Olen travelleri. Ihan normaali työssäkäyvä 40v. nainen joka rakastaa nähdä maailmaa. Olen kolunnut 26 maata ja ajatuskin siitä että matkailu jostakin syytä loppuisi on tuskallista. Olen asiakas alalla, työaika periaatteessa 24/7, puhelin soi jatkuvasti. Tarvitsen sellaista aikaa, ettei puhelin soi, en tiedä maailman menosta mitään, en katso telkkaria, en lue lehtiä, otan kellonkin pois ranteesta. Janoan uusia kulttuureita, kokemuksia, paikallista elämänmenoa. Toki olen tehnyt aikanaan pakettimatkoja, mutta jo yli 10 vuotta omatoimisesti rinkan tai matkalaukun kanssa, vähän kohteesta kiinni.
Ongelmaksi on muodostunut uusi mieheni. Noh, uusi ja uusi, reilut kolme vuotta ollaan seurusteltu. Hän tuntee minut ja tietää "harrastukseni". Olen pyytänyt häntä mukaan, jopa luvannut maksaa matkan... mutta ei. Hän vetoaa ettei voi lähteä työstä, on projekti/urakka luonteisessa työssä, hän ei osannut sanoa, joten ole ainoa työpaikallani, kenen lomalista on vielä auki. Mies ole mikään "boss" jonka työpanos vaatisi ainaista paikalla olo, vaan ihan tavallinen tuntipalkkalainen duunari. Ja työpaikkakin on toisella paikkakunnalla, itseasiassa toisessa maassa, eli olen 4-8 viikkoa yksin kotona, miehen kanssa 1-2 viikkoa ja taas yksi seuraavaan lomaan saakka.
Tammikuussa yritin bookata lentoliput Delhiin, suunnittelin reissun maaliskuulle, laski budjetit ja olisin maksanut matkan, hän ei voinut liian nopean aikataulun takia luvata mitään.
Hän on joskus luetellut maita joihin hän ei lähde, vaikka ei ole koskaan käynytkään. Ei edes Thaimahan vaikka se tuhansien suosima turistirysä onkin. Hän ei haluaisi lähteä mihinkään, jossa minä olen jo ollut. Mullehan se kyllä käy, koko maailma on mun seisova pöytä, sen kuin vaan valitsee.
Olen kysellyt viime syksysta alkaen tulevaa kesäloman ajankohtaa, ei hän tiedä kun se on niin kaukana, ei voi tietää tulevaa. Mulla on kuitenkin lakisääteiset palkalliset vuosilomat ja vähän sen päällekin. Ensimmäiset kaksi vuotta pilkoin kaikki lomat viikon tai kahden pätkiin. Viikossa ja kahdessa kerkesimme Kreikkan tai jonnekin mökille, normaalia suomalaista lomanviettoa. Kreikan loma oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, se ei antanut mitään uutta. Yhteinen aika toki sen reissun kohokohta.
Lopputulos lomen pilkkomisella oli se, että tuntui etten kahteen vuoteen ole lomia pitänytkään. Viikko silloin, viikko tällöin ei riitänyt "nollaamaan" tilanetta.
Nyt olsi tilaisuus lähteä Amazonille viidakkoon reissuun ja olen jo päättänytkin lähteä. Samalle reissulle olisi lähdössä yksi suomalainen mieheshenkilä, en tunne tai en ole koskaan nähnytkään. Hän on on myös matkustanut ja nähnyt muutakin kuin Teneriffan ja Tampereen. Yhteisten ystävien kautta satutiin aiheesen, ja tuttavat ehdottivat kimppa matkaa. Tai samalla lennoilla mennen tullen mentäisi, mutta sademetsään lähtee sit isompi kansaivälinen porukka.
Mieheni kieltää minua lähtemästä. Tai hän on ilmoittanut ettei hyväksy matkaa. Yksin saisin mennä mennä mutta ei tuntemattoman miehen kanssa. Mä olen yrittänyt selittää, että ne ketkä hakeutuvat moisille reissuille, ei siellä biletetä tai bongailla miehiä tai naisia. Siinä on seksuaalisuus aika kaukana kun ollaan taivas alla viidakossa yötä, ilman suihkua, ilman mitään ylellisyyttä. Vettä ei ole muuta kuin joessa, juomavesi kannetaan mukana. (tosin Amazonilla voi juoda suoraan puusta veden)
Mä olen monta reissua ollut yksin liikenteessä, ja todellakin tiedän mitä on naisena liikua maailmalla yksin. Treffi pyyntöjä ja kaikenlaista ehdotusta tulee tuutin täydeltä, jos niitä vaan haluaa. Yksin ei tarvitsisi olla hetkeäkään. Miehen kanssa jo pelkästään Rion kaduilla käveleminen olisi turvallisempaa, koska luonnolisestihan meitä pidettäisi pariskuntana.
Mä tiedän, ettei kukaan varmaan halua päästää miestään tai vaimoaan reissuun "tuntemattoman" kanssa. Se on kuitenkin mulle henkireikä ja harrastus joka on ollut ja tulee pysymään. Oma mies ei halua tulla tai aina on jokin syy tai selitys, eli menen sitten yksin.
Hän muuten kuittasi, että hänkin menee sitten kanss itsekseen tai jonkun muun kanssa lomalle. Vastasin, että saat mennä, ihan vapaasti ja varsinkin silloin kun minä olen kieltäynyt 4-5 kertaa hänen lomaehdotuksistaan.
Että silleen.... Voihan se nyt olla, että mun Amazonin reissu maksaa tämän suhteen hinnan, mutta sitten se on niin. Aijon tulevaisuudessakin reissata niin paljon kun lompakko kestää ja toivon, että joko tämä nykyinen tai joku tuleva mies tekisi sen mun kanssa.
Ongelmaksi on muodostunut uusi mieheni. Noh, uusi ja uusi, reilut kolme vuotta ollaan seurusteltu. Hän tuntee minut ja tietää "harrastukseni". Olen pyytänyt häntä mukaan, jopa luvannut maksaa matkan... mutta ei. Hän vetoaa ettei voi lähteä työstä, on projekti/urakka luonteisessa työssä, hän ei osannut sanoa, joten ole ainoa työpaikallani, kenen lomalista on vielä auki. Mies ole mikään "boss" jonka työpanos vaatisi ainaista paikalla olo, vaan ihan tavallinen tuntipalkkalainen duunari. Ja työpaikkakin on toisella paikkakunnalla, itseasiassa toisessa maassa, eli olen 4-8 viikkoa yksin kotona, miehen kanssa 1-2 viikkoa ja taas yksi seuraavaan lomaan saakka.
Tammikuussa yritin bookata lentoliput Delhiin, suunnittelin reissun maaliskuulle, laski budjetit ja olisin maksanut matkan, hän ei voinut liian nopean aikataulun takia luvata mitään.
Hän on joskus luetellut maita joihin hän ei lähde, vaikka ei ole koskaan käynytkään. Ei edes Thaimahan vaikka se tuhansien suosima turistirysä onkin. Hän ei haluaisi lähteä mihinkään, jossa minä olen jo ollut. Mullehan se kyllä käy, koko maailma on mun seisova pöytä, sen kuin vaan valitsee.
Olen kysellyt viime syksysta alkaen tulevaa kesäloman ajankohtaa, ei hän tiedä kun se on niin kaukana, ei voi tietää tulevaa. Mulla on kuitenkin lakisääteiset palkalliset vuosilomat ja vähän sen päällekin. Ensimmäiset kaksi vuotta pilkoin kaikki lomat viikon tai kahden pätkiin. Viikossa ja kahdessa kerkesimme Kreikkan tai jonnekin mökille, normaalia suomalaista lomanviettoa. Kreikan loma oli mielestäni yhtä tyhjän kanssa, se ei antanut mitään uutta. Yhteinen aika toki sen reissun kohokohta.
Lopputulos lomen pilkkomisella oli se, että tuntui etten kahteen vuoteen ole lomia pitänytkään. Viikko silloin, viikko tällöin ei riitänyt "nollaamaan" tilanetta.
Nyt olsi tilaisuus lähteä Amazonille viidakkoon reissuun ja olen jo päättänytkin lähteä. Samalle reissulle olisi lähdössä yksi suomalainen mieheshenkilä, en tunne tai en ole koskaan nähnytkään. Hän on on myös matkustanut ja nähnyt muutakin kuin Teneriffan ja Tampereen. Yhteisten ystävien kautta satutiin aiheesen, ja tuttavat ehdottivat kimppa matkaa. Tai samalla lennoilla mennen tullen mentäisi, mutta sademetsään lähtee sit isompi kansaivälinen porukka.
Mieheni kieltää minua lähtemästä. Tai hän on ilmoittanut ettei hyväksy matkaa. Yksin saisin mennä mennä mutta ei tuntemattoman miehen kanssa. Mä olen yrittänyt selittää, että ne ketkä hakeutuvat moisille reissuille, ei siellä biletetä tai bongailla miehiä tai naisia. Siinä on seksuaalisuus aika kaukana kun ollaan taivas alla viidakossa yötä, ilman suihkua, ilman mitään ylellisyyttä. Vettä ei ole muuta kuin joessa, juomavesi kannetaan mukana. (tosin Amazonilla voi juoda suoraan puusta veden)
Mä olen monta reissua ollut yksin liikenteessä, ja todellakin tiedän mitä on naisena liikua maailmalla yksin. Treffi pyyntöjä ja kaikenlaista ehdotusta tulee tuutin täydeltä, jos niitä vaan haluaa. Yksin ei tarvitsisi olla hetkeäkään. Miehen kanssa jo pelkästään Rion kaduilla käveleminen olisi turvallisempaa, koska luonnolisestihan meitä pidettäisi pariskuntana.
Mä tiedän, ettei kukaan varmaan halua päästää miestään tai vaimoaan reissuun "tuntemattoman" kanssa. Se on kuitenkin mulle henkireikä ja harrastus joka on ollut ja tulee pysymään. Oma mies ei halua tulla tai aina on jokin syy tai selitys, eli menen sitten yksin.
Hän muuten kuittasi, että hänkin menee sitten kanss itsekseen tai jonkun muun kanssa lomalle. Vastasin, että saat mennä, ihan vapaasti ja varsinkin silloin kun minä olen kieltäynyt 4-5 kertaa hänen lomaehdotuksistaan.
Että silleen.... Voihan se nyt olla, että mun Amazonin reissu maksaa tämän suhteen hinnan, mutta sitten se on niin. Aijon tulevaisuudessakin reissata niin paljon kun lompakko kestää ja toivon, että joko tämä nykyinen tai joku tuleva mies tekisi sen mun kanssa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Älä luovu itsestäsi äläkä haaveistasi toisen ihmisen takia. Minä olen aikoinani tehnyt niin.
Kuinka sinuun voisi tutustua? Olen kolmekymppinen nainen ja kiinnostunut juuri tuollaisesta matkailusta. Tämä on nyt hyvin suoraa toimintaa, mutta kiinnostaisiko sinua antaa anonyymi sähköpostiosoitteesi, jotta voisimme jatkaa juttua kahdestaan? Olen ihan hetero ja siis kaverina olisin kiinnostunut.
tuo suhde sinulle kovin paljon tunnu antavan..? Oletko miettinyt, miksi ylipäätään olette yhdessä, kun yhteinen aikanne on kortilla ja matkustusmieltymyksenne niin erilaiset..? Olet yrittänyt sopeutua hänen tyyliinsä pitkin hampain, toinen taas ei ole halukas kompromisseihin... Eikös sinun olisi oikeasti helpompaa elää omilla ehdoillasi / etsiä mies, jolla on samanlaiset mieltymykset ja päämäärät?
Miksi tuhlaat aikaasi mieheen jolla on noin erilaiset kiinnostukset? Käyttäisit energiasi mieluummin suunnittelemaan uusia matkojasi kuin väittelemään tuon ahdasmielisen, uhmaikäisen ja alikehittyneen olion kanssa.
Tietenkin teet tuon Amazonin matkan. Kulkea suurkaupungeissa yksin ei aina ole turvallista joten liittyä yhden tai useamman henkilon seuraan on vain tarpeen vaatimaa. Tuon ei pitäisi olla niin kovin vaikeaa tajuta jos on varustettu normalilla määrällä älykkyysmolekyylejä!