No niin elikkä tarinamme on aika pitkä; se alkoi vuoden 2008 kesällä, kun aloimme seurustella, kaikki meni hyvin tammikuuhun asti, kunnes hän jätti minut aivan yllättäen. Sovimme kuitenkin olevamme ystäviä ja kesän 2009 lopulla aloimme seutustella uudestaan. Poika sanoi, että katui jättöäni melkein heti päätöksen tehtyään. No, kaikki meni taas hyvin, paremmin kuin ikinä ja olin maailman onnellisin, kunnes taas tammikuussa, melkein päivälleen vuosi edellisestä kerrasta, maailmani romahti. Poika jätti minut uudestaan.sanoen, ettei tunne minua kohtaan enää mitään, mutta haluaisi jatkaa ystävänäni. En tajua, minne tunteet parissa päivässä muuttuivat ihan noin vain. Eksälläni oli myös aika vaikea tilanne elämässään sukulaisen sairauden ja uuden joukkueen paineiden myötä, jotka sanoi myös osasyyksi eroon. Olen rakastanut tätä poikaa puolitoista vuotta, ja tuska ja ikävä on välillä hirmuinen. Poika ei ollut täydellinen, mutta minulle hän oli parasta. Poika sanoi eron jälkeen ystävälleni, että ei saa iltaisin unta, kun kaikki hetket kanssani tulevat hänen mieleensä. Lupasin pojalle, että voin yrittää olla ystävä, koska en halua luopua hänestä kuitenkaan täysin. Ei mennyt kuin kaksi viikkoa erostamme, ja poika teki facebookkiin tunnukset ja tämä ei paranna oloa, kun joka päivä saan muistutuksen hänen olemassaolostaan:(
Poika kysyi minulta itse viikko eron jälkeen, haluanko erään esineen takaisin, jonka hänelle annoin ja sanoin haluavani. Haluaisin hänen antavan sen minulle kasvotusten, mutta hän sanoi, ettei pysty siihen. Hän sanoi antavansa sen serkulleen (joka on hyvä ystäväni), mutta eipä ole silti sitä kuulunut. Ystäväni jutteli pojalle eron jälkeen ja sanoi, että poika rupesi itkemään ja sanoi, että haluaa kyllä nähdä minut, mutta minulle sanoo kuitenkin toista. Minusta on vain niin lapsellista, että ensin poika jättää minut tekstiviestillä eikä suostu edes selvittämään asioita sen jälkeen kanssani, sillä pari kertaa, kun hänen kanssaan olen yrittänyt puhua, hän on suuttunut ja heittäytynyt marttyriksi ja väittänyt vastaan, että mikä minä olen hänelle sanomaan siitä, että pitäisi nähdä minua kasvotusten, kun minä en ole edes käynyt katsomassa hänen pelejään eromme jälkeen, millä ei mielestäni ole mitään tekemistä tämän asian kanssa!-,- Poika on ollut nyt parisen viikkoa outo ja vaisu ja kun eräs ystäväni yritti jutella hänelle, oli tämä hänellekin kovin tyly ja vaisu. Samoin minä kyselin häneltä yksi päivä kuulumisia, hän vastasi ihan normaalisti, mutta lähti samantien mesestä pois. Muuten hän ei ole minulle edes jutellut, ja kun olimme viikonloppuna katsomassa samaa peliä, hän vaivoin moikkasi minulle kun moikkasin hänelle eikä sen jälkeen katsonutkaan minua päin. Katsoi maahan, kun käveli ohitseni. Katseemme eivät kohdanneet kuin sen yhden kerran, vaikka kaverini sanoi hänen välillä minua vilkuilleenkin. Mikä pojalla oikein on, eikö hän haluakaan olla kaverini vai mikä hänellä on? Miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla minua kohtaan?:(
Poika kysyi minulta itse viikko eron jälkeen, haluanko erään esineen takaisin, jonka hänelle annoin ja sanoin haluavani. Haluaisin hänen antavan sen minulle kasvotusten, mutta hän sanoi, ettei pysty siihen. Hän sanoi antavansa sen serkulleen (joka on hyvä ystäväni), mutta eipä ole silti sitä kuulunut. Ystäväni jutteli pojalle eron jälkeen ja sanoi, että poika rupesi itkemään ja sanoi, että haluaa kyllä nähdä minut, mutta minulle sanoo kuitenkin toista. Minusta on vain niin lapsellista, että ensin poika jättää minut tekstiviestillä eikä suostu edes selvittämään asioita sen jälkeen kanssani, sillä pari kertaa, kun hänen kanssaan olen yrittänyt puhua, hän on suuttunut ja heittäytynyt marttyriksi ja väittänyt vastaan, että mikä minä olen hänelle sanomaan siitä, että pitäisi nähdä minua kasvotusten, kun minä en ole edes käynyt katsomassa hänen pelejään eromme jälkeen, millä ei mielestäni ole mitään tekemistä tämän asian kanssa!-,- Poika on ollut nyt parisen viikkoa outo ja vaisu ja kun eräs ystäväni yritti jutella hänelle, oli tämä hänellekin kovin tyly ja vaisu. Samoin minä kyselin häneltä yksi päivä kuulumisia, hän vastasi ihan normaalisti, mutta lähti samantien mesestä pois. Muuten hän ei ole minulle edes jutellut, ja kun olimme viikonloppuna katsomassa samaa peliä, hän vaivoin moikkasi minulle kun moikkasin hänelle eikä sen jälkeen katsonutkaan minua päin. Katsoi maahan, kun käveli ohitseni. Katseemme eivät kohdanneet kuin sen yhden kerran, vaikka kaverini sanoi hänen välillä minua vilkuilleenkin. Mikä pojalla oikein on, eikö hän haluakaan olla kaverini vai mikä hänellä on? Miksi hän käyttäytyy tuolla tavalla minua kohtaan?:(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla on samantapainen tarina takana. Erottiin (hän jätti) pari kuukautta sitten ja taitaapi olla lopullista nyt sitten. Ainoa vaan, että olen mies. Exäni haluaisi välillä olla ystävä, mutta yhtäkkiä taas ei ollakaan ja sellaista tosi sekavaa meininkiä eron jälkeen. Noh, itse tulin siihen lopputulokseen, että parempi olla kokonaan ilman häntä. En millään pysty olemaan hänen ystävänsä, niin saa sitten jäädä koko tyttö historiaan, vaikka onkin tosi mahtava ja upea enkä minä tätä halunnut.
Ainoo vaan, että häntä nyt näkee tuolla kaupungilla välillä väkisinkin. Vielä se tuntuu pahalta, mutta uskon ja toivon, että kesällä jo helpottaa ja pystyy muitakin mimmejä katsella. Päivä päivältä menee paremmin poislukien ne ajoittaiset notkahdukset.
Tsemppiä sinnekin! :)
kiitos kiitos:)
harmi vaan, että joudun häntä näkemään harratsuksemme kautta melko paljon ja kesällä vieläpä melkein päivittäin. Viime kerralla emme nähneet juuri ollenkaan eromme jälkeen ennenkuin vasta kesällä ja siitähän se sitten taas lähti. Tiedän, että joudumme kuitenkin olemaan jonkun verran tekemisissä niin olisi kiva, että tulisimme edes sen verran toimeen...
Jos joutuu tekemisissä olemaan, niin irtautuminen voi olla aika vaikeeta. Sen olen kuitenkin huomannut, että kannattaa nyt jossain väleissä yrittää pysyä. Meilläkin on yhteisiä tuttuja sun muuta, niin olisi ikävä kohdata heitä jos olisi käyttäytynyt huonosti.
Mutta mieti pystytkö kohtaamaan sen siellä harrastuksissa ja jos tuntuu ylivoimaiselta, se on sitten vaan pakko jättää väliin tai keksiä joku muu ratkaisu.
niin siis hänen serkkunsa on yksi parhaista ystävistäni ja muutenkin meillä on yhteisiä tuttuja, niin kiva olisi jonkunlaisissa väleissä edes pysyä. Minä olisin valmis hänet kohtaamaan, sillä en ole harrastustani valmis jättämään hänen takiaan. Tänäänkin kävi niin, että kysyin pojalta kuulumisia, niin ei edes vastannut minulle. En haluaisi, että hän nyt kuitenkaan minua rupeaa välttelemään:(
Vaikuttaa vähän siltä, että poika ei ole päässyt vielä sinusta yli. Mutta koita jatkaa elämää ihan normaalisti ja tee asiat niinkuin siltä tuntuu. Jos hän välttelee sinua harrastuksissa, niin et voi sille mitään. Varmaan ei kannata kuulumisiakaan kauheasti kysellä jos hän ei vastaa takaisin. Kun tapaatte niin moikkaat vaan ja jatkat omia juttujasi. Kyllä se siitä!