Miten jaamme asumisen kustannukset?

"Voiko tällaisen sopimuksen kirjoittaa? Kuulostaako mahdolliselta? Järkevältä? Järjettömältä?"

jos kummatkin suostuvat sopimukseen niin eiköhän se silloin ole sopijapuolten kannalta järkevä ;-)

mutta miten olisi vain yksinkertaisempi sopimus, että mies maksaa puolet korkokuluista ja puolet vastikkeesta?

jos tulee ero, miehelle ei jää mitään mutta ei tarvitsekaan, koska asuminen on ollut halpaa. lainan lyhentyessä mies hyötyy kun asuntomenot vähenee, sinä hyödyt kun kulut vähenee ja omaisuus karttuu (sinä kannat riskin).

Lyhennykset maksaisit täysimääräisenä, koska nehän menevät suoraan sinun omaisuutesi kartuttamiseen.

korko on rahan hinta ja vastike asunnon käyttämisen hinta joten nämä puoliksi.

Kannattaa huomioida myös verotus. Ajattelitte siis, että mies maksaa osan asunnosta vuokrasysteemillänne, mutta asunto pysyy koko ajan sinun nimissäsi. Asuntoa vaikkapa silloin 10 vuoden kuluttua myytäessa maksaisit hänelle euromääräisen summan takaisin. Mutta, kun asunto on kokonaan sinun nimissäsi, sehän on miehelle 24000 euron lahja (vaikka olette toisin sopineet, mutta verottajan kannalta näin, kun tuommoisia leikisti-omistamisia ei oikein ole olemassa). Ja hän maksaa siitä silloin lahjaverot saamatta muuta kuin omansa takaisin.

Edellä jo vastattiin, että jos sopimus teille molemmille käy, niin kaipa sen voi kirjoittaa. Ja maassa on toki sopimusvapaus. Ehkä olisi kuitenkin hyvä testata tuollainen sopimus jossain pätevämmässä paikassa kuin nettipalstalla, koska tehdytkin sopimukset voi riitauttaa. Jos siis jompikumpi myöhemmin päättää hermostua toiseen ja kyseenalaistaa tehdyn sopimuksen, niin pätevä asianajaja löytää tuollaisesta varmasti porsaanreikiä.

Niin, kuulostaako se järkevältä vai järjettömältä? Itse en suostuisi noin epävarmaan "jos-niin sitten, mutta jos ei, niin..." -sopimukseen ikipäivänä. Mutta saahan sitä jokainen viritellä itselleen haluamiaan ansoja...

Tehkää niin että miesystäväsi maksaa asunnon vastikkeen. Edellyttäen että se vastike on riittävän suuri, 150 eurosta ylöspäin. Itse maksat lainan lyhennyksen ja koron. Tuolloin mielestäni peli on reilu.

Jos mietit kuinka paljon hänen pitäisi maksaa vuokraa muille, olisi summa paljon isompi. Teet hänelle vain suuren palveluksen jos hän saa asua kanssasi 300 euron hintaan kuussa. Jos se tuntuu isolta summalta, niin pyydä vaikka 200€. Älä tee mitään muuta sopimusta kuin vuokrasopimus. Asunto on sinun. Piste.


Ystäväni ei ottanut mitään maksua exältään ja siitä paljastui oikea hyväksikäyttäjä sika jälkeenpäin. Rakkaus on joskus sokea.

Jos teidän suhde jatkuu hamaan hautaan asti, niin kyllä siitä asunnosta saatavat rahatkin ovat Teidän käsillä vaikka sinun nimissä.

Kuulosti järkevältä ENNEN tätä:

>"Jos taas eroamme ennen asunnon myyntiä, minun ei tarvitsisi maksaa häntä ulos, vaan silloin tuo hänen maksamansa raha muuttuisi tavanomaiseksi "vuokraksi".

>"Aiomme viedä systeemin vielä pidemmälle, eli minulle maksamallaan vuokralla miesystäväni pikkuhiljaa kasvattaa omistusosuuttaan asunnosta. "

MUTTA kuitenkin mies muuttuu erotilanteessa miehestä vuokranmaksajaksi ?

Joko tai. Kannattaa etukäteen päättää. Tuo on miehen hyväksikäyttöä, jos sinä löydät uuden miehen ja haluat erota.

Reilusti vain nimet sopimuspaperiin ja miehelle laillinen osuus.

Oletko todellakin muuttamassa yhteen miehen kanssa, joka suostuisi vuokranmaksajaksi vaikka viiden vuoden suhteen jälkeen. Mies ei kuulosta kovin viisaalta :)
Sopimus antaa sinulle kaiken vallan uhkailla erolla ennen talon myyntiä...

Mielestäni sinun ei kannata sekottaa kahta asiaa. Sinä olet asunnon omistaja, ja maksat lainaamastasi rahasta korkoa. Miksi ajattelet, että mies voisi kartuttaa omaisuuttaan säästämällä samalla kun samalla sinä maksat lainaamastasi rahasta? Ei kuulosta järkevältä sinun kannaltasi. Minulla on samanlainen tilanne kuin sinulla, ja olen ajatellut niin että jos muutamme yhteen, mies saa maksaa vuokraa minulle. Siis sillä ei käytännössä ole merkitystä mikä on lainan, korkojen ja yhtiövastikkeen osuus ja summa. Jos mies maksaisi esim 400€/kk se olisi joka tapauksessa alle puolet vapailla markkinoilla olevien asuntjen vuokrasta. Jos olemme yhdessä vielä vuosien päästä ja hankimme uuden asunnon yhdessä, omistussuhteet ja kulut jakautuvat tietysti uudelleen.

> Nähtävästi vain yksi vastaaja (toiseksi viimeinen) pitäisi pelkkää vuokrasuhdetta hyväksikäyttönä.

Et tainnut ymmärtää pointtia.
Hyväksikäyttöä on se, että lupailet osuutta asunnosta, kun kuitenkin voit yksipuolisella päätökselläsi erota ja saada kätevästi koko omaisuuden itsellesi. Aikaisemmista jakamislupauksista huolimatta.

Sanoin joko tai.
Joko vuokralla tai omistusosuus.
Eihän se tarkoita, että sanoisin vuokralla asumisen olevan hyväksikäyttöä :)

> Jotenkin ajattelin, että mies "sitoutuisi" asuntoon (esim. sen kunnossapitoon ja remontointiin) paremmin, jos hän tietäisi, että myyntitulosta osa on hänen.

Ajatus on hieno, mutta toivottavasti tajuat, että ehdottamasi sopimus ei takaa tuota miehellesi, hän on aina vuokralainen eron tullessa. Kakkua ei voi sekä syödä että säästää. Toivottavasti ymmärrät sen.

> Verot voinemme välttää esim. siten, että miesystäväni maksaa minulle "vuokran" käteisellä (mitä se vuokra sitten tuleekaan olemaan).

Vuokralainen, joka suostuu tuohon, on tyhmä.

> Toisaalta se myös "syö miestä", että yhteenmuuttomme jälkeen hänen tukensa putoavat minun tulojeni takia.

Tämä pitäisi huomioida vuokraa määrätessäsi.
Jos mies on yhteiskunnan tuilla, häneltä putoavat kaikki tuet.
Asumistuki, toimeentulotuki.
Työmarkkinatukeenkin vaikuttaa sinun tulosi.

Kai ymmärrät, että Kela ja sosiaalitoimisto olettavat sinun elättävän miehesi, olette yksi ruokakunta. Silloin on yhdentekevää, mitä nimellistä vuokraa hän maksaakaan, ruoka sinun kuuluu hänelle kustantaa, jos hänen omat tulonsa ei riitä mihinkään.

Ihailtavaa on se, että katsot rakkauden tulevan ennen rahaa. Mieti tarkkaan mihin olet ryhtymässä ja onko sinulla siihen varaa.

Kun parisuhde samankatonalle kehittyy niin kk maksut arvioon. Jo omistuksessa oleva asunto on siinä ja sitä pidä maksattaa puolisolla itselle osituksena ja tulonlähteenä.
Mikäli pari haluaa osuuden kiinteistöstä niin se eriasia tietenkin, mutta muuten ei mikään tilintekoautomaatti itselle tietenkään. Elämisen kulut puoliksi on ihan ok jako ja suhteessa tuloihin tietenkin eli parisuhde merkitesee tuloerojen tasaamista jtta heikommasaakin tilassa olevalla on omaa rahaa ilman pyytämistä.
Parisuhde siis perustuu rakkauteen eikä kykyttämiseen toisen elämässä ja jos kokee että eipä tienaa tuo riittävästi niin kylmästi vaihtoon uuteen "rakkaaseen" jolla tiliä riittävästi........

Parisuhde on vapaaehtoista!

Muistahan maksaa verottajalle verot vuokratuloista.

ei (toivottavasti) kestä ikuisesti. Odotatte sen aikaa, kun mies valmistuu ja menee töihin ja sitten ostatte yhteisen asunnon. Siihen asti asutte omillanne.
Helppoa kuin heinänteko :) Eikä tarvitse miettiä kuka maksaa ja mitä maksaa. Siinä ajassa ehditte myös näkemään kestääkö rakkaus.

Tehkää sopimus kirjallisena ja kahtena kappaleena.
Muuten miehesi ei kannata tuohon suostua - lyhentämään sinun lainaa ilman kirjallista sopimusta.

tapa, jolla saa maksimoitua tuet.

Meillä on sama tilanne, paitsi että vaimo on opiskelija. Omistamme nykyisen asumisoikeusasunnon puoliksi ja vaimo saa tukea omaan puolikkaaseensa. Ei hän olisi voinut sitä ostaa, mutta minä lainasin hänelle rahat omaan puolikkaaseensa. Jos tulee ero niin asunto menee myyntiin vaimo voi maksaa niillä rahoilla lainan minulle.