulos, vaikka seuraa en tällä kertaa saanutkaan. Ei se niin vakavaa ole :) Älkää antako yksinäisyyden lannistaa teitä kokonaan!

xxxxq kirjoitti:

"Mielikuvissani elämäänsä tyytyväiset ja ei-yksinäiset ihmiset menevät baariin lauantai-iltana kaverijoukossaan."
------
Tulin tästä ajatelleeksi, eikö juuri baareissa usein korostu kovat, ulkoiset arvot? Pitää olla ne määrätyt statussymbolit esittää. Yksinäisyys vain alleviivautuu. Miksi siis sinne pitäisi mennä?
En sano pahalla tätä, en itse ole koskaan välittänyt liikkua baareissa joten ehkä vaan en ymmärrä sitä maailmaa....

Noin yleisesti ajattelen että kovempaa, korkeammalle ja enemmän on talouskasvun mantra jota yhdessä huudetaan. Mikään ei riitä. Ihminen ei enää pysty jäsentämään tätä kaikkea eikä itseään keinotekoiseen ympäristöön. Luonnolinen olemisen rytmi on kadonnut, jos et ole laumassa, sinussa on "vikaa".

Lue lisää

xxxxq: No siellä baareissa jos missä, juuri ne kovat pinnalliset arvot korostuvat. Siksi en yksin enää sinne menekään. Max. 2 krt vuodessa. Mutta kyse on siitä, että HALUAISIN käydä baareissa, mutta en yksin. Ja juuri se ystäviä omaavien ihmisten lauantai-iltaiset baarireissut niin ahdistaakin, kun itse jää osattomaksi ns. normaalista elämästä, ja kokee katkeruutta tästä.

Tuosta elokuvissa käymisestä. Itse en leffoista juuri välitä, mutta kerran (pikkukaupungin ainoa leffateatteri) 90-luvulla olin ainoa katsoja, ja elokuvaa ei sitten näytetty ollenkaan sen takia... sain tietty lippurahat takaisin ja vapaalipun kaupanpäälle kun jäin ilman leffaa. Tämä elokuvissa yksin käyminen ei minua juuri haittaa, koska kuten sanottua, en juuri leffassa käy.

Mutta toinen tilanne, mikä on jäänyt mieleen ja aiheuttaa häpeää ja katkeruutta, oli se, kun ruotsinlaivalla kauan sitten esiintyi eräs yhtye, jonka halusin nähdä. Soitin laivayhtiön lipunvaraukseen, ja kun kerroin, että yksi hlö, nainen puhelimen toisessa päässä ihmetteli "vain yksi??!" Niinpä niin, voiko säälittävämpää olla, kuin yksin ruotsinlaivalla. Yökerho oli täynnä bailaavia ihmisjoukkoja, omien havaintojeni mukaan olin ainoa joka kökötti yksin siellä.
Joskus tuntuu, että yksinäisyys on jonkinlainen itseään ruokkiva kierre, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Kun on näitä huonoja ahdistavia kokemuksia ihmisten ilmoille lähtemisestä, se helposti aiheuttaa sen, ettei enää jaksa edes yrittää saada kavereita, ja jämähtää kotiin viinipullon kanssa. Ja kotoahan ei tunnetusti ketään tulla hakemaan.

Ykä yksinäinen kirjoitti:

xxxxq: No siellä baareissa jos missä, juuri ne kovat pinnalliset arvot korostuvat. Siksi en yksin enää sinne menekään. Max. 2 krt vuodessa. Mutta kyse on siitä, että HALUAISIN käydä baareissa, mutta en yksin. Ja juuri se ystäviä omaavien ihmisten lauantai-iltaiset baarireissut niin ahdistaakin, kun itse jää osattomaksi ns. normaalista elämästä, ja kokee katkeruutta tästä.

Tuosta elokuvissa käymisestä. Itse en leffoista juuri välitä, mutta kerran (pikkukaupungin ainoa leffateatteri) 90-luvulla olin ainoa katsoja, ja elokuvaa ei sitten näytetty ollenkaan sen takia... sain tietty lippurahat takaisin ja vapaalipun kaupanpäälle kun jäin ilman leffaa. Tämä elokuvissa yksin käyminen ei minua juuri haittaa, koska kuten sanottua, en juuri leffassa käy.

Mutta toinen tilanne, mikä on jäänyt mieleen ja aiheuttaa häpeää ja katkeruutta, oli se, kun ruotsinlaivalla kauan sitten esiintyi eräs yhtye, jonka halusin nähdä. Soitin laivayhtiön lipunvaraukseen, ja kun kerroin, että yksi hlö, nainen puhelimen toisessa päässä ihmetteli "vain yksi??!" Niinpä niin, voiko säälittävämpää olla, kuin yksin ruotsinlaivalla. Yökerho oli täynnä bailaavia ihmisjoukkoja, omien havaintojeni mukaan olin ainoa joka kökötti yksin siellä.
Joskus tuntuu, että yksinäisyys on jonkinlainen itseään ruokkiva kierre, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Kun on näitä huonoja ahdistavia kokemuksia ihmisten ilmoille lähtemisestä, se helposti aiheuttaa sen, ettei enää jaksa edes yrittää saada kavereita, ja jämähtää kotiin viinipullon kanssa. Ja kotoahan ei tunnetusti ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

baareista vielä: unohdin sen sanoa, että musiikki on minulle tärkeää, ja juuri musan takia kävisin mielellään ravintoloissa/baareissa. Siitä on kyse. Se pinnallisuus yöelämässä vaan tökkii.

Ykä yksinäinen kirjoitti:

baareista vielä: unohdin sen sanoa, että musiikki on minulle tärkeää, ja juuri musan takia kävisin mielellään ravintoloissa/baareissa. Siitä on kyse. Se pinnallisuus yöelämässä vaan tökkii.

Lue lisää

"Mutta kyse on siitä, että HALUAISIN käydä baareissa, mutta en yksin. Ja juuri se ystäviä omaavien ihmisten lauantai-iltaiset baarireissut niin ahdistaakin, kun itse jää osattomaksi ns. normaalista elämästä, ja kokee katkeruutta tästä.

"....musiikki on minulle tärkeää, ja juuri musan takia kävisin mielellään ravintoloissa/baareissa."
----------------
Ymmärrän kyllä sinua näiden seikkojen suhteen, vaikken itse liiku baareissa. Tää on just niitä asioita yksinäisyydessä johon toivoisi osaavansa sanoa jotain mikä auttaisi asiaa. :/

Ei mene mulla jakeluun, mikä yksin liikkuvassa ihmisessä aiheuttaa kauhistusta; mm. tuo laivalippu-esimerkkisi! Sun ei kyllä todella ole tarvetta hävetä, vaan jonkun ihan muun...
No eipä silti, on itsellänikin liuta näitä silmätikkuna olemisen kokemuksia, kyllä siitä tuppaa tietty arastelu jäämään niitä tilanteita kohtaan. Tätä nykyä tietynlainen äkäinen itsepäisyys auttaa mua; menen, jos siltä tuntuu ja viis veisaan möllöttäjistä.

NaisYkseilijä20v kirjoitti:

Käyn sekä elokuvissa että baareissa yksinäni, jos siltä tuntuu. Elokuvissakäynti nyt ei ole yhtään omituista yksin ja baareihin menen silloin kun siellä on jo väkeä (yhdentoista-kahdentoista aikoihin). Ketään ei kiinnosta, oletko yksin vai ovatko kaverisi vain vessassa tai vasta tulossa tai kenties jo lähteneet. Kyselijöille voi sanoa jonkun edellisistä tai sitten vain todeta hymyillen, että teki mieli vain lähteä ulos, vaikka seuraa en tällä kertaa saanutkaan. Ei se niin vakavaa ole :) Älkää antako yksinäisyyden lannistaa teitä kokonaan!

Lue lisää

"Käyn sekä elokuvissa että baareissa yksinäni, jos siltä tuntuu. Elokuvissakäynti nyt ei ole yhtään omituista yksin ja baareihin menen silloin kun siellä on jo väkeä (yhdentoista-kahdentoista aikoihin). Ketään ei kiinnosta, oletko yksin vai ovatko kaverisi vain vessassa tai vasta tulossa tai kenties jo lähteneet. Kyselijöille voi sanoa jonkun edellisistä tai sitten vain todeta hymyillen, että teki mieli vain lähteä ulos, vaikka seuraa en tällä kertaa saanutkaan. Ei se niin vakavaa ole :) Älkää antako yksinäisyyden lannistaa teitä kokonaan! "

Riippuu varmasti myös siitä, että missä kaupungissa käy baareissa ja että onko noissa baareissa miten vaihtuvuutta asiakkaiden suhteen. Entisessä kotikaupungissani en viitsinyt enää pahemmin baareissa pyöriä, kun siellä melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta ja lisäksi noissa baareissa näkyi olevan melkein aina samat tyypit joki viikonloppu. Pelkäsin sitä, että ainainen yksinoloni kiinnittää huomion, niin näin ollen ajattelin siten, että on parempi lopettaa baareissa käynti kokonaan, kun eipä sieltä koskaan muutenkaan juttuseuraa löytynyt.

Ainakin mun kohdallani se yksinäisyys on kyllä lannistanut mut jo niin pahasti, että sen vuoksi tuo baareissa käyminen alkaa olla mun kohdallani jo käytännössä taakse jäänyttä elämää. Tai sitten alan käymään baareissa joskus keski-ikäisenä, kun siinä iässähän se yksin liikkuminen baareissa on niin sanotusti "normaalimpaa" kun näin nuorempana. Eihän oikeastaan kukaan ihmettele sitä, jos jotkut keski-ikäiset tai sitä vanhemmat sattuvat olemaan baarissa yksin, tai jos he istuvat yksin tuoppinsa äärellä baaritiskillä, mutta sitten jos joku nuorempi henkilö, etenkin miespuolinen "viihtyy" koko illan yksin baarissa ilman kavereita ja juttuseuraa, niin kyllähän se heti aina kaikkien huomion tuntuu niin kiinnittävän.

Dddddddeddddde kirjoitti:

Mä oon käyny kait kattoon viiltäjä jackin viimeksi leffassa että onhan siitä tovi vierähtänyt. Nyt ois kauheesti tykänny käydä kattoos ton Avatarin kun pitäs kait olla tosi hieno. Mutta emmä kyllä yksin kehtaa sinnekään mennä. Vuokraus linjalla siis itekkin mennään.

Lue lisää

Kyllä elokuvissa kehtaa yksin käydä, ei se tietenkään yhtä kivaa ole. Itsekin käyn yksin. Tee niin, että käyt ostamassa lipun etukäteen, mutta saavut paikalle mahdollisimman viime hetkellä. Leffasalissa helpottaa jo, siellähän ei ole tarkoituskaan jutella kaverin kanssa.

sh kirjoitti:

..kun kävin yksin elokuvissa. Joku kaveri tuli sanomaan myöhemmin, et näin kun sä yksinäinen piruparka olit siellä.Hämmästyin ja harmitti. Onko elokuvissa yksin käynti naisilta kielletty? Tunsin oloni ehkä vaivautuneeksi aulassa, mutten kaivannu seuraa kuvan aikana. Sen jälkeen en ole käynnyt yksin. Kuvani olen vuokrannut.

Oikeastaan tuntuu turhanpäiväiseltä koko ystävävouhotus. Kaikille ei vaan ole ystäviä joka tilanteeseen. Vähän ymmärtämystä ja mukaan pyytämistä muilta jos tilanne häiritsee. Tai sitten jättäkää rauhaan.

Lue lisää

mitä pahaa on käydä yksin elokuvissa, itse ainakin nautin siitä paljon enemmän. Sillon saa keskittyä elokuvaan 100% eikä oo kukaan kommentoimassa kesken elokuvan tai syömässä mun popcorneja. mikä ihmeen kirjoittamaton sääntö siihenkin on muka tullu ettei elokuviin saa mennä yksin.
Itsekin olen yksinäinen enkä käy juuri baareissa, mut en nyt sentään yksin kotona juo. Muutakun sillon tällö jos kattoo jotain urheiluu niin siinä saattaa mennä muutama. Viihdyn kyllä baareissa omalla pienellä kaveriporukalla mutta sillonkin olen usein blackjack pöydässä suurimman osan aikaa, joka on muuten hyvä konsti jos haluaa olla baarissa mut ei halua istua yksin. onhan se ihan sama juotko sä sen sun 100€ vai pelaatko sä sen ja juot muutaman. Mahdollisesti voitat enemmän kuin tullessa (muutaman kerra niinkin käyny). mutta ehdottomasti paraskonsti voittaa yksinäisyys on alkaa harrastaa jotain joukkue peliä ja tutustuu siellä ajan kanssa muihin ja solmia siellä ystävyyssuhteita.

HT kirjoitti:

mitä pahaa on käydä yksin elokuvissa, itse ainakin nautin siitä paljon enemmän. Sillon saa keskittyä elokuvaan 100% eikä oo kukaan kommentoimassa kesken elokuvan tai syömässä mun popcorneja. mikä ihmeen kirjoittamaton sääntö siihenkin on muka tullu ettei elokuviin saa mennä yksin.
Itsekin olen yksinäinen enkä käy juuri baareissa, mut en nyt sentään yksin kotona juo. Muutakun sillon tällö jos kattoo jotain urheiluu niin siinä saattaa mennä muutama. Viihdyn kyllä baareissa omalla pienellä kaveriporukalla mutta sillonkin olen usein blackjack pöydässä suurimman osan aikaa, joka on muuten hyvä konsti jos haluaa olla baarissa mut ei halua istua yksin. onhan se ihan sama juotko sä sen sun 100€ vai pelaatko sä sen ja juot muutaman. Mahdollisesti voitat enemmän kuin tullessa (muutaman kerra niinkin käyny). mutta ehdottomasti paraskonsti voittaa yksinäisyys on alkaa harrastaa jotain joukkue peliä ja tutustuu siellä ajan kanssa muihin ja solmia siellä ystävyyssuhteita.

Lue lisää

Itse käyn nykyisin melkein aina elokuvissa yksin, sillä ystävät ovat tuhansien kilometrien päässä eikä asuinpaikassani tutustu muihin ihmisiin. Kaikki ovat jo omissa porukoissaan tai perheensä kera, eikä uusille ystäville ole sijaa. Elokuvateatteri on melkein ainoa paikka johon voi mennä yksin luontevasti, pubissa ja muualla yksinäisyys on liian alleviivattua. No, nukkuminen ei sentään maksa mitään ja aina voi unelmoida paremmasta seuraelämästä.

pärjätään kirjoitti:

Kyllä elokuvissa kehtaa yksin käydä, ei se tietenkään yhtä kivaa ole. Itsekin käyn yksin. Tee niin, että käyt ostamassa lipun etukäteen, mutta saavut paikalle mahdollisimman viime hetkellä. Leffasalissa helpottaa jo, siellähän ei ole tarkoituskaan jutella kaverin kanssa.

Lue lisää

Itse en ole yksinäinen, mutta silti käyn joskus yksin elokuvissa. Eihän siellä edes voi jutella kun elokuva on käynnissä. Käyn yksin myös kuntosalilla ja joskus myös pubissa (esim. jos on pari tuntia luppoaikaa, junaa odotellessa jne.) Ei ole tullut mieleen että joku katsoisi oudosti tai ettei se olisi täysin jokapäiväistä toimintaa. Ehkä se vaan tuntuu itsestä siltä, jos tarkkailee kovasti mitä muut tekee. Ei kukaan täyspäinen tuntemattomia ihmisiä sen mukaan luokittele liikkuuko ne yksin vai seurassa.

DarkFear kirjoitti:

"Käyn sekä elokuvissa että baareissa yksinäni, jos siltä tuntuu. Elokuvissakäynti nyt ei ole yhtään omituista yksin ja baareihin menen silloin kun siellä on jo väkeä (yhdentoista-kahdentoista aikoihin). Ketään ei kiinnosta, oletko yksin vai ovatko kaverisi vain vessassa tai vasta tulossa tai kenties jo lähteneet. Kyselijöille voi sanoa jonkun edellisistä tai sitten vain todeta hymyillen, että teki mieli vain lähteä ulos, vaikka seuraa en tällä kertaa saanutkaan. Ei se niin vakavaa ole :) Älkää antako yksinäisyyden lannistaa teitä kokonaan! "

Riippuu varmasti myös siitä, että missä kaupungissa käy baareissa ja että onko noissa baareissa miten vaihtuvuutta asiakkaiden suhteen. Entisessä kotikaupungissani en viitsinyt enää pahemmin baareissa pyöriä, kun siellä melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta ja lisäksi noissa baareissa näkyi olevan melkein aina samat tyypit joki viikonloppu. Pelkäsin sitä, että ainainen yksinoloni kiinnittää huomion, niin näin ollen ajattelin siten, että on parempi lopettaa baareissa käynti kokonaan, kun eipä sieltä koskaan muutenkaan juttuseuraa löytynyt.

Ainakin mun kohdallani se yksinäisyys on kyllä lannistanut mut jo niin pahasti, että sen vuoksi tuo baareissa käyminen alkaa olla mun kohdallani jo käytännössä taakse jäänyttä elämää. Tai sitten alan käymään baareissa joskus keski-ikäisenä, kun siinä iässähän se yksin liikkuminen baareissa on niin sanotusti "normaalimpaa" kun näin nuorempana. Eihän oikeastaan kukaan ihmettele sitä, jos jotkut keski-ikäiset tai sitä vanhemmat sattuvat olemaan baarissa yksin, tai jos he istuvat yksin tuoppinsa äärellä baaritiskillä, mutta sitten jos joku nuorempi henkilö, etenkin miespuolinen "viihtyy" koko illan yksin baarissa ilman kavereita ja juttuseuraa, niin kyllähän se heti aina kaikkien huomion tuntuu niin kiinnittävän.

Lue lisää

..sosiaalinen verkosto. Ja jos ujostuttaa, riittää jos vähän hymyilee osoittaakseen yhteisöllisyyttä. Siis jos omaa jonkinlaisen laulutaidon, niin kannataa etsiä itselleen sopiva kuoroyhteisö. Kuoro ei tarkoita mitään vakavaa meininkiä, vaan esimerkiksi opiskelijakuoroissa voi olla hyvinkin railakka meiniki. Mukaan siis vaan kuoroilemaan.

Leffaan, salille.. kirjoitti:

Itse en ole yksinäinen, mutta silti käyn joskus yksin elokuvissa. Eihän siellä edes voi jutella kun elokuva on käynnissä. Käyn yksin myös kuntosalilla ja joskus myös pubissa (esim. jos on pari tuntia luppoaikaa, junaa odotellessa jne.) Ei ole tullut mieleen että joku katsoisi oudosti tai ettei se olisi täysin jokapäiväistä toimintaa. Ehkä se vaan tuntuu itsestä siltä, jos tarkkailee kovasti mitä muut tekee. Ei kukaan täyspäinen tuntemattomia ihmisiä sen mukaan luokittele liikkuuko ne yksin vai seurassa.

Lue lisää

Puhut ihan eri asioista. Pubissa poikkeaminen päivällä junaa odotellessa on ihan eri juttu kuin baarireissu lauantai-iltana. Suurin osa kuntosalin käyttäjistä todennäköisesti käy salilla yksin, eikä kukaan ollut maininnut asiaa tässä ketjussa ennen sinua.

sh kirjoitti:

..kun kävin yksin elokuvissa. Joku kaveri tuli sanomaan myöhemmin, et näin kun sä yksinäinen piruparka olit siellä.Hämmästyin ja harmitti. Onko elokuvissa yksin käynti naisilta kielletty? Tunsin oloni ehkä vaivautuneeksi aulassa, mutten kaivannu seuraa kuvan aikana. Sen jälkeen en ole käynnyt yksin. Kuvani olen vuokrannut.

Oikeastaan tuntuu turhanpäiväiseltä koko ystävävouhotus. Kaikille ei vaan ole ystäviä joka tilanteeseen. Vähän ymmärtämystä ja mukaan pyytämistä muilta jos tilanne häiritsee. Tai sitten jättäkää rauhaan.

Lue lisää

Älä suotta koe asiaa niin, että sinut on laitettu johonkin muottiin tai ettei naiset saisi käydä yksin elokuvissa tai että yksinolo olisi merkki siitä että haluat seuraa. Käy vaan jatkossakin yksin leffassa.

Olit yksinkertaisesti kiinnostava, ja siksi sinulle tultiin juttelemaan! Tuo kommentti yksinolostasi oli pelkkä VERUKE tulla juttelemaan, koska on vaikea keksiä sanottavaa heti aluksi. Tekosyyt ovat hyviä keinoja avata kiinnostavan naisen kanssa. ja aihe oli lähestyjän mielestä hyvä, koska se sana "yksin" luo jo tiettyä jännitettä. Sillä kertaa se vain ei ollut sinun puolelta toivottu tapa.

Vai tarkoititko juttelemaan tulleella "kaverilla" ihan oikeasti jotain kavereistasi? Jos, niin sitten käsitin väärin :)

Olen yksinäinen naisihminen. Olen ollut lapsesta asti sosiaalisesti arka. Olen sopeutunut elämään yksin. Haavailen matkasta kotimaassa tai ulkomailla yksin! Saisin tehdä mitä haluan, ei tarvitsisi mukautua toisen toiveisiin jatehdä kompromisseja. Voisi rauhassa tutstua nähtävyyksiin ilan että joku valittaa tai hoputtaa vierellä.
Minulla oli toissavuonna eräs matkasuunnitelma ja kerroin siitä parille puolitutulla, arvatkaapa että keljutti suorastaan kun olivat änkeämässä mukaan. Matka peruuntui muista syistä, mutta kiristi jo hermoja ajatuskin siitä että joutuisin liikkumaan unelmieni matkakohteessa jonkun toisen suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Kuuntelemaan jotain lätinöitä sen sijaan että nauttisin kaikessa rauhassa nähtävyyksistä jne. Tykkäänmuutenkin esim. shoppailla kaupoissakin rauhassa tuntitolkulla, ilman että pitäisi mennä toisen askelmerkkien mukaan.
Joskus tuntuu pahalle kun ajattelee että toiset viettävät yhdessä aikaa, mutta palautan mieleen realiteetin, että ei sekään ole aina herkkua, kokemuksesta tiedän. Olen ollut 2 pitkässä parisuhteessa. Mies/naisystävän kavereilla pitää rampata kylässä. Kestää ärsyttäviä persoonia, kärsiä mustasukkaisuutta kun muut varastavat /naisystävän huomion itselleen. Ja juonittelua, sitä riittää. Kyllästyin baareissa käymiseen joskus kun eräänä uutenavuotena heräsin siihen tosiasiaan että ilta oli yhtä mustasukkaisten parien riitelyä.
Älkää yksinäiset olko pahoillanne, olkaa itselleenn parhaita ystäviä ja nauttikaa omasta seurastanne. Elämä on lyhyt. Kuka se sanoo että miten se täytyy elää? Mitä sen on väliä mitä joku sanoo tai ajattelee jos menen yksin jonnekin? Ei toisten kommentien ja mielipiteiden takia pidä jättää elämättä elämää, vaikka se olisi erinlaista!! Kukaan ei voi tehdä toista onnelliseksi. Jos kavereita ei ole nauttikaa siitä mitä elämässänne on. Elä kun vielä elät!

DarkFear kirjoitti:

"Käyn sekä elokuvissa että baareissa yksinäni, jos siltä tuntuu. Elokuvissakäynti nyt ei ole yhtään omituista yksin ja baareihin menen silloin kun siellä on jo väkeä (yhdentoista-kahdentoista aikoihin). Ketään ei kiinnosta, oletko yksin vai ovatko kaverisi vain vessassa tai vasta tulossa tai kenties jo lähteneet. Kyselijöille voi sanoa jonkun edellisistä tai sitten vain todeta hymyillen, että teki mieli vain lähteä ulos, vaikka seuraa en tällä kertaa saanutkaan. Ei se niin vakavaa ole :) Älkää antako yksinäisyyden lannistaa teitä kokonaan! "

Riippuu varmasti myös siitä, että missä kaupungissa käy baareissa ja että onko noissa baareissa miten vaihtuvuutta asiakkaiden suhteen. Entisessä kotikaupungissani en viitsinyt enää pahemmin baareissa pyöriä, kun siellä melkein kaikki ihmiset tuntevat toisensa jotain kautta ja lisäksi noissa baareissa näkyi olevan melkein aina samat tyypit joki viikonloppu. Pelkäsin sitä, että ainainen yksinoloni kiinnittää huomion, niin näin ollen ajattelin siten, että on parempi lopettaa baareissa käynti kokonaan, kun eipä sieltä koskaan muutenkaan juttuseuraa löytynyt.

Ainakin mun kohdallani se yksinäisyys on kyllä lannistanut mut jo niin pahasti, että sen vuoksi tuo baareissa käyminen alkaa olla mun kohdallani jo käytännössä taakse jäänyttä elämää. Tai sitten alan käymään baareissa joskus keski-ikäisenä, kun siinä iässähän se yksin liikkuminen baareissa on niin sanotusti "normaalimpaa" kun näin nuorempana. Eihän oikeastaan kukaan ihmettele sitä, jos jotkut keski-ikäiset tai sitä vanhemmat sattuvat olemaan baarissa yksin, tai jos he istuvat yksin tuoppinsa äärellä baaritiskillä, mutta sitten jos joku nuorempi henkilö, etenkin miespuolinen "viihtyy" koko illan yksin baarissa ilman kavereita ja juttuseuraa, niin kyllähän se heti aina kaikkien huomion tuntuu niin kiinnittävän.

Lue lisää

No mutta jos kaikki tuntee toisensa niin kai silloin sullekin olisi joku juttukaveri löytynyt? Itse käyn paljon mieluummin yksin baarissa nykyisessä kotikaupungissa, missä kaikki on jotain kautta tuttuja toisilleen kuin edellisessä paikassa, missä en tuntenut ketään. Ei siellä kukaan tullut juttelemaan eikä porukoihin kaivattu mukaan että olisi voinut tutustua kehenkään, täällä on asiat toisin. Ikinä ei tarvitse yksin baarissa olla vaikka sinne yksin menisi ja yksin lähtisi kotiin. Ja voithan sinäkin mennä ihmisille puhumaan etkä vain odottaa että toinen tekee aloitteen! Jos näet jonkun joka on mitä tahansa kautta tuttu, sellaiselle voi aina mennä moikkaamaan ja kyselemään kuulumiset.

Ykä yksinäinen kirjoitti:

xxxxq: No siellä baareissa jos missä, juuri ne kovat pinnalliset arvot korostuvat. Siksi en yksin enää sinne menekään. Max. 2 krt vuodessa. Mutta kyse on siitä, että HALUAISIN käydä baareissa, mutta en yksin. Ja juuri se ystäviä omaavien ihmisten lauantai-iltaiset baarireissut niin ahdistaakin, kun itse jää osattomaksi ns. normaalista elämästä, ja kokee katkeruutta tästä.

Tuosta elokuvissa käymisestä. Itse en leffoista juuri välitä, mutta kerran (pikkukaupungin ainoa leffateatteri) 90-luvulla olin ainoa katsoja, ja elokuvaa ei sitten näytetty ollenkaan sen takia... sain tietty lippurahat takaisin ja vapaalipun kaupanpäälle kun jäin ilman leffaa. Tämä elokuvissa yksin käyminen ei minua juuri haittaa, koska kuten sanottua, en juuri leffassa käy.

Mutta toinen tilanne, mikä on jäänyt mieleen ja aiheuttaa häpeää ja katkeruutta, oli se, kun ruotsinlaivalla kauan sitten esiintyi eräs yhtye, jonka halusin nähdä. Soitin laivayhtiön lipunvaraukseen, ja kun kerroin, että yksi hlö, nainen puhelimen toisessa päässä ihmetteli "vain yksi??!" Niinpä niin, voiko säälittävämpää olla, kuin yksin ruotsinlaivalla. Yökerho oli täynnä bailaavia ihmisjoukkoja, omien havaintojeni mukaan olin ainoa joka kökötti yksin siellä.
Joskus tuntuu, että yksinäisyys on jonkinlainen itseään ruokkiva kierre, josta on vaikea löytää ulospääsyä. Kun on näitä huonoja ahdistavia kokemuksia ihmisten ilmoille lähtemisestä, se helposti aiheuttaa sen, ettei enää jaksa edes yrittää saada kavereita, ja jämähtää kotiin viinipullon kanssa. Ja kotoahan ei tunnetusti ketään tulla hakemaan.

Lue lisää

Itsekin kävin joskus yksin baareissa, ja ärsytti se kun kysyttiin ihmeissään, että oletko yksin tullut tänne. Ja päälle kerrottiin, ettei kysyjä itse voisi kuvitellakaan lähtevänsä yksin baariin.
Onhan siinä hyvätkin puolensa, kuten jos tapaa jonkun kiinnostavan, voi jutella hänen kanssaan rauhassa, eikä tarvitse viihdyttää välillä kaveria, kenen kanssa on tullut. Joissain paikoissa voi tosin olla vaikea saada muuta juttuseuraa kuin seksinnälkäisistä miehistä, ja sitähän baareihin moni varmaan lähtee hakemaan. Mutta ymmärrän katkeruutesi, kun tuntuu, että lauantai-illat valuvat hukkaan kun ei voi tehdä sitä mitä sen ikäisen kuuluisi tehdä. Sunnuntai aamuna sitten ehkä ajattelee, että on taas pitkä aika lauantaihin ja viimeistään ensi lauantaina pitää lähteä ulos, mutta sama homma toistuu.

Enää eivät baarit ole niin kiinnostaneet minua enkä ole juuri niissä käynyt. Parisuhteissani olen saanut joskus ystäviä kumppaninkin kavereista. Siinä on tosin se huono puoli, että yleensä nämä kaverisuhteet loppuvat kun suhde katkeaa, joten omiakin kavereita pitäisi löytyä.

Yksinäisyys on varmasti Suomessa suuri ongelma, mikä ruokkii myös masennusta. Suomalainen kulttuuri on ehkä yksi syy yksinäisyyden kasvamiseen. Yksinäisten pitäisi löytää toisensa ja tehdä loppu yksinäisyydestä. Vastuu on myös yksinäisillä, että lähtee ulos ja näkee ihmisiä. Ei kukaan jaksa loputtomiin pyytää, ellei ikinä lähde minnekään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sosiaaliset suhteet ovat useimmille meistä myös tärkeitä.
Muutin vastikään pääkaupunkiseudulle, enkä tunne täältä paljoa muita kuin mieheni, joten jos joku haluaisi joskus jutella tai tehdä jotain, olisin iloinen, jos otat yhteyttä. Olen 24-vuotias nainen, ja yhteydenotot vain naispuolisilta, koska olen parisuhteessa, ja olisi outoa alkaa yhtäkkiä näkemään täysin vieraita miehiä. [email protected] käy s-postina ja mesenä

Piristystä kaikille yksinäisille!

myös yksinäisyyttä kirjoitti:

Itsekin kävin joskus yksin baareissa, ja ärsytti se kun kysyttiin ihmeissään, että oletko yksin tullut tänne. Ja päälle kerrottiin, ettei kysyjä itse voisi kuvitellakaan lähtevänsä yksin baariin.
Onhan siinä hyvätkin puolensa, kuten jos tapaa jonkun kiinnostavan, voi jutella hänen kanssaan rauhassa, eikä tarvitse viihdyttää välillä kaveria, kenen kanssa on tullut. Joissain paikoissa voi tosin olla vaikea saada muuta juttuseuraa kuin seksinnälkäisistä miehistä, ja sitähän baareihin moni varmaan lähtee hakemaan. Mutta ymmärrän katkeruutesi, kun tuntuu, että lauantai-illat valuvat hukkaan kun ei voi tehdä sitä mitä sen ikäisen kuuluisi tehdä. Sunnuntai aamuna sitten ehkä ajattelee, että on taas pitkä aika lauantaihin ja viimeistään ensi lauantaina pitää lähteä ulos, mutta sama homma toistuu.

Enää eivät baarit ole niin kiinnostaneet minua enkä ole juuri niissä käynyt. Parisuhteissani olen saanut joskus ystäviä kumppaninkin kavereista. Siinä on tosin se huono puoli, että yleensä nämä kaverisuhteet loppuvat kun suhde katkeaa, joten omiakin kavereita pitäisi löytyä.

Yksinäisyys on varmasti Suomessa suuri ongelma, mikä ruokkii myös masennusta. Suomalainen kulttuuri on ehkä yksi syy yksinäisyyden kasvamiseen. Yksinäisten pitäisi löytää toisensa ja tehdä loppu yksinäisyydestä. Vastuu on myös yksinäisillä, että lähtee ulos ja näkee ihmisiä. Ei kukaan jaksa loputtomiin pyytää, ellei ikinä lähde minnekään. Jokainen tarvitsee myös omaa aikaa, mutta sosiaaliset suhteet ovat useimmille meistä myös tärkeitä.
Muutin vastikään pääkaupunkiseudulle, enkä tunne täältä paljoa muita kuin mieheni, joten jos joku haluaisi joskus jutella tai tehdä jotain, olisin iloinen, jos otat yhteyttä. Olen 24-vuotias nainen, ja yhteydenotot vain naispuolisilta, koska olen parisuhteessa, ja olisi outoa alkaa yhtäkkiä näkemään täysin vieraita miehiä. [email protected] käy s-postina ja mesenä

Piristystä kaikille yksinäisille!

Lue lisää

Ainakin musta on tuntunut aina siltä, että naisten kohdalla se yksinäisyys on jotenkin hyväksyttävämpää kun meidän miesten kohdalla. Itse kun olen käynyt aina yksin baareissa, niin varsinkin monet naiset ovat useinkin ihmetelleet sitä, että miksi ihmeessä oikein olen yksin liikkeellä. Muutenkin tuntuu aina siltä, että yksin baareissa liikkuva mies herättää ihmisissä jotenkin suurempaa ihmettelyn aihetta kun yksin siellä oleva naispuolinen henkilö, varsinkin jos tämä yksin liikkuva mies sattuu vielä olemaan suht nuori.

"Enää eivät baarit ole niin kiinnostaneet minua enkä ole juuri niissä käynyt. Parisuhteissani olen saanut joskus ystäviä kumppaninkin kavereista. Siinä on tosin se huono puoli, että yleensä nämä kaverisuhteet loppuvat kun suhde katkeaa, joten omiakin kavereita pitäisi löytyä. "

Itsekään en ole käynyt baareissa enää yli kahteen vuoteen, eikä mulla ole niihin kyllä enää mitään intoa mennäkkään, kun yksin oleminen tuntuu siellä vieläkin tylsemmältä kun vaikka kotona. Haluaisin kysyä sitä, että miten poikaystäväsi ja entiset poikaystäväsi oikein ovat hyväksyneet ja ymmärtäneet sinun yksinäisyytesi? Itselläni kun tämä yksinäisyys on vaikuttanut myös siihen, ettei pysty koskaan seurustelemaan kenenkään naisen kanssa mitenkään vakavammin, kun tuntuu siltä, että suhde katkeaisi kuitenkin heti sen jälkeen, kun naiselle paljastuisi se, ettei mulla ole ollut ketään kavereita enää kouluvuosien (ylä-asteen) jälkeen.

Y"ksinäisyys on varmasti Suomessa suuri ongelma, mikä ruokkii myös masennusta. Suomalainen kulttuuri on ehkä yksi syy yksinäisyyden kasvamiseen. Yksinäisten pitäisi löytää toisensa ja tehdä loppu yksinäisyydestä."

Tämä onkin täysin totta. Varsinkin nämä suomalaiset eivät osaa ikinä ymmärtää meidän yksinäisyydestä siitä aiheutuneesta masennuksesta kärsivien ongelmia, joilla on itsellään aina ollut paljon kavereita. Suomalaisessa kulttuurissa ja elämänmenossa kun mättää just se, että täällä ei olla koskaan osattu ymmärtää ja hyväksyä mitään massasta poikkeavia, itsenäisesti ajattelevia ja asioita kyseenalaistavia persoonallisuuksia. Kaikkien suomalaisten kun toivottaisiin olevan aina vaan sitä samaa harmaata massaa, niin sitten kyllä riittäisi aina kavereita ja saisi varmasti ymmärrystä osakseen.

DarkFear kirjoitti:

Ainakin musta on tuntunut aina siltä, että naisten kohdalla se yksinäisyys on jotenkin hyväksyttävämpää kun meidän miesten kohdalla. Itse kun olen käynyt aina yksin baareissa, niin varsinkin monet naiset ovat useinkin ihmetelleet sitä, että miksi ihmeessä oikein olen yksin liikkeellä. Muutenkin tuntuu aina siltä, että yksin baareissa liikkuva mies herättää ihmisissä jotenkin suurempaa ihmettelyn aihetta kun yksin siellä oleva naispuolinen henkilö, varsinkin jos tämä yksin liikkuva mies sattuu vielä olemaan suht nuori.

"Enää eivät baarit ole niin kiinnostaneet minua enkä ole juuri niissä käynyt. Parisuhteissani olen saanut joskus ystäviä kumppaninkin kavereista. Siinä on tosin se huono puoli, että yleensä nämä kaverisuhteet loppuvat kun suhde katkeaa, joten omiakin kavereita pitäisi löytyä. "

Itsekään en ole käynyt baareissa enää yli kahteen vuoteen, eikä mulla ole niihin kyllä enää mitään intoa mennäkkään, kun yksin oleminen tuntuu siellä vieläkin tylsemmältä kun vaikka kotona. Haluaisin kysyä sitä, että miten poikaystäväsi ja entiset poikaystäväsi oikein ovat hyväksyneet ja ymmärtäneet sinun yksinäisyytesi? Itselläni kun tämä yksinäisyys on vaikuttanut myös siihen, ettei pysty koskaan seurustelemaan kenenkään naisen kanssa mitenkään vakavammin, kun tuntuu siltä, että suhde katkeaisi kuitenkin heti sen jälkeen, kun naiselle paljastuisi se, ettei mulla ole ollut ketään kavereita enää kouluvuosien (ylä-asteen) jälkeen.

Y"ksinäisyys on varmasti Suomessa suuri ongelma, mikä ruokkii myös masennusta. Suomalainen kulttuuri on ehkä yksi syy yksinäisyyden kasvamiseen. Yksinäisten pitäisi löytää toisensa ja tehdä loppu yksinäisyydestä."

Tämä onkin täysin totta. Varsinkin nämä suomalaiset eivät osaa ikinä ymmärtää meidän yksinäisyydestä siitä aiheutuneesta masennuksesta kärsivien ongelmia, joilla on itsellään aina ollut paljon kavereita. Suomalaisessa kulttuurissa ja elämänmenossa kun mättää just se, että täällä ei olla koskaan osattu ymmärtää ja hyväksyä mitään massasta poikkeavia, itsenäisesti ajattelevia ja asioita kyseenalaistavia persoonallisuuksia. Kaikkien suomalaisten kun toivottaisiin olevan aina vaan sitä samaa harmaata massaa, niin sitten kyllä riittäisi aina kavereita ja saisi varmasti ymmärrystä osakseen.

Lue lisää

Olen samaa mieltä, kaikkea hyvää sinulle, hienoa että täältä Suomesta löytyy vielä joitakin normaaleja ihmisiä :)

:) kirjoitti:

Olen samaa mieltä, kaikkea hyvää sinulle, hienoa että täältä Suomesta löytyy vielä joitakin normaaleja ihmisiä :)

Nuo sanat olet joutunut syömään moneen kertaan :D

Uudenvuoden lupauksena päätin et nytte riittää yksinäisyys (taas) :) no joo..
Töitten lisäksi tällä paikkakunnalla on perhe jota nään vko.loppusin vaikka useimmiten istun illat pitkät itekseni.

Mä yritän koko ajan pyristellä ulos tosta ajatusmallista et emmä voi ku emmä osaa enkä mä voi opetellakaa.
Mut helposti sitä menee takas siihen et voi voi ku mä oon niin huono ja tylsä eikä kukaa musta ainakaa vois tykätä ja plaah..

Ei kannattaisi ajatella et no kännissä ku oon niin sentään jotenki kestää.

Just sillä et sanot et mä oon niin tylsä ja huono ja ruma ja idiootti ja tyhmä ja mitä muuta vielä, ohjelmoi itteään siihen et no ei sillä väliä kun mä kerran olen näin tyhmä ja avuton ja ujo ja muuta...Ite on ittensä pahin vihollinen siinä.

Joku toinen esim. koulussa se kiusaaja on voinu olla se joka on laittanu alulle sen sanomalla et vitsi sä oot tyhmä ja sit kun on kuulu jotai tarpeeks kauan siitä tulee `normaalia` ja sen lopulta uskoo itekin ja sit sitä jatkaa ja jatkaa ite.

Lopulta se pitää ite tajuta et itteään voi oikeesti muuttaa ja et elämässä voi käydä hyvin mut täytyy nähä vaivaa et pääsee sinne mihin tahtoo se ei auta et siirtää vastuun itestään pois iteltään it will come running and bite you in the ass :D täytyy opetella nauramaan itelleen.

Alkakaa käymään paikoissa ja tekemään asioita joita tahdotte ilman että odottaa että sitte joskus se joskus ei ehkä tuu ikinä..eikä sitte keksitä niitä tekosyitä etten mä voi kun täytyy kävellä sateessa kansalaisopistolle harrastukseen..ota sateenvarjo mukaan :D ei tarkotettu pahalla vaan huumorilla..minä mukaanlukien olen aika hyvä keksimään näitä tekosyitä :)

Positive thinking, nyt sieltä noidankehästä pois elämässä voi käydä hyvin..

Positiivisuutta ja uskallusta kaikille

kuulumisia: kävin eilen illalla (poliittisessa) tilaisuudessa, meitä oli n. 10 ja olin ainoa, joka ei saanut sanottua sanaakaan... tätä se on aina. Lähden esim. yhdistystoimintaan mukaan, ja sitten kun on kokouksia tms. en saa suutani auki, ujo kun olen ja lähden pois pettyneenä. Pettyneenä siihen, etten saanut ihmiskontakteja, vaikka niin toivoin. Varmaan tulkitsevat, etten edes halua puhua mitään.
Viesti ilmaisjakelulehden tekstaripalstalla hiljattain: "Ei tylsiin ihmisiin kannata tutustua, ei niillä ole juurikaan annettavaa." Niinpä niin.

Ykä yksinäinen kirjoitti:

kuulumisia: kävin eilen illalla (poliittisessa) tilaisuudessa, meitä oli n. 10 ja olin ainoa, joka ei saanut sanottua sanaakaan... tätä se on aina. Lähden esim. yhdistystoimintaan mukaan, ja sitten kun on kokouksia tms. en saa suutani auki, ujo kun olen ja lähden pois pettyneenä. Pettyneenä siihen, etten saanut ihmiskontakteja, vaikka niin toivoin. Varmaan tulkitsevat, etten edes halua puhua mitään.
Viesti ilmaisjakelulehden tekstaripalstalla hiljattain: "Ei tylsiin ihmisiin kannata tutustua, ei niillä ole juurikaan annettavaa." Niinpä niin.

Lue lisää

Hei Ykä yksinäinen.
Mun aviomies on samoin kovin hiljainen. Huomaan joskus porukassa kun mieheni aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta ei ehdi saada ääntään kuuluville kun joku muu ehtii ensin. Autan joskus häntä sanomalla:" Niin J, mitä sinä aioit sanoa ?"

Sinä olet aivan yhtä hyvä kuin joku toinenkin, opi vaan nauramaankin itsellesi. Paikkakunnallasi joku terveydenhuoltohenkilö voisi tietää keskustelupiirejä, mihin voisi mennä harjoittelemaan ajatusten vaihtoa toisten kanssa. On mukavaa, että meitä on erilaisia ihmisiä. Nyt lähdetän sinulle ISON sylillisen iteluottamusta. Ota vastaan ole hyvä. Olet tärkeä ihminen jollekkin, hiljaisenakin.
On sanonta, tyhjät tynnyrit kolisee kuuluvimmin. Se pitää usein paikkansa, kauhea pölötys ja asiaa ei juuri mitään, alahan kuunnella niin huomaat.

Ykä yksinäinen kirjoitti:

kuulumisia: kävin eilen illalla (poliittisessa) tilaisuudessa, meitä oli n. 10 ja olin ainoa, joka ei saanut sanottua sanaakaan... tätä se on aina. Lähden esim. yhdistystoimintaan mukaan, ja sitten kun on kokouksia tms. en saa suutani auki, ujo kun olen ja lähden pois pettyneenä. Pettyneenä siihen, etten saanut ihmiskontakteja, vaikka niin toivoin. Varmaan tulkitsevat, etten edes halua puhua mitään.
Viesti ilmaisjakelulehden tekstaripalstalla hiljattain: "Ei tylsiin ihmisiin kannata tutustua, ei niillä ole juurikaan annettavaa." Niinpä niin.

Lue lisää

Tuo kokemus tuntuu _niin_ tutulta... Mä uskaltauduin yhteen seurakunnan tilaisuuteen tällä viikolla, osallistujia aika vähän, keskustelua, mutta mä olin ainut joka ei saanut suutaan auki. Olo oli kieltämättä pettynyt. Odotukset ja todellisuus on joskus aika eri paria. Oon miettinyt kyllä että puhumattomuuteni johtuu ehkä myös tilanteen "jäykkyydestä", ihmiset istuu pöydän ympärillä ja edetään aika virallisesti. Jännitys avata suunsa vaan kasvaa mitä pitemmälle tilaisuus etenee. Toisissa jutuissa missä meininki on vapaampaa (kaikki osallistujat ei kuule mitä sanot ja huomaa virheitä joita mahdollisesti teet) sitä ehkä on puheliaampi... No mun kohdalla se tarkoittaa että sanon ne 2 sanaa :) Mutta joka tapauksessa kaksin tai kolmestaan jutteleminen (vaikka jostain arkisista aiheista) on helpompaa kuin jos tusina ihmistä kuuntelee (ja mahdollisesti joku isompi kysymys tapetilla).

Se olo kyllä tulee helposti, että ellet puhu, niin ihmiset kuvittelee sua ylpeäksi tai haluttomaksi osallistumaan. Mutta meitä on moneksi ja kannattaa jättää vastuu näistä ajatuksista niille jotka niitä ajattelevat (sekään ei ole aina varmaa, mitä ihmiset todellisuudessa ajattelevat). Mä olen päättänyt jatkaa näitä "ekskursioita" ihmisten pariin. Yksinäisyys on siinä pisteessä että parikin päivää sitä riittää musertamaan mut. No saa nähdä mitä käy. Wish me luck :)

anselminajatus kirjoitti:

Hei Ykä yksinäinen.
Mun aviomies on samoin kovin hiljainen. Huomaan joskus porukassa kun mieheni aukoo suutaan kuin kala kuivalla maalla, mutta ei ehdi saada ääntään kuuluville kun joku muu ehtii ensin. Autan joskus häntä sanomalla:" Niin J, mitä sinä aioit sanoa ?"

Sinä olet aivan yhtä hyvä kuin joku toinenkin, opi vaan nauramaankin itsellesi. Paikkakunnallasi joku terveydenhuoltohenkilö voisi tietää keskustelupiirejä, mihin voisi mennä harjoittelemaan ajatusten vaihtoa toisten kanssa. On mukavaa, että meitä on erilaisia ihmisiä. Nyt lähdetän sinulle ISON sylillisen iteluottamusta. Ota vastaan ole hyvä. Olet tärkeä ihminen jollekkin, hiljaisenakin.
On sanonta, tyhjät tynnyrit kolisee kuuluvimmin. Se pitää usein paikkansa, kauhea pölötys ja asiaa ei juuri mitään, alahan kuunnella niin huomaat.

Lue lisää

Eiköhän tuollainen tee hänestä vieläkin nössömmän ja aloituskyvyttömämmän...

Hän on kavereidensa silmissä äitinsä huolehdittavana oleva tossukka. Eipä ihmekään jos muut eivät kunnioita häntä.

J.Jones,
kuvaamasi oireet kuuluvat paniikkihäiriöön. Se on aika tavallinen vaiva ja siihen on saatavissa apua.
Älä kärsi kauenmpaa, vaan hae apua, vaikkapa paikallisesta terveyskeskuksesta. Onnea elämääsi.

joskus olin jotenkin niin kontaktikammoinen, minusta sanottiin silloin teininä etten oo kauheen taitava sosiaalisissa jutuissa/aina hiljaa/"osaa kuunnella hyvin" ja kaikkea muuta, uskoinkin sitten vielä. Nyt kun olen päässyt kuorestani ja huomaan, että minuun haluttaisiin kontaktia enemmän kuin minulla on mahdollisuutta antaa, niin kadun että olen hakeutunut sellaiselle alalle, jossa pitäisi periaatteessa pysyä omassa hiljaisuudessaan tutkimassa mitä milloinkin, mitä vähemmän kontaktia niin sen parempi, eikä kiinnosta sellainen yhtään (en aio jäädä!). Aiemmin itsekin koin teitynlaista pakokauhua juuri isoissa marketeissa. Omalla kohdallani se taisi olla osaltaan ulkonäkökysymys. Kun laihduin ja opin laittautumaan, hankin parempia rättejä päälle, on ihmisten huomiokin tuntunut mukavammalta. En kyllä yleensäkään viihtynyt roolissa, johon minut oli istutettu. Oon täysin sitä mieltä, että ei ole olemassa hiljaista ihmistä. Kaikki osaavat kommunikoida, kunhan seura sattuu kohdilleen. Siitä sitten hiljalleen oppiikin.

Oliko tuo kysymys minulle? Helsingissä, ja 30plus mies olen. Entä sinä?

Noin puhuu sellainen joka ei tiedä todellisesta yksinäisyydestä ja siihen liittyvitä ongelmista ja tunteista oikeastaan paskaakaan. Sori, olen suorasanainen ja itsnäinen nainen ja voimakas luontoni ja omallainen persoonallisuuteni pelottaa heikot laumasielut pois. Moni ihminen telluksella on nimenomaan heikko laumasielu. Olen ehkä yksin ja tunnen ajoittaista yksinäisyyttä mutta aina kun kaltaisesi hyvää tahtova tulee höpäjämään "kuinka itseä niskasta ottamalla, maailma muuttuu ja pelastun siina ohessa" tekisi todella mieli Kirkua ääneen ja lujaa. Minun ydin ongelmani ei ole juuri yksinäisyyteni vaan se että en pidä ihmisistä, ja etenkään heistä jotka tulevat jauhamaan soppakauhapsykaa ja analysoimaan minua mukaan laumaan. Jos minä saisin päättää niin pyyhkisin laumasielut universumista. Ehkä juuri yksinäin nei ole se sairaus joka tarvii parantajaa, vaan se lauman lammas joka ei uskalla tehdä matkaa itseensä ja ajatella omilla aivoillaan. Se on sinun ja yksinäisen ero.

Tuohon ei ole mitään lisättävää enää - elämää parhaimmillaan :)

Olen yli 40 nainen, sosiaalinen kylläkin mutta asun yksin elukoitteni kanssa.
Nautin kun saan olla ja tehdä mitä tykkään ilman selittämisiä.
Kaipaan kuitenkin kavereita, asun maalla aika korvessa että ei niitä ystäväviä ole joiden kanssa lähteä tansseihin , elokuviin ym.
Jos ep:n alueella samanlaisia, olisi kiva tutustua :)

että ilmoitit es:n olemassa olosta,,,

Ole ainoa paikka,mistä seuraa löytää. Erilaisista harrastuksista löytyy mukavia ystäviä.Itse en ole käynyt baareissa moneen vuoteen ja harrastusten parista olen löytänyt mukavia ystäviä,joiden kanssa vietän usein vapaa-aikaani.

ravintola. kirjoitti:

Ole ainoa paikka,mistä seuraa löytää. Erilaisista harrastuksista löytyy mukavia ystäviä.Itse en ole käynyt baareissa moneen vuoteen ja harrastusten parista olen löytänyt mukavia ystäviä,joiden kanssa vietän usein vapaa-aikaani.

Lue lisää

Niimpä ja useimmiten sen paremman seuran löytää jostain ihan muualta kuin kännisten ihmisten seasta :D

Nämä on varmaan aivan todellisia juttuja yksinäisyydestä, minunkin yksi tuttu joutui muuttaamaan toiselle paikkakunnalle melko kauas ja on siellä yksin, ei uusia kavereita ole aivan helppo saada varsinkaan kun on hieman ujo eikä harrasta mitään erityistä. Ei voi ihan mennä niinkuin lapsena jonkun toisen luo ja sanoa "olex mun kaa tänään?" Joka paikkakunnalla pitäisi olla joku yksinäisten tapaamisfoorumi, vaikkapa kirjastossa jonain määrättynä iltana tunti-pari, siellä voisivat ihmiset tavata toisiaan ja helpommin löytää samanhenkisen kaverin. Nämä kirjoittelut ei aina kerro totuutta, todellisuus voi olla aivan muuta, sen tähden olisi parempi nähdä ja puhua niin samanhenkiset löytäisivät toisensa paremmin. Joku aktiivinen voisi asiaa ajaa eteenpäin. Taikka sitten perustaa kylmästi "YKSINÄISET" palstan jonne vaan ikä, hieman minkä henkinen on ja oma sähköpostiosoite ja paikkakunta, se on tärkein miltei.

Ei oo ollu pelkoo ettäkö joku kaveri soittais, jos mul ois aikaa olla tai näin. Se olen minä joka soitan harvalle 3lle kaverilleni että voitaisko nähä....ja neki tapaamiset erikseen yksiksee sen yhenkaa. Ellei sit joku sukulainen soita sitä tai tätä. Niitä puheluita ei jaksais ees puhuu ku niitä nyt näkee noita sukulaisia. Haluaisi kans sen yhdenkää kaverin, jonkakaa menis sinne baarii. Itselläni iha sama ongelma. Yksin ei sinne baarii oikeen välittäis mennä. Ja kaveri ei lähe muuten vaa, toinen menee muun kaveri porukkansa kanssa samoin kolmas. Eli siinäpä loppui ne vaihtoehdot sitten. Facebookissaki itellä ehkä 30kaverii ja niille kaikille ei ees puhu ikää mitää siinä missä niillä tyyliin yli 100 vähintää tai 300kaveria. Keskipohjanmaalta ketään alle 30veetä jonka kanssa vois vaihtaa ajatuksia mesessä?. [email protected] ja baarittelut yms kelpaa kans. Kunhan pääsis täältä perhanan neljän seinän sisältä pois.

Katsooko muu porukka ihan tosissaan säälien ja ihmetelleen jos menee yksin leffaan tai baariin? Itse olen sosiaalinen parikymppinen mies ja kavereitakin on kyllä mutta viihdyn toisinaan myös yksin. Asun yksin enkä voisi kuvitella asuvani jonkun kämppiksenä (paitsi tulevan puolison kanssa sitte joskus) Itselleni yksinolo on monasti rentoutumista. Tietenkin jatkuva yksinolo on kurjaa mut pointti oli et kunpa ihmiset ei tekis omia päätelmiä vaikka viihtyisikin yksin.

Minäkin tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka olen pian avoliitossa yhteen muuton vuoksi.

Miehellä on lapsi ja se on kotonaan sen kanssa silloin kun se on sillä hoidossa eli usein. Silloin kuin meillä olisi vapaa viikonloppu siitä lapsesta niin mies tuntuu viilettelevän baareissa, olemme käyneet ehkä yhden kerran yhdessä baarissa. Sille maistuu viina ja sovittiin että kännäilyä täällä kotona tai meidän yhteisillä reissulla en katso niin tässä on tulos, vaikka käy se ulkona usein muutenkin ilman mua vaikken ois rajoittanu juomista. Lähtee aina poikien kanssa, tuskin edes pääsisin mukaan jos lähtisin, mua kun ei juominen kiinnosta niin en tahdo lähteä, muutenkin ne käy räkälöissä kun mä taas tykkään klubeista..

Lähiaikoina on alkanut tuntua tosi yksinäiseltä siis, oikeestaan koko tän suhteen ajan.. Katsotaan muuttuuko mikään kun yhteen muutetaan. Eikö mies rakasta mua kun koko ajan on muualla?

Mä pidän kyllä yksinolosta, vaikka en ole sinkkuihminen ollenkaan. Säntään aina suhteesta suhteeseen, varmaan pari kuukautta olen ollut sinkkuna..

Joskus tuntuu että parempi olisikin yksin niin ei ainakaan sattuisi sydämeen joka ikinen kerta..

YN kirjoitti:

Minäkin tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka olen pian avoliitossa yhteen muuton vuoksi.

Miehellä on lapsi ja se on kotonaan sen kanssa silloin kun se on sillä hoidossa eli usein. Silloin kuin meillä olisi vapaa viikonloppu siitä lapsesta niin mies tuntuu viilettelevän baareissa, olemme käyneet ehkä yhden kerran yhdessä baarissa. Sille maistuu viina ja sovittiin että kännäilyä täällä kotona tai meidän yhteisillä reissulla en katso niin tässä on tulos, vaikka käy se ulkona usein muutenkin ilman mua vaikken ois rajoittanu juomista. Lähtee aina poikien kanssa, tuskin edes pääsisin mukaan jos lähtisin, mua kun ei juominen kiinnosta niin en tahdo lähteä, muutenkin ne käy räkälöissä kun mä taas tykkään klubeista..

Lähiaikoina on alkanut tuntua tosi yksinäiseltä siis, oikeestaan koko tän suhteen ajan.. Katsotaan muuttuuko mikään kun yhteen muutetaan. Eikö mies rakasta mua kun koko ajan on muualla?

Mä pidän kyllä yksinolosta, vaikka en ole sinkkuihminen ollenkaan. Säntään aina suhteesta suhteeseen, varmaan pari kuukautta olen ollut sinkkuna..

Joskus tuntuu että parempi olisikin yksin niin ei ainakaan sattuisi sydämeen joka ikinen kerta..

Lue lisää

meitsi käy aina yksin baarissa.kyllä sieltä nopeasti seuraa löytää

YN kirjoitti:

Minäkin tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka olen pian avoliitossa yhteen muuton vuoksi.

Miehellä on lapsi ja se on kotonaan sen kanssa silloin kun se on sillä hoidossa eli usein. Silloin kuin meillä olisi vapaa viikonloppu siitä lapsesta niin mies tuntuu viilettelevän baareissa, olemme käyneet ehkä yhden kerran yhdessä baarissa. Sille maistuu viina ja sovittiin että kännäilyä täällä kotona tai meidän yhteisillä reissulla en katso niin tässä on tulos, vaikka käy se ulkona usein muutenkin ilman mua vaikken ois rajoittanu juomista. Lähtee aina poikien kanssa, tuskin edes pääsisin mukaan jos lähtisin, mua kun ei juominen kiinnosta niin en tahdo lähteä, muutenkin ne käy räkälöissä kun mä taas tykkään klubeista..

Lähiaikoina on alkanut tuntua tosi yksinäiseltä siis, oikeestaan koko tän suhteen ajan.. Katsotaan muuttuuko mikään kun yhteen muutetaan. Eikö mies rakasta mua kun koko ajan on muualla?

Mä pidän kyllä yksinolosta, vaikka en ole sinkkuihminen ollenkaan. Säntään aina suhteesta suhteeseen, varmaan pari kuukautta olen ollut sinkkuna..

Joskus tuntuu että parempi olisikin yksin niin ei ainakaan sattuisi sydämeen joka ikinen kerta..

Lue lisää

Jos todella tunnet noin,niin onko viisasta lähtee avoliittoon?Opettele ensin elämään ja itsenäistymään. Ei yksinolo ole yksinäisyyttä.Olen yksin,mutten yksinäinen.Menen baariin yksin jos siltä tuntuu tai olen kotona.Ja muista,että Sadankin kilometrin matka alkaa yhdellä askeleella.Ei kukaan tule sinua kotoa hakemaan,murtaudu pois omarakentamastasi oravanpyörästä äläkä ryve itsesäälissä. nimim.omakokemusta on.Rohkeasti elämään mukaan.

YN kirjoitti:

Minäkin tunnen oloni yksinäiseksi, vaikka olen pian avoliitossa yhteen muuton vuoksi.

Miehellä on lapsi ja se on kotonaan sen kanssa silloin kun se on sillä hoidossa eli usein. Silloin kuin meillä olisi vapaa viikonloppu siitä lapsesta niin mies tuntuu viilettelevän baareissa, olemme käyneet ehkä yhden kerran yhdessä baarissa. Sille maistuu viina ja sovittiin että kännäilyä täällä kotona tai meidän yhteisillä reissulla en katso niin tässä on tulos, vaikka käy se ulkona usein muutenkin ilman mua vaikken ois rajoittanu juomista. Lähtee aina poikien kanssa, tuskin edes pääsisin mukaan jos lähtisin, mua kun ei juominen kiinnosta niin en tahdo lähteä, muutenkin ne käy räkälöissä kun mä taas tykkään klubeista..

Lähiaikoina on alkanut tuntua tosi yksinäiseltä siis, oikeestaan koko tän suhteen ajan.. Katsotaan muuttuuko mikään kun yhteen muutetaan. Eikö mies rakasta mua kun koko ajan on muualla?

Mä pidän kyllä yksinolosta, vaikka en ole sinkkuihminen ollenkaan. Säntään aina suhteesta suhteeseen, varmaan pari kuukautta olen ollut sinkkuna..

Joskus tuntuu että parempi olisikin yksin niin ei ainakaan sattuisi sydämeen joka ikinen kerta..

Lue lisää

Hei, SINÄ YKSINÄINEN NAINEN! Oletko nyt aivan varmasti tekemässä OIKEAN VALINNAN ELÄMÄSSÄSI? Luettuani kommenttisi, mieleeni tuli kyllä ihan jotain muuta. Ehkä on parasta vielä harkita näin suurta siirtoa, varsinkin kun selvästi itsekin sitä epäröit. Et vain ilmeisesti halua tiedostaa todellisuutta. Jos ihmiset RAKASTAVAT TOISIAAN, sitä ei todellakaan tarvitse epäillä - RAKKAUS VÄLITTYY TEKOINA - EI SANOINA!

Olen ihan samanlainen!
Lähdetäänkö kahville ja katsotaan mitä puhumattomuudelle käy :D ?
Mutta vakavasti : häiritsee kyllä paljon tämä, ettei juttua saa aikaan. Välillä mieleen tulee hyviä puheenaiheita, mutta tilanne johon ne sopisivat on mennyt jo ohi, kun äkkään ne. Taidan siis vain olla melkoisen hidas hahmo.

p2 kirjoitti:

Olen ihan samanlainen!
Lähdetäänkö kahville ja katsotaan mitä puhumattomuudelle käy :D ?
Mutta vakavasti : häiritsee kyllä paljon tämä, ettei juttua saa aikaan. Välillä mieleen tulee hyviä puheenaiheita, mutta tilanne johon ne sopisivat on mennyt jo ohi, kun äkkään ne. Taidan siis vain olla melkoisen hidas hahmo.

Lue lisää

ja minkäs ikänen olet?

p2 kirjoitti:

Olen ihan samanlainen!
Lähdetäänkö kahville ja katsotaan mitä puhumattomuudelle käy :D ?
Mutta vakavasti : häiritsee kyllä paljon tämä, ettei juttua saa aikaan. Välillä mieleen tulee hyviä puheenaiheita, mutta tilanne johon ne sopisivat on mennyt jo ohi, kun äkkään ne. Taidan siis vain olla melkoisen hidas hahmo.

Lue lisää

se lienee sitä, kun miettii asiaa liikaa. Eli omasta vähäpuheisuudesta on tullut sellainen "juttu" pään sisään, ja sen takia on vaikeaa olla luontevasti. Minun mielestäni ihan ensin pitäisi hyväksyä se, että mitä sitten vaikka olisinkin hiljainen. Niin kauan kun tuntee sen takia huonommuutta muihin nähden, on aika vaikeaa alkaa luontevasti siitä mitään juttelemaan. Puhun omasta kokemuksesta.

Ei yksinäisyyden tarvitse olla kenenkään kohtalo. Meitä ihmisiä on niin monenlaisia, että kyllä aivan varmasti jokaiselle löytyy samanhenkinen ihminen, jonka kanssa olla. Eihän tietenkään kaikki viihdy kaikkien seurassa, mutta kyllä jokainen jonkun. :)

Itse olen reilu parikymppinen nainen ja onnistunut pääsemään pahimmasta ujoudesta ja arkuudestani eroon. Olen tosin vielä melko hiljainen suuremmassa porukassa, etenkin, jos en tunne ihmisiä. Myös esim. luennoilla kysymysten esittäminen tmv on vielä hyvin suuri haaste. Yritän kuitenkin jatkuvasti pakottaa itseäni sosiaaliseen kanssakäymiseen (sillä oikeasti haluiaisin olla ihmisten kanssa ja tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin, vaihtaa heidän kanssaan ajatuksia, ehkä ystävystyäkin...), vaikka tilanteesta pakeneminen olisikin niin paljon helpompaa. Vähitellen sitä huomaa, kuinka kynnys puhua tuntemattomille ja tutustua madaltuu.

Eräinä kouluvuosina ujouteni oli aivan helvetillistä. Uskoisin tämän johtuneen siitä, että kouluni oli melko pieni ja luokkani "kaverit" olivat minua kohtaan tosi inhottavia, sulkivat ulos porukasta ja juorusivat selän takana jne. Vaihdettuani koulua alkoi elämä myös kaveririntamalla näyttää paljon valoisammalta. :) Iän myötä ihmiset tulevat kypsemmiksi ja lapsellista käytös jää historiaan. Uudessa koulussa tutustuinkin aivan ihaniin tyyppeihin ja meille muodostui oma kaveriporukkamme, jonka kanssa olemme edelleen yhteyksissä.

Haluan vain tällä kaikella sanoa, että ei kannata epäkypsien ja lapsellisten (kyllä, heitä valitettavasti löytyy myös aikuisista) ihmisten antaa masentaa ja vaikuttaa itseensä. On muistettava, että omaa itseään tulee arvostaa, sillä juuri sellaisena kuin on, on jokainen aivan oma uniikki ihminen ja juuri tämän vuoksi aivan erityinen. Ja jos joku toinen ei tätä ymmärrä, niin sitten se on hänen menetyksensä. Kyllä niitä ihmisiä, jotka sinua arvostavat sellaisena kuin olet varmasti löytyy. On muistettava pitää silmät auki ja aina tilaisuuden tullen hakeutua uusien ihmiskontaktien pariin sellaisessa ympäristössä, joka on itselleen luontainen (oli se sitten kirjasto, kahvila, baari, joku harrastu, koulu tai työpaikka).

Tsemppiä ja ihanaa kevättalvea!

Joku voi nyt ihmetellä että mulla on pari kaveria että enhän mä ole yksinäinen mutta totuus on että jos yleensä viikonloppuisin näet paria kaveria sillon tällön niin ei se mun mielestä hirveen sosiaalista elämää ole. Toisaalta en mä jaksa kovin usein ihmisten kans ollaka. Siis mä väsyn ihmisten seurassa nopeesti varsinkin jos niiden kanssa en koe olevani samalla aaltopituudella ja yleensä tilanne on näin. Tää on aika paha ristiriita että toisaalta viihdyn yksin tosi hyvin mutta välillä haluais toistenkin seurassa olla mutta sitten taas on vaikea löytää ihmisiä joiden kanssa viihtyis pidempäänkin. Olen vähän niinku sosiaalinen erakko.

"Suomalaisessa kulttuurissa miehet on aivan uskomattoman totisia ja yksiulotteisia: ainoat puheenaiheet on tosiaan työ/koulu, olut ja urheilu niin ja konsolipelit tietysti. Mistään vakavammasta ei voi puhua, sellaset aiheet koetaan kiusallisina ja ahdistavina."

Kommentoisin tähän että mitä nyt miehiä olen elämäni aika tuntenut niin monesti on niin, että isommassa kaveriporukassa heitetään kaikkea rentoa läppää ja puhutaaan juurikin oluesta yms "pinnallisesta". Tarkoituksena on pitää hauskaa. Monilla miehillä on kuitenkin myös hyviä ystäviä, joiden kanssa he keskustelevat syvällisemmistä asioista kahden kesken. On siis olemassa jokin "normi" jonka mukaan isommassa porukassa pitää käyttäytyä.

ihmisten seurassa olemista noin varsinaisesti, mutta vaikka olen ihan peruskohtelias uusien ihmisten seurassa, niin olen silti aika passiivinen koska tiedän jo ihan tilastollisesti että harva heistä on mun kanssa samalla aaltopituudella. Olen myös huomannut että sellaista ihmistä joka ei esitä mitään ja joka kertoo omia mielipiteitään, ei arvosteta. Varsinkin miehet välttelevät miestä joka ei ole perinteinen harvasanainen jörö.

Jake.... kirjoitti:

ihmisten seurassa olemista noin varsinaisesti, mutta vaikka olen ihan peruskohtelias uusien ihmisten seurassa, niin olen silti aika passiivinen koska tiedän jo ihan tilastollisesti että harva heistä on mun kanssa samalla aaltopituudella. Olen myös huomannut että sellaista ihmistä joka ei esitä mitään ja joka kertoo omia mielipiteitään, ei arvosteta. Varsinkin miehet välttelevät miestä joka ei ole perinteinen harvasanainen jörö.

Lue lisää

jake... et ole siis tavannut oikeita ihmisiä, mikäli koet olevasi ulkopuolinen koska sinulla on omia mielipiteitä. En tiedä onko sukupuolella väliä, mutta itse (N) olen suorapuheinen, rehellinen (näin minulle ovat monet ihmiset sanoneet), ja silti minulla on monia hyviä ystäviä, ja he silti kestävät minua, ja suorapuheisuuttani. Uudessa seurassa mietin toki minkä kuvan he minusta saavat, mutta silti koen, että minut hyväksytään sellaisena kuin olen, tai sitten kukaan ei kehtaa sanoa mikä törppö olen... Olen oppinut, että vaikka koen olevani joskus (usein) tökerö, tai liian suorasukainen, silti olen saanut aikuisiälläkin mielettömän hyviä ihmisiä ystäväksi, vaikka itsekkin koen ajoittain olevani vähän liiankin suora mielipiteissäni...

"Olen myös huomannut että sellaista ihmistä joka ei esitä mitään ja joka kertoo omia mielipiteitään, ei arvosteta."

>> Outoa, jos näin todella on! Itse ainakin arvostan suuresti, jos ihminen on aito oma itsensä omine mielipiteineen, ilman, että yrittää roolia vetmällä miellyttää toista. Vain rehellisesti käyttäytyvä ihminen vois olla aivan aito.

Varmasti totta, että yksinäisyyteen on lähes yhtä monta syytä kuin on yksinäisiäkin - mutta niin on onneksi keinoja päästä yksinäisyydestäkin. :) Nuo nettiystävätkään eivät ole yhtään hullumpi vaihtoehto. Itseänikin kouluaikojen yksinäisyydestä selviämisessä auttoi ihanan ymmärtävän ja tukemassa ollevan perheeni lisäksi myös nettitkaverit. :)

Täällä on yksi uskovainen tyyppi, joka on kyllä sitä mieltä ettei niitä ystäviä välttämättä tule tuollakaan tavalla. Olen vielä aika nuori, ja uskovaisilla nuorilla on yleensä omat meiningit, joihin vanhemmat uskovat eivät osallistu. Minuakin on monta kertaa tahdottu mukaan monennäköisiin illanviettotapahtumiin, mutta koen aina olevani se porukan tylsin tyyppi, joka otetaan messiin vain velvollisuudesta tai säälistä.

En ole enää aikoihin viettänyt aikaa toisten nuorten uskovien kanssa, sillä sen teennäisyyden huomaa viimeistään siinä vaiheessa kun saapuu heidän keskuuteensa. Heillä on omat piirinsä ja kaavansa joiden mukaan mennään, eikä kukaan ole oikeasti kiinnostunut tällaisesta hiljaisesta, ulkopuolisesta kaverista.

Mukaan kyllä tahdotaan kuin parasta kaveria, ja kysellään kiinnostuneenoloisena "Hei mitä mies, kuis menee"? Mutta siihenhän se jääkin. Jotkut eivät vaivaudu edes muistamaan nimeäni, vaikka kysyvät sen joka viikko uudestaan ja uudestaan. Kuivat, ei niin kiinnostavat ja vähäpätöiset asiat unohtuvat.

Olinpa kerran mukana eräässä uskovaisten nuorten tilaisuudessa, jossa oli minun lisäkseni eräs tyttö, joka oli myös hiljainen. Istuimme joukolla pitkän pöydän äärellä, äänekkäimmät ja hauskimmat tyypin tietenkin keskellä. Saavuin paikalle viimeisenä ja koitin päästä juttuun mukaan. Hymyssä suin astelin huoneeseen ja tervehdin kaikkia isoon ääneen. Pari tyyppiä vastasi tylsistyneesti "moi", ja istuin pöydän päähän. Sen jälkeen en sanonut juuri sanaakaan eikä kukaan halunnut jutella kanssani. Pöydän toisessa päässä istuneelle hiljaiselle tytölle ei myöskään kukaan puhunut mitään. Tilaisuuden loppuvaiheessa huomasin kuinka hän painoi päänsä ja alkoi itkeä, kukaan ei reagoinut siihen mitenkään. Pari tuntia siinä sitten pyörittelin peukaloitani, kunnes toiset päättivät lähteä hesburgeriin.

Tämä ei ole ainoastaan toisten uskovaisten keskuudessa, vaan myös muualla koen olevani jonkinlainen tunnelman latistaja.

matkustan. Ja helvettinen olo mm. risteilyllä kun en voi istua rauhassa yksin baarissa tai tanssia ihan yksin. Nainen ilman seuraa= yksin, on kun punainen rätti...
Kävin yksin elokuvassa kun kaverit ovat kotimaassani ja Suomessa on pari tuttava mutta heillä jokaisellä on oma perhe jne. niin oli kamala olo siellä elokuvissa kun kysyttiin että ota jotain paikka jossain niin jos tulee pariskunta jne ettet häiritse....
Hyi

Haluttais olla sosiaalinen, mutta stressi ja työt vievät mehut. Ei vaan jaksa soitella ympäriinsä ihmisille, jotka mulle päin soittavat useimmiten vain kun tarvitsevat apua. Lasten ollessa isällään suunnittelen tekeväni kaikkea, mutta en jaksaisi nousta edes sängystä. Olispa kva kun joku ystävä ottais yhteyttä ilman sitä ainaista "ai niin, asiasta toiseen, sä varmaan voisit jeesata, kun en saa tätä kirjahyllyä koottua..." tms.. Ehkä kaipaan ystäviä, jotka toisivat vuorostaan minulle päin energiaa, eivätkä vain imisi sitä. Näillä eväillä on parempi olla yksin ja vetää peitto korviin ja tyytyä siihen. Suunnittelin meneväni uimahalliin kaikessa rauhassa, istuvani löylyssä ja nautivani olosta. Sekin on kyllä hauskempaa tytön kanssa, saunassa tulee aina juteltua asioista ja filosofoitua juttuja yhdessä (lapset ovat siis murkkuikäisiä). Sapa nähdä saanko itseni ylös... aurinkokin paistaisi...

olen mennyt yksin baariin. Jos ihmiset kattoo, niin kattokoon. Se on niiden ongelma.
Tykkään musiikista, ja kuunnella livebändejä. Niitä voi ihan hyvin mennä itsekseenkin katsomaan.

Ei mun mielestä tartte hävetä, jos menee yksin. Mitä se kenellekään kuuluu?? jos kuuluu, niin eipä ole hääppöistä niidenkään elämä, jos ei ole parempaa mietittävää kuin jonkun tuntemattoman yksinäisyys baarissa:)
joku voi jopa ajatella, että onpas rohkea tai kiinnostava tyyppi kun on rohjennut yksikseen lähteä:)
eivät kaikki välttämättä ajattele negatiivisesti.

Itse olen yksin mutta en yksinäinen. Osaan asettua teidän tilaan ja tuntea mitä te tunnette. Kysymykseni kuuluu: haluatteko muuttaa elämänne laatua ja ystävystyä ihmisten kanssa? Koska jos vastaus on kyllä, kannattaisiko yrittää? Vaikka itse olen suht. puhelias ja sosiaalinen on minullekin vaikeita tilanteita esim. se, että puhun yleisölle. Tätä olen oikeasti joutunut opettelemaan (väkisin) ja se on joka kerta itsensä ylittämistä ja tulemista pois omasta mukavuusalueeltaan. Puhun säännöllisesti töissä n. 20 hengelle palavereissa, olen ollut paikallislehden ja paikallisradion haastattelussa. Ja kyllähän se jännitti ja pelotti!!!! Oletteko pohtineet sitä, että perustatte oman ryhmän yksinäisille ja ujoille (netti, Facebook, löytyykö vertaisryhmiä kokoontumisineen). Eikö olisi helpompaa tutustua ihmisiin jotka ovat samankaltaisia, jotka painiskelevat samankaltaisten ongelmien parissa? Porukalla teidän olisi sit helppo mennä bilettämään, elokuviin, laivaristeilyille jne. Onhan nytkin kaikenlaisia ryhmiä olemassa: sinkut, yh-äidit jne. Rohkeesti vaan!!!

cizza-76 kirjoitti:

Itse olen yksin mutta en yksinäinen. Osaan asettua teidän tilaan ja tuntea mitä te tunnette. Kysymykseni kuuluu: haluatteko muuttaa elämänne laatua ja ystävystyä ihmisten kanssa? Koska jos vastaus on kyllä, kannattaisiko yrittää? Vaikka itse olen suht. puhelias ja sosiaalinen on minullekin vaikeita tilanteita esim. se, että puhun yleisölle. Tätä olen oikeasti joutunut opettelemaan (väkisin) ja se on joka kerta itsensä ylittämistä ja tulemista pois omasta mukavuusalueeltaan. Puhun säännöllisesti töissä n. 20 hengelle palavereissa, olen ollut paikallislehden ja paikallisradion haastattelussa. Ja kyllähän se jännitti ja pelotti!!!! Oletteko pohtineet sitä, että perustatte oman ryhmän yksinäisille ja ujoille (netti, Facebook, löytyykö vertaisryhmiä kokoontumisineen). Eikö olisi helpompaa tutustua ihmisiin jotka ovat samankaltaisia, jotka painiskelevat samankaltaisten ongelmien parissa? Porukalla teidän olisi sit helppo mennä bilettämään, elokuviin, laivaristeilyille jne. Onhan nytkin kaikenlaisia ryhmiä olemassa: sinkut, yh-äidit jne. Rohkeesti vaan!!!

Lue lisää

Hei sinä yksinäisyyskirjoittaja!
Osuit naulan kantaan kun sanoit laittakaa jokin ryhmä nettiin,facebookiin,yms.
Olen jo laittanutkin ryhmän alulle facebookissa jonka nimi on : yksinäiset ystävystytään ja siinä ideana onkin uusien tuttavuuksien löytäminen/löytyminen ja kaipailen ihmisiä joiden kanssa voisi tehdä kaikenlaista mukavaa tai vain vaihtaa ajatuksia ja ideoita. Olen valmis kaikkeen uuteen mukavaan ja toivon löytäväni porukkaa jossa olisi samanhenkisiä' ihmisiä jotka kaipailee uutta elämäänsä ja uusia tuttavuuksia.
Kerro jos kiinnostuit ja ideoita otan vastaan ja käyppä kurkkaamassa ryhmääni ;)

Tämä ilmiö toistuu etenkin suhteessa viihdemediaan. Enemmistö tuijottaa mediaa ja antaa sen määritellä elämämme. Lopettakaa ajan viettäminen virtuaalimaailmoissa ja eläkää todellista elämäänne.

Nykyperheiden yhteistä ajanviettoa on katsoa telkusta miten käsikirjoitetut hahmot tai jonkun tositelkun tyrkyt viettävät yhteistä aikaa perheensä kanssa. Minusta nämä tavallista elämää seuraavat ohjelmat (esim. Poliisi tai Sairaala) ovat kaikkein kammottavimpia. Ne kasvattavat toisistaan erkaantuneita sieluttomia ja uusavuttomia zombeja.

nää on pahimpia.. oli synttäritkin tuossa edellispäivänä, tänään piti juhlia mut eipä ole kuin pari ystävää ja ne ei pääse, tässä sitten 23w juhlii yksin kotona.. tai on sentään puoliso onneksi. mutta todella paljon masentaa kun kaikki kaverit kaikonneet johonkin.. hyvää synttäriä vaan mulle. olkaa onnellisia te joilla on paljon sydänystäviä, ystävät eivät ole itsestäänselvyyksiä!

tuntuu että kaikki on nykyään täällä,et kyllä mullakin noita nettituttuja on aika kasa ja vaikka olen sosiaalinenkin niin enpä ole myöskään pahemmin sellaisia sydänystäviä luonut.mutta mä voin alkaa sun kaveriks :D

good night kirjoitti:

nää on pahimpia.. oli synttäritkin tuossa edellispäivänä, tänään piti juhlia mut eipä ole kuin pari ystävää ja ne ei pääse, tässä sitten 23w juhlii yksin kotona.. tai on sentään puoliso onneksi. mutta todella paljon masentaa kun kaikki kaverit kaikonneet johonkin.. hyvää synttäriä vaan mulle. olkaa onnellisia te joilla on paljon sydänystäviä, ystävät eivät ole itsestäänselvyyksiä!

Lue lisää

kutsuin minäkin kaverit viimeistä kertaa syntymäpäiviäni viettämään - viime hetkellä sain useimmilta kuulla, etteivät yllättäen pääsekään. Samoin tein päätin, ettei toista kertaa tule. Jos ei osata pitää huolta sen vertaa kaverisuhteista että vois ees sen yhden kerran vuodessa ihan kohteliaisuudesta vaivautua paikalle, niin enpä sitten huolehdi minäkään. Kannattaakin olla tasapuolisen ulospäinsuuntautunut, ei tarvitse jumahtaa yhteen kaveriporukkaan kun voi jutella periaatteessa kenen tahansa kanssa. Sitä paitsi, meillähän on mahtava tilanne: oma kulta kainalossa, siihen seuraan voi luottaa!

Yksinäisellä on erikoinen ajattelutapa,kuten jo ketjuanaloittajakin kirjoituksessaan ilmaisi. Yksinäisille on perjantai ja lauantai-illat vaikeimpia? Miksi ihmeessä kyseiset illat ovat vaikeampia?Aivan kuin yksinäiset eläisivät viikot jossain horroksessa ja heräisivät vasta viikonloppuna.Sellainen elämäntapahan on täyttä haaskausta. Yksinäisyydestä ei tarvitse kärsiä,kun muuttaa asennettaan ja ottaa itseään niskasta kiinni ja lähtee harrastuksiin ja muihin paikkoihin missä ihmisiä on ja ennen kaikkea sammuttaa sen tietokoneen ja siirtyy virtuaalimaailmasta todelliseen elämään. Ei kukaan tule hakemaan yksinäistä sieltä asunnosta,vaan itse sieltä on lähdettävä ihmistenilmoille.Vuorovaikutustaitoja oppii, kun vaan rohkeasti juttelee ihmisten kanssa baareissa ja harrastusten parissa.

Jos yksinäisyys vaivaa, kannattaa tutustua uuteen ihmiseen; nimittäin itseensä. Usein nimittäin itseään määrittelee nimenomaan ympäristönsä arvoilla. Jos taas oman sisimmän arvot eivät käy yksiin ympäristön kanssa, niin ei siitä hedelmäsoppaa synny. Baarimaailmassa usein vallalla on nimenomaan ulkoisesti tuunattu keskiarvokansa, joiden elämän täyttää muoti, urheilu ja viihdemaailma. Harvemmin on mahdollisuus päästä tutustumaan yksilöihin, joilla on omaa elämää.
Kun opettelet tutustumaan omiin arvoihisi tarkemmin, tulet myös tietämään mitä elämältäsi ja läheisiltäsi tahdot. Opit hakemaankin oikeita tyyppejä, ei vaan ketätahaansa.
Siispä kirjaston kautta kotiin. Kiinostaako elämänhallinta, filosofia, psykologia, new age tai uskonnot? Kaikissa näissä, mikä läheisimmältä tuntuu, on avaimia, millä kaipaavaa sydäntä aletaan lääkitä.
Tärkeää on alkaa ymmärtää ja hyväksyä itseään ja samalla antaa armoa, niin itselleen kuin muille. Kun hyväksyt itsesi sellaisenaan, kasvavana tasavertaisena yksilönä, voit suhtautua armolla myös muihin erilaisiin ihmisiin, jotka eivät ymmärrä ainutlaatuista erilaisuuttasi. Voit vinosti hymyillä tylyille taviksille, kun tunnet oman vahvuutesi.
Kannattaa kokeilla, löytyykö tällä tavalla omaan elämään iloa ja täyttymystä.
Valoa ja iloa, nyt on sen aika.

Tuo kyllä pitää kummasti paikkaansa.

Minä olen aina äänessä, yritän väen väkisin tunkea itseni huomion keskipisteeksi ja näinhän myön saan kavereita ympärilleni. Monet kerrat yritän leikkiä ns. coolia olemalla hiukan viileämpi ja hiljaisempi mutta sitten se vain ajautuu siihen, että puhun koko ajan ja varsinkin isommissa ryhmissä vielä enemmän, kaksin olen kuitenkin hiljaisempi ja enemmän oma itseni (tietynlaista roolileikkiä). Ja sitten kun sanon olevani ujo, ei kukaan usko minua.

Mutta kuitenkin, loppujen lopuksi. Olen yksin, henkisesti. Se ei varmasti ole aivan niin paha kuin olla henkisesti että myös fyysisesti yksin. Mutta kuitenkin tuntuu pahalta, ettei sitä yhtä sielunystävää ole, se varmasti täyttäisi tyhjiön sisimmästäni. Ilman sielunystävää, vaikka minulla olisi sata ystävää, oloni on tyhjä.

tuollakin tuntuu olevan:
http://www.facebook.com/group.php?v=wall&ref=search&gid=343599996208

Ei kaunistautuminen ja baari ole mikään pakollinen menstymisen kuvio.

En ole käynyt baareissa vuoskymmeneen, ei siellä ole mitään mitä kaipiasin, ihmiset vääntävät juttua typeristä aiheista juovuspäissään.

Itse kävin just hiihtämässä, yksin omaan tahtiin. vastaantulevat hiihtäjät tosin aina tervehtivät ladulla, se on mukavaa. Sitten syön jotainhyvää, katson telkkaria ja nautin olostani.

Siitä suurin osa maailman ihmisistä haaveilee, mielikuvat mukavasta seurasta ovat enimmäkseen illuusiota. Et sinä mitään terapiaa tarvitse vaan jotain pientä harrastusta jossain ihmisten ilmoilla ja selvin päin.

yksin on kivaa kirjoitti:

Ei kaunistautuminen ja baari ole mikään pakollinen menstymisen kuvio.

En ole käynyt baareissa vuoskymmeneen, ei siellä ole mitään mitä kaipiasin, ihmiset vääntävät juttua typeristä aiheista juovuspäissään.

Itse kävin just hiihtämässä, yksin omaan tahtiin. vastaantulevat hiihtäjät tosin aina tervehtivät ladulla, se on mukavaa. Sitten syön jotainhyvää, katson telkkaria ja nautin olostani.

Siitä suurin osa maailman ihmisistä haaveilee, mielikuvat mukavasta seurasta ovat enimmäkseen illuusiota. Et sinä mitään terapiaa tarvitse vaan jotain pientä harrastusta jossain ihmisten ilmoilla ja selvin päin.

Lue lisää

Mun tarina (mies)
Lapsena ja myöhemminkin nuorena koin sosiaaliset tilanteet hankalina enkä ollut kovin suosittu. Puhetaitoni olivat mitättömät ja jos joku halusi astua ylitseni se onnistui melko helposti. Änkytin ja pelkäsin puhua, lisäksi sanat katosivat ja minut oli helppo keskeyttää kun toisaalta häpesin itseäni kun kukaan ei koskaan kiiinnostunut puhumisistani. Hengitykseni kiihtyi ja oloni kävi voimattomaksi aina kun jouduin puolustautumaan. Yritin myös olla kohtelias ja varoin puhumasta kenenkään toisen päälle ja sekin osaltaan heikensi puhesuoritustani. Vielä tänäänkään en kykene käymään nopeita ja hankalia keskusteluita vaan minusta tuntuu hankalta ottaa vastaan toisen puhetta kun pelkään etten ymmärrä sitä vaan ajatukseni lukkiutuvat. Hankalaksi asian teki se että vielä nykyäänkin tuntuu hankalalta ilmaista ja kuvailla ongelmaa ja se aihauttaa ongelmia joka päiväiseen elämään. Ymmärtäminen on hankalaa ja siitä syystä olen joutunut koulussa, työssä, elämässä, kaikessa ongelmien kierteeseen.

Minua kiusattiin niin tyttöjen kuin poikienkin puolelta, se ei kuitenkaan ollut järjestäytynyttä mutta koska en ollut kovin suosittu ja hiukan leikin laskun kohdekin niin se lisäsi omaa huonoa minäkuvaa. En urheillut ja olin psyykkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltani heikko. En menestynyt oikeastaan missään missä yritin, ja olin aivan epätoivon ja tuskan partaalla koska en kehittynyt missään mitä yritin. Muisti oli hyvin heikko ja teki olon entistä vaikeammaksi, ulkoluku tuntui tuskalta. Tupakoinut en, joten sekään ei voinut heikentää suorituksia, toisaalta tupakoivat loivat ja pitivät kontakteja tupakkapaikoilla ja milloin vippaamalla tupakkaa. Alkoholiin suhtauduin aluksi varovaisesti mutta lopulta yritin hukuttaa siihen yksinäisyyteni ja tuhota sillä itsen, koska en jaksanut jatkuvaa epäonnistumisen kierrettä. Tyttöihin/nuoriin naisiin onnistuin tutustumaan hyvin heikosti, ne olivat aina kliinnostuineita kavereistani ja jotenkin tuntui aina että "jälleen päältäni kuljetaan" kun sain vastailla kavereitani koskeviin kysymyksiin joita tytöt esittivät. Kaiken lisäksi sain jonkinlaisen huonotapaisen ja "rikollisen" maineen aikuisten keskuudessa. Olin kiusaajakin ja ties mitä muutakin. Kiusaamista en myönnä tehneeni mutta ajauduin jossakin vaiheessa epärehellisyyksiin, niitä kadun.

Tänään mulla on muutama lähempi ja vähemmän lähempi ystävä. Heitä tapaan silloin tällöin mutta ei siihenkään aina ole mahdollisuutta. Toivoisin että voisin viettää rauhallisia viikonloppuja ja laittaa kotia, lukea ja tehdä joitakin pieniä matkoja mutta käytännössä se on mahdotonta. Mulle on tullu pakkomielteitä siitä että mun on lähdettävä baarin katsomaan josko löytyisi seuraa. Hyvin huonolla menestyksellä, joitakin satunnaisia kontakteja olen saanut aikaiseksi, joka toisaalta piristää ja toisaalta masentaa. Se on kaksitoiminen juttu. En oikeastaan osaa arvostaa enää itseäni mahdollisena kumppanina vaan nykyään päädyn mitä varmimmin maksettuun seuraan vaikka olisin aiemmin päättänyt olla sitä tekemättä. Joskus luulin ja jaksoin uskoa että jos ihminen joutuu kokemaan kamalia ja pahoja asioita niin hän kyllä saa lopulta kokea niin paljon hyvää että se peittää lopulta sen kaiken pahan. Enää en. Enää en usko edes siihen että olisin sillä tavoin edes ansainnut parempaa.
Joskus minut määrättiin terapiaankin ja vaikka mulla ei ollut kovin suuria odotuksia niin silti yritin elättää toivetta että siitä apu löytyisi. Välillä olisin halunnut yrittää jonkun toisen terapiamuodon tai terapeutin kanssa mutta en osannut ilmaista sitä enkä myöskään tiennyt mistä siihen löytyisi ratkaisu. Jo itse terapiastakin tuli ongelma! Terapian loppuvaiheessa tunsin että syntyi joitakin hyödyllisiä keskusteluita mutta silti en koskaan päässyt eroon kyvyttömyydestäni lähestyä naista ja löytää sellaisia kumppaniehdokkaita, joidenka kanssa saattaisi lykästää. Internetissä vaikeaksi asian tekee kontaktien määrä ja lähemmän yhteyden saavuttaminen. Jatkuva epäonnistuminen lannistaa ja vaikka sinnikäs olenkin niin tuntuu typerältä kerta toisensa jälkeen epäonnistua ja kokea olevansa huonompi.

En myöskään enää usko sellaisen kumppanuuden onnistuvan, joka aikanaan teki minulle merkiltykselliseksi ystävyyden ja kumppanuuden saavuttamisen. Sen vuoksi olen alkanut elää päämäärätöntä elämää. Vaikka hetkeksi onnistun saamaan kiinni pyrkimyksistäni ja koen elämäni mielekkääksi niin saapuva viikonloppu tekee olon tukalaksi. Koen kyllä ettei aina tarvitse olla tärkeää tekemistä mutta valinnanmahdollisuuksien puute aiheuttaa joko turhautumista tai sitten tulee että on pakko lähteä yrittämään. Vaikka loma-ajan saattaisi katsoa kielteiseksikin niin viime vuosina olen löytänyt niihin mielekkyyttä - enemmän kuin viikonloppuihin. Työ- ja opiskeluaikoina ei minkäänlainen etäsuhde tunnu kovinkaan mielekkäältä mutta kun tulee eteen pidempi loma niin silloin sitä joskus intoutuu kirjoittelemaan sähköpostilla. Nopeasti se kuitenkin lyssähtää kun arki tulee eteen.

perusvalle kirjoitti:

Mun tarina (mies)
Lapsena ja myöhemminkin nuorena koin sosiaaliset tilanteet hankalina enkä ollut kovin suosittu. Puhetaitoni olivat mitättömät ja jos joku halusi astua ylitseni se onnistui melko helposti. Änkytin ja pelkäsin puhua, lisäksi sanat katosivat ja minut oli helppo keskeyttää kun toisaalta häpesin itseäni kun kukaan ei koskaan kiiinnostunut puhumisistani. Hengitykseni kiihtyi ja oloni kävi voimattomaksi aina kun jouduin puolustautumaan. Yritin myös olla kohtelias ja varoin puhumasta kenenkään toisen päälle ja sekin osaltaan heikensi puhesuoritustani. Vielä tänäänkään en kykene käymään nopeita ja hankalia keskusteluita vaan minusta tuntuu hankalta ottaa vastaan toisen puhetta kun pelkään etten ymmärrä sitä vaan ajatukseni lukkiutuvat. Hankalaksi asian teki se että vielä nykyäänkin tuntuu hankalalta ilmaista ja kuvailla ongelmaa ja se aihauttaa ongelmia joka päiväiseen elämään. Ymmärtäminen on hankalaa ja siitä syystä olen joutunut koulussa, työssä, elämässä, kaikessa ongelmien kierteeseen.

Minua kiusattiin niin tyttöjen kuin poikienkin puolelta, se ei kuitenkaan ollut järjestäytynyttä mutta koska en ollut kovin suosittu ja hiukan leikin laskun kohdekin niin se lisäsi omaa huonoa minäkuvaa. En urheillut ja olin psyykkisiltä ja fyysisiltä ominaisuuksiltani heikko. En menestynyt oikeastaan missään missä yritin, ja olin aivan epätoivon ja tuskan partaalla koska en kehittynyt missään mitä yritin. Muisti oli hyvin heikko ja teki olon entistä vaikeammaksi, ulkoluku tuntui tuskalta. Tupakoinut en, joten sekään ei voinut heikentää suorituksia, toisaalta tupakoivat loivat ja pitivät kontakteja tupakkapaikoilla ja milloin vippaamalla tupakkaa. Alkoholiin suhtauduin aluksi varovaisesti mutta lopulta yritin hukuttaa siihen yksinäisyyteni ja tuhota sillä itsen, koska en jaksanut jatkuvaa epäonnistumisen kierrettä. Tyttöihin/nuoriin naisiin onnistuin tutustumaan hyvin heikosti, ne olivat aina kliinnostuineita kavereistani ja jotenkin tuntui aina että "jälleen päältäni kuljetaan" kun sain vastailla kavereitani koskeviin kysymyksiin joita tytöt esittivät. Kaiken lisäksi sain jonkinlaisen huonotapaisen ja "rikollisen" maineen aikuisten keskuudessa. Olin kiusaajakin ja ties mitä muutakin. Kiusaamista en myönnä tehneeni mutta ajauduin jossakin vaiheessa epärehellisyyksiin, niitä kadun.

Tänään mulla on muutama lähempi ja vähemmän lähempi ystävä. Heitä tapaan silloin tällöin mutta ei siihenkään aina ole mahdollisuutta. Toivoisin että voisin viettää rauhallisia viikonloppuja ja laittaa kotia, lukea ja tehdä joitakin pieniä matkoja mutta käytännössä se on mahdotonta. Mulle on tullu pakkomielteitä siitä että mun on lähdettävä baarin katsomaan josko löytyisi seuraa. Hyvin huonolla menestyksellä, joitakin satunnaisia kontakteja olen saanut aikaiseksi, joka toisaalta piristää ja toisaalta masentaa. Se on kaksitoiminen juttu. En oikeastaan osaa arvostaa enää itseäni mahdollisena kumppanina vaan nykyään päädyn mitä varmimmin maksettuun seuraan vaikka olisin aiemmin päättänyt olla sitä tekemättä. Joskus luulin ja jaksoin uskoa että jos ihminen joutuu kokemaan kamalia ja pahoja asioita niin hän kyllä saa lopulta kokea niin paljon hyvää että se peittää lopulta sen kaiken pahan. Enää en. Enää en usko edes siihen että olisin sillä tavoin edes ansainnut parempaa.
Joskus minut määrättiin terapiaankin ja vaikka mulla ei ollut kovin suuria odotuksia niin silti yritin elättää toivetta että siitä apu löytyisi. Välillä olisin halunnut yrittää jonkun toisen terapiamuodon tai terapeutin kanssa mutta en osannut ilmaista sitä enkä myöskään tiennyt mistä siihen löytyisi ratkaisu. Jo itse terapiastakin tuli ongelma! Terapian loppuvaiheessa tunsin että syntyi joitakin hyödyllisiä keskusteluita mutta silti en koskaan päässyt eroon kyvyttömyydestäni lähestyä naista ja löytää sellaisia kumppaniehdokkaita, joidenka kanssa saattaisi lykästää. Internetissä vaikeaksi asian tekee kontaktien määrä ja lähemmän yhteyden saavuttaminen. Jatkuva epäonnistuminen lannistaa ja vaikka sinnikäs olenkin niin tuntuu typerältä kerta toisensa jälkeen epäonnistua ja kokea olevansa huonompi.

En myöskään enää usko sellaisen kumppanuuden onnistuvan, joka aikanaan teki minulle merkiltykselliseksi ystävyyden ja kumppanuuden saavuttamisen. Sen vuoksi olen alkanut elää päämäärätöntä elämää. Vaikka hetkeksi onnistun saamaan kiinni pyrkimyksistäni ja koen elämäni mielekkääksi niin saapuva viikonloppu tekee olon tukalaksi. Koen kyllä ettei aina tarvitse olla tärkeää tekemistä mutta valinnanmahdollisuuksien puute aiheuttaa joko turhautumista tai sitten tulee että on pakko lähteä yrittämään. Vaikka loma-ajan saattaisi katsoa kielteiseksikin niin viime vuosina olen löytänyt niihin mielekkyyttä - enemmän kuin viikonloppuihin. Työ- ja opiskeluaikoina ei minkäänlainen etäsuhde tunnu kovinkaan mielekkäältä mutta kun tulee eteen pidempi loma niin silloin sitä joskus intoutuu kirjoittelemaan sähköpostilla. Nopeasti se kuitenkin lyssähtää kun arki tulee eteen.

Lue lisää

Aika paljon samanlaisia asioita huomannut omassa elämässä tai samankaltaista rataa kulkenut. Sitä joskus jaksaa yrittää tai jaksoi aikanaan. Ainainen epäonnistuminen joskus vie sen voiton ja sitä kyllästyy, turhautuu ja ei enää oikeastaan jaksa välittää. Luovuttaa tavallaan. Osittain ehkä välityksen puute selittyy paniikki/masennuslääkkeillä mutta tunnen itseni tarpeeksi hyvin, että en pistä täysin niiden piikkiin. Muutaman kerran lopettanut mutta palannut takaisin, koska pidemmän päälle ei ole sitten ollut edes niinkään toimiva kuin lääkkeillä.
Työssä periaatteessa ollut melko sosiaalinen mutta työllistettynä sekin homma loppuu aikanaan. Jotenkin tuntuu, että ollut sen verran yksin elämässä, ettei osaa olla oikein muutakaan. Ei löydy energiaa pitää yllä suht pinnallisia kaverisuhteita, eli melkolailla kaikki on suljettu pois. Mutta oli syynä sekin, että lähinnä sai sitten kuunnella muiden ongelmia ja parannella niitä ja takasin ei paljon paskaakaan saanut. Lisää stressiä siitä vaan tuli.
Elämässä on tällä hetkellä työ ja kalja viikonloppuisin ja joskus viikollakin. Kalsaritouhua lähinnä. Baarit tulee liian kalliiksi ja kyllästynyt siihen kun aina samat naamat siellä vaan liikkuu. Ja porttikielto muutenkin useimpiin.. =)
Nyt on lomaviikko ja kattoo miten tää nyt menee. Juomiseenkaan ei juuri varaa ole, mikä välttämättä ei täysin huono juttu ole, eipähän mene koko loma kännitouhuksi.
Sitä vaan on ja katsoo sen seuraavankin päivän, sattuuko jotain odottamatonta joka antaisi voimia ja hymyä kasvoille, jotain joka johtaisi vähän aktiivisempaan elämään.

Hymyilkää Hymyilkää.

Muistakaa sanonta "Et hymyile siksi että olet onnellinen vaan, olet onnellinen siksi että hymyilet." Kokeilkaa vaikka se toimii takuulla. Kun itse hymyilee niin, tulee Paremmalle tuulelle ja muutkin ihmiset sekä huomaavat sinut, että haluavat myös tutustua. Vai haluaisitko itse tuijottaa myrtynyttä naamaasi lopun ikääsi?

On paljon mukavampaa jos voi kerätä ympärilleen iloisia ihmisiä, niin on paljon vähemmän murheita ja elämä maistuu paremmalta.

Kokeilkaa myös Eurosinkkuja. http://eurosinkut.net

Itse suosittelisin uutta harrastusta. Lenkkeily ja kotona-jumppaaminen on vähän kehnoja harrastuksia, koska muita ihmisiä ei näissä kuvioissa paljon tapaa. Kuntosalilla käyminen on aika mainio keino välttää liiallista mökkihöperöyttä. Saattaahan se olo olla kurja jos joka päivä viettää pitkiä aikoja neljän seinän sisällä.
Mutta sitten niitä keinoja, joilla voi piristää sitä pahaa oloa aika äkkiä. Täällä suomi24 sivustolla on tuo Isänmaallisuus -palsta, jossa etenkin uusnatsit käy kirjoittelemassa kaikenlaisia juttuja, joita sitten muut käyvät kommentoimassa. Viestiketjut on kieltämättä aika huvittavia ja niitä on hauska lukea.
Sitten netistä löytyy mm. sarjoja, elokuvia ja musiikkia. Pahimpaan ahistukseen suosittelen kummeli -jaksoja, joille jaksaa nauraa vaikka ne katsoisi sata kertaa läpi. Tässä pari linkkiä. Saa myös hyviä vinkkejä siihen uuteen harrastukseen. ;D
http://www.youtube.com/watch?v=lBWZcQ50Sr8
http://www.youtube.com/watch?v=CUhK1lzD_LY&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=x5f0SjC6t_Y&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Cft_2wLwrdU&feature=fvw

Hullu-Pena kirjoitti:

Itse suosittelisin uutta harrastusta. Lenkkeily ja kotona-jumppaaminen on vähän kehnoja harrastuksia, koska muita ihmisiä ei näissä kuvioissa paljon tapaa. Kuntosalilla käyminen on aika mainio keino välttää liiallista mökkihöperöyttä. Saattaahan se olo olla kurja jos joka päivä viettää pitkiä aikoja neljän seinän sisällä.
Mutta sitten niitä keinoja, joilla voi piristää sitä pahaa oloa aika äkkiä. Täällä suomi24 sivustolla on tuo Isänmaallisuus -palsta, jossa etenkin uusnatsit käy kirjoittelemassa kaikenlaisia juttuja, joita sitten muut käyvät kommentoimassa. Viestiketjut on kieltämättä aika huvittavia ja niitä on hauska lukea.
Sitten netistä löytyy mm. sarjoja, elokuvia ja musiikkia. Pahimpaan ahistukseen suosittelen kummeli -jaksoja, joille jaksaa nauraa vaikka ne katsoisi sata kertaa läpi. Tässä pari linkkiä. Saa myös hyviä vinkkejä siihen uuteen harrastukseen. ;D
http://www.youtube.com/watch?v=lBWZcQ50Sr8
http://www.youtube.com/watch?v=CUhK1lzD_LY&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=x5f0SjC6t_Y&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=Cft_2wLwrdU&feature=fvw

Lue lisää

Ne uusnatsit ovat kylläkin suvaitsevaisia 'ituhippejä' ja 'kiljupunkkareita' http://www.basso.fi ja http://www.takku.net

Aloittaja ja muutama muukin taisivat mainita jotain baarissa käyvien pinnallisuudesta. Kummeli ja muu hassu-ukko-pieree-huumori ja juoppojopet uppoaa vain henkisesti yläasteelaisen tasolla olevaan lätkäfaniin.

höröhörö kirjoitti:

Ne uusnatsit ovat kylläkin suvaitsevaisia 'ituhippejä' ja 'kiljupunkkareita' http://www.basso.fi ja http://www.takku.net

Aloittaja ja muutama muukin taisivat mainita jotain baarissa käyvien pinnallisuudesta. Kummeli ja muu hassu-ukko-pieree-huumori ja juoppojopet uppoaa vain henkisesti yläasteelaisen tasolla olevaan lätkäfaniin.

Lue lisää

Tässä vastalääkettä linkittämiisi löpinöihin

http://www.halla-aho.com/scripta/

Kuten tuonne alemmas jo kerkesin kirjoittaa, ei se kyllä noinkaan mene. Olen 20-v ja kauniskin, mutta olen parisuhteessa, joten miesten iskuyritykset eivät kiinnosta ja naiset taas eivät halua kaverikseen ketään hyvännäköistä, ettei tule itsetuntoon kolhuja, kun kaveri näyttää paremmalta...

mikä siinä on meissä ihmisissä että aina täytyisi olla jotenkin parempi toisiaan? väitän että huonon itsetunnon omaavat ihmiset eivät välttämättä voi itse asiaan vaikuttaa... hyvin paljon vaikuttaa esim. perhesuhteet ja pelkästään jokapäiväinen sosiaalinen kanssakäyminen vaikka kaupassa tai naapureiden tapaaminen. kaikkia ei vaan elämä ole kohdellut oikeutetusti, tämä näkyy hyvin nykyyhteiskunnassa "pahoinvointina".
itse käyn monesti livekeikoilla yksin, ja kyllä ne parhaat tanssit on aina ollut vanhemman naisen seurassa :) elämä opettaa... siitä vain pitää ottaa itse kiinni ja antaa sen viedä...

"Olenko kummallinen, kun ihastun niin harvoin?"

Et :). Itsekin olen ihastunut koko elämäni aikana tasan kaksi kertaa, kerran hyvällä menestyksellä. Harvoin kävelee vastaan ihmistä, johon voisi ihastua.

ihanasti sanottu toi viiminen lause. itsekin olen monasti ajatellut niin..
muutenkin teksti kuin omaa käsialaani.
olen kaunis nainen ja kun ravintolaan eksyn yksinäisyyden
poistomielessä, niin useimmat miehethän siellä vain vonkaamassa ovat.
no, minä tanssin, katselen ihmisiä ja lähden takaisin tänne sohvalle.
toivomaan, että olisin jollekin joku..
saisi käpertyä kainaloon ja silitellä rakastaan..

Oletteko miettineet vapaaehtoistyön mahdollisuutta?

Itse käyn yhdellä palvelutalolla muutaman kerran kuussa pelailemassa ja ihan vaan juttelemassa sen palvelukodin asukkaille. Saan siitä hyvää mieltä ja ihaniin ihmisiin olen tutustunut sitä kautta. Mitään hoitoalan ammattia ei tarvitse olla, ja sovin käynnit niille päiville kun itselle sopii. Rohkeasti vaan yhteyttä paikallisiin palvelutaloihin tai laitoksiin, yhdistyksiin, joissa on esim. pitkäaikais-sairaita tai vanhuksia, kehitysvammaisia ym... Monille uusi ystävä voi olla ainoa kontakti ulkomaailmaan, hoitajien lisäksi.

Se muutama tunti kuukaudessa ei ole paha hinta siitä, kuinka näen aina iloisia ja odottavia kasvoja, saan aina halaukset ja sitten kysytään että milloin tulen seuraavan kerran moikkaamaan. Koen saavani tästä, usein yksinäiseen elämääni mukavaa sisältöä.

kummallinen elämä.. kirjoitti:

ihanasti sanottu toi viiminen lause. itsekin olen monasti ajatellut niin..
muutenkin teksti kuin omaa käsialaani.
olen kaunis nainen ja kun ravintolaan eksyn yksinäisyyden
poistomielessä, niin useimmat miehethän siellä vain vonkaamassa ovat.
no, minä tanssin, katselen ihmisiä ja lähden takaisin tänne sohvalle.
toivomaan, että olisin jollekin joku..
saisi käpertyä kainaloon ja silitellä rakastaan..

Lue lisää

Kun syli on tyhjä, pöydällä vain yksi lautanen ja sängyssä aina toinenpuoli pedattuna ,tuntuu että olisi yhtä autio kuin talo ilman asukkaita. Ikkunoidenko heijastus estää minua näkemästä ulos ja sinua näkemästä sisään.
Kun kuljen kadulla katson kateellisena niitä jotka halaavat ja hymyilevät yhdessä ,kevät taivaalla linnutkin lentävät pareittain. Tuulen nostaessa hiekkaa kadulta, sitä menee silmiini saaden kyyneleet putoamaan.
Tarvitsen sinua täydentämään minut kokonaiseksi, ilman sinua olen kuin laiva ilman vettä, leija ilman taivasta ,... Jos vain saisin koskea ihoasi , silittää hiuksiasi, kuiskailla korvaasi lempeän tuulen lailla suloisia sanoja ,niitä joita vain juuri Se tunne voi herättää.
Sen eteen olisin valmis tekemään mitä vain,..luopumaan kaikesta, että saisin nähdä silmistäsi sen loisteen, joka kertoo minulle enemmän kuin tuhat sanaa sen tärkeimmän asian,
sen että minullakin on joku joka Rakastaa minua.

Löydänkö sinua ikinä.........

UnetonHelsingissä kirjoitti:

Kun syli on tyhjä, pöydällä vain yksi lautanen ja sängyssä aina toinenpuoli pedattuna ,tuntuu että olisi yhtä autio kuin talo ilman asukkaita. Ikkunoidenko heijastus estää minua näkemästä ulos ja sinua näkemästä sisään.
Kun kuljen kadulla katson kateellisena niitä jotka halaavat ja hymyilevät yhdessä ,kevät taivaalla linnutkin lentävät pareittain. Tuulen nostaessa hiekkaa kadulta, sitä menee silmiini saaden kyyneleet putoamaan.
Tarvitsen sinua täydentämään minut kokonaiseksi, ilman sinua olen kuin laiva ilman vettä, leija ilman taivasta ,... Jos vain saisin koskea ihoasi , silittää hiuksiasi, kuiskailla korvaasi lempeän tuulen lailla suloisia sanoja ,niitä joita vain juuri Se tunne voi herättää.
Sen eteen olisin valmis tekemään mitä vain,..luopumaan kaikesta, että saisin nähdä silmistäsi sen loisteen, joka kertoo minulle enemmän kuin tuhat sanaa sen tärkeimmän asian,
sen että minullakin on joku joka Rakastaa minua.

Löydänkö sinua ikinä.........

Lue lisää

kun seuraavan kerran tulen Helsinkiin tuttavaani tervehtimään,
tulen tapaamaan sinua...jos tahdot...

Kaikkialle mihin meen menen yksin.Nykyään viikonloppusin aika usein meen kattoo jotakin artistia ja nauttimaan musiikista,tai elokuviin,kuntosallle yms..olen todella ujo ihminen ja en tutustu helposti ihmisiin...Mä ainakin (aina välillä) nautin yksin olosta,saa tehdä mitä haluaa ja minne haluaa..tosin välillä sitä kaipaa kaveria rinnalleen. :/ Tuntuu,et kaikilla muilla on ystäviä paitsi minulla..

Baarikärpänenkin tuntuu tylsältä näin lauantaina kun on vain jotain julkkiksia.
Pienessä liköörissä iltaa kuluttelen hissuksiin.

kovia kokenut maailman matkalainen, tai oikeestaan elämä on ollu ihan hyvää, ku täs ikääntyneenä aattelee.
Kuule, jos mahollista, mieti oikeesti, miten on mukava viettää omaa aikaa, ku lapsi on hoidossa. Hae jotain lukemista, kirjastosta tai jotain, laita illalla tai jo päivällä kylpy/ suihku/ sauna ja nauti hetki yksin olosta, tee iltapalaa, paahda leipää ja marmelaadia/ tai voita, sytytä kynttilä, makaa sohvalla se kirjan kanssa, todellakin, ajattele positiivisia, erilaisia ajatuksia kuin muulloin. Käänteisellä ajattelulla saavuttaa monta hyvää mieltä tuovaa asiaa.
Toivottavasti saat hyviä hetkiä myös yksin olosta, sitten lapsenkin kanssa on taas mukavaa olla.
Usko vaan, kumppanikin löytyy, vaikka sieltä kirjastosta!

kyl mäki oon nyt kotona yksin, mut koitan nauttii ainoista vapaista.. kuuntelen musaa, valokuvailen, syön hyvää ruokaa, käyn lenkillä tuulettumassa, sisustan kotia.. välillä tuntuu olevan melko yksin tai yksinäiseks ittensä.. En kauheesti välitä baareista, jos ei oo seuraa. Loppujen lopuks mä oon aina se joka ottaa yhteyttä kavereihin, ei ne mulle soita tai tekstaa. Mulla on tosin iso perhe ja ne kaikki asuu lähimailla, niitä näkee paljon ja niistä saa tukea. Mulla kuoli just joku aika sitten yhtäkkiä mun rakkain lemmikki, joka oli ollu mulla melkeen 7 vuotta.. :( mut asiat alkaa pikku hiljaa järjestyy, nyt pitää yrittää vaan ystävystyy uusiin ihmisiin, en haluis kuitenkaan heittää elämääni ihan hukkaan. Tuntuu vaan välil tosi vaikeelta tutustuu uusiin tuttavuuksiin, sillä oon ujo ja hieman varautunut. Oon tosiaan 19 vuotias tyttö etelä suomest..

Hei! Pitäiskö suorittaa inventaario. Koska täällä vaikuttaa olevan niin kauhiast yksinäisii ihmisii niin voitasko vaikka miettii ketä tääl on. Mä oon mies 32 ja Helsingistä. Jos joku haluu jutella ni saa ehdottaa, tai ehkä tuo kaveri joka alotti ketjun ni sen kai pitäs ekaks juttuseuraa, mut jos joku olis täältä päin ni mä voisin kans ilmottautuu vapaaehtoseks, ku ei tääl mikään itsestään oo tapahtunu.

Kaikkihan tuntevat olonsa joskus yksinäisesti, jotku vaan ovat pidempiaikaisemmin yksinäisempiä. Esimerkiksi kun täällä nyt olen lukenut viestejänne niin vaikuttaa löytyvän paljon saman tyylisiä ihmisiä, joten miksi ette ottaisi toisiinne vaikka yhteyttä? Ja menisi viettämään baari-iltaa yms? :) Koittakaahan kestää siellä jokaikinen !

http://ihatebella.com/?id=8yyq6mnp2jxngx8l06i9g3kmlevawl

"Tämä ihan uteliaisuudesta, kun tuossa tuntui olevan paljon yksinäisiä, jotka kuitenkin ovat löytäneet seurustelu- tms. kumppanin. Kuinka olet löytänyt kumppanin, vaikka ei kavereita juuri ole?"

Joo sitä minäkin tässä hieman ihmettelin, kun hyvin monilla tänne kirjoittavilla yksinäisillä näyttää kuitenkin olevan seurustelukumppani, vaikka he muuten kertovatkin kärsivänsä yksinäisyydestä.

"Yleensähän kumppanit löydetään juuri kavereiden kautta, tai näin ainakin olen käsittänyt. Pidetään vähintään avohoitopotilaana, jos alkaa entuudestaan tuntemattomalle ehdottamaan tutustumista. "

Niin kyllähän se seurustelukumppanin löytyminen on just silloin erittäin vaikeaa, jos ei ole yhtään niitä kavereita, joiden kautta voisi löytää sen mahdollisen seurustelukumppanin. Lisäksi ihmettelin myös sitä, että miten se seurustelu oikein on mahdollista silloin, jos ei ole itsellään yhtään kavereita. Eli tarkoitin sitä, että miten se oma seurustelukumppani on oikein hyväksynyt tuon asian ja muuten siihen suhtautunut. Kuitenkin se vaatii jo seurustelukumppanilta aikamoista ymmärtäväisyyttä, että hyväksyy sen ettei omalla miehellä/naisella ole yhtään kavereita, joiden kanssa hän voisi viettää sitä aikaa ja joiden seurassa voisi aina yhdessä sitten olla menossa kaiken maailman tilaisuuksiin, illanviettoihin ym. vastaaviin juttuihin.

Selittäisitkö tyhmälle, että missä se seurakunta on. Tarkoittaako se sunnuntaijumalanpalvelusta vai mitä?

meni väärään lokeroon eilinen ykä ketjuun tarkoitettu yksinäisyysjuttuni.eli terveys ja hyvinvointi osioon .
niin uskon toki luojaani vaikken sitä missään käy ääneen huutamassa.mutta kyllä sitä helposti vaan kotiin jää aina suoraan duunista kun vielä korves asuu,vaikakin kehä 3 ,20 min matka on.ei vaan jotenkin satu vastaan ne oikeat tyypit.

Ihanat ihmiset :)

En toivo kenellekään yksinäisyyttä. Toivon sisäistä vahvuutta, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä omaan elämään, rakkautta ja läheisyyttä ympärilleen ja kykyä nähdä positiivisuutta elämässään. Paljon hymyä ja myötätuntoa kaikille, myös niille, joiden ei ole tarvinnut yksinäisyyttä kohdata.

Kovin moni kokee olevansa kovin yksinäinen tänään. Yksinäinen omien, tietoisten valintojen tai muiden ihmisten tai elämän tuomien tapahtumien yms. myötä. Toiset jopa tietoisesti tai alitajuisesti sabotoivat ympäriltään ihmiset, tekevät jostain selittämättömästä syystä ympärilleen yksinäisyyden muuria. Yksinäisyys ja siihen liittyvät tunnetilat koetaan monestikin negatiivisina. Yksinäisyydessä on kuitenkin paljon puolia, joita ei ihan ensimmäisenä nouse mieleen.

Yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa voi piillä myös jyvänen oppia tuntemaan itseään paremmin ja löytämään sisältään voimavaroja ja synkimpienkin/raskaimpienkin ajatusten takaa valoa, hyväksyntää itseään kohtaan, positiivisuutta ja voimaa itsestään. Tähän tarvitaan vain omaa tahdonvoimaa tarttuakseen kiinni ajatukseen, että etsii tien sisäisiin voimavaroihinsa.

Kenenkään tai minkään ei pitäisi päättää toisen ihmisen ajatuksista kuin tämän henkilön itse. Puhutaan sitten esim. yksinäisyydestä. On täysin oma valinta, haluaako ajatella ja kokea vaikkapa itsesääliä yksinäisyydestään vai ajatteleeko hyväksyvänsä juuri tämän hetkisen elämäntilanteensa ja elää kuin olisi tehnyt tietoisen valinnan. Jos on taipumusta negatiiviseen ajatteluun (tai tympeästi sanottuna "uhrin asemaan itsensä asemoimista"), niin voisi kokeilla ajatusten kurssin kääntämistä ja ajatuksiensa tietoista hallintaa.

Helppoa se ei ole, mutta se on täysin mahdollista. Jokaisella meistä on taito ajatella, siispä jokaisella meistä on taito päättää, miten asioista ajattelemme. Jokaisella - sinulla ja minulla.

Miksi kukaan haluaisi olla niin hyvälle ihmiselle kuin itselleen liian ankara. Ajatukset, jotka liittyvät yksinäisyyteen, itsesääliin, oman kohtalonsa suremiseen ja alistumiseen omiin ajatuksiin ja elämäntilanteeseen, itsensä taikka toisten syyttelemisiin elämästään, ovat liian ankaria itseä kohtaan. Näiden ajatusten sijaan lempeämpää itseään kohtaan on koittaa hyväksyä elämäntilanteensa, yksinäisyytensä, ahdistuksena ja surunsa ja jopa se, että joku toinen on mahdollisesti voinut teoillaan aiheuttaa esim. tämän yksinäisyyden. Ymmärtää, että näitä asioita voi harmitella ja surra, mutta niiden yli voi myös päästä.

Apua yksinäisyyteen ja muihin elämäntilanteisiin on tarjolla. Toisilla ne ovat ystäviä, toisilla terapiaa, toisille kirjoja, toisille ehkä fyysistä liikkumista, kotieläimen hoitaminen, musiikin kuuntelua, telkun töllöttämistä jne. jne. Kaikki eivät kuitenkaan näihin aputarjontaan pääse käsiksi. Yksinäisellä ei välttämättä ole lähellä tai laisinkaan ystäviä/lähipiiriä, jotka kiskovat ylös, ulos ja "elämään" tai rahaa monimuotoisiin terapioihin ja harrastuksiin. Parhaat voimavarat kaikista löytyvät kuitenkin ihmisestä itsestään. Vaikka maailman parhaat yksinäisyyden tunteen parannuskeinot ja ihmiset kävelisivät alati vierelläsi ja tarjoaisivat ohjeitaan kohti valoisampaa huomista, on matka kuitenkin taitettava itse ja otettava täysi vastuu kaikesta elämästään ajatuksineen päivineen.

Älä suotta turruta itseäsi pakenemalla yksinäisyyttäsi tappaen aikaa jollain tekemisellä, mistä et tule tyytyväiseksi. Kaivele sisältäsi niitä asioita ja ajatuksia, joista todella aidosti tulet onnelliseksi. Aseta tavoitteesi sinne onnellisuuden suuntaan. Etene vaikka etanan askelin, anna itsellesi tunnustusta kaikesta onnistumisista. Hyväksy epäonnistumiset, hyväksy omat luonteenpiirteesi, joiden mielestä olet yksinäinen, hyväksy se, mitä elämässä on tapahtunut ja tehty tähän mennessä ja anna itsellesi kaikki se aika, mitä ikinä tarvitsetkaan kohti valoisampaa tulevaisuutta ja matkan taittamiseen. Ehkäpä se onkin hiljaisuus tai oleskelu luonnossa, josta saat voimasi ja tyytyväisyyden tunteesi. Ehkä huomaatkin, että sinä pärjäät juuri nyt ja tässä, juuri niin kuin asiat tällä hetkellä ovat.

Moni pelkää yksinäisyyttä, siksikin tarvitsee ympärilleen paljon ihmisiä ja tekemistä, koska eivät kestä itseään ja hiljaisuutta ollessaan yksin. Älä pelkää yksinäisyyttä, koska se kasvattaa ihmisestä vahvemman ja positiivisella tavalla nöyremmän. Ja sekin on hyvä tiedostaa, että se ei ole sinulta pois etkä ole mitenkään alempiarvoinen, jos jollain on mielestäsi kaikki hyvin ja on jotain, mitä itselläsi ei ole. Nauti hetkistä, kun voit olla yksin tai tehdä jotain yksin tai olla tekemättä mitään. Ja muista, että maailma tarjoaa keinoja yksinäisyyden karkoittamiseksi, jos näin haluaa. Suurin voima kaikkeen muutokseen halutessasi on sinussa itsessäsi ja ajatuksissasi.

Piis and loov, iloa ja valon pilkettä kaikille yksinäisiksi itsensä tunteville. Toivon, että jokainen löytää sen onnen, mitä mielessään toivooin. Itse löysin yksinäisyydestäni ja suruistani ilon ja hyvän olon.

Samaa mieltä Loney riderin kanssa.

Jos muuten joku yksinäinen nainen ikähaarukassa 28...35 v haluaa lopettaa yksinäisyytensä niin olkaa hyvä ja ottaa hihasta kii. Siitä se lähtee.

Oon kans yksinäinen, toivottavasti löydän pian kavereita, ystäviä, joitain ihmisiä kenen kanssa keskustella ja jutella... oon pääkaupunkiseudulta, mutta jotenkin ovat ystävät jääneet... mikäli on samankaltaisia ihmisiä niin toivoisin yhteydenottoja ja mulle voisi meilata aluksi... olen mies melkein 30, kavereita sitä toivoisi miehistä ja naisista... sähköposti on [email protected]

LonelyMan09 kirjoitti:

Oon kans yksinäinen, toivottavasti löydän pian kavereita, ystäviä, joitain ihmisiä kenen kanssa keskustella ja jutella... oon pääkaupunkiseudulta, mutta jotenkin ovat ystävät jääneet... mikäli on samankaltaisia ihmisiä niin toivoisin yhteydenottoja ja mulle voisi meilata aluksi... olen mies melkein 30, kavereita sitä toivoisi miehistä ja naisista... sähköposti on [email protected]

Lue lisää

Lähtekää johonkin bileisiin/pubiin/baariin ja tutustumaan ihmisiin. Ihan rehellisesti käsi ojossa vaan "terve, mä oon..." Ja sitä rataa. :)

näin se käy kirjoitti:

Lähtekää johonkin bileisiin/pubiin/baariin ja tutustumaan ihmisiin. Ihan rehellisesti käsi ojossa vaan "terve, mä oon..." Ja sitä rataa. :)

Liittykää Ystäväfoorumiin niin ei tarvitse olla enää yksin! Sivusto on ilmainen ja tarkoitettu uusien ystävien löytämiseen.

www.ystavafoorumi.fi

näin se käy kirjoitti:

Lähtekää johonkin bileisiin/pubiin/baariin ja tutustumaan ihmisiin. Ihan rehellisesti käsi ojossa vaan "terve, mä oon..." Ja sitä rataa. :)

Ei sitä noin vaan voi mennä rellestämmään yöhön kun on ruma kuin petolinnun peräsuoli, varsinkin kun on nainen. En kestä enää yhtään haukkuja tai tuijotusta, parempi olla vaan kotona piilossa. Onneksi voi kotna ryypiskellä ja katsoa hyviä leffoja.

Jos saisin naamarin, niin voisin kyllä lähteä heilumaan ihmisten sekaan, mutta en kyllä ilman sitä.... vai hommaisko burkhan? kehtaisko se päällä mennä baariin?