Onko parisuhteesta ( sen päättymisen jälkeen) aina pakko oppia jotain? Vai voiko vain todeta, että paska reissu, tulipa tehtyä. Tai että olisi voinut jäädä myös tekemättä. Olen viimeisimmän suhteen päätyttyä miettinyt tätä asiaa. Aiemmista suhteista on aina jäänyt niin sanotusti jotain käteen ainakin siinä mielessä, että ne ovat jollain tapaa kasvattaneet. Nyt tästä viimeisimmästä en oikein osaa löytää oppia, tai että tämänkin suhteen opit olen saanut jo aiemmista suhteista. Vai olisiko niin, että kertaus on opintojen äiti..ainahan sanotaan, että mikään ei ole turhaa, mutta vaikka miten mietin, niin tämä viimeisin suhde oli kyllä aika turha. Olen aika kovia oppeja saanut jo suhderintamilla, joten ihan ummikko en ole. Siksi on vaikea ymmärtää, miksi tälläinen epäonnistunut suhde vielä kohdalleni osui...ja onko väärin sanoa, että jos pääsisin siihen päivään takaisin, kun aloitin tämän suhteen, niin tekisin toisin. En aloittaisi tätä suhdetta. En sitä kiellä, etteikö suhteeseen mahtunut myös hyviä asioita, hyviä muistoja jäi. Mutta nyt kun tiedän, että suhde epäonnistui, niin olisin voinut hyvin jättää tämän kokemuksen jo väliin. Mieluummin olisin odotellut tämänkin ajan sitä ehkä? tulevaa onnistunutta suhdetta.
onko pakko oppia jotain?
ihmettelevä...
4164
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Oliskohan jo peiliin katsomisen aika?
Miksi suhteet aina epäonnistuu?
Voisitko itse muuttaa jotain itsestäsi?
Monesti kun se on kuitenkin paljon itsestä kiinni!
No ei ole todellakaan aina pakko oppia mitään. Joskus vaan tulee tehtyä typeriä ratkaisuja eivätkä ne miksikään muutu vaikka kuinka asiaa kääntelisi ja vääntelisi. Kaikki mokaa joskus ja toisinaan siitä ei sen kummempaa viisastumista seuraa kuin tietoisuus siitä, että kaikki vaan mokaa joskus.
Ehkäpä tuossa se opetus todellakin oli (jos nyt jotain opittavaa on pakko löytää), että kertaus on opintojen äiti. Itse olen joutunut välillä myös kertailemaan, vaikka olin mielestäni jo selvittänyt itselleni sen, mikä meni vikaan. Joskus sitä vaan onnistuu toistamaan samaa kaavaa, vaikka se "valaistuminen" olisi tullut jo aiemmin. On helppoa retkahtaa vanhoihin kuvioihin, vaikka olisi ongelmat jo tiedostanut. Ja sitten sitä tietenkin jälkikäteen miettii omaa hölmöyttään.
Jotenkin huvittaa ne ihmiset, jotka aina löytävät asiasta kuin asiasta jotain elämää suurempaa tarkoitusta ja viisastuvat joka hemmetin kokemuksesta. Tuntuu yhtä ontolta kuin vanha hokema "Kaikki, mikä ei tapa, tekee vahvemmaksi". Itse sitä on välillä ollut todella huonossa kunnossa ja eivät ne vaikeudet vahvistaneet pätkääkään. Tekivät vain heikommaksi. Se vahvistuminen lähti käyntiin vasta siinä vaiheessa, kun vähän hellitti ja sai niitä parempia kokemuksia vaikeuksien vastapainoksi. Olisin pärjännyt vallan mainiosti ilman noiden vaikeuksien "viisastuttavaa" vaikutusta. Luultavasti vahvempana ihmisenä, kun ei olisi mennyt pirusti energiaa edes siihen "normaalin" ja terveen olotilan saavuttamiseen. Mutta ehkä joillekin on tarpeen uskoa paskan ylevöittävään puoleen. Helpompi on paska kestää, kun sen kuorruttaa kultahileillä.
En usko myöskään, että kaikella on tarkoitus ja vanha laulunloikutus "En päivääkään vaihtaisi pois" kuulostaa korvissani lähinnä huonolta vitsiltä. Tiedän oikein hyvin, että on asioita, jotka olisin voinut tehdä toisin ja etten tyhmyydestäni tullut yhtään viisaammaksi. Totesinpahan vain sen tosiasian, että osaan se olla tyhmä minäkin. Olisi sen hukkaan menneen ajan voinut käyttää paljon paremmin.
Välillä vaan eteen tulee sitä lannoitetta, ja sitä sitten pitää lapioida tieltä pois. Eli joskus vaan tulee tehtyä se paska reissu. Ei siinä sen kummempaa. Sekin on taito, että tuon pystyy myöntämään itselleen.
heh...olen kyllä niin samaa mieltä noista sanonnoista. Tai esimerkiksi tuo kaikki mikä ei tapa, vahvistaa...omalta kohdaltani tiettyyn pisteeseen se piti paikkansa, mutta nyt alkaa jo olemaan sen aika, että tästä eteenpäin vahvistavat tekijät saisivat olla niitä positiivisia. Toinen on sitten tuo, en kadu mitään, en päivääkään vaihtaisi pois jne. Kyllä minä kadun vääriä ratkaisuja esim.nyt tässä parinvalinnassa. Siinä mielessä nämä pari vastausta kyllä herättivät miettimään, että peiliin lienee katsoa siinä mielessä, että erehdyn haksahtamaan aina miehiin, joilla on jollain tapaa menneisyys käsittelemättä. No kertausta vaan, niin ehkä sen joskus oppii, että joskus pitää käyttää sitä järkeä eikä tunteita näissä asioissa. Vaikka kyllähän minä se tiesin, mutta olin vaan tyhmä ja tein vielä yhden tälläisen paska reissun. Onhan se vaikea vähän myöntää itselleen, että tyhmyydestä sakotetaan ja sakkoja on tullut. Mutta...mitäs sitten. Kerranhan täällä vaan ollaan, niin pitänee vaan yrittää pysyä kyydissä!
Vaikka suhde päättyykin, se ei välttämättä ole epäonnistunut.
Onko ainoastaan hautaan asti kestävä suhde onnistunut?