Tyttöystävä jätti vuoden seurustelun jälkeen pari kuukautta sitten. Eka kuukausi eron jälkeen meni shokissa ja ihmetellessä, kuitenkin päivä päivältä paremmin. Olin jo mielestäni ihan hyvin tolpillani, vaikka ei nyt ketään muita pystynyt vielä katselemaan. Nyt tämä toinen kuukausi on mennyt aika samoissa fiiliksissä. Eli olo ei ole helpottunut paljoakaan. Tuntui siltä, että tästähän pääsee suht hyvin yli, mutta on alkanut turhauttamaan tämä, etten pysty täysin irtautumaan.
Tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni ja monesti suhteen aikana ajattelin, että ei tämä tule loppuelämää kestämään, joten en varmaan ihan täysiä suhteeseen panostanutkaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä tyttö oli se, jonka kanssa se tulevaisuus olisi pitänyt rakentaa. Olen 99% varma, että yhteenpaluu ei tule kysymykseenkään, niin senpä takia haluaisin päästä tästä yli, mutta onko tämä nyt ihan normaalia, että kuukauden polkee paikallaan, eikä eron käsittely etene mihinkään?
Tämä oli ensimmäinen vakava suhteeni ja monesti suhteen aikana ajattelin, että ei tämä tule loppuelämää kestämään, joten en varmaan ihan täysiä suhteeseen panostanutkaan. Nyt kuitenkin tuntuu, että tämä tyttö oli se, jonka kanssa se tulevaisuus olisi pitänyt rakentaa. Olen 99% varma, että yhteenpaluu ei tule kysymykseenkään, niin senpä takia haluaisin päästä tästä yli, mutta onko tämä nyt ihan normaalia, että kuukauden polkee paikallaan, eikä eron käsittely etene mihinkään?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kyllä toi on normaalia, voi mennä jopa vuosia, riippuu aina henkilöstä. Tuo on aina pahinta, että tietyllä tasolla toivoo yhteenpaluuta. Ite olen samassa tilanteessa, tyttöystäväni jätti minut kuukausi sitten ja olen ihan rikki. Pahinta on kun meillä meni hyvin ja suunniteltiin tulevaisuutta ja sitten tuli yhtäkkiä raju riita ja avokkini heitti minut ulos heti.
Jep. Sama tilanne, avokki petti ja jätti noin neljä kk sitten, yli kuuden vuoden suhteen jälkeen. Kaikista suurin käsittelemistä tarvitseva asia on se ainakin mulla että tunnustaa itselleen, että tää on ohi. Vaikka en varsinaisesti ole halunnut eksää takaisin, on sitä jotenkin alitajuisesti uskonut että siitä voisi vielä jotain tulla. Mutta oma järkikin sanoo että siitä ei voi ikinä enää tulla mitään, ei sen jälkeen mitä henkilö teki mulle. Mutta sen todellinen hyväksyminen on jotenkin vaikeeta.
Myöskin mun tapauksessa on ollut todella raskasta havaita että henkilö ei ole todennäköisesti rakastanut mua ollenkaan koko aikana. Oli mun kanssa ilmeisesti jostain musta syystä, kuin että olisi halunnut olla nimenomaan henkilönä minun kanssa. Eli suhteen loppumisen lisäksi on raskasta havaita että henkilö on puhunut paskaa ja kusettanut kokoajan, eli kertonut yhtä mutta todellisuudessa tahtonut toista. Tarkoitan tässä että nainen halusi "lastentekokoneen" ja kun ei sitä heti saanut, ei ollut sitten kiinnostunut henkilöstäkään, eli todellisuudessa hänelle olisi ilmeisesti ollut se ja sama kenen kanssa hän oli, kunhan olisi saanut lapsia nopeasti.
Älä ny puhu skeidaa.
Ei kukaan nainen sen takia vaan ala miehen kanssa oleen, et sais lapsia.
Kyllä sun jutusta kuultaa läpi saatanamoinen katkeruus.
Olet tietysti joku naisten hakkaaja jota vituttaa kun nainen jätti.
Oikein teki.
Susta kuulee heti et olet katkera ja paska tyyppi.
Ja sinussa ei TIETENKÄÄN ollut mitään vikaa, pelkästään naisessa.
Katos, riitaan tarvitaan aina 2.
Satuitko muuten vaikka vahingossa riidan aikana tirvasemaan exääs turpaan
tai huutamaan hänelle törkeyksiä päin näköä tai käyttäytymään muuten huonosti.
Tämmöisiä arseja ei kukaan nainen kaipaa takaisin, suotta haikailet .
Kuule kyllä moni nainen tekee mitä vaan että saa sen pennun pyörimään jalkoihin...
puhu!
Kyllä vaan on ollut, on ja tulee olemaan naisia, jotka alkavat olla miehen kanssa
nimenomaan "lapsen kuva silmissä".
Joillekin naisille äitiys synnyttämisen kautta on näet lähes pakkomielle.
(Adoptio ei siis heille kelpaa tai riitä.)
Jos ei ota huomioon keinosiemennysmahdollisuutta, mikä ei ole ihan jokapäiväistä,
naiselle joka haluaa synnyttää ei jää muuta mahdollisuutta
kuin hankkia miespuolinen siittäjä.
2kk on vielä hyvin lyhyt aika. kyllä siinä helposti menee kuukausia ennenkuin muut alkaa kiinnostamaan, mutta toisaalta jos sopiva kävelee vastaan, niin se kiinnostus voi herätä jo seuraavana päivänä.
"mutta onko tämä nyt ihan normaalia, että kuukauden polkee paikallaan, eikä eron käsittely etene mihinkään?"
on. yritä keksiä jotain uutta mielenkiintoista tekemistä,.
parempi maata pari kk maassa kuin olla puolivuosisataa sekaisin vitutuksesta!!!
Tiedä vielä mitä sun elämässä tulee tapahtumaan joskus.. =)
kirjoituksestasi positiivisen vaikutelman. Et vaikuta hälläväliä-pilipalipojalta, joten sinulla on hyvät mahdollisuudet luoda tulevaisuudessa tasapainoinen ihmissuhde. Olet vasta (anteeksi) 25 vuotias, joten sulattele vaan kaikessa rauhassa eroa äläkä hötkyile. Mihis sinulla kiirettä on, valmiissa...