Olen ollut lähes 7 v mieheni kanssa yksissä. Emme asu yhdessä, mutta katson että tämä on enemmän kuin seurustelua - olemme elämänkumppaneita.
Ennen hänen tapaamistaan olin käynyt läpi surkeahkoja viritelmiä sellaisten miesten kanssa joilla oli jonkin sortin seksuaalisia ongelmia, ja olin onnesta soikea kun viimein löysin normaalin heteromiehen, jonka kanssa saisi yllin kyllin normaalia seksiä.
Kivaa on ollut, mutta vuosien varrella intoni on hävinnyt jonnekin. Vaikka nautin seksistä aina vaan enemmän (saan toisinaan esim. useampia orgasmeja aktista), minua ei vaan kertakaikkiaan enää huvita kuin noin kerran viikossa. Toisen kerran viikonlopussa lähden seksiin yleensä miehen mieliksi, tavoittelematta huippua itselleni.
Tavatessamme viikonloppuisin saan sitten vähän välistä kuulla haukkuja siitä kuinka mies haluaisi huomattavasti enemmän ja useammin. Varsinkin öisin usein mies yrittää pilata yöuneni heittämällä jotakin ilkeää juuri kun käymme maate. Hän tietää että en pidä seksistä nukkumaan mennessä, koska minun on vaikea saada unta sen jälkeen. (Piristyn.) Ja se pitää kostaa, tavan takaa.
Onhan se tietysti vähän niinkin että ajoittain en pidä siitä missään vaiheessa, en aamulla (kuitenkin nuorempana tykkäsin yhdessäkin suhteessa kovastikin aamuakteista), en keskellä päivää (pitää riisua ja pestä jne., rasittavaa)... Yleensä näihin haluttomuuksiini saattaa olla syynä masennuskausi, joka joskus pukkaa päälle.
Asuimme kerran vuoden yhdessä, ja sinä aikana tunsin olevani kaikkein haluttomin koko suhteen varrella. Asunto oli miehen... Tuntui että kaikki oli hänen päätäntävaltansa alla, olisiko minun kehonikin käytön pitänyt olla?
Tämä sama pelko siitä että minua vain käytetään ja että en saa itse päättää kehostani lieneekin yksi paha puoli tässä ongelmassa että en edes haluaisi millään haluta aina silloin kun mies alkaa syyllistää ja jäkättää asiasta. Minusta tuntuu kuin hänen pitäisi väen vängällä tehdä seksistä mahdollisimman TYLSÄÄ vaatimalla määrää laadun sijasta. Minusta ei millään saa seksinvastaista, saati frigidiä, sillä kun saan itse vapaasti päättää aktin ajankohdan, nautin kovasti. Muuten en. Välillä koen jotenkin vastenmielisenä ne tavat joilla mies pyrkii seksiin, esim. kun sanoo "grrr" matkien Homer Simpsonia, minusta tuntuu että mahdolliset haluni katoavat sillä siunaaman hetkellä. Enhän minä halua lihavaa, keltaista kaljua äijää, mikä siitä imitaatiosta tulee mieleen! En myöskään halua kättä suoraan housuihini.
Älkää sanoko että puhu miehelle, sillä olen kyllä sanonut useammankin kerran, mutta ei vaan mene perille. Ja jos kysytään miten sitten haluaisin aloitteen tehtäväksi, en välttämättä osaa itse vastata!
Pitääkö passittaa mies ihan oikeasti vieraisiin, sillä olen kurkkuani myöten täynnä sitä että minun pitää tuntea itseni kusipääksi siitä hyvästä että en kykene nauttimaan joka ikinen päivä aina käskystä???
Ennen hänen tapaamistaan olin käynyt läpi surkeahkoja viritelmiä sellaisten miesten kanssa joilla oli jonkin sortin seksuaalisia ongelmia, ja olin onnesta soikea kun viimein löysin normaalin heteromiehen, jonka kanssa saisi yllin kyllin normaalia seksiä.
Kivaa on ollut, mutta vuosien varrella intoni on hävinnyt jonnekin. Vaikka nautin seksistä aina vaan enemmän (saan toisinaan esim. useampia orgasmeja aktista), minua ei vaan kertakaikkiaan enää huvita kuin noin kerran viikossa. Toisen kerran viikonlopussa lähden seksiin yleensä miehen mieliksi, tavoittelematta huippua itselleni.
Tavatessamme viikonloppuisin saan sitten vähän välistä kuulla haukkuja siitä kuinka mies haluaisi huomattavasti enemmän ja useammin. Varsinkin öisin usein mies yrittää pilata yöuneni heittämällä jotakin ilkeää juuri kun käymme maate. Hän tietää että en pidä seksistä nukkumaan mennessä, koska minun on vaikea saada unta sen jälkeen. (Piristyn.) Ja se pitää kostaa, tavan takaa.
Onhan se tietysti vähän niinkin että ajoittain en pidä siitä missään vaiheessa, en aamulla (kuitenkin nuorempana tykkäsin yhdessäkin suhteessa kovastikin aamuakteista), en keskellä päivää (pitää riisua ja pestä jne., rasittavaa)... Yleensä näihin haluttomuuksiini saattaa olla syynä masennuskausi, joka joskus pukkaa päälle.
Asuimme kerran vuoden yhdessä, ja sinä aikana tunsin olevani kaikkein haluttomin koko suhteen varrella. Asunto oli miehen... Tuntui että kaikki oli hänen päätäntävaltansa alla, olisiko minun kehonikin käytön pitänyt olla?
Tämä sama pelko siitä että minua vain käytetään ja että en saa itse päättää kehostani lieneekin yksi paha puoli tässä ongelmassa että en edes haluaisi millään haluta aina silloin kun mies alkaa syyllistää ja jäkättää asiasta. Minusta tuntuu kuin hänen pitäisi väen vängällä tehdä seksistä mahdollisimman TYLSÄÄ vaatimalla määrää laadun sijasta. Minusta ei millään saa seksinvastaista, saati frigidiä, sillä kun saan itse vapaasti päättää aktin ajankohdan, nautin kovasti. Muuten en. Välillä koen jotenkin vastenmielisenä ne tavat joilla mies pyrkii seksiin, esim. kun sanoo "grrr" matkien Homer Simpsonia, minusta tuntuu että mahdolliset haluni katoavat sillä siunaaman hetkellä. Enhän minä halua lihavaa, keltaista kaljua äijää, mikä siitä imitaatiosta tulee mieleen! En myöskään halua kättä suoraan housuihini.
Älkää sanoko että puhu miehelle, sillä olen kyllä sanonut useammankin kerran, mutta ei vaan mene perille. Ja jos kysytään miten sitten haluaisin aloitteen tehtäväksi, en välttämättä osaa itse vastata!
Pitääkö passittaa mies ihan oikeasti vieraisiin, sillä olen kurkkuani myöten täynnä sitä että minun pitää tuntea itseni kusipääksi siitä hyvästä että en kykene nauttimaan joka ikinen päivä aina käskystä???
Vastaukset 5
Vanhimmat
onhan toi tosi vaikee tilanne.. mutta mun mielestä sun pitää sanoo miehelles että missä kaappi seisoo.. joo uskon että olet puhunut hänen kanssaan, mutta eihän se voi sua mihinkään pakottaa tai käskeä, kyllä siinä vaiheessa monilla muillakin menee halut.. mutta entäs jos kävisit puhumassa jollekin ammattilaiselle, jos selviäis että sulla on menossa jonkun näkönen masennuskausi tai jotain vastaavaa...
ei sun kannata ainakaan miestäs vieraisiin laittaa,miten sitten pystyt elämään hänen kanssaan?? ja luulen että hän alkais puhumaan kuinka upeita ne naiset on ku ei tartte heitä käskeä mihinkään yms yms.. haluatko tälläistä kuunnella????
ei aina kaikkia kiinnosta seksi.. riittääkö sulle pelkkä hellyys ja huolenpito??? vai saatko edes sitäkään ku et anna..
sano miehelles kova sana... onnea
Olen todella masentunut tällä hetkellä, ja siksi juuri en jaksaisikaan kuulla yöllä jäkätystä siitä millaisessa puutteessa mies on.
Tunnen muutenkin itseni syylliseksi about koko maailman pahaan oloon, täysin paskaksi kokonaan... Ja sitten rakaskin käy kimppuun.
Kyllä mieheni ajoittain ymmärtää fiiliksiäni, ja että ei kukko käskien laula, mutta kun se levy jää välillä hänellä päälle sitten kuitenkin. TÄLLÄ hetkellä en sitä jaksaisi.
(Käyn juuri nyt ammattilaisella, mutta on vähän vaikea aina alkaa näistä asioista paasata.)
No mitä ihmettä hänen pitäisi ajatella, jos sinä sanot nauttivasi seksistä hänen kanssaan, ja silti kieltäydyt sillä perusteella, ettei huvita, tai "väsyttää"..miten hän VOI uskoa, että seksi maistuu sinulle, mikäli et halua sitä? Totta helvetissä tuollainen käytös loukkaa miestä, ja aiheuttaa pahaa verta.
Ja toisekseen, sinä teet juuri, niin kuin hän: sinä haluat päätäntävallan hänen ruumiiseensa. Ehkä sinullekin tekee hyvää, jos hän kieltäytyy jatkuvasti seksistä, kun sinä haluat?
Tilannehan on siitä huvittava, että mies haluaa AINA - tai ainakin väittää haluavansa. En siis pysty haluamaan häntä niin etteikö hän haluaisi. Ts. jos minä haluan, on hänkin halukas (ei vaatimuksestani).
Kykenen kyllä luopumaan seksistä, jos mies ei halua, mutta tällainen tilanne tulee kai peräti kerran vuodessa...
En oikein ymmärrä miksi se että nauttii seksistä tarkoittaisi automaattisesti sitä että siitä on pakko nauttia jatkuvasti. En nauti jatkuvasti. Kun meillä on ollut mahtava sessio, koen itseni täysin tyydytetyksi, mutta seuraavana päivänä saattaa alkaa marina että hän haluaa sitä nytkin. Koen mahdottomaksi vaatimuksesta täyttää jotakin mikä minulla ei enää vaadi täyttämistä.
Jos TODELLA nauttii kerran, pari viikossa, miksi sitä pitäisi todistella joka päivä? Jolloin takuulla en enää nauti, koska kyseessä on pakkopulla.
Te olette vain erilaisia tuossa suhteessa. Ei kyse mistään oikeassa/väärässä-jutusta. Se mikä sinusta tekee seksin 'tylsäksi' saattaa olla toiselle juuri se mistä hän eniten nauttii.
Oma pitkäaikainen parisuhteeni kariutui osaksi juuri seksuaaliongelmiin. Pienestä asiasta kasvoi lopulta niin suuri 'mörkö' suhteeseen että se rasitti jo jokapäiväistä elämää.
Omassa suhteessa ristiriita oli juuri tuossa: kummankin oli todella vaikea tajuta toisen nautintoa kun se oma tunne oli niin erilainen. Riitaa syntyi siitä kun kumpikin piti sitä omaa nautintoa sinä 'oikeampana' käsityksenä.