...jos on niin mahdotonta pysyä uskollisena yhdelle ihmiselle, miksi olla parisuhteessa? Pysykää sinkkuina sitten ja paneskelkaa sydämenne kyllyydestä, mutta olemalla parisuhteessa ja pettämällä partnerianne, loukkaatte toista ihmistä harkitusti! Se on se asia jota minä en ymmärrä. Ilmeisesti suurin osa pettäjistä on joillakin tapaa tunnevammaisia, eivätkä välitä tai kunnioita muita ihmisiä. Vai lisääkö pettäminen parisuhteessa elämäänne muka jännitystä? Mielestäni se lisää vain luottamuspulaa ja konflikteja.
Toiseksi: Miehet usein käyttävät alkukantaisia himojaan tekosyynä pettämiseen. Herrajumala! Emme elä kivikaudella! ihmisellä on myös aivot, joilla ajatella, en voi uskoa, että penis ohjaisi miesten käytöstä niin, ettei millään muulla sitten olekaan enää väliä.
Toiseksi: Miehet usein käyttävät alkukantaisia himojaan tekosyynä pettämiseen. Herrajumala! Emme elä kivikaudella! ihmisellä on myös aivot, joilla ajatella, en voi uskoa, että penis ohjaisi miesten käytöstä niin, ettei millään muulla sitten olekaan enää väliä.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Missäs piippuni on...*Otus etsi piippuaan hetken kaapunsa kätköistä, lopulta löytäen sen ja laittaen sen suuhunsa*
Siis...juttusi oli muuten paikkansapitävä mutta eräs teoreettinen pikkuseikka unohtui...Oletko koskaan ajatellut että joku ei pettäisi tahallaan..että joskus asioita vain tapahtuu? Tiedän esimerkin asiasta erään tuntemani kautta....hän oli juhlissa...hänen tyttöystävänsä sammui ja sinä aikana hän ehti saada pahasti turpaansa taholta, jolta vähiten sitä voisi odottaa eli hänen omalta isältään...hän lähti tuulettumaan ulos, jolloin hänen tyttöystävänsä eräs kaveri lähti hänen peräänsä varmistaakseen ettei tämä kaveri tekisi itselleen mitään typerää siinä mielentilassa missä oli...he keskustelivat asioista vakavasti...tyttö sai pojan rauhoittumaan...silloin tapahtui kiintoisa luonnonilmiö...tihkusadetta..aurinko..salama ja sateenkaari kaikki samanaikaisesti melkein täydellisessä paikassa...nimitettäköön paikkaa nyt "yksinäisyyden vuoreksi" ...joskus asiat vain tapahtuvat...he suutelivat. Sen pitemmälle he eivät menneet...koskaan...eivätkä ikinä tule menemäänkään...tekivätkö he sen tietoisesti...? eivät...niin vain tapahtui...ehkä niin oli tarkoitus tapahtua..ehkä se oli vain sattumaa...
Toiseksi: naiset pettävät yhtä paljon kuin miehetkin...elleivät jopa olisi enemmän miehiä laskelmoivia näissä asioissa...
*hymähtää...ottaa piipun pois suustaan laittaen sen jemmaan hihaansa ja katoaa pimeyteen*
Pitää paikkansa, erehdyksiä, hairahduksia, sattumuksia tapahtuu. Itse puhuin kuitenkin toistuvista tilanteista, jatkuvasta pettämisestä, mielestäni kovin moneen kertaan ei voi vain "sattumalta hairahtaa". Enkä myöskään väitä, että vain miehet pettävät. Itse kuitenkin voin naisena sanoa, että mielestäni nainen on harkitsevaisempi. Ainakin minä. :)
Hienosti muotoiltu, veliseni... Tuota oli ilo lueskella tän kaiken paatoksen keskellä. *aplodeeraa sekä sisällölle, että varsinkin toteutukselle*
on aina ilo jos näkökantani jotakuta ilahduttaa.
Mielenkiintoinen mies...erottuu porukasta. Nam.
Asioita ei vain tapahdu. Pettäminen on aina tahallista. Ällöttää tuollainen p****n jauhaminen. Pahimpia on just tollaset säälittävät tyypit jotka keksii mitä uskomattomimpia selityksiä teoilleen. "Joo, Jumala sanoi unessa mulle, että sun täytyy käydä kuksimassa sitä yhtä tyttöä, enhän mä voinu pistää hanttiin Jumalalle". Pistä vaan se piippu takas suuhus.
"Asioita ei vain tapahdu" sinä sanot? Miten mustavalkoisena sinä näet maailman...tämä on ehkä hiukan utopinen vertaus aiheeseen mutta jos verrataan vaikka pettämistä lasimukiin...
Ensin lasi on vakaalla pohjalla pöydällä...sitten jokin tönäisee pöytään ja lasi putoaa...sinua lainaten "Asioita ei vain tapahdu" eli voinko tehdä johtopäätöksen että lasia ei voi mitenkään pudottaa vahingossa pöydältä vaan se on aina tahallista...vai voisiko olla että joku kerta olisikin ihan vain sattumanvarainen vahinko?
*Otus vilkuilee hetken ympärilleen* mielenkiintoinen? kuka...? minäkö..? nääh...en kai nyt sentään...
Huono vertaus. Totta se on, näitä asioita ei "vain tapahdu"!
Emmehän ole mitään eläimiä vaan osaamme harkita ja ajatella, kyllä terve ihminen tekee KAIKEN täysin tietoisesti.
Ainoastaan unimaailmassa ei ihminen kykene vaikuttamaan tekemisiinsä, vaan voi vain avuttomana seurata vierestä mitä töpeksii.
Valveilla on ihan turha selitellä, ettei muka itselleen mitään mahda, piste!
Humalassakin tietää kyllä tasan tarkkaan mitä on tekemässä, se on vain hyvä veruke että "olin niin kännissä".
Tosiasiassa ihminen vain tulee humalassa sosiaalisemmaksi ja hellyydenkipeämmäksi, mutta tajuaa kyllä ihan hyvin että mitä tässä nyt touhutaan.
Voi Luoja mikä vertaus. Ihan itsekkö sen keksit? Kuule, petä niin paljon kuin lystäät, mutta älä tule sanomaan, että teet sen vahingossa. Vesilasi voi pudota vahingossa pöydältä, mutta pettää ei voi vahingossa.
Tunnustettakoon että keksin vertauksen täysin itse...ja toiseksi...uskoisin kuitenkin että samat fysiikan ja luonnon lait pätevät suhteeseen kuin lasimukiinkin...
Onhan sinun helppo väittää minun olevan väärässä...kuten myös itse voin väittää sinun olevan väärässä...ehkä olemme molemmat väärässä eikä Absoluuttista totuutta asiaan ole? Ehkä...asioita sittenkin meistä huolimatta vain tapahtuu...ehkä ei...sitähän ei meistä voi kumpikaan todistaa 100% tarkkuudella
Lasista.. Kompastuin pöydänjalkaan, pöytä kaatui, minä kaaduin. Oli suorastaan mahdotonta, että lasi olisi pysynyt pöydällä!!!
Kyllä, asioita vain tapahtuu vai olisinko ennalta suunnitellut koko jutun? Elämän mielekkyys ilmenee juuri sen ennaltaarvaamattomuudessa.
Kaiken tekemisen voisi tuon perusteella laittaa sattuman piikkiin. Oho, huitaisin tuossa puukolla vastaantulijaa vatsaan. No sattuuhan sitä. Tiedätkö mitä, harvoin näkee tyhmempää pähkäilyä kuin tuo sinun on. Vain todellinen luuseri kehtaa väittää pettämistään vahingoksi tai sattumaksi.
sitä ottaa kaikki niin kirjaimellisesti?
Itse ymmärtäisin ed. kirjoitusten tarkoittavan sitä, että vahingossa voi kohdata jotain mikä voi johtaa uskottomuuteen. Kaikki eivät koskaan kohtaa tai uskalla edes kohdata tilanteita, jotka johtavat uskottomuuteen.
On tyhmää väittää, että kaikkien pitäisi joka tilanteessa olla uskollinen, koska on vain yksi ihminen eikä tunne kuin omat tilanteet. Kumppanikin on ihan toinen ihminen kuin itse!
Kuka "petetty" uskaltaa kuulla oikeat selitykset kumppanin uskottomuuteen? Mielestäni on silti hyvientapojen vastaista kertoa kumppanille syttyneestä (mutta väliaikaisesta) lemmenliekistä toiseen, intohimosta, sydämentykytyksestä, halusta antautua hänelle kokonaan jne. On parempi vain todeta "se oli vahinko".
suinkaan ole harkitsevampi.Olet kyvyttömämpi.
ainakin se mies joka nai naista vahingossa.Kuinkahan paljon muita asioita tuleekaan vahingossa tehtyä.Voi hellan lettas.Naisia voi paremminkin ymmärtää kun ne ei muutenkaan tiedä mitä pitäis tehdä.
"et se oli vahinko" miehet ei sitten
selittelekään mitään.Ne vain surutta (ehkä)
pettää ilman omantunnon tuskia??
Niinkö se meni?
Naisia täytyy ymmärtää moneltakin taholta
katsottuna. vai mitä?
Et taida tietää mitä tosi rakkaus on. Jos tietäisit, niin et missään oloissa olisi valmis pettämään rakkaintasi.
Jos jostain kumman syystä olisi kuitenkin käynyt niin, että olisit häntä pettänyt niin vähin mitä voisit tehdä on kertoa rehellisesti pettämisestäsi hänelle.
Mutta et ilmeisesti ole koskaan rakastanut ketään oikeasti. Tai olet, itseäsi. Rakkaus on luottamusta ja rehellisyyttä. On sekä itsensä että kumppaninsa pettämistä uskotella kyseessä olleen "vahinko". Voi kuinka halveksinkaan tuollaisia raukkiksia.
noin sanoitkaan toiselle??
Ethän tunne ihmistä ?
Pari kommenttia sallittakoon =).
Ensinnäkin. On kyllä kuulemma olemassa sellaisiakin parisuhteita, joissa saa paneskella sydämensä kyllyydestä. Valitettavasti kaitenkin vaikuttaa siltä, että paneskelua on helpompi harrastaa sinkkuna... huoh. Ja kaikkien mielestä parisuhde ei välttämättä kiteydy juuri tuon paneskelun ja uskottomuus/uskollisuusaiheen ympärille. Vaikka toki tärkeitä asioita ovatkin.
Mitä tulee tuohon tunnevammaisuuteen, olen kyllä henk.koht. huomannut sellaisen jännän ilmiön, että niin kauan kun päätökset tehdään pelkän rationaalisen järkeilyn pohjalta, sujuvat asiat oikein mallikkaasti. Mutta annapas, kun tunteet astuvat kuvaan mukaan... Silloin asiat yleensä lähtevät menemään hallitsemattomaan ja ei aina välttämättä kovin suotuisaan suuntaan.
Eli lievästi kärjistäen vois kysyä, että kumpi nyt olikaan tunnevammainen, päättömästi väärään ihmiseen rakastunut ns pettäjä, vai kylmän rauhallisesti kaiken etukäteen laskelmoiva uskollinen?
Sitä en kiistä, että pettämisestä seuraa aina ennemmin tai myöhemmin ongelmia jollekin osapuolelle.
Ja muuten, ihan vaan tiedoksesi, olen havainnut, että joillain naisillakin esiintyy vaikeasti hallittavia himoja. Jotkut jopa antautuvat niiden vietäviksi. Mikäs se silloin heidän käytöstään ohjaa? Ei ainakaan penis...
hillitsemään itseään ja tunteitaan jossain tilanteessa, kannattaisi kuitenkin ajatella ensin kumppaniansa ja hänen tunteitaan ennen kuin tekee mitään päätöntä. Mieti ensiin miltä sinusta tuntuisi jos kumppanisi tekisi saman sinulle? Jos vastaus kuuluu "ei miltään", olisi syytä erota.
Ihminen pystyy hillitsemään itsensä jos haluaa, eri asia sitten haluaako.
Emmehän kaupassakaan kahmi taskuja täyteen karkkia vain siksi, että sitä oli niin paljon esillä.
Tunnevammainen taas ajattelee useimmiten vain itseään ja halujaan, eikä hän osaa samaistua toiseen saati kokea empatiaa toisia kohtaan (omaa kumppaniaan). Jos osaisi, ei hän luultavasti pettäisi koska tietäisi miltä se tuntuisi toisesta.
...mutta sittenkään ei asia mielestäni ole noin yksiselitteisen mustavalkoinen ja helposti hallittava. Eli vertaus karkkihyllyyn varmaan toimii siinä tapauksessa, että asialla on kylmän rauhallinen ja itsekäs pettäjätyyppi. Jonka ei oikeastaan todellakaan edes kuuluisi parisuhteessa elää.
Mutta aina ei ole niin. Jokainen tapaus on erilainen ja taustalta voi löytyä vaikka mitä, mikä sitten jossain vaiheessa ajaa ihmisen tilanteeseen, jossa hän ei enää pysty hillitsemään itseään vaikka tahtoisikin. Kaikki eivät ole henkisesti niin vahvoja ja tasapainoisia kuin mitä sinä ilmeisesti olet.
Mielestäni pointti on siinä, että yleistyksiä ei voi tehdä tässäkään asiassa. Lue nyt vaikka ajatuksen kanssa tätäkin palstaa. Minusta ei vaikuta siltä, että täällä asustaisi joku pettäjien kylmäverinen joukko, jonka uhreiksi syyttömät sitten ovat joutuneet. Toki sellaisiakin on, mutta kuitenkin mielestäni vähemmistönä.
Ja kaikkein tärkeintä on se, ettei pettämistä useimmiten voi irroittaa asiayhteydestään, eli siitä parisuhteesta, jossa se tapahtuu. Ei sitä voi tarkastella irrallisena ilmiönä, koska juuri silloin jäävät piiloon kaikki ne todelliset syyt, jotka pettämiseen johtavat. Ja kun niin tapahtuu, tuleekin asiasta yksinkertainen ja mustavalkoinen. Valitettavasti elämä ei ole sellaista ja me ihmiset emme myöskään ole sellaisia, siis joko kokonaan hyviä tai kokonaan pahoja.
Tämä nyt on tietysti vain mun oma mielipide, enkä missään nimessä ole asiantuntija...
Niin absoluuttinen totuus on se, että pettäminen ei ole mikään omasta itsestä riippumaton pikku vahinko, kuten joku virtsankarkailu!
Ällöttää, että sitä vielä jaksetaan niin paljon selitellä ja että pitäisi oikein tuntea myötätuntoa pettäjä-ressukkaa kohtaan, joka ei mitään itselleen mahda.
Juu juu, jokainen tapaus on erilainen, mutta missään tapauksessa pettäminen ei ole sallitumpaa kuin jossain toisessa!
Ja syy siihen on se, että aina voi erota, aina! Nykyään se on helpompaa kuin koskaan, mutta kuitenkin pettämistä tapahtuu enemmän kuin koskaan!
MIKSI yhä useampi valitsee pettämisen, vaikka eroaminen on tehty liiankin helpoksi?
Kysyit miksi petetään yhä enenevässä määrin vaikka voisi vain erota. Ihmettelen samaa, mutta voin vain tulla siihen tulokseen, että ihminen on luonnostaan ahne, eikä halua luopua "omastaan", eli ei parisuhteestaan mutta ei myöskään pettämisestä. Sehän vaatisi jo uhrauksia, järkevää asioiden punnitsemista, rationaalista käyttäytymistä, kaikkea sitä, mikä tuntuu olevan nykypäivänä kadoksissa!
Olen iloinen että olette ottaneet kantaa monella eri näkökulmalla, itse suhtaudun valitettavan kriittisesti pettämiseen, sillä rakkaus ja parisuhde on varmasti miltei kaikille se elämän kantava voima ja jos edes siihen ei voi enää luottaa, menee mieli jo aika kyyniseksi.
että itse erosin juuri muuten aivan ihanasta suhteesta, mutta seksiä meillä ei ollut enää aikoihin..
Jos olisin ajatellut vain itseäni, olisin ottanut molemman, ihanan suhteen ja rakastajamiehen.
Mutta en halua elää niin, ihmettelen miten moni voi kestää itseään jos elää niin..
Onhan minulla paha olo ja mietin, mitä jos en enää löydä yhtä ihanaa kumppania rinnalleni?
Mutta ainakin voin olla ylpeä itsestäni, kun olin reilu ja molempia kohtaan rehellinen.
On vähän haikea ja itkeskelevä olo, mutta kun tätä palstaa luen niin tajuan tehneeni oikein!
taas ällöttää, kun ns. petetyistä tehdään aivan väkiseltään ressukoita, vaikkeivät he itse edes tuntisi niin. Usko pois, mutta monet suhtauvat puolison syrjähyppyihin paljon viileämmin kuin virtsankarkailuun, joka on todella kiusallinen vaiva, kun se osuu omalle kohdalle ;D.
...ilmaista ajatukseni oikein yksinkertaisessa muodossa.
Mielestäni pettäminen on tietenkin väärin. Se ei kuitenkaan ole ainoa asia, jolla voi kumppaniaan parisuhteessa satuttaa. Mielestäni se ei edes ole pahin asia.
Tottakai ihmisen pitää tietää, mitä tekee ja asiathan eivät tapahdu vahingossa. Ja teoistaan pitää kantaa vastuu. Kuitenkin moni parisuhde on vallankäytön ja keskinäisen vedättelyn areena, mistä on ruusutarha kaukana. Turha tuijottaa sellaisessa tilanteessa pelkkiin syrjähyppyihin, ja arvioida niiden perusteella kokonaisuutta.
Sinun ratkaisusi edelliseen on avioero. No, se ei välttämättä ole muille paras ratkaisu. Älä tarjoa sitä yleispäteväksi toimintamalliksi, kun jokainen tapaus todellakin on erilainen. Joissakin tapauksissa avioero voi satuttaa sitä jätettyä osapuolta paljon enemmän kuin pettäminen.
Varmaan suurin osa ihmisistä yrittää toimia elämässään oikein, mutta teemme kuitenkin vääriä ratkaisuja ja mokia. Etkö sinä koskaan ole mokannut? Onneksi olkoon sitten!
Jos ihmiset tietäisivät, mitä kaikkea on odotettavissa pitkässä parisuhteessa, jäisi suuri osa liitoista varmaan solmimatta (toi oli sitten lievä kärjistys, niin että siihen ei kannata tarttua...).
Ei tässä kukaan myötätuntoa kaipaa, mutta pitäisi voida keskustella asioista vähän eri näkökulmista käsin. Se antaa ajattelemisen aihetta, ja voi joissain tapauksissa jopa saada ihmisen tekemään niiden mokien sijasta vaihteeksi oikeitakin ratkaisuja.
Uskon, että olet omalla kohdallasi tehnyt parhaan tehtävissä olevan ratkaisun. Aika näyttää. Minäkin olen parhaillaan tekemässä erilaisia ratkaisuja elämässäni ja sen takia olen kiinnostunut kuulemaan , miten muut ovat asiansa järjestäneet.
Mielenkiintoinen pointti, joka on tässä tullut esille, ja joka voisi olla alkuna hyvinkin antoisalle ja toivon mukaan asialliselle keskustelulle on se, että onko tämän päivän aateilmastossa, yhteiskunnassa ja mediassa jotain, joka suosii pettämistä?
Onko siitä tehty julkisuudessa jotenkin aikaisempaa hyväksytympää tyyliin so what, kaikkihan niin tekee?
sellainen tunne ,et nykypäivän hyväksytään kaikki
mahdolliset jutut mitä ei aiemmin?? Tunneko vain??
Kuva on syntynyt lähinnä siitä, miten näitä asioita käsitellään julkisuudessa. Jotenkin kevyesti ja niin, että syntyy vaikutelma, että koko juttu, siis uskottomuus, on muuttunut arkipäiväiseksi ja tullut jotenkin pienemmäksi asiaksi.
Silti, kun nyt olen tätä palstaa ajatuksen kanssa lukenut, olen tullut siihen tulokseen, ettei itse asia ole miksikään muuttunut silloin kun se omalle kohdalle osuu. Siltä ainakin vaikuttaa. Ihmisiin sattuu ihan samalla tavalla kuin ennekin, käsiteltiinpä asiaa julkisuudessa mihin sävyyn tahansa.
Toisaalta, olen saanut sen käsityksen myös, että pikku lipsahduksia juhlissa eli yhden illan juttuja tapahtuisi jotenkin enemmän ja helpommin kuin ennen. Oisko moraali niiltä osin kuitenkin höltymässä?
yhteiskunnassa kuin mediassakaan ei ole mitään vikaa.Yleensä nämä otattelut täällä on melko yksinkertaisia.
Itselleni oli maailman pyhin asia kun sain olla vaimoni ensi rakastaja.Nyt sitä on jatkettu kohta 40 vuotta.KUINKA moni nainen nykyaikana menee naimisiin ensimmäisen seksikokemuksensa kanssa?Ei monikaan.
Jos ei osaa valita oikeaa väärästä,ei myöskään voi odottaa että saa myötätuntoa jatkossa.Tämän asian tärkeyden voi luonnollisesti käsittää miten vain mutta muutaman kerran jälkeen on kyllä valmis itse niinkuin kaverikin käsittämään naisen seksikohteena.
On se vain niin yksinkertaista että jos ei alussa ole kykyä valita sitä oikeaa niin ei sitä ole myöhemmässäkään vaiheessa.Ainahan nainenkin voi käännellä asiat olevinaan nykypäivän kuvaan sopiviksi mutta ainakin itselleni muutamien ensikertojen jälkeen nainen on kuin mikä seksikohde tahansa.Prostituutio mukaan luettuna.
Jos ottaa rahaa palveluista ei ole yhtään huonompi asia kuin jos sitä ei tee.Päinvastoin.
se on totta. Se ei muutu. JA moraali on höltynyt.Tai sitten sitä ei ole ollenkaan,
monellakaan. Surullista.
Olen huomannut sen myöskin,et yhden illan
juttuja on joillain entistä enemmän
ei uskalleta sitoutua toiseen??
vähän katosi tuo punainen lanka kirjoituksestasi... =)
Olet siis käsittääkseni sitä mieltä, että mediassa esitetty kuva pettämisen yleisyydestä on ihan ok? Ja että tuo kuva sitten heijastaa tämän päivän yhteiskunnallista todellisuutta noin laajemminkin, ja sekin on mielestäsi ihan ok?
Tuosta päästään sitten sujuvasti siihen faktaan, että olet ollut 40 vuotta naimisissa, ja olet vaimosi ensimmäinen mies. Sehän on tietysti hienoa, onneksi olkoon =)
Sitten asia alkaa valitettavasti kohdallani hieman hämärtyä. Pitäisikö tuo nyt ymmärtää siten, että pitää osata valita oikea nainen, siis sellainen, jonka kanssa tietää haluavansa naimisiin, ennenkuin menee harrastamaan seksiä? Ja jos ei niin osaa tehdä, niin sitten tulee ongelmia?
Tarkoittaakohan tuo muutaman kerran jälkeen seksiä saman vai eri naisten kanssa? Eli jos nainen antaa useamman kerran ennen avioliittoa niin hän on huora? Vai menikö se niin, että jos nainen antaa useammalle miehelle ennen naimisiinmenoa niin hän on huora? Vai oliko se seksikohde. Siis meneekö se nainen jotenkin pilalle, ja muuttuu joksikin ei-inhimilliseksi, eli pelkäksi seksikohteeksi?
Sitten tässä ikäänkuin palataan taas alkuun, eli jos ei ole kykyä valita kerralla oikein, niin sitä ei ole myöhemmässäkään vaiheessa. Tuoko nyt sitten on sinun perusteesisi? Pitäisikö tämä nyt sitten ymmärtää siten, että jos harrastaa seksiä jonkun kanssa niin sitten pitää mennä naimisiin tuon partnerin kanssa ja myös pysyä naimisissa lopun ikää?
Sitten tulee esille väittämä, jonka mukaan olisi naisille tyypillistä käyttäytymistä syyttää lukuisia seksikokemuksia ja mahdollisia syrjähyppyjä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä johtuviksi? Entäs miehet sitten?
Tämän jälkeen palataan taas prostituutio asian. Eli ymmärrän tämän nyt niin, että jos nainen harrastaa seksiä useammin kuin muutaman kerran ennen vakiintumistaan niin hän on prostituoitu? Ja jos nainen on prostituoitu niin pitäisi myös aina älytä ottaa maksu palveluksista eikä mennä jakamaan ilmaiseksi?
Tossa nyt oli muutama pikkuisen epäselväksi jäänyt kohta... Jos ystävällisesti selventäisit vähän =)
Ehkä onkin niin, ettei oikeastaan välttämättä halutakaan sitoutua. Oisko toikin tämän uuden "individualismin" aikakauden eräs ilmentymä?
Ihmiset on niin täynnä omia juttujaan, ettei koeta mielekkääksi sitoutumista parisuhteeseen. Ja sitten ne, jotka jo ovat parisuhteessa ottavat mallia ns vapaista seurustelutavoista esim juhlissa, etteivät vain jäisi mistään paitsi.
Oletko siis sitä mieltä, että asia todellakin on noin, eikä kyseessä ole vain jokin median synnyttämä harhakuva?
Mun mielestä kyllä parisuhteisiinkin ryhdytään nykyään aika epärealistisin odotuksin. Ja kun karu arki alkaa niin siinä sitä sitten ollaan. Että hei, mitäs tää on, eihän tää ollutkaan pelkästään kivaa...
noita samoja asioita mistä kirjoittelit.
Monet tuttavista,jotka elävät parisuhteessa
ottavat mallia tai sitten ei halua myöntää
sitoutuneensa parisuhteeseen.
Elävät niinkuin "pellossa" kaikkea pitää
kokeilla ja äkkiä. Ettei tosiaan jää paitsi
mistään.
Varsinkin jos on nuorena avioitunut.
Näistä pareista useimmat lähtee kokeilemaan
parisuhteen "ulkopuolista" elämää niinkuin
joku sanoo. Jännitystä? Tai luuloa siitä,
et jotain parempaa on jäänyt kokematta.
Tietysti media hehkuttaa asioita ja luo
mielikuvia asioista ,joita tekee mieli
kokeilla. Eli ihmisen mieli kun on niin
utelias. Siinä yksi syy lisää???
Uteliaisuus vaikuttaa.... ja sitten tuo "jospa onkin niin, että elän vain kerran"-syndrooma...
Sitä miettii, että tässäkös tämä nyt oli, eikä ehkä ole halukas ajattelemaan, että kaikki ulkopuolinen olisi peruuttamattomasti ohitse. Kaikki kielletty tietysti sekä herättää uteliaisuutta, että vetää puoleensa.
Ja useimmissa suhteissa varmaan tulee niitä hetkiä, jolloin on alttiimpi vilkuilemaan olkansa yli ja vähän muuallekin. Varsinkin jos on pitemmästä suhteesta kysymys. Onko todella niin, että nuorina avioituneista useimmat harrastais sitä? Se olis kyllä jo aika korkea prosenttiosuus.
Oma lukunsa on tietysti se, jos suhde on jo muutenkin koetuksella ulkoisten paineiden takia. Silloin voi maaperä olla hyvinkin edullista tuolle median vaikutukselle. Mutta eihän sitä tietenkään saa syyttää. Kyllähän jokainen kuitenkin itse valitsee tiensä...Ainakin jos luulee tietävänsä, mitä haluaa.
Entä jos nykyihminen vain on tottunut saamaan kaiken, siis tavallaan liikaa? Riittikö mikään sittenkään ja onko kohtuus todellakin tarpeeksi? Ja kuka määrittelee kohtuuden rajat, eli sen, mitä voi ja saa haluta?
ollut se uteliaisuus, mutta nyt on tullut lisäksi
"kerran tässä vain eletään" juttu.
Monet kokeilee asioita sen varjolla niinkuin
olisi viimeinen päivä menossa.
Se kielletty hedelmä,mikäs sen houkuttelevampi
asia. Itsekin heikkona ihmisenä siihen voisi
langeta. Siinä jos missä vaaditaan luonteen
lujuutta sanoa ei.
Siitä nuorena avioituneista vielä en haluaisi
yleistää,mutta olen vierestä seurannut miten
monella se on joko vain "lipsahtanut" tai
sitten siinä on ne niinkuin sanoit suhteen
paineiden alla sortuu kokeilemaan.
Voihan olla niinkin ,et se jää katseluasteelle.
Se oikean tien valinta ei olekaan kovin helppo.
Siihen voi vaikuttaa niin moni asia???
Kaiken helpolla saanti taas ei yksistään
riitä monelle ,pitää saada heti ja vielä enemmän.
Mieluummin niin,et itsellä enemmän ja paremmin
kuin toisella, eli ahneus mukana.
Silloin kohtuus unohtuu totaalisesti.
ajattelin ,sitäkin kun täällä
lukee näitä juttuja tuli ahdistus aika
monessa jutussa esille.
Nykypäivänä ihmiset on niin ahdistuneita ja
sulkeutuneita. Luulis että silloin parisuhteessa
hakeuduttaisiin oman kullan kainaloon ,mutta
monesti se tie vie naapuriin.
Vieraan sylissä on helpompi olla?? Vai onko?
No nyt ehkä liioittelen ,mutta tällainen tuli
mieleen.
että ahdistus on lisääntynyt ja onhan se, kun meno vain kovenee päivä päivältä. Ihmisille asetetaan hirveästi vaatimuksia jo työelämässä, ja sitten ne asettavat itselleen lisää vaatimuksia vapaa-aikana ja kotona.
Jo kolmekymppiset alkaa olla aika loppuun palaneita. Ajatellaan, että raskas työ vaatii kunnon huvitkin ja siihen saumaan sitten ehkä osuu myös noi erilaiset kokeilut ja parisuhteen rajojen venyttäminen.
Jos haluais ulos noista kuvioista joutuis tekemään aika rankkoja valintoja ja se ei ehkä käy keskimääräiselle "kaikkitännemulleheti" ihmiselle. Mutta jossain vaiheessa voi sitten tulla eteen pakkovalintakin.
Onko sitten vieraan sylissä helpompaa olla, jos ahdistaa? Ehkä, ainakin jos oma parisuhde on se, joka ahdistaa...
Kun on vieraan kanssa, niin siitä tilanteesta tietysti puuttuu kaikki arkisuus ja velvollisuudet ja muukin pakkopulla. Ehkä sen takia se tuntuu niin houkuttelevalta vaihtoehdolta monista.
nuoriso on kovan paineen alla.
Pitää olla 24 v mieluummin monien vuosien
työkokemus,koulutus kaikista parhain mitä sille
alalle voi olla mihin hakeutuu. Palkkaa ei saa
vaatia paljon ja pitää työajoissa venyä
yrityksen mukaan. Siinä paineet ,joitten alla
kovin moni on väsynyt.
Yritäpä siihen vielä sovittaa perhe,hyvät
ihmissuhteet ja vielä se toimiva seksielämä.
Aikamoinen yhtälö, aika harvoin pystyy
kaikki pitämään kasassa.
Oikeastaan ne aiheuttaa sen hakeutumisen
syrjähyppyihin. Jotkut ajattelee,et se on
hienoo jos pystyy pitämään yllä monta seksi-
suhdetta. Tällaisiakin pareja tunnen. Näitä
kuunnellessa ja seuratessa rupee oikeesti
miettimään,et huh,huh.
Heh, eihän tuollainen yhtälö voi toteutua kuin satunnaisesti... Liikaa muuttujia.
Mitä nopeammin sen tajuaa, sen parempi mahdollisuus on alkaa laittaa elämää järjestykseen ja tehdä valintoja, jotka kuitenkin on edessä.
Mut sitten se, että hakeudutaan syrjähyppyihin sen takia, että koitetaan pitää montaa seksisuhdetta yllä, vähän niinkuin urheiluhengessä? Vois ehkä olla joissain tapauksissa mahdollista miesporukoissa mutta harrastaako naisetkin muka tuota *miettii*...
Jos niin on, niin se kyllä jo pistää miettimään. Onko sulla jotain konkreettista tietoa moisesta?
voisin huomenna kertoa vähäsen.
Nyt täytyy jatkaa hommeleita.
Mutta huomenna.....jatkamme
vielä piti sanomani.
Tunnen yhden ystävättereni,joka harrastaa
samallla lailla kuin miehet niitä
monen miehen syrjähyppyjä samaan aikaan.
Mietin vain mielessäni miten hän onnistuu
pitämään ne salassa ,kun on naimisissa.
siis omalta mieheltä salassa ja sitten näiltä
toisilta. Kaksi niistä on nk.vakipanoja,
niinkuin nykyisin sanotaan.
Sitten kuulemma kaikki vielä toimii ettei
muka ole tunteita mukana,höh ,enpä oikein
usko.Onko toi sitä urheilua ,josta puhuit?
Täytyy olla aika tunteeton tai sitten laskelmoiva.
Itse en moiseen pystyisi.
Toi on varmaan sitten sitä, hmm... urheiluhengessä tekemistä. Eli tällä ystävättärelläsi on oman parisuhteensa lisäksi pari vakipanoa ja sitten vielä joitain yhden illan juttuja siihen päälle...?
Onkohan sillä sihteeri palkattuna hoitamaan aikatauluja, kun ainakin mulla tollainen tilanne leviäis käsiin alta aikayksikön jo käytännön syistäkin.
Jos hän sanoo, ettei tunteita ole mukana niin ei kai niitä sitten ole. Kyseessä on siis jonkin sortin pelinainen. Aika harvinaista kuitenkin naiselle. Yleensä tuollaiset pelihenkilöt on kai miehiä. Se, mitä syitä hänen taustaltaan löytyy tuollaiseen touhuun... Sitähän me ei tiedetä.
Yleensä kai sanotaan, että miesten on helpompaa harrastaa seksiä vain seksin vuoksi ja siis ilman tunteita. Mutta luulen, että sekään ei koske kaikkia miehiä. Yleistykset ontuu aina.
Varmaan tällä ystävättärelläsikin on jotain tunteita johonkin suuntaan, mutta tuskin kaikkia kumppaneitaan kohtaan kuitenkaan. Muuten hän olisi jo varmaan aika hajalla henkisesti. Itse olen joskus miettinyt, voisiko mulla olla tunteita useampaa kuin yhtä kohtaan kerrallaan.
Tai sitten ne pitäis olla jotenkin erilaisia tunteita kuitenkin, ehkä johonkuhun voi olla ihastunut/rakastunut samaan aikaan kun johonkin toiseen jotenkin eri tavalla kiintynyt...
Nää on vaikeita juttuja.
miksi ihmettelen tätä ystävätärtä.
Kuinka se pystyy pitämään tunteet erillään.
Aika ronski ihminen hän onkin luonteeltaan
mutta varmaan jotkut tunteet on pohjalla.
Jos minä olisin hän niin ei ehkä onnistuisi.
Sen verran tunteikas ihminen olen et varmaan
ihastuisin molempiin tai sitte jopa rakastuisin??
Mene ja tiedä.
Luulen että yksi mies riittäisi tyydyttämään
kaikki tarpeeni.
Minusta uskottomuus on väärin ja synti, arvostan elinikäistä sitoutumista, parisuhteeseen panostamista ja romantiikkaakin.
Silti: Olen ollut uskoton, ystävyyssuhde toisen miehen kanssa "lähti viemään", eli en tullut asettaneeksi rajojani tarpeeksi aikaisin. Pitkässä avioliitossa oli juuri tuolloin turhauttava vaihe menossa.
Eräs tuttavani on ollut uskoton jokusen kerran (saman ystävän kanssa), koska hänen puolisonsa yksinkertaisesti haluaa joskus elää puolikin vuotta ilman seksiä, ei saa lainkaan koskea. (ei siitä sen enempää analyysiä)
En halua sanoa, että pettäminen on oikein. Mutta minusta on paskaa puhua, että avioliitto kannattaa katkaista vain sen takia, että se on muka rehellistä. Haloo, jotain arvoa perheellekin.
Uskottomuus on hirveän harvoin täysvahinko, enemään on kyse valinnasta. Mutta ei ole parisuhdekaan aina kovin helppoa. esim oma puolisoni tekee reissutöitä, ja ihmisen ikävä viiltää vaimon sydäntä kotona... Hän ei esim tykkää lähetellä tekstiviestejä tai sähköposteja "ensi viikolla taas nähdään..."
Muista, että toiset valitsevat syrjähyppynsä jälkeen vaikenemisen ja paluun liittonsa. Parhaansa yrittäen!
Jos heti seurustelun alussa (ei pitkän liiton kriisissä) alkaa vilkuilla muita, olisi syytä istua alas miettimään mitä elämältä haluaa...
Noi on juuri niitä asioita, joista mäkin olen yrittänyt täällä puhua, eli ei kaikki ole niin yksinkertaisia ja mustavalkoisia aina.
Eli tietoisista valinnoista on kysymys. Ja joissain tilanteissa uskottomuuteen on olemassa ns lieventäviä asianhaaroja. Silti vapauteen liittyy aina vastuu. Sinä ymmärrät sen, mutta joillekin täällä se näyttää tuottavan ongelmia, ja se onkin sitten jo moraalitonta...
tarkoitat tuolla kivikaudella.Luonnollisesti elämme niissä ympyröissä.Siitä on sentään niin lyhyt aika.Nämä kivikauden säännöt sitten onkin ne varmasti oikeat säännöt.
Niinkauan kuin niitten mukaan elämme on meillä toivoa tulevaisuudesta ihan niinkuin tähänkin asti.Kun niistä poiketaan onkin peli sitten pelattu.Miehen alkukantaiset himot on ainoa takuu jatkosta,vaikka se yksinkertaisille ihmisille olisi sitten kuinka vaikeaa tahansa ymmärtää.
Ihmis urokset on naineet naaraita vasta pari miljoonaa vuotta.Pallollamme on uroksia jotka vat naineet naaraitaan sata kertaa kauemmin.Meidän olemassa oloamme ei aivan varmasti vaaranna uroksiemme alkukantaisuus vaan sen puuttuminen.Toivottavasti penis johtaa meitä tulevaisuudessakin.Millään muulla ei juuri ole väliä.
Miehen alkukantaiset himot ainoa takuu jatkostamme maapallollamme.....?????Oletko tullut ajatelleeksi, ettemme ehkä enää ole tällä maapallolla vain lisääntyäksemme? Itse asiassa suosittelemasi pukkimainen lisääntyminen johtaa omaan tuhoomme vielä joskus, meitä on jo nyt liikaa tällä planeetalla, hukumme vielä omaan P:mme. Minulla ei ole mitään lisääntymistä vastaan perheen perustamistarkoituksessa, mutta sitä on nyt ihan turha sekoittaa aiheeseen "pettäminen". Vai pukitteletko sinä vain saadaksesi mahdollisimman paljon jälkikasvua? Epäilen!
Kas vain, tuli ketju täyteen. Pitäis kai antaa asian jo olla, mutta kun aihepiiri kiinnostaa...
Ymmärrän kyllä, että ihmettelet vähän ystävätärtäsi. Itse olen sitä mieltä, että vaikka hänen tuohunsa voikin tavallaan olla kadehdittavaa, kun hän vaikuttaa saavan paljon huomiota ja kaikkea muutakin kivaa, voi taustalta kuitenkin löytyä hyvin yksinäinen ja epävarma ihminen. Mutta parasta kuitenkin jättää tää amatööripsykologisointi sikseen.
Olen itsekin miettinyt sitä, miten suhtautuisin sellaiseen tilanteeseen, että joutuisin jakamaan huomioni ja kiintymytkseni kahden naisen kanssa. Enkä kyllä ole tullut mihinkään järkevään lopputulokseen sen suhteen. Sen verran vanhanaikainen kuitenkin olen, että en omalla kohdallani usko sellaiseen mahdollisuuteen, että rakastaisin kahta naista aivan samalla tavalla. Kyllä siinä väkisinkin jonkinlainen intensiteettiero olisi.
Joku täällä joskus väitti, ettei voi rakastaa kuin yhtä kerrallaan, että toiseen vain luulee rakastuneensa kun toista rakastaa oikeasti. Ehkä tuo asia vain vaihtelee, ja jokainen kokisi sen omalla tavallaan. Eli sitä ei voi saada selville kuin kokeilemalla.
kokeilemalla sen saisi selville ,niinkuin
sanoit ,mutta lähtisitkö kokeilemaan jos
nainen ehdottaisi suhdetta ja olisitkin
varattu ja vieläpä rakastaisit naistasi?
Voi olla ,että miettisit ensin tarkkaan ja
pyytäisit päivän aikaa vastauksen antamiseen.
Ja jos vastaisit myöntävästi niin miten
jatkaisit eteenpäin asiassa?
Joo, tarkkaan miettisin, mutta en itsekseni, koska siinä vaiheessa asiat on sellaisella mallilla, että se pitäis mun mielestä miettiä kimpassa, siis tuon mahdollisen vakipanon kanssa. Siihen liittyy niin paljon kaikenlaista, että muu ei varmaan onnistuiskaan.
Ja mahdollinen jatko riippuis myös tietysti siitä, mitä on sovittu ja miten asiat ois alkaneet toimia tuon toisen naisen kanssa. Siinäkin kun sitten on kysymys ihmissuhteesta, jossa molemmilla kai on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ihan niinkuin ihmissuhteissa yleensäkin.
Miettimisen arvoinen juttu kuitenkin, jos joku sellaista ehdottais, ja tietysti riippuis myös siitä, millainen tilanne juuri sillä hetkellä olis kotona...
Ne ihmissuhteet, ne on kyllä tosivaikeita
välillä jos siihen sekoittaa tällaisen
suhteen niin miten se onnistuu ilman, ettei
tule ongelmia?
Tuosta vakipanosta,mietin sitä kun sanoit
minkälainen tilanne on kotona, sekös se
ajakiin eniten ihmiset kokeilemaan tuota
vaihtoehtoa?
Itsestäni kuvittelisin vastaavassa tilanteessa
tunteiden heiluvan kahden vaiheilla.
Varmaankin??
Juuri noin mä sen koen. Sähän luet mua kuin avointa kirjaa, heh...
Ihmissuhteet on vaikeita, ja väitän, että ne on meille miehille vielä vaikeampia kuin naisille. Vai? Ja sitähän tässä itse kukin pienessä päässään miettii, että miten elämänsä järjestäisi niin, ettei niitä ongelmia tulisi.
Ja sitten niitä kuitenkin tulee, huoh. (Ja aika usein vielä jostain ihan odottamattomasta suunnasta.)
Mä uskon, että kaikki lähtee sieltä omasta parisuhteesta ja sen tilasta. Niin olen tänne useinkin kirjoittanut. Ja sen takia olen sitä mieltä, että on turha syyllistää sitä miestä/naista jonka kanssa pettäminen tapahtuu, koska alkusyy on aina siellä kotona ja näinollen suurin vastuu ja syyllisyyskin lankeaa sille, joka parisuhteestaan pettämään lähtee.
Ja kyllä ne tunteet tuollaisessa tilanteessa kahden vaiheilla heiluu. Tai ainakin, jos jotain tunteita on. Tietysti voi olla niin, että tunteet ei kotona enää ole entiset, minkä kai pitäis helpottaa sitä syyllisyyttä...
Tai voihan joku olla lähtökohtaisestikin niin tunteeton, ettei koe muuta kuin fyysistä mielihyvää. Mutta sellainen ei mun mielestä ole oikein tervettä. Taustalta varmaan löytyy aina jotain ongelmia jos asiat on niin.
Hauskaa Vappua =) !
kotona korostaa kaikkia asioita.
Tuosta syyllisyydestä en syyllistäisi oikein
kumpaakaan parisuhteessa olevaa ,koska
kaikki on tapahtumien summa...
Kirjoitanpa asiasta vielä huomenna...
nyt täytyy mennä saunaan ja nauttia
löylyistä,lepäilyä ylälauteella ja pientä
tervantuoksua....
Hei Oikein Hauskaa Vappua!
Lämpimiä halauksia!!
Mitähän mahdoit tarkoittaa sillä, että kaikki on tapahtumien summa? Sitä, ettei ole seurausta ilman syytä? Että kaikki asiat liittyvät parisuhteessa toisiinsa?.... Niin, ja toivottavasti oli rentouttava sauna....=)
Vapun jälkeenkin.. on ..
Sauna oli tosi rentouttava.
Otin ihan rennosti niinkuin sanoin ylälauteelle
loikoilemaan, tervantuoksua löyly veteen ja
mikäs sen ihanampaa .....
ei mitään miestä , vaan oma ihana rauha
ajatuksille.
Se summa ,tarkoitin sitä justiinsa,että
joku syy ,joka johtaa johonkin ja sattuu
oikeat ihmiset kohtaamaan,oikeassa paikassa
oikeaan aikaan, tai väärässä miten se tilanne
sitten tulkitaankin mutta niin... niin se
vain menee.
menikään?
Oliko vientiä maailmalla?
Viinaa, naisia ja laulua ,saunaa ???
no ei, leikki sikseen mut ,ihan oikeasti
oliko hauska vappu perheen kanssa?
kovin tavanomainen, tai sellainen, millaiseksi ihmiset Vapun yleensä mieltää. Rauhallinen ja tylsä varmaan monen mielestä. Lähinnä koitin vähän huilata =)...
Vientiä maailmalla varmaan olis, mutta olen nyt vähän poissa niistä kuvioista ainakin tällä hetkellä.
Ton saunajutun mä tajuan siinä mielessä, että se on hyvä paikka olla omissa ajatuksissa ja oikeasti rentoutua (Mutta taatusti vaatii toimiakseen sen yksinään olemisen ;-)...). Mulla on puulämmitteinen. Hämäryys, palavien puiden ääni ja se tuoksu. Kyllä siinä rentoutuu.
Noista kohtaamisista. Välillä sellaisia sattuu ja tietysti niillekin, joille ei pitäis. Mutta jos ne kohtaamiset johonkin johtaa, niin se mun mielestä kyllä vaatii valmiuden antaa asioiden tapahtua ja edetä mihin ne nyt sitten eteneekään.
Ja jos sellainen valmius on parisuhteessa elävällä niin silloin siinä parisuhteessa on jo sinänsä jotain pielessä. Tai ainakin se suhde ei kaikilta osin ole kunnossa. Sitäkin huonompi on tilanne, jos oikein aktiivisesti lähtee etsimään kohtaamisia, eli suuntautuu jo lähtökohtaisesti parisuhteesta poispäin.
kohtaamisia tulee jos on tullakseen.
Mutta niinkuin sanoit on naisia ,jotka lähtevät
hakemaan sitä "oikeaa" milloin mistäkin
kuvittelevat löytävänsä. Vaikka olisivatkin
parisuhteessa niin eiku hakemaan parempaa.
Aina kuvitellaan, että joku muu on parempi vaikka
olisi parempi lähteä elvyttämään vanhaa suhdetta.
Tietysti jos suhde on solmussa niin selvittely
ei olekaan kovin helppoa.
Ymmärsinkö oikein, että olet ihan yksin
ilman vakituista naista? En kait utele liikaa?
Tuntui mukavalta toi sun saunakuvaus.
Tuli ihan mummon savusauna mieleen.
Asutko jossain muualla kuin pääkaupungissa
kun on tollainen mukavuus vai oliko se mökillä?
Mikä nyt sitten on liikaa uteliaisuutta... En mä ole ikinä jättänyt kysymyksiin vastaamatta =).
Mutta tän hetkinen tilanne on kyllä niin monimutkainen, että en oikeastaan itsekään tiedä vastauksia.
Sun näkökulmasta katottuna mä olen naimisissa, mutta eipä tää touhu enää ihan normaalin rajoihin taida mahtua. Parisuhteessakin voi olla yksin... En kuitenkaan halua mennä yksityiskohtiin täällä. Jos annat sähköpostiosoitteen, voin kirjoittaa sulle ja kertoa tarkemmin.
Niin, ja vastaus siihen asuinpaikkaankin on sekä että.
T:Mara
Ei ole sähköpostiosoitetta.
Kirjoita mitä voit täällä.
En tiedä minkä ikäiseksi kuvittelet mut ja
minkälainen elämäntilanne on, mutta voin
kertoa,että naimisissa 4 lasta ja kaikki
hyvin suhteessa.Ikääkin varmaan enemmän kuin sulla
Eli en etsi mitään suhdetta enkä seksi seikkailua
jos sitä haet niin, sorry.
Täällä vain kirjoittelet vieraille ,etkä
mulle vastaa edes puhelimeen.
No hommat on hoidettu vai?
Ja vointi on jo parempi ilmeisestikin?
No hauskaa illan jatkoa sulle
t.pupuliini
Tuossa viime vuoden puolella oisin voinut ollakin kiinnostunut jonkinlaisesta suhteesta, mutta olen muuttanut mieleni. Sellaisen aloittaminen ois ollut karmea erehdys. Ja osittain silmät on auenneet kaiken sen perusteella, mitä täältä olen saanut lukea.
Oikeastaan aika avartava kokemus kaikenkaikkiaan. Olen joutunut huomaamaan, ettei sellainen touhu todennäköisesti sopis mulle alkuunkaan, eikä varsinkaan tällä hetkellä, kun elämäntilanne on hyvin hankala jo muutenkin.
Nämä keskustelut täällä sen sijaan on aika mielenkiintoisia, ja herättää kyllä ajatuksia. Ainoa asia mikä ajoittain häiritsee on se, että aika moni täällä näkee asiat kovin mustavalkoisina ja yksiulotteisina. Mun mielestä asiat ei ikinä ole sellaisia.
Mulla ei ole kuin yksi lapsi ja suhteessa kaikki huonosti. Mutta mitä tekemistä iällä oli tämän asian kanssa?
Jos sähköpostiosoitetta ei ole, niin sitten on viisainta pitää keskustelu pois henkilökohtaiselta alueelta, niinkuin aivan oikein ehdotitkin, ja pitäytyä vain yleisissä kysymyksissä....
Saa kai sitä ihminen sentään välillä pitää taukoa, kun on sairaskin? Pakko juoda jotain lämmintä silloin tällöin.
Ja kyllä mä kirjoitan koko ajan moneenkin suuntaan, koska se selvittää ajatuksia, eikä mulla ole varaa terapeuttiin, niinkuin tiedät. Monet kirjoittelukaverini olen tuntenut hyvinkin pitkään. Mutta yksinoikeutta minuun ei ole kellään heistä.
Puhelimeen en ole paljoa vastaillut (poikeuksena asiakkaat ja vaimo), koska ääni ei edelleenkään toimi kunnolla.
Hommat eivät ole vielä tulleet hoidetuiksi, joten parasta kai palata takaisin sorvin ääreen.
Sun viestiin en ole vielä vastannut, koska en oikein ole varma, miten siihen pitäis tällä kertaa suhtautua. Lisäksi noi sun viimeaikaiset viestit on mun mielestä olleet keskenään ristiriitaisia.
Olen myös alkanut pikkuisen epäillä, että me kenties etsitään vähän eri asioita, ja todennäköisesti käsitetään ystävyyskin vähän eri tavoilla... Mutta hyvää illanjatkoa sullekin =).