Hienohelma
On taas se aika vuodesta, jolloin valo paistaa ummehtuneisiin nurkkiin. Ja on myös sellainen aika, että kylpyhuoneen viemäri on mennyt tukkoon. Sormeilin hetken puhelinta. Sitten etsin käsiini karkinväriset siivoushansikkaat ja kaadoin kurluttavaan viemäriin pullollisen Tolua. Sitten suljin silmäni ja tein sokkona sen mitä en halua nähdä. Muistan edellisellä kerralla oksentaneeni viereiseen vessanpönttöön.
Nyt mielikuvat pakotettiin suurien kirjojen alle lyttyyn ja ajateltiin kävelyä raittiissa ja aurinkoisessa satamassa.
Eilen olin teatterissa. Näytelmän toivat lavalle Lymi, Heiskanen ja Kukkonen. Suomessa on paljon nen-päätteitä, esim. kärpänen ja tyttönen. Näytelmän aihe oli sikäli mielenkiintoinen, että se kuvasi ihmisen elämää lasitalossa. Lasi kuvasti mielestäni ulkoisia vaatimuksia ja sisäisiä estoja. Olin omituisen levoton, enkä osannut rentoutua, vastaanottaa mitään. Onneksi ehdin kipata kolme lasia viiniä ja rupatella mukavia puolitutun seurassa.
Seuralaiseni oli mielenkiintoinen ihminen, julkea ja suora, viiltävällä huumorintajulla varustettu nainen. Minusta tuntui, että meitä katseltiin. Lymi oli pettymys. En ymmärtänyt mihin hänen näyttelijänlahjansa olivat kadonneet, ehkä äitiyteen. Äitiys oli rehellistä ja vaativaa. Tunsin itseni paremmaksi näyttelijäksi kuin hän, mutta todellisuudessa hän oli näyttelijä ja minä katselija. Minä olin lasitalossa, jonka ympärillä hän pyöri, selitti ja raivosi ohjaajamiehelleen, tämän itsekeskeisyydelle ja luovuuden angstisuudelle.
Nauroin paljon. Nauru oli kuitenkin ohutta ja vaikeaa, kuin astmaattisen hengitystä, vinkunaa.
Ryhmäteatteri eli ja voi hyvin. Itse ymmärsin vasta pihalla, astellessamme kohti ravintoloita, että kävin teatterissa vain nähdäkseni ihmisiä katsomassa samaan suuntaan. Viemäristä nousi jotain kammottavaa, jonka pudotin muovipussiin. Se oli limaista ja pehmeää, valuvaa. Joskus, ajattelin, että töiden jakamisessa oli avioliiton ja parisuhteen koko perusta. Onneksi luomeni eivät olleet lasista. Mutta olin varma että katselin näytelmää sen lävitse, en tuntenut sitä omakseni. Millainen blokki.
On taas se aika vuodesta, jolloin valo paistaa ummehtuneisiin nurkkiin. Ja on myös sellainen aika, että kylpyhuoneen viemäri on mennyt tukkoon. Sormeilin hetken puhelinta. Sitten etsin käsiini karkinväriset siivoushansikkaat ja kaadoin kurluttavaan viemäriin pullollisen Tolua. Sitten suljin silmäni ja tein sokkona sen mitä en halua nähdä. Muistan edellisellä kerralla oksentaneeni viereiseen vessanpönttöön.
Nyt mielikuvat pakotettiin suurien kirjojen alle lyttyyn ja ajateltiin kävelyä raittiissa ja aurinkoisessa satamassa.
Eilen olin teatterissa. Näytelmän toivat lavalle Lymi, Heiskanen ja Kukkonen. Suomessa on paljon nen-päätteitä, esim. kärpänen ja tyttönen. Näytelmän aihe oli sikäli mielenkiintoinen, että se kuvasi ihmisen elämää lasitalossa. Lasi kuvasti mielestäni ulkoisia vaatimuksia ja sisäisiä estoja. Olin omituisen levoton, enkä osannut rentoutua, vastaanottaa mitään. Onneksi ehdin kipata kolme lasia viiniä ja rupatella mukavia puolitutun seurassa.
Seuralaiseni oli mielenkiintoinen ihminen, julkea ja suora, viiltävällä huumorintajulla varustettu nainen. Minusta tuntui, että meitä katseltiin. Lymi oli pettymys. En ymmärtänyt mihin hänen näyttelijänlahjansa olivat kadonneet, ehkä äitiyteen. Äitiys oli rehellistä ja vaativaa. Tunsin itseni paremmaksi näyttelijäksi kuin hän, mutta todellisuudessa hän oli näyttelijä ja minä katselija. Minä olin lasitalossa, jonka ympärillä hän pyöri, selitti ja raivosi ohjaajamiehelleen, tämän itsekeskeisyydelle ja luovuuden angstisuudelle.
Nauroin paljon. Nauru oli kuitenkin ohutta ja vaikeaa, kuin astmaattisen hengitystä, vinkunaa.
Ryhmäteatteri eli ja voi hyvin. Itse ymmärsin vasta pihalla, astellessamme kohti ravintoloita, että kävin teatterissa vain nähdäkseni ihmisiä katsomassa samaan suuntaan. Viemäristä nousi jotain kammottavaa, jonka pudotin muovipussiin. Se oli limaista ja pehmeää, valuvaa. Joskus, ajattelin, että töiden jakamisessa oli avioliiton ja parisuhteen koko perusta. Onneksi luomeni eivät olleet lasista. Mutta olin varma että katselin näytelmää sen lävitse, en tuntenut sitä omakseni. Millainen blokki.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Joku on arvostanut katselijan asemaa sekä nähnyt penkkirivien alakuloisen melodian.
Cuul
Kiitokseni hänelle, joka tuntematon on.
http://www.youtube.com/watch?v=EIRjRjwZfLw
tuo viemärin putsaus, tiedän täsmälleen fiiliksen. Miksei voisi olla sellainen ammattikunta kuin viemärimönkijät jotka rahallista korvausta vastaan hoitaisivat tämän homman? Olen sentään nuorena ollut töissä jätevedenpuhdistamolla ja siitäkin huolimatta ällöttää ylenmäärin viemärin kaivelut. Se pehmeän niljakas limamytty jota puristat sormissasi ja ne tuhannet hiuskarvat joita yrität repiä irti jostain sieltä syvältä tummuneesta putkesta... *yökkäilee*
Mä jo droppasin tän aiheen. Mutta vastavetona mä voisin uhota näille miesmanikyyreille (lue triviaaleille sniiduille) että kaivaisivat itse reikänsä jos vaativat niin sileää ja taiteellisesti rajattua kolmiota hiuksineen... että.
Että on kiva sana.
Juu. Ei todellakaan kiinnosta. Mutta viemärin ja Lymin ja elämäni yhdistäminen lapsettomuuteen on aika kyseenalainen saavutus - siis jos tästä puhutaan, siis eräänlaisesta epäonnistumisesta.
(tämä idiootti ohjelma väittää että 16 1 ei ole seitsemäntoista)
Aviomiepalvelu on yksi niistä.
Kerrostalossa huolehtii talkkari asiasta, vaikka olisi kerrostalo (mikäli huoltoyhtiö on hankittu), samoin perustein rivitalossa.
Meillä on kyllä talonmies, ja juuri sitä tuossa mietin, että soittaako hänelle vaiko ei. Mua ei kiinnosta oikein jatkuvasti vaivata ihmisiä mun karvoillani, varsinkaan jos ne ovat viemärissä jumissa. Musta tämä on vähän intiimi asia, ja siten outo aihe keskustella.
Aviomiespalvelu mulla on ihan omasta takaa.
Ei tule tukoksia eikä kauheesti hajujakaan,jos usein puhdistaa desinfiointiaineella viemärit :) Itse teen tuon n.kuukauden välein,joskus useamminkin.
Siivousintoinen muutenkin olen,pidän kodin puhtaasta ja raikkaasta tuoksusta:)
Olen heittänyt esim. kylppärin lattiakaivoon pullollisen väkiviinaetikkaa ja ruokasoodaa ja annan sen porista yön yli ja aamulla kaikki on ok.
Saman tempun olen tehnyt muillekkin viemäreille nyt mulla se suodatinsukka siellä ettei menis tukkoon.