Omasta aloitteestani puolisoni on muuttanut toisaalle, miettimään avioliittoamme. Syy tähän oli 3. pöyrä, joka kuulemma on ystävyyttä. Puolisoni ei ole ollut seksisuhteessa ystäväänsä vaan heillä on henkinen yhteys, jollaista kanssani hänellä ei ole ollut. Kertokaa ensi mitä se on, miten se ilmenee, puolisoni ei kykene.
Puolisoni tulisi takaisin kotiin, ehdolla että hyväksyn ystävyyssuhteen! En hyväksy, koska olen äärettömän mustasukkainen enkä moista pysty hyväksymään. Anteeksi olen antanut, unohda en. Haluan koko mustasukkaisuusominaisuuden pois itsestäni, mutta se ei ainakaan onnistu jos tiedän että puolisoni tapaa edes silloin tällöin henkistä ystäväänsä vaikkakin vain kahvittelun merkeissä. Halauan asiallisia näkökantoja ja kokemuksia miten voisi menetellä?
Puolisoni tulisi takaisin kotiin, ehdolla että hyväksyn ystävyyssuhteen! En hyväksy, koska olen äärettömän mustasukkainen enkä moista pysty hyväksymään. Anteeksi olen antanut, unohda en. Haluan koko mustasukkaisuusominaisuuden pois itsestäni, mutta se ei ainakaan onnistu jos tiedän että puolisoni tapaa edes silloin tällöin henkistä ystäväänsä vaikkakin vain kahvittelun merkeissä. Halauan asiallisia näkökantoja ja kokemuksia miten voisi menetellä?
Vastaukset 64
Vanhimmat
Toisiaan.Juttelua ajatusten jakamista henkistä yhteyttä.Jotkut ihmiset tulevat vain juttuun toistensa kanssa jotkut ei.
Eli hyvää ystävyyttä parhaimillaan. Toki se voi johtaa myös suhteeseen jos sille on mahdollisuus. Mutta ei aina.
Eli olet niin mustasukkainen,ettei puolisollasi saa olla ystäviä tai muuta elämää ?? Sinun kannattaisi todella hakea apua jo itsesi takia.
Ja ihmettelen jos puolisosi on valmis palaamaan moiseen helvettiin sillä sitä se ainainen toisen epäily ja kyttääminen on.
Eli hommaa apua itsellesi.
sinulla että tällä kolmannella on henkinen yhteys puolisosi kanssa,
niin todennäköisesti myös sinä ja tämä kolmas voisitte ystävystyä.
Näin puolisosi ei tarvisisi "nurkan taakana" ystävyyttä vaalia.
Ystäviä ei kenelläkään varmasti ole liian kanssa.
Jos vaimolla ei ole edes yhteyttä mieheensä... henkistä yhteyttä, nin luuletko ,että mies toisi sen ystävänsä heidän kotiinsa ??
Vaimop vain haluaa roikkua miehessä jonka pelkää menettävänsä, jossain vaiheessa. ja miksi he asuvat jo erillään jos kaikki ois hyvin.
minullakin on henkinen miesystävä. Henkisyys on niin vahva, että jäin muutama vuosi sitten miettimään millainen henkinen yhteys minulla on mieheeni. Vastaus: ei minkäänlainen. Rasite koko äijä.
Ystäviähän saa ja pitää olla, mielellään myös molempaa sukupuolta. Vastakkaisen sukupuolen tällainen "henkinen ystävä" on usein läheinen ihminen, josta välittää ja kenties on kiintynytkin MUTTA ilman tuota fyysistä kontaktia. Tämä on mielestäni ihan ok, JOS/KUN ystävyys on sitä laatua ja julkista, että periaatteessa puolisosi voisi tuoda ystävänsä teille kanssasi samaan kahvipöytään istumaan. Ellei, sitten suhteessa on jo jotain enemmänkin, jotain mitä pitää omalta puolisolta salata ja sitten liikutaankin jo kielletyssä maastossa.. Ystävyyssuhteeseen liittyykin enemmän tunteita, kuin ollaan valmiita puolisolle, saati sitten edes itselleen valmiita myöntämään.
Lisäksi nämä salaiset ystävyyssuhteet helposti "karkaavat käsistä" eli ennemmin tai myöhemmin johtavat myös fyysiseen kanssakäymiseen. Tiedän ihan omasta kokemuksesta.. Been there, done that :/
Hyväksyisitkö puolisollesi vastaavan henkisen ystävyyssuhteen hänen oman sukupuolensa edustajan kanssa? Jos hyväksyisit, miksi et voi hyväksyä sitä vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa - jos puolisosi sanoo, ettei suhde ole ihastusta, rakkautta tai seksiä eli niitä asioita ja tunteita, joita aviopuolisoina olette todennäköisesti varanneet toisillenne? Jos taas et hyväksyisi puolisollesi tällaista ystävyyttä hänen oman sukupuolensa edustajan kanssakaan, niin miksi et? Miksi puolisollasi ei saisi olla noin hyvää ystävää?
Henkinen yhteys on jotain, mitä on tosi vaikea pukea sanoiksi, joten minä en edes yritä. Mutta rikkaita ovat sellaiset, joilla tällainen yhteys toiseen ihmiseen on. Muistathan, että toista ihmistä ei voi omistaa eikä hänen elämäänsä saa rajoittaa. Jos voit luottaa siihen, että lintusi tulee takaisin luoksesi, voit avata sen häkin oven. Mutta jos et voi luottaa siihen, joudut pitämään häkin lukittuna, ja miettimään ikuisesti, pysyykö se luonasi vain siksi, että sen on pakko.
Puolisollani on ystävyyssuhteita/kaverisuhteita molemmista sukupuolista. Myös kaukainen ex-seurustelukumppani kuuluu niihin, eikä se ole lainkaan ongelma. Mutta tämä uusi, suhde joka alkoi salassa, sitä peiteltiin, käytiin treffeillä. Puolisoni muutti kauemmas kotoa, ei lasten lähelle, (jota alunperin toivoin), jotta saa rauhassa totetuttaa ystävyyttään. Eli takana on ymmärtäkseni suunnitelmallista uuden seuran hakuisuustta. Tämä uusi ystävä on omalta osaltaan suhteessa, jota toinen puolisko ei tiedä. Seksuaalinen kanssakäyminen on ollut ystävän ja puolisoni kanssa lähellä, tunnen ja näen kasvoista, liikkeistä ja eleistä puolisoni ja tiedän että hän puhuu totta.
Näihin asioihin viitaten olen edelleen epilevällä kannalla. Meille hän ei ystäväänsä tuo. Ilmeisesti jotain salamyhkäistä on tekeillä? Mitä ihmettä teen, tämä on jatkunut jo nelisen kuukautta, en kohta jaksa. Rakastan puolisoani, hän haluaa palata kotiin, mutta tilanne on aivan patissa!! Auttakaa ja avatkaa mulle maailmaa! Tiedän että toista ei voi hallita tai omistaa, mutta jokin oikeus minullakin on oman onnellisuuden saavuttamiseksi. Olen onnellinen että tiedän puolisonikin olevan, mutta jotain tässä nyt mättää, mikä??
No valitettavasti, nyt kun kerrot asian noin, niin se ei kuulostakaan enää yhtä paljon henkiseltä ystävyydeltä vaan alkaa muistuttaa ihastumista. Voi olla, että puolisosi on alunperin kiinnostunut tästä ihmisestä hänen henkisten ominaisuuksiensa vuoksi ja voi olla, että ne viehättävät puolisoasi edelleen, mutta kuten joku kokenut totesi, riski asian lipsumiseen muuhun kuin ystävyyteen näyttää olevan olemassa. Itselläni on ollut hyviä ystäviä myös vastakkaisessa sukupuolessa (ehkä ei aivan henkistä yhteyttä sillä tavalla kuitenkaan kuin aloitusviestistäsi ymmärsin), mutta niissä ei ole ollut mitään, mitä puolisoni ei voisi saada tietää, jos haluaisi.
Minusta rehellisyys ja avoimuus on paras toimintatapa. Sinun vain täytyy toivoa, että se on molemminpuolista. Itse tiedät, mitkä ovat teillä parhaat toimintatavat, mutta minä nostaisin tuollaisesta kissan pöydälle. Tietysti silloin pitää olla valmis siihen, että vastaukset eivät miellytä. Kysyisin juuri ne kysymykset, jotka täällä olet esittänyt eli miksi ystävää ei tuoda teille, miksi puoliso muutti kauemmas lapsista "ystävyyden toteuttamisen" nimissä jne.. Ja kysyisin senkin, miksi puolisolla on niitä merkkejä käytöksessään, joista sanot tietäväsi, että myös seksi on ollut lähellä, jos puoliso väittää muuta. Sinulla on oikeus olla onnellinen ihan kuten sanot, ja olet oikeutettu tietämään, missä mennään. Toivottavasti löydät oikeat tavat lähestyä puolisoasi.
on ihastunut. Ystävyyttä ei tarvitse salailla, mutta kun siinä on mukana muutakin niin on pakko salailla. Itse en uskoisi pelkkään ystävyyteen, kokemukseen vedoten. Tuntuu kyyniseltä, mutta todennäköisempää on, että seksi on mukana. "Kaverista, ystävästä ja keskusteluavusta", oli selitykset meillä. Tämän keittiöpsykologin neuvot vei panoihin, että sellasta ystävyyttä. Voi olla että kiellät itseäsi uskomasta totuutta. Toivon, että näin ei ole. Voimia sinulle!
Samaa mieltä kuin edelliset, hieman palaneen käryä tuossa nyt haiskahtaa.. Miksi ystävän takia pitää muuttaa pois kotoa? Miksi "ystävän" kumppanikaan ei tiedä tästä ystävyydestä? Salailu ei k-o-s-k-a-a-n ole hyvä merkki..
Kenties suhde on tässä vaiheessa helppo naamioida ystävyydeksi jos/kun fyysistä rajaa ei ole vielä ylitetty.. Oletko kuitenkin valmis hänen kanssaan elämään päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen epäluulossa ja miettien, koska tuo raja on ylitetty ja onko se ylitetty? Kuulostaa vähän rankalta ja epäoikeudenmukaiselta..
mättää se, että puolisosi ei ole sellainen kuin tarvitset, siksi epäilet. Toista on paha mennä muuttamaan. Jos muuttaa itseään, saattaa se vaikuttaa puolisoonkin myönteisesti - toisinaan taas kielteisesti.
Ole rohkea ja tee kuten haluat: älä ota puolisoa enää nurkkiisi pyörimään. Niin on parempi teille molemmille pitkällä tä'htäimellä. Epäluuloisuusdessa on vaikea elää.
tuon puolisosi ystävän saappaisiin:
Mieleeni tulisi kyllä, millainen ystävä oikein olen, jos ystävänä pitämäni mies muuttaa ystävyytemme tähden mm kauas lapsistaan, kuten mainitset.
Vaikeuksiahan minä ystäväni elämään hengenheimolaisuuden nimissä kasaan, mitä taas kukaan aito ystävä ei toiselle halua.
Voisiko tämä ystävä olla teidän molempien ystävä?
>Älä usko kaikkea mitä termejä hän heittelee..Suomeksi henkinen yhteys on,että kemiat pelaa
jolloin voi nauttia sexuaalisesti.. Onhan sinullakin ollut henkinen yhteys ,kun rakastuit häneen..
Ymmärrätte toistenne halut ja rakastatte toisianne..Neuvoisin sinua ,ellei tule ja lopeta sitä
yhteyttä vieraaseen mieheen ,sano välit poikki..Et kai sinä aika mies usko ,etteikö siellä harrasteta
muutakin ,kuin henkistä yhteyttä....Mieti asiaa monelta kantilta,äläkä usko minun juttuja täysin..
Huhhhuh. Olet aivan kamala ihminen! Minulla on sekä mies että naispuolisia ystäviä ja omalla sukupuolellani tai seksuaalisella suuntaumuksellani ei näissä ystävyyssuhteissa ole mitään väliä'. Päästä puolisosi menemään. Löytää varmasti jonkun terveen ihmisen rinnalleen, ystäviensä lisäksi.
Ei teillä ole vaihtoehtoja. Jos et voi hyväksyä sitä, että puolisollasi on vastakkaista sukupuolta oleva erittäin hyvä ystävä, niin sinun ei kannata olla vakituisessa parisuhteessa. Kukaan ei voi toista ihmistä omistaa. Jos miehesi on normaali aiukuinen mies, hän kokee omistushalusi vankilana ja ennemmin tai myöhemmin lähtee pois.
Kysyisin sinyulta itseltäsi: miksi sinun pitäisi antaa jotain anteeksi? Mitä miehesi on tehnyt? Ei kai nyt pelkässä hyvässä ystävyydessä ole mitään anteeksi pyydeltävää.
Joo en olisi itsekään uskonut, että toinen voi satuttaa ystävyyssuhteellaan vastakkaiseen sukupuolen, mut nyt uskon, koska tiedän miltä tuntuu. Tosi loukkaavaa, vaikka mitä toinen selittäis. Ollaan koko ajan tekstari, puhelu, s-postiyhteydessä ja käydään kahvilla keskenään. Ensin salataan ja sitten kerrotaan ja ihmetellään miksi tiivis päivittäinen yhteydenpito häiritsee toista. Jos itsellä ois vastaavanlainen ystäväsuhde ni varmaan häiritsisi toistakin osapuolta. Ero on nyt vireillä, kun en kestänyt vaan kilahdin muutaman kerran. Yhdessä asutaan vielä ja sovussa, kun o kuulema vaan ystävä..asiasta ei edes puhuta, mut ero harkinta on. Mä katon tilannetta mut luulen et haluan lopulta itse jättää tään pitkän pitkän liiton. Mietin ja tunnustulen itseäni, mitä lopulta haluan. Totuus on et mun täytyy itse päättää haluunko jatkaa, ja hieman alkaa tuntua etten halua. Sori vaan jos luet asianosainen tätä, sama kai se mistä vastauksen löydät, jätän sut varmaan tekstarilla joku päivä. Heh, heh.
ei ole oikeastaan enää mitään mietittävää: jos kumppanin yhteydenpito ýstäväänsä (mies tai naispuolinen), sukulaiseensa tai vaikkpa harrastus häiritsee yli kaiken, niin ero on ainoa vaihtoehto.
Mun mielipiteeni on se, ja sanon tämän kokemuksesta, että pistä äkkiä piste sille niiden "ystävyydelle". Sun perheesi ja tämän uuden ystävän perhe voi olla vakavassa vaarassa. Omaansa saa puolustaa leijonan lailla, jos teet sen rakkaudesta etkä sitomisen halusta, kuten ymmärsin lukeneeni. Unohda nuo "sä olet kontrollifriikki ja anna sillä olla ystäviä äläkä estä" -jutut siksi aikaa kunnes TEIDÄN suhde on kunnossa ja sitten voitte keskustella, millainen tuo ystävyys oli ja millaisia ystävyyksiä toisillenne (tietysti) sallitte. Annoin joskus tällaisen ihmeellisen "henkisen ystävyyden" pilata ystävyyteni puolisoni kanssa ja johtaa eroon eikä siinä ollut kyllä mitään hienoa eikä hyvää, vaikka ensin siltä vaikuttikin. En usko hetkeäkään, että heidän suhteensa jää platoniselle tasolle, jos annat sille tilaisuuden muuttua muuksi. Tää nyt oli mun mielipide tästä.
Jos suhde toimii henkisellä puolella hyvin eli voi keskustella kaikesta toisen kanssa..niin matka fyysiseen ei ole kaukana....he ovat molemmat ihastuneita toisiinsa ja ymmärrän sinua, että se loukkaa. Mulle tapahtui niin, että tapasin miehen joka oli naimisissa ja meillä synkkasi kaikki niin hyvin...puhumme kaikesta ja lopulta emme pystyneet pitämään näppejämme toisistamme erossa..koska keskustelu meni aikojen saatossa niin intiimiksi...taivaallinen mies..hän on naimisissa edelleen, mutta veto on kova kummallakin...se siitä henkisyydestä...mitä ihminen tunteilleen voi...
niin tai näin, itse annoin puolisolleni lähtöpassit ja heti ensiepäilyni jälkeen. Aluksi kuulemma olikin vain ystävyyttä, sitten ihastusta ja nyt kun aikaa on kulunut taas ystävyyttä?? Kuten sanottu seksi ei ole kuulunut asiaan! Uskokaa tai älkää.
Seuraava ja uusi pointti:meillä on paljon yhteistä ja omaa kauan ennen avioliittoa hankittua omaisuutta, ei tasapuolisesti. Ehdotin että tehdään nyt avioehto ja tässä tilanteessa puolisoni olisi se voittaja osapuoli!! Hän suostuu avioehtoon jolla rajataan ennen avioliittoa ollut omaisuus pois mahdollisen eron tullessa? Mitäs tämä sitten tarkoittaa. Jos ero tulee hän häviää avioehdon myötä.
niinpä nimimerkki sydän itkee! Tiedän että he ovat yrittäneet yhdyntää, mutta puolisoni ei ole sihen kyennyt, jokin on sanonut että ei. Mutta mikä estää koittamasta uudelleen. Ja puolisoni on tunnustanut että on ollut häneen ihastuneena. Nyt hän ehdottaa että voisi nähdä häntä joskus ja käydä kahvilla. Puolisoani ei haittaa että ystävä joutuu tämän tekemään salassa?? En ihan taas ymmärrä.
On kyllä yhtä sotkua, puoliso voitta jos tehdään avioehto ja sitten kuitenkin häviääkin..?
Eli omaisuushan se siellä taustalla on kuitenkin omistushalun lisäksi.
Kiinnostaa tietää oletko itsekin naimisissa vai vapaa.
perheellinen ja naimisisssä 10v
ei jatkunu avioliitto.Miehellä meni elämä ihan sekaisin,kun sai henkisen ystävän työpaikaltaan.Niin jäi perhe ja avioliitto.Valmis olis ollu kyllä harkitsemaan,mutta itse en.Se meni vaan niin että nainen oli käsittänyt sen "vain" ystävyydeksi,joka tosiaan hänenkin puolisoltaan salattiin.Oli meilejä,tekstareita,puheluita yms keskusteluja.Se koskee kaikesta eniten että eksässäni paljastui ihan erilainen puoli,mitä itse en ole koskaan nähnyt.Hän ei ole edes yrttänyt minun kanssani ystävystyä.Oikeesti se sattuu niin paljon.Olisin minäkin halunnut huomiota,keskusteluja ja meilejä yms.Mutta hän ei osannut lähestyä minua.Kaikki varmasti sai alkunsa jo parisen vuotta sitten kun eksäni fb:n sivuille itsensä klikkasi.Siellä kaikki on niin helppoa.löysi naisen jonka kanssa kommunikointi oli/on helppoa.Me ei taas löydetty toisiamme sillä saralla koskaan.Siitä oli liittymisestä tasan 2v kun erottiin.Eksäni eiymmärrä sitä,etten pysty hänen ystävänsä olemaan.Hän haluaisi olla lasten kautta tekemisissä,mutta itse en jaksa,muuta kuin sen mitä on pakko.Olen ihan loppu henkisesti.Kyse on siitä,että eksääni rakastan,mutta hän ei halua palata,enkä minä halua sitten olla se ystävä,en enään.Tosi sekava kirjoitus,anteeksi siitä.Mutta mulla oli ihan kamala päivä eilen.Sulle annan sen neuvon,että puolisosi ON tehtävä valinta joko sinä kokonaan,eikä muita tai sit lopettaa sinun kiusaamisesi ja jatkaa elämäänsä.
Itse kestin viisi vuotta tällaista ystävyyttä. Mieheni kyllä kertoi minun olevan kaikkien muiden naisten yläpuolella ja pyysi saada leikkiä näiden naisten kanssa. Henkisestä tottakai (!!) oli kyse. Tiesin että oli seksiäkin, sekin olisi mennyt, koska tilapäisesti voi tehdä aika isojakin mokia, pääasia että menevät ohi ja sevittelyjen jälkeen olisi jatkettu yhteistä kulkemista. Mutta sitä päivää ei tullut, mies halusi elää loppuelämänsä juuri sitä elämää. Sitten etsin oman asunnon ja erottiin. Olen edelleen sitä mieltä että kuuluimme toisillemme, ja perheenkin takia olisi ollut hyvä jos olisimme saaneet pitää oman porukan kasassa, mutta molemmat elävät tahollaan toista suhdetta, hyvin näinkin menee. Hyväksyn että se rupeama vain tuli tiensä päähän. Jos todella rakastat, ei ole muuta keinoa kuin kestää miehen kotkotukset, silloin saat kuitenkin olla itse rakastamasi ihmisen kanssa. Jos alat menettää malttiasi, niin miehesi menee vain kauemmaksi ja viimein on pakko erota, suhde menee ihan mahdottomaksi. Kun itse rupesin vaatimaan selvitystä, juuri näin kävi. Mutta en olisi kestänyt olla, olen iloinen että rohkenin lähteä, vaikka ilmeisesti aina tulen joltakin osin exääni rakastamaan. Kestän kuitenkin sen paremmin kuin nöyryytyksen avioliitossani. Siinä vain murenin ja laihduin päivä päivältä. Nyt sentään joudun hieman laskemaan kaloreita! (loppukevennys)
tosiaan tätä on kestänyt vasta 4 kk joka on vain murunen meidän suhteesta ja avioliitosta. Puolisolleni elämässä ovat tärkeintä lapset, sen sai tänään sanottua. Heitin perään, haluatko olla koko ajan lastesi kanssa ja vaimosis kanssa ja haluatko että vaimosi on onnellisen kanssasi.Haluan tietenkin oli vastaus. Mutta silti haluaa tämän ystävyydenkin!! Mä en käsitä. Toisaalta ajattelen että antaa ajan kulua, antaa puolison miettiä ja kokeilla henkisen ystävyytensä kestämistä ja huom tämä ystävä on 20 v nuorempi puolisoani.. tämäkin vielä. Minä olen nyt kuulemma taipumaton?!
Puolisoni sanoi juuri tänään että älä hermostuta minua, saat kohta tosiaankin tehdä ratkaisusi. En ole antanut ratkaisupäivämääriä mutta sanonut että teen omia johtopäätöksiäni tässä asiassa. On niin sekavaa että ei pysy itsekään mukana. Aiemmin kerroin avioehdosta ja olihan se sekavaa,puolisoni on halukas tekemään avioehdon vaikkakin tulee siinä häviämään. Hyvää perjantai-illan jatkoa lukijoille ja tukijoille.
Ja voin sanoo, ettei siitä mitään tule...se tuollainen "henkinen" ystävä syö suhdetta liian paljon..
Miehelläni kanssa tällainen ystävä töissä ja sen kanssa sitten saunailtaa ja muuta...hulluksi meinasin tulla, kun rakastin miestäni ja mietin öisin liian paljon kaikkea..
Minun kanssani ei mies enään asioitaan jakanut, eikä minua huomioinu enää ollenkaan...seksi muuttui huonoksi, ei enää huomioinut minua siinäkään asiassa..netissä porisivat illat ja eukko soitteli viikonloppuisinkin, muka työjuttuja...naimisissa oleva ihminen hänkin..
Kun yritin asiasta protestoida, sain vain haukut niskaani, että olen mustasukkainen hullu ja mielenvikainen!!
Nyt on rakkaus pikkuhiljaa mieheeni loppunut ja nukumme eri huoneissa..en välitä enää, missä yönsä kuppaa.
Asuntoa olen etsimässä ja muutenkin, nyt jo valoisammalla mielelläkin suunnittelemassa elämääni uusiksi.
Meillä rakkaus loppui aikaa myöten tämän "henkisen" huoran takia..en jaksanut sellaista peliä.Vuosikausia kestin.
Kuulostaapa tutulta...mut katson vielä omaa tilannettani. Mut katson sitä uusin silmin...toi henkinen huora kuulostaa hyvältä. Kiitti sulle kokemuksen äänellä kerrotusta tarinasta, pistää miettimään entisestään, vaikka olen jo miettinytkin paljon ja itteäni en likoon laita turhasta. Ihme vaan et miehet ei jaksa tajuta, mitä saavat aikaiseksi. Mut mä pidän itteni ja tarkkailen tilannetta vielä.
Pakko vielä jatkaa et naimisissa tämäkin henkinen huora ja niin ystävää yrittää olla, mut paska paistaa läpi, sen verran ihmistuntemusta. Että jotkut kehtaa leikkiä toisten tunteilla viimeiseen tippaan asti...ja sit muka pahoillaan. jou man.
Että kyllä se "henkinen" yhteys kuuluu saavuttaa sen oman rakkaan kanssa!
Siksihän se rakasteleminen ja toisen hyvänä pitäminen tuntuukin niin hyvältä, kun on sitä henkistä yhteyttä pelissä!
Ystävät on ystäviä...ja niitä pitää ollakkin kaikilla, tiettyyn rajaan asti!
Henkinen "yhteys" kuuluu hyvään avioliittoon ja jos haluaa liitossaan onnistua, sitä voi opetella uudestaan oman kumppanin kanssa, jos on sen kadottanut arjen tuoksinassa.
Tuon toisen "henkisen huoran" kanssa juttu ajautuu ennenpitkää suhteeseen ja seksiin.
Ainoa ulkopuolinen, hyväksyttävä henkinen yhteys löytyy kirkosta! Sitä voi hakea uskonnosta niin halutessaan.
Onkos niitä muunkinlaisia kuin "henkisiä" ystäviä..? Kyllä kaikki omat ystäväni sukupuoleen katsomatta ovat nimenomaan henkisen tason ystäviä, eivät fyysisen... Tietämyksessäni on sitten valtava aukko, koska en ole kuullut "fyysisestä ystävyydestä", puhumattakaan, että olisin sitä kokenut! Mieheni kanssa olen hyvä kaveri, mutten ystävyydeksi sitä puolta voi sanoa... Itselläni on ystäviä, joiden kanssa jaamme paljon enemmän ajatuksia kuin mitä mieheni kanssa teen, mutta silti en koe sitä parisuhdetta vaarantavana asiana - en päästä ystäviä menemään parisuhteen edelle.
Olet ikävässä tilanteessa ja on ymmärrettävää, että kun et tarkalleen tiedä, mikä on homman nimi, se sinua mättää. Olet ottanut ison riskin jo siinä, että olet halunnut puolisosi pois saman katon alta miettimään asioita - monesti nämä "koe-erot" (sillä siitähän tuossa käytännössä on kyse) menevät siihen, ettei se toinen enää halua tulla takaisin, etenkin jos puoliso on omistuksen haluinen ja mustasukkainen. Miehesi on kuitenkin pyrkinyt myös sukupuoliseen kanssakäymiseen ystävänsä kanssa, joten reilunpaa olisi lopettaa "henkinen ystävyys"-höpinät ja myöntää, että kyseessä on "enemmän kuin ystävä". Kun asiassa ei kerran hänen puheidensa mukaan ole mitään "laitonta", miksei sitä sitten voi tehdä julkisesti niin, että tämän ystävänkin siippa on siitä tietoinen?
Miehelläni on paljon kavereita, "oikeita" ystäviä kolme - yksi heistä nainen. En tunne häntä, tiedän vain ulkonäöltä. Soittelevat ja lähettelevät s-postia toisilleen, joskus käyvät kahvilla - no, tai niin minulle sanotaan. Yhteydenpito on säännöllistä, ei aivan päivittäistä ehkä. Jossain vaiheessa häiritsikin, mutta ei tällä hetkellä. Toinen hyvä ystävänsä on saman ikäinen mies, sinkkusellainen. Koko ajan kärttämässä miestäni milloin mihinkin, kalaan, baariin, mökille... Ja mieshän on heti menossa, jollen heitä kapuloita rattaisiin. Tämän koen itseasiassa häiritsevämmäksi kuin naisystävän, joka ymmärtää sen, ettei aina sovi soittaa tai tehdä asiaa. Silti yritän sietää tilanteen ja olla näyttämättä hapanta naamaa miehen ystävälle, koska tiedän hänen kuitenkin olevan suht tärkeä ihminen mieheni elämässä.
Aivan selvästi sinä et kuitenkaan tunnu olevan kuin sukanpesijä tuossa suhteessa!
Eipä taida paljon vällyjenkään välissä enään tapahtua..
Olet se päivästäänselvyys..muiden kanssa pidetään hauskaa, sulle tuodaan pyykit. sorry vaan.. :)
jotenkin, kun sait tämän sanottua? Ilmaisin muun ohella harmistumiseni mieheni samaa sukupuolta olevasta ystävästä, en muuta. Se, mitä meillä tapahtuu vällyjen alla tai on tapahtumatta ja pesenkö pyykkejä vai en, ei kuulu tähän asiaan.
..mut aika oleellista kuitenkin..kolahti varmaan..ei ollu tarkoitus loukata..mutta tiedän, että kyllä siihen kunnon seksiin nyt vaan tarvitaan muutakin kuin pelkkä kaveruus, minkä mainitsit itse! Sorry taas.
Piti oikein lukea vielä nuo itsekirjoittamani rivit... En mielestäni kirjoittanut mitään seksistä tuossa suorassa vastauksessani enkä siitä, ettei meillä mieheni kanssa ole muuta kuin "pelkkää kaveruutta"... Kummallakin on ystäviä, joiden kanssa jutut menevät osittain syvällisemmiksi kuin oman kumppanin kanssa. Sen mieheni hyväksyy ja niin teen itsekin - ainoastaan se ajankäyttöpuoli tökkii, kun miehen erityisystävä aikaa on viemässä. Mieheni katsoo velvollisuudekseen "hyysätä" tätä uussinkku-lapsuuden ystäväänsä.
Mieheni ja minun seksielämä ei tähän aiheeseen sinänsä tosiaan kuulu, mutta korjattakoon käsitystäsi nyt sen verran, ettei se kuollutta ole, vaikka niin näytät luulevan. Välillämme on aina ollut siinä suhteessa erityinen jännite, tiedän miehenikin sen niin kokevan. Siksi en epäile, että hän reissuillansa vieraisiin sänkyihin eksyisi.
Kumman hyökkäävä on asenteesi silti..minähän vain kyseenalaistan..
Tunnuit vaan mitätöivän itse tuon "henkisen" yhteyden..puhutaan nyt kuitenkin aivan muusta kuin naisten ystävyydestä...minkä taas itse tunnut sekoittavan omiin suhteisiisi..
Minä nyt kuitenkin rinnastan henkisen yhteyden kuuluvaksi hyvään suhteeseen joka johtaa seksiin ja hyvään sellaiseen..ja voin sanoa tämän ihan itse kokeneena. :)
Itse en menisi "kavereitteni" kanssa sänkyyn...kaipaan siihen jotain paljon enemmän...ehkä sinunkin kannattaisi.. Nyt menen sen "henkisen ystäväni" kanssa harrastamaan seksiä...tuli juuri kukka "puketin" kanssa joten enempää en ehdi väitellä...moi moi!! :)
omia tulkintojasi. En ymmärrä, miksi pitäisi keskustella MINUN sänkyasioistani, koska niillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisen aiheen kanssa, vai onko..?
Mielenkiintoista tuokin, että "henkinen ystäväsi" tulee keskellä yötä sinua "tervehtimään" kukkapuketin kanssa...
voikun voisin kanssasi jutella kahdek kesken. nko mahkuja?
Huono juttu, että olet jo ajanut miehesi omaan kotiin, jossa voi kaikessa rauhassa "ystävystyä lisää" tuon naisen kanssa.
Pyydä avioehto nyt, kun miehesi on siihen suostuvainen. Sen jälkeen kannattaa laittaa ero vireille. Samantien.
Sitten näet, miten miehesi reagoi. Jääkö hyvillä mielin yksin asumaan, vai yrittääkö saada sinua takaisin. Se voisi hänet laittaa ajattelemaan asioita, kun muuten ei sitä tee.
Älä koskaan luovu avioehdosta ja tee se ennen kuin paljastat eroaikeesi miehellesi.
Ikävän tempun on miehesi tehnyt sinulle ja lapsillenne joka tapauksessa. Tottahan vanhat miehet lähtee 20 vuotta nuoremman perään, jos vain kokevat, että siihen on mahdollisuuksia.
Nuori nainen haluaa ehkä varattua miestä.
Tilanne voi hyvinkin muuttua, kun miehesi ei ole aviossa olevalle naiselle enää "turvallinen toinen aviossa oleva kumppani". Vapaa mies ei ehkä myöskään tarjoa enää sitä jännitystä, mitä nainen on suhteesta hakenut.
Jos olisin tilanteessasi, laittaisin erohakemuksen vireille ja katsoisin sitten miten tilanne kehittyy.
Erohakemuksen voi aina perua, jos teidän suhteenne muuttuisi ja mies haluaisi aidosti takaisin.
Sinun päätettävissä on se, että onko nuoremman perään lähtenyt mies luottamuksesi arvoinen. Tuleeko hän lähtemän aina uudelleen uusien valloitusten perään. Kaipaatko epävarmuutta.
Sinäkin voit löytää sinulle paremmin sopivan miehen, joka haluaa olla vain sinun kanssasi ja arvostaa sinua eri tavalla kuin nykyinen miehesi.
oi ei, avioeroa en vielä näin hätiköidysti halua tehdä, pitkä 20 v suhde takana, eikä se ole huono ollut, ylä ja alamäkeä niinkuin pitääkin että pysyy virkeänä!! Olen pyytänyt selittämään mitä tuo henkinen stävyys tarkoittaa monesti ja uusin vastaus tarkoittaa energiakenttien kohtaamista. Kun on toisen ihmisen lähellä, silloin ei tarvitse puhua, olla vaan ja nauttia tilanteesta. Puolisoni haluaa perheen ja perhe-elmän mutta samalla tämän energiakenttä-ystävän. Hän on harrastanut kymmeniä vuosiä kys henkisiä asioita lukemisia, seminaareja yms. joista en ole itse kiinnostunut paljoakaan.
Monet solmut on tässä kriisissä avattu. Mustasukkaisuuteni on ollut koetuksella, silti puolisoni haluaa palata ja ottaa minut juuri tälläisena kuin olen. Hän on myöntynyt moniin seikkoihin ja tunnistanut heikkoutnsa, itsestäni puhumattakaan.
on, että OMAN KUMPPANIN PITÄÄ olla se paras kaveri fyysisen kontaktin lisäksi tai muuten edessä on ero! Tuttuja ja kavereita voi olla, mutta kumppanin pitää olla se hengenheimolainen jolle voi kertoa ihan kaiken. Juuri se pitää liiton ikuisesti kasassa.
Tuolle mitä ap:n mies touhuaa on toinenkin termi kuin "ystävyys". Se on henkinen pettäminen.
Pettämistä on kaikki touhuilu jota joutuu puolisoltaan tekemään salassa. Eli sellainen ei ole avointa ja rehellistä "ystävyyttä" jos sen salaa.
Kyse on siitä, että on petetty. Ja siitä pitäisi ap:n puhua miehensä kanssa. Ja miettiä itse.
en salannut ystävyyttämme, inhimillisyyttä ja ei voi mitään jos kemiat ja henkisyys/hengellisyys toimii jonkun kanssa. Pitkässäkään liitossa ei välttämättä puolisoilla ole "ystävyyttä". Sain tehdä valinnan ja en ystävyyttä jättänyt , koska sain ystävän pitkään jatkuneeseen yksinäisyyteen, vaikka oltiin aviossa. Vaimoni sanoi, että ystävä on enemmän , kuin puoliso ja saan valita , siis jätänkö ystävättären. Erosimme. Annoin hänelle vapauden. Kuukauden kuluttua oli hänellä mies kuulemma ystävä vain ???
Mies
Jos tuo ystävätär oli sinulle tärkeämpi kuin vaimosi tai jaoit hänen kanssaan asioita, jotka kuuluisi jakaa puolison kanssa niin ymmärrän vaimoasi täysin. Meillä sama tilanne, miehellä on "ystävä", jota hän tosin salailee ja panttaa tietoja hänestä ja heidän toimistaan. Se alkoi työkaveruutena, muuttui ihastumisen kautta rakastumiseksi ja sitten rakkaudeksi. Sitä vastaan on aika turhaa taistella. Koska mies tietää mitä asiasta ajattelen, hän salaa asian eikä ota eroa vaikka olen niin pyytänyt. Haluan, että hän itse vastaa teoistaan ja tunteistaan. Nyt kuitenkin uskon, että itselläni on mitta tullut täyteen tätä "ystävyyttä", joka muka ei ole vaaraksi meille ja liitolle.
Siis mitä tarkoitat, että sait ystävän yksinäisyyteen? Jos kerta olit niin yksin, niin olisit jättänyt vaimosi ja etsinyt sitten ystävän. Näillä "ystävyyksillä" ja siinä, että pitää oikeutenaan hankkia se onni muualta kuin liitosta, ei ole useinkaan kovin hyviä seurauksia. Näitä ystävyyksiä sanotaan todellakin henkiseksi pettämiseksi, ja siitä ei ole enää pitkä matka fyysiseen pettämiseen tai monesti myös jäljittelee jo fyysistä pettämistä halailujen ja suukkojen kera?
Erositte siis vaimon kanssa? Vai ystävän? Jos jatkoit vaimon kanssa, hän päätti kostaa ja näyttää miltä tuo tuntuu, mutta ilmeisesti et ollut millänsäkään, joten et taida vaimoasi enää rakastaa, jos näin nyt oli. En ihan saanut selvää kummastako erosit ;)
Miten tilanteenne ratkesi vai onko ratkennut vielä mitenkään?
vaimosta tuli ero ja aikojen alussa oli hänellä itsellään pitkä suhde salaa vaikka kuulemma ilman seksiä ? Itse olin 100 uskollinen, mutta en tdellisesti koskaan vapaa siitä hänen menneestään. Vaimoni tietty jo heikolla itsetunnolla kasvatettuna jne... uhkaili erolla aina , kun tuli ongelmaa vaikka sanoin , että se asia ei ole leikinasia ja viimeinen mitä jaksan ja jo vuosia ennen ilmoitti tietyn ajankohdan erolle. Uskoin ja kun Sain, niin kuin ilmaisin ystävättären, kuin tilanteeseen ei se muuta tarvinnut . . . . ja ajattelin olla Mies ystävättären suhteen en salannut kuin hän oli ja olla mies ja antaa vaimolle vapaus. Meillä meni muuten aika hyvin , mutta pienestä on kiinni elämän suunnat ja valintojen seuraukset. Sääli ,että hän ei itse varmaan halua tajuta koko kokonaisuutta vaan vain ihastumiseni ja näin syy minussa ? ! Olen ihmetellyt suhteita ja liitoja joissa voidaan tehdä ja touhuta mitä vaan toista halventavaa ja silti kaikki hyvin ei erota. Tämä meidän tapaus ei ole se tavallinen ja niin vaan rikkui, mutta kiitos menneestä ja tulevasta ja onnea kaikille. Ystävätär on elämää suurempi sydämessä ja aina , kuin vierellä vaikka , niin kaukana :) onhan hänellä perhe...... PÄÄSIÄISTÄ pitkääperjantaita ja oli/on meille merkityksellinen ja nyt myös hänelle :) Siis eläkää oikein ja pitäkää toisistanne huolta tv Mies
Jos tunnistat itsessäsi mustasukkaisuuden, tiedosta että olet myös altis mielikuvituksen hullutuksille. Mutta sitten on olemassa naisen vaisto, ja se on aika pettämätön.
Eli jos on aidosti totta, että miehelläsi on "henkinen yhteys" tähän toiseen naiseen, se on sitä itseään, eli pettämistä. Ei siinä tarvitse edes sängyssä käydä hakemassa yhteyksiä, vaan se on siinä. En ymmärrä, miksi puolison pitäisi sulkea silmänsä tuollaiselta vehtaamiselta, ei kuulosta reilulta peliltä.
Parisuhde on se paikka, jossa tunnetaan henkisiä yhteyksiä ym. Jos sitä pitää muualta hakea, niin suhde on finito.
Anna pariskunnan kahvitella ja henkistyä lisää ihan rauhassa. Turha ottaa käärmettä paratiisiin, vaikka se kuinka väittäisi olevansa "kiva lemmikki". Silmät auki!
Tuo ns.henkinen yhteys toiseen tarkoittaa juuri sitä, että oman kumppanin kanssa ei enää jaksa sitä yhteistä hyvää hakea, vaan on sortunut vieraaseen..ei sen ihmeellisempi koko juttu!
Se oma kumppani on muuttunut tylsäksi, mielenkiinnottomaksi, ja harmaaksi...uuden kanssa on mukavampaa säpinää! Sen oman kanssa ei enää viitsi yrittää..
Asiantuntijat sanovat, että parisuhde kauan kestäessään tarvitsee jatkuvaa huoltoa, jos haluaa pitää sen kunnossa ja tätä ei valitettavasti jakseta tehdä..helpompi on katsella siihen se uusi, aluksi "ystävä" ja pitää vanha suhde sellaisena varasuhteena ja huoltokämppänä..
Monet kumppanit sietävät koko skaalan: ensin (yleensä työkaverin) ystävyys, sitten rakkaus-suhde, sitten hiipuminen ja paluu entisen luo.
Ja taas jatketaan vanhaan malliin..kaikki eivät tätä kuitenkaan jaksa, vaan pistävät pelin poikki.
Luulenpa, että suurimmassa osassa liitoissa pettäminen on aika yleistä. Siitä ollaan vaan yleensä hiljaa niin kauan kunnes jäädään kiinni.
Edellinen kirjoittaja puhuu vähän mutta asiaa!! Mun tajuntaan ei vaan mahdu se, että miten se paluu vanhaan oikein onnistuu?! Petetyn osalta ymmärrän sen epätoivon, että tekee mitä vaan ettei menetä toista mutta sen pettäjän osalta en ymmärrä kuinka sillä on munaa jatkaa kuin ei mitään! Yleensä koko kuvio vielä kaikilta muilta salassa..
Mä en ylipäätään osaisi nukkua öitäni rauhassa, jos tietäisin että jossain on joku, joka halutessaan yhdellä ainoalla puhelinsoitolla voi pistää palasiksi koko setin!! Sitä on kaikkien pettäjien syytä miettiä...
Oliskohan tällaisilla pelimiehillä ja naisilla jonkinlainen narsismi-oire?
Haluavat pitää köydet hallinnassaan joka suuntaan?
Kun eihän se oikein ole, eikä normaalilla omallatunnolla varustettu ihminen voisi niin tehdä...rääkätä rakkaitaan..?
normaalilla itsetunnolla varustettu ihminen, niin ei rääkkää itseään ottamalla "eipäs-juupas" puolisoa enää takaisin. Vain pahassa riippuvuussuhteessa elänyt kykenee ottamaan puolisonsa takaisin ja ennenkaikkea myös odottaa sitä, että kumppani tekisi "ratkaisunsa".
tietää, että millainen tausta ja omakohtainen kokemus näillä ihmisillä on, jotka tuomitsevat sen niin kärkkäästi jos ei hyväksy kumppanille omia "ystäviä". Yleensä, jos joku "ystävästä" huolestuu, niin se on jo sitä tasoa, että kyseessä ei ole enää mikään kaveriystävä, vaan ihminen, johon kumppanilla on jo kovasti tunteita.
Tuskin tänne kukaan tulee siitä kyselemään, ellei nimenomaan ole kyse salailusta tai siitä, että sen oman puolison mielipiteellä ei ole väliä, tai ettei näistä "ystävistä" voi keskustella, tai että toinen osapuoli ykskantaan ilmoittaa että "ota tai jätä, ystävästä en luovu". Minulla itselläni on miespuolisia ystäviä, exiä lähinnä. He ovat kuitenkin exiä, ja kommunikoin heidän kanssaan avoimesti niin että mieheni voi kuunnella tai lukea mitä on kirjoitettu. Todella puhtaasti ystäviä tai kavereita, joihin en tunne mitään vetoa. Jos tietäisin, että miehelläni on samankaltaisia suhteita naisiin, jotka myös minä tiedän ja tunnen, niin ei minulla olisi yhteydenpitoa mitään vastaan. En kiellä siis omasta mielestäni ystävyyttä.
Jos nämä ystävyydet menisivät siihen pisteeseen, että ne haittaisivat meidän suhdettamme, ihan takuulla joko minä tai mieheni nousisi vastarintaan. Jos ystävyys muuttuisi sellaiseksi, että joka päivä ollaan yhteydessä salaa, niin siinä menee kyllä jo ystävyyden ja "ystävyyden" raja :) Nyt on meillä tilanne se, että kun yhdestä ex-työkaverista on tullut enemmän kuin ystävä, niin tämä yhteydenpito pidetään salassa, siitä valehdellaan, peitellään ja esitetään kaikkea muuta kuin faktaa. Aviopuolisoiden tärkein tehtävä on minusta pitää huolta toisesta, ja itsestä. Mitä huolenpitoa se on, ja turvan antamista, jos nakertaa luottamusta toisaalla rikki. Tällaista "ystävyyttä" en salli, sillä tiedän, että tämä nainen on rakastunut mieheeni, ja mieheni häneen, että minä olen tässä vain se välttämätön paha ja vielä minun pitäisi tehdä se eroratkaisu, kun miehestä ei siihen ole.
Tätä jaskaa on nyt jatkunut kolme vuotta. Pikkuhiljaa tilanne meni tähän salailuun, ensin kovasti vastustelin tuota heidän välistä ystävyyttä. Kun nainen lähti töistä, mies alkoikin häntä kaipaamaan, oli niin ikävä että minulle vain huudettiin, räyhättiin, mies oli todella haikean näköinen mutta mitään tästä hän ei jakanut kanssani! Yhtään kertaa hän ei ole myöntänyt henkistä pettämistä, tai nähnyt mitään vikaa siinä mitä hän itse tekee. Kolme vuotta, kolme helvetin vuotta olemme tätä jaskaa nyt kestäneet. Lopputulema siis oli tälle "ystävyydelle" se, että meidän avioliittomme on mielestäni tullut todella siihen pisteeseen, että tätä ei voi korjata.
Sanon siis ap, että sinun on viisainta nyt miettiä itse, että jaksatko kestää tuota "ystävää", vai otatko suosiolla pienen pesäeron. Eihän eron tarvitsisi olla lopullista jos et niin halua, mutta mielestäni miehesi ja sinun, on nyt päätettävä että mitä teidän liittonne ja te kestätte. Näin jälkikäteen sanon, että olisin ollut viisas kun olisin lähtenyt heti, kun intuitio tästä henkisestä yhteydestä ilmoitti tähän toiseen naiseen. Olisin säästynyt monelta itkulta ja ehkä olisin onnellinen jonkun toisen kanssa juuri nyt..nyt on vielä kestettävänä tuo kamala eroprosessi kaiken pettymyksen lisäksi..
mitään lisättävää. Olen kanssasi kaikesta täysin samaa mieltä!
Voimia koitokseesi. Olet vahva nainen, kun olet näinkin pitkään tuota kestänyt. Selviydyt tuolla päättäväisyydellä myös erostasi.
Jaksamista!
Minä suostuin sietämään mieheni henkisen ystävän, vaikka pahaa tekikin. Ihmettelin kuitenkin aina, miksei tätä ystävää suostuttu minulle esittelemään, vaan tapaamiset järjestettiin aina minulta piilossa ja vain jos asia tuli ilmi, myönnettiin, että tavattu oli.
Tämä ystävä oli myös tahollaan varattu ja ehkä juuri siksi homma pysyi ystävyytenä. Kunnes sitten hänellä tuli oman miehensä kanssa ero. Minun mieheni kutsuttiin apuun. "Lohduttamaan ja henkiseksi tueksi."
Siitä päivästä lähtien mieheni muuttui. Vaikka edelleen väitti suhdettaan ystävyydeksi, rupesi näkemään minussa kaikenlaista vikaa. Syytti minua sairaalloisesta mustasukkaisuudesta, kun olin ylipäätään kysellyt, miksei naista oltu minulle esitelty. Vähitellen minulle myös kerrottiin, kuinka tämä henkinen ystäväkin oli sitä mieltä, että minä olen vainoharhainen hullu. Ja että tämä ystävä oli ihmetellyt miksi mieheni vielä sietää minua. Eli minusta oli puhuttu ilmeisen paljon selkäni takana.
Mieheni rupesikin pian sen jälkeen tarvitsemaan tilaa ja omaa aikaa ja pyysi, että saisi aikalisän avioliitollemme. Sanoin, etten tunne käsitettä aikalisä avioliitossa, vaan että jos haluaa lähteä, miettii homman loppuun asti ja jos siltä tuntuu, lähtee sitten lopullisesti.
Ja niin lähti. Muutaman kuukauden jälkeen rupesi olemaan taas minuun yhteydessä. Halusi tavata. Aika pian tapaamisen alettua, mies sai puhelun ystävältään ja kuulin kuinka keskustelu kiristyi ja toisessa päässä esitettiin tiukkoja kysymyksiä mieheni olinpaikasta, seurasta ja tarkoitusperistä. Mieheni valehteli jotain epämääräistä, mutta toisessa päässä käskettiin mies välittömästi kotiin.
Näytti siltä, että rooit olivat vaihtuneet. Nyt joku toinen oli "vainoharhainen hullu". Ja kun vielä muistetaan, että kyseessä oli edelleen minun laillinen aviomieheni, mies, jonka olin jo vuosia antanut pitää yhteyttä ystäväänsä selkäni takana, oli tilanne lähes koominen.
Yhtä kaikki. Minä en enää miestä ottanut takaisin, vaikka sitä lopulta tosissaan kerjäsi. Olinhan sanonut, että jos lähtee, lähtee lopullisesti. Ja jotain tapahtui myös mieheni ja hänen ystävänsä välillä - ehkä arki ei ollutkaan yhtä hohdokasta kuin salasuhde muiden selkien takana, mutta heilläkin meni sitten aika pian poikki.
Eli jos minulta kysytään, en minä enää hyväksyisi yhtäkään "ystävää", jota ei avioliitossa voida avoimesti esitellä puolisolle. Jokin tähän peittelyyn on aina kuitenkin syynä. Mielestäni avioliittoon ei kuulu toisen selän takana touhuaminen, vaikka ei seksiin asti olisi päästykään.
Vanha totuus on se, että ihminen kertoo teoillansa aina enempi totuuden kuin puhumalla. Miehesi on tehnyt selkeän valinnan, hänelle tämä henkinen ystävyys on tärkeämpi kuin Sinä ja lapsesi.
Henkistä ystävyyttä voi olla monella tasolla, ystävyys ei kuitenkaan vaadi salailua, eikä sen tulisi syrjäyttää muita ihmissuhteita.
Henkisenkehityksen tiellä oleva varoo loukkaamasta läheisiään, varsinkin lapsien huomioiminen on oleellisen tärkeää, tämä johtuu vastuullisuuden oivaltamisesta. Mikäli miehesi on jättänyt perheensä noin vahvasti epätietoisuuden valtaan, silloin hän käyttää sellaista valtaa, jota ei mikään oikeuta.
Hankalia vaihtoehtoja Sinulla on, kuitenkin voi varmasti veikata, henkisen ystävyyden jossakin vaiheessa loppuvan, se käyttövoimana on niin paljon pahaa karmaa. Jäätkö odottelemaan tätä, vai huolehditko omasta jaksamisestasi.
Kun miehesi pystyy olemaan noin välinpitämätön perheestään, tämä episodi tuskin jää toistumatta. Kestääkö itsetuntosi sen, että Sinä ja lapsesi jäävät toistuvasti jalkoihin, kun uusin ja jännittävä ihminen ilmestyy taas kuvioihin? Itsekäs ihminen ei muutu, hän jatkaa lähimmäistensä sortamista, jos sille mahdollisuus annetaan.
Mikäli olet poikkeuksellisen vahva, avioliittoa kannattaa jatkaa, mutta riskinä on itsetunnon menetys ja vastapalveluksensa saat varsin heikoilla kantimilla olevan turvallisuuden tunteen. Varo katkeroitumasta ja muista että elämäsi muodostuu sellaiseksi, kun sen itse haluat tehdä. tämä vastavuoroisuus toimii myös miehesi kohdalla, ellet sitten ole valmis uhrautumaan ja suostumaan ihmisarvosi mitätöimiseen.
Meillä kävi vähän vastaavasti, kun vaimoni pitkän avioliiton ja kotona olon jälkeen meni kouluttamaan itselleen uutta ammattia. Hän tapasi koulussa noin ikäisensä naisen joka seurustelee toisen naisen kanssa. Hyvin nopeasti heistä tuli hyvät ystävät, sieluntoverit niin kuin vaimoni sanoi. Illoin he viettivät paljon aikaa fb kanssa keskenään ja hauskaa tuntui olevan. Eräänä aamuna sitten luin vaimoni fb postia kun epäilin jotain olevan vikana hänen käytöksensä johdosta. Karmeus paljastui minulle heidän viesteistään, jossa molemmat kertoivat olevansa ihastuneita toisiinsa, kädet kuulemma hikosivat ja sydän alkoi pamppailla! Tuntui pahalta, yhteinen pitkä taipaleemme oli kuin veteen piirretty viiva. Kun kyselin vaimoltani onko hän ihan kunnossa niin valehteli minulle olevan huolissaan yhdestä sukulaisestamme joka saa perheenlisäystä.
Tämän jälkeen oli taas viestitelty lisää ja kertoi vaimoni että hänen täytyy poistaa viestit ettei vaan kukaan saa niitä nähdäkseen, mutta olin jo kaikki nähnyt!
Kirjoitin hänelle viestin jossa kerroin tietäväni todellakin kaiken! Se oli hänelle järkytys. He olivat jo jutelleet naisen kanssa asiasta ja halusivat kaiken pysyvän vain ystävyyden tasolla ei mitään muuta, kuulemma rakastaa vain minua ja haluaa elää minun ja lasten kanssa lopun elämäänsä. Vaimoni ei kuulemma ole lesbo eikä tiedä miksi hän noin vahvasti ihastui tuohon naiseen.
Olemme edelleen naimisissa ja olemme puhuneet ja itkeneet todella paljon.
Itsestäni tuntuu edelleen todella pahalta vaikka olenkin antanut vaimolleni anteeksi mutta sydän on kyllä vereslihalla ja luottamuksen takaisin saaminen voi kestää. Pahalta tuntuu myös että koulu kestää vielä 1,5 vuotta ja he ovat siellä edelleeenkin tekemisissä.
Jos teillä on hyviä (ei mitään sekoilua) ehdotuksia miten selvitä tästä kaikesta, myös hensisesti.
En tiedä kumpi huoraaminen on pahempaa, menemällä sänkyyn toisen kanssa vai henkisesti raiskata toinen pohjamutiin!
Luota tässä sitten enää kehenkään oli sitten kyseessä mies tai nainen! :(((
Henkinen ystävyys on esoteerisessa mielessä hyvin selkeä käsite. se on ihmisille annettu voimavara ja se on omalla tavallaan pyhäyhteys ihmisten välillä, aivan samoin kun on rakkauskin. Tämä ystävyys lisää voimavaroja ja tukee toistenkin kehittymistä paremmaksi ihmiseksi. Näistä määritelmistä voidaan hyvin vetää johtopäätöksiä siitä, mitä henkinen ystävyys EI ole. Mikäli ystävyyteen liittyy salailemisen tarvetta ja muiden lähimmäisten oikeuksien loukkaamista, silloin puhutaan aivan muusta suhteesta kuin henkisestä. Jos suhteeseen liittyy valehtelemista, silloin suhde on aina tuhoisa henkisessä mielessä. Jos valehtelun tarve johtuu suhteen ulkopuolisen henkilön (vaikkapa aviopuolison) liiallisesta kontrolloimisesta, silloin myös tämä suhde olisi hyvä läpivalaista.
Ihmiset voivat ihastua ja rakastua, vaikka avioliitossa voitaisiinkin hyvin. Ihmisillä on tarve kokea voimakkaita tunteita ja siinä ei sinänsä ole mitään pahaa eikä väärää. Jos tämä ihastuminen naamioidaan "henkiseksi suhteeksi" ja sitä pidetään tärkeämpänä kuin omaa perhettä, silloin ollaan väärillä jäljillä. Meillä ei ole oikeutta loukata toisia ja kaventaa heidän mahdollisuuksiaan edetä henkisenkehityksen tiellä, tätä oikeutta ei anna mikään tunnetila.
On ikävää jos on tullut loukatuksi ja tämä on tapahtunut vielä kaikkein tärkeimmän ihmisen toimesta. Kuitenkin, ihmiset erehtyvät ja mahdollisuudet kasvuun tapahtuvat usein kriisien kautta. Onko minulla aito mahdollisuus antaa anteeksi ja pystynkö hyväksymään katuvan lähimmäisen erehtyvänä ihmisenä, tämä on kasvunpaikka. Voinko nähdä myös mahdollisuuden siihen, että pystyn itsenäistymään suhteesta siten, että tarpeetonta riippuvuutta ei ole? Tarpeeton riippuvuus on sitä, että lähes kaikki tunnetilat ovat toisista lähtöisin. Löydänkö siis iloa, vaikka muista ihmissuhteista tai oman tekemiseni kautta? Mikäli näihin vastauksiin voi rehellisesti vastata kyllä, silloin kriisin kasvattava merkitys on toiminut.
Luottamus on omasta tahdosta kiinni oleva tunnetila sekin. Luottaa voi. jos niin haluaa tehdä. Luottamuksen rikkominen aiheuttaa yleensä katumusta ja siitä seuraa myös avoimuuden tarve, näin yritetään pitää suhdetta kunnossa. Mikäli avoimuus ei lisäänny, silloin luottamuksen pettämistä ei aidosti kaduta.
Itsekään ihmisen kanssa elämistä voi pitää varsin raskaana tapana kehittyä henkisesti ja se myös kehittävänä toimii, mikäli itsetunto on riittävän vahva. Mutta jos tässä suhteessa katkeroituu ja menettää itsekunnioitustaan, suhde on todella tuhoista ja siitä tulisi pyrkiä pois. Pois pyrkiminen voi tapahtua avioeron kautta, tai myös henkisen erkaantumisen. Henkisesti voi erkaantua siten, että ymmärtää sen, ettei omat tunteet ole toisesta riippuvaisia, vaan niistä voi ottaa vastuun itselleen.
Kiitos kirjoituksesta, oli ilo lukea tuollainen kunnollinen vastaus tällaiselta foorumilta, juuri tuollaista halusinkin. Paljon on puhuttu ja suhde on sen puolesta lähentynyt. On kerrottu asioita joita ei koskaan aiemmin ole kerrottu, halattu ja suukoteltu, rakasteltukin, ehkä tarvitsimme suhteeseemme tälläisen "herätyksen". Rakkautta tuntuu siis kuitenkin olevan :).
Asiat näyttävät menevän oikeaan suuntaan, silti viiltoja tuntuu yhä sydämessä ja tiedän että se vaatii kovasti aikaa ja voimia. Ajatukset harhailevat nopeasti ja mustasukkaisuuden puuskiakin ilmenee (voivatko he todella olla vain ystäviä vai tuleeko joku hetki jolloin kaikki repeää?
Vaikeita asiota!
Voimia kaikille kevääseen.
Mukavaa kuulla, että viestistäni on ollut apua ja tietenkin myös se, että asiat alkavat järjestymään.
Tunteet ovat esoteerisessa mielessä varsin tärkeitä viestintuojia. Ne kertovat meidän henkisestä kehityksestä ja sen tilasta. Tunne on siis viesti siitä, mihin suuntaan kannattaisi oman kehittymisensä vuoksi keskittyä. Juuri tästä syystä valehteleminen ja toisten pettäminen ovat henkisessä mielessä rikollista toimintaa toisia kohtaan. Viestien ollessa ristiriitaisia ts. omat tunteet sanovat toista, mitä läheisen suu, silloin elämänhallinta karkaa käsistä. Kehitys ei voi jatkua, koska viestinnässä on ristiriitaisuuksia.
Mustasukkaisuus on lannistava tunne, silloin käsitellään hylätyksi tulemista, kosketellaan lapsuuden narsistisia haavoja ja myös oikeuksia toisen ihmisen todellisuuteen. Mikäli mustasukkaisuus on syntynyt omistamisen tarpeesta, siitä näkemyksestä, että toisen ihmisen on oltava jatkuvasti käytössä ja muita ihmissuhteita ei saa olla, silloin apua kannattaa hakea itselleen nopeasti. Jos mustasukkaisuuden perustalla on huononomuuden tunteita, pelkoa siitä, että jää "toiseksi", silloin on hyvä pohtia sitä, mikä oman itsetunnontila on. Mikä saa kilvoittelemaan ihmissuhteissa ja onko se mahdollista, että tämän asenteen vuoksi joutuu hyväksi käytetyksi.Mikä on siis toisen ihmisen valta minun tunteisiini? Jos mustasukkaisuuden takana on lapsuuden traumaattisen hylätyksi kokemisen tunteet ja ahdistus on valtava ja pelkona on yksin jääminen. Ajatuksiaan kannattaa yrittää selkeyttää siten, ettei aikuinen ihminen jää oikeasti yksin, ei vaikka parisuhde kariutuisikin. Avuttomuuden ja turvattomuuden tunteet kumpuavatkin lapsuuden kokemuksista ja ne on hyvä käydä läpi, näistä tunteista ei ole vastuussa parisuhteen toinen osapuoli.
Tunteet ovat tärkeitä ja niitä kannattaa siis kuunnella. Tärkeää on myös oivaltaa omat rajansa ja pitää huolta siitä, että myös toinen niitä noudattaa. Ikävä kyllä, tunne-elämän heikkouden mahdollistavat vallankäytön, joka on vahingollista sekä vallankäyttäjälle, ja myös hänelle jonka rajoja ei kunnioiteta. Rehellisyys itseä ja toisia kohtaan on tärkeää, mikäli henkisesti haluaa kehittyä ja kasvaa aikuiseksi ja vastuulliseksi ihmiseksi, sehän on meidän kaikkien pyrkimyksenä
Hyvää kevättä
Kiitos hyvistä vastauksista ja myös hyvää kevättä.
Itselläni tässä takana 15 vuotta avioliittoa ja avioliitosta 2 lasta 12 ja 15 vuotiaat.
Mielestäni meillä ollut hyvä suhde, mutta jostain syystä vaimoni 5 vuoden välein etsii lohtua muualta, sitä en tiedä onko mikään näistä johtanut seksiin, ja nyt viimeisimmät paljastukset oli lomaromanssi etelän kohteessa ja kun sen sain tietää niin meillä oli melkein ero valmis, no asia sovittiin ja päätettiin jatkaa suhdetta niin nyt sitten viimeviikolla sain tietää että kun hän oli ollut baarissa niin oli siellä tavannut miehen ("pojan") ja tämän kanssa viestitellyt päivittäin 2-3 viikon ajan kunnes tuli julki.
Otin asian puheeksi niin siitä nousi hirveä haloo ja kuulemma vain ystävä, mies on 25 vuotias ja vaimoni 41 ja kaiken lisäksi kuulemma mies on tatuoitu ja lävistetty. Sanoo että tämä on vain ystävä ja että saa hänellä olla miespuolisia ystäviä, no en sitä olekaan kieltänyt mutta salailu sapettaa. Itse sanoin että tuollainen ystävyys johtaa ennepitkää pitemmälle jne... mutta hän kuulemma tietää rajansa.
Olemme sopineet tämänkin jälkeen yrittävämme jatkaa suhdetta, mutta en tiedä miksi, itse rakastan edelleen vaimoani mutta ehkä pienoisella varauksella, vaimoni koittaa olla minua kohtaan hellä tapahtuneen jälkeen, mutta en tiedä onko tunteet aitoja vai teeskenneltyjä, sanoi myös haluavansa minun kanssa vielä yhden lapsen jonka tyrmäsin kyllä aika totaalisesti että luuletko että teen kanssasi enään lasta kun meidän suhdekin on epävarmalla pohjalla, hänen mielestään kaikki on ok ja voisimme tehdä lapsen vielä, hoh hoijaa.
En tiedä miksi olen aina antanut anteeksi vaikka olen päättänyt aina että seuraavan kerran lähden, mutta kun se lähteminen on vaikeaa kun on talolainaa ja talon myymiset yms. Lapsista olemme puhuneet näiden juttujen aikana ja sopineet että jos ero tulee niin poika jää minulle ja tyttö hänelle, enkä kyllä tyttöä haluaisikaan itselleni kun hän on tiennyt ainakin näistä viimeisistä tapauksista ja salannut ne silti minulta ja tyttären kanssa onkin nyt todella kylmät välit.
Tälläinen tapaus omani
Jätä lapset tuollaisen ulkopuolelle! Sinä olet aikuinen, hän on lapsi!
Tottakai lapset haluaa suojella vanhempia ja ovat tilanteesta hiljaa, jos jotakin tietävät!
Todella inhottavaa, jos olet pannut tyttäresi valitsemaan puolensa!
Äitiään vastaanko olisi pitänyt kääntyä? Olet todella inhottava ihminen!
Olisit itse hoitanut tilanteenne, ettei olisi tarvinnut tyttären siihen sotkeutua!
Voitko tuollaisen kommenttisi jälkeen sanoa olevasi "hyvä isä"?
Miltähän tyttöparasta tuntuu..
Et ansaitse kumpaakaan lasta :(