Olen naimisissa ja suhteemme näyttää ulospäin onnelliselta. Ongelmana on että mies ei ole koskaan iltaisin kotona, vaan aamuyöhön asti ystäviensä luona.
Monesti olen yrittänyt hänen kanssaan asiasta keskustella, vaan minun pitäisi kuulemma antaa hänelle hänen vapautensa.
Onko täällä muita jotka joutuvat aina menemään nukkumaan yksin ja viettämään illat yksin. Miten olette toimineet tilanteessa?
Monesti olen yrittänyt hänen kanssaan asiasta keskustella, vaan minun pitäisi kuulemma antaa hänelle hänen vapautensa.
Onko täällä muita jotka joutuvat aina menemään nukkumaan yksin ja viettämään illat yksin. Miten olette toimineet tilanteessa?
Vastaukset 5
Vanhimmat
asiat siihen malliin. Yksin sitä oli vain mentävä nukkumaan, mutta eihän uni tahtonut tulla. Lopuksi mies linnottautui huoneeseensa niin, että istuttiin saman seinän eri puolella ja katsottiin kumpikin omaa telkkaria.
Erohan siitä lopuksi tuli. Liian kauan vaan katsoin ja uskoin, että voisi paremmaksi muuttua. Jos on mennyt jo teittyyn pisteeseen niin ei paremmaksi muutu, huononee vain. Kannattaa ajoissa koota tavaransa ja lähteä tai lähettää kumppani.
Nyt on jotenkin rehellistä mennä yksin nukkumaan. Nukuttaakin paremmin.
Eikö olisi parempi erota?
Mies saa pitää oman vapautensa.
Etsi itsellesi harrastus ja oma elämä!
ja anna miehelle hänen kaipaamansa vapaus. Laillinen ero on selvää ja rehellistä peliä.
Hän ei ilmeisestikään ole lainkaan ymmärtänyt mitä avioliitto tarkoittaa. Ehkä hän oppii sen kymmenen vuoden kuluttua, ehkä ei koskaan. Sinun on turha jäädä sitä odottamaan.
Jos mies ei suostu keskustelemaan asiasta, niin valinnanvaraa ei paljon jää. Oletko ottanut selvää, keitä nuo ystävät ovat? Tunnetko heidät?
Liitossanne on jotain pahasti vinksallaan. En tarkoita sitä, että sinussa olisi syytä. Syy voi olla mikä tahansa. Mies ei ole ilmeisen kypsä parisuhteeseen, vaan elää jengivaihettaan. Tuo vaihe saattaa joillekin miehille jäädä päälle loppuelämäksi. Jokin osa heistä jää kasvamatta.
Kovin vähän kerroit taustoista... sen perusteella, ei paljon muuta pysty sanomaan.
Kerrot hänelle (ystävälliseen ja asialliseen sävyyn) mitä ajattelet, mihin olet pettynyt ja mitä odotit avioliitolta. Kerro myös jos ero on käynyt ajatuksissasi. Pyydä häntä miettimään asioita ja kertomaan ne sinulle rehellisesti kunhan on saanut miettiä. Monesti he välttelevät aihetta ja toivovat sinun vain huomaavan ongelmat ja tekevän jotain asialle (ero), jotta pääsisivät itse helpommalla ja saisivat sitten itkeä jälkikäteen jätetyn kohtaloaan.
Sitten alat elämään omaa elämää, tapaat ystäviä, harrastat, teet hyvää ruokaa, kutsut ehkä ystäviä kylään jne. Sinullakin on elämä!
Mies tuskin kuitenkaan tulee keskustelemaan, mutta parin viikon päästä kyselet, onko hän mahdollisesti ehtinyt miettiä ja olisiko hänellä joku vastaus kysymyksiisi. Jos saat edelleen epämääräistä mutinaa tai vastustelua ettet anna hänelle vapautta, kysy paljonko hän sitä vapautta tahtoo, ihanko kokonaan, eli haluaako eron? Tiedän että on pelottavaa kysyä, sillä vastaus voi olla, että tahtoo, mutta sehän se on joka tapauksessa jos näin on. Voit myös kysyä syitä miksi näin on, sillä sinulla on avioliiton toisena osapuolena oikeus tietää mitkä ovat syyt jotka johtavat tällaiseen käytökseen.