Hei vaan,
Voi olla, että tätä aihetta on paljon käsitelty.Mutta olen uusi palstalla, enkä jaksa selata vanhoja viestejä.
Minulle aihe on uusi ja todella kipeä.
Epäilen, tai pikemminkin tiedän 99 %:n varmuudella että miehelläni on suhde. Ja ilmeisesti vakavakin. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että olen tutkinut mieheni puhelinta, joten selittelyn varaa ei ole.
Nyt en vaan tiedä mitä tekisin. Tunnesiteitä mieheeni minulla ei enää ole. Liian paljon on tapahtunut, joten ilmeisesti tämä oli odotettavissakin. En vaan ole vielä miehelle puhunut mitään , koska en tosiaan tiedä mitä tehdä.
Meillä on lapsia, nuorin alle kouluikäinen. Te, jotka olette saman kokeneet, antakaa vinkkejä mitä tehdä. Miten olette pärjänneet lasten kanssa jos olette eronneet. Uskon kyllä että mies hoitaa osuutensa, mutta päävastuuhan jäisi minulle. Miten jaksatte henkisesti ja mitä henkireikiä teillä on? Minulla on kyllä harrastus, jossa tapaan ihmisiä, mutta riittääkö se?
Päässäni risteilee kysymyksiä, mutten halua puhua miehelle vielä. Välimme ovat niin tulehtuneet ettemme oikeastaan keskustele muusta kuin lasten asioista keskenämme.
Onko mitää järkeäkään enää yrittää jatkaa yhdessä. Auttakaa jos pystytte, kaipaan niin tukea!
Voi olla, että tätä aihetta on paljon käsitelty.Mutta olen uusi palstalla, enkä jaksa selata vanhoja viestejä.
Minulle aihe on uusi ja todella kipeä.
Epäilen, tai pikemminkin tiedän 99 %:n varmuudella että miehelläni on suhde. Ja ilmeisesti vakavakin. Häpeäkseni täytyy tunnustaa että olen tutkinut mieheni puhelinta, joten selittelyn varaa ei ole.
Nyt en vaan tiedä mitä tekisin. Tunnesiteitä mieheeni minulla ei enää ole. Liian paljon on tapahtunut, joten ilmeisesti tämä oli odotettavissakin. En vaan ole vielä miehelle puhunut mitään , koska en tosiaan tiedä mitä tehdä.
Meillä on lapsia, nuorin alle kouluikäinen. Te, jotka olette saman kokeneet, antakaa vinkkejä mitä tehdä. Miten olette pärjänneet lasten kanssa jos olette eronneet. Uskon kyllä että mies hoitaa osuutensa, mutta päävastuuhan jäisi minulle. Miten jaksatte henkisesti ja mitä henkireikiä teillä on? Minulla on kyllä harrastus, jossa tapaan ihmisiä, mutta riittääkö se?
Päässäni risteilee kysymyksiä, mutten halua puhua miehelle vielä. Välimme ovat niin tulehtuneet ettemme oikeastaan keskustele muusta kuin lasten asioista keskenämme.
Onko mitää järkeäkään enää yrittää jatkaa yhdessä. Auttakaa jos pystytte, kaipaan niin tukea!
Vastaukset 4
Vanhimmat
HNMKY paremman avioliiton perheleiri. Vaikka eroisitte, niin menkää tonne ensi kesänä. Siellä pääsette puhumaan toisten parien, jotka painivat myös uskottomuuden ynnä muiden moniongelmien parissa. Sekä siellä on tosi pätevät vetäjät. Siis vaikka tulisi ero, niin täytyyhän toi teidän "suhde" käsitellä, koska teillä on lapsia. Siksi ei riitä, että kävis yksilöterapiassa. Siellä on paljon perheitä eron partaalla, joten ette erotu joukosta. Toi on kristillinen, mutta siellä on paljon ei-kristillisiäkin ihmisiä, joten suosittelen.
Vaan sulle. Mä erosin ilman suurempia pohtimisia. Kun mies petti,se oli siinä, ei siitä keskusteltu. Lapset kyllä ymmärtää kun selittää niille tosiasiat, tietenkin vähän suodattaen, ottaen huomioon heidän ikänsä ja suhteensa toiseen vanhempaan. En sentään halunnut äijää täysin mustamaalata, jotta heidän välinsä säilyisivät hyvänä. Helpottaahan se minunkin elämääni.
Hyvin olen pärjännyt. Ex-miehen ja kaupungin avustuksilla, paremmin kuin olisin uskonutkaan. Lapset lupasin isälle viikottain pariksi yöksi. Ensin ikävä oli kova, mutta sitten opin nauttimaan näistä vapaista hetkistä.
Eipähän enää tarvitse tuhlata aikaa pohtien ja murehtien huonoa suhdetta. Tässä tapauksessa kaikki ovat voittajia.
Täällä palstalla roikun, kun vasta tapasin ihanan miehen, joka osoittautui sitten varatuksi. Vaikka kuinka ihana ja rakastettava onkin, päätin lopettaa suhteen odotettavien vaikeuksien takia ja odotan edelleen sitä ihanaa VAPAATA prinssiä, jonka tiedä tielleni vielä saapuvan =)
Älä sinäkään tuhlaa elämääsi vaan katso rohkeana tulevaisuuteen.
lukea tällaisia selviytyjien tarinoita. Onnea vaan sinulle!
Ehkäpä se aurinko paistaa joskus tänne risukasaankin...
Yritän saada puhtia sinun selviytymistarinastasi Nyt tunnen olevani vain täysi petetty nolla.
Kylläsä selviät,usko pois. Etkä sä ole mikään nolla,et tosiaankaan,jos joku on nolla niin se on sun ukkos et sinä. Mä tiedän,saman kokeneena mitä käyt läpi. Se ei ole helppoa,varsinkin alku on kaikkein vaikeinta. Mutta yritä sinnitellä aina päivä kerrallaan,niin pikkuhiljaa helpottaa.Hae voimia lapsistasi,se helpotti mua.Tieto siitä,että ne pikkuihmiset tarvitsee mua,niitä voin rakastaa ja saada vastarakkautta. Kaikkea hyvää sulle ja paljon voimia myös.