Olen 30 vuotias avioliitossa elävä nainen. Suhteemme on kestänyt 12 vuotta. Näennäisesti kaikki on ok. Yllätin kuitenkin n. 6kk sitten mieheni vetämässä naapurin leskirouvaa viikseen. Pahinta kaikessa on se että naapurin rouva on 66 vuotias. Mihinkähän pisteeseen asti tälläisiä asioita tulisi antaa anteeksi?
Ongelmaa suhteessa
naapurissa
9620
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ei noista kannata niin hirveesti skitsoo. Mun vaimo panee 82 vuotiaan talkkarin kanssa kellarissa. Väittää hakevansa kylmävarastosta perunoita. aina se tulee siltä reissulta posket punaisina ja tyhjin käsin. Alan kohta epäillä koko kylmävaraston olemassa oloa...
Olisko tässä kysymys siitä että 82 vuotias talkkari tulee kellarista posket valkoisina ja pussit tyhjinä? Eli vähän niinkuin päinvastoin. Tsemppiä vaan sinne, ja ei kannata ottaa stressiä, se on elämää vaan!!!!
Se on saman tekevää minkä ikäisen kanssa, pettää kuitenkin. Näytä ukolle oven paikka kun kerran vieraat kiinnostaa enemmän. Tuollainen ei ole edes mies, mies on se luotettava ja turvallinen uros, ukkosi on pelkkä häntä-heikki.
onnettoman tyhmä tosikko.
että miehellesi kelpaavat mummotkin! Minusta tuo on jopa raskauttava asianhaara, että miehesi ei edes vaivaudu valikoimaan.
Sinulle on varmasti jäänyt tunne, että hävisit "missikisan" vanhukselle, eli on mielettömän nöyryyttävää.
Riippuu varmaan miehen kootuista selityksistä, pystytkö jatkamaan avioliittoa ja luottamaan tulevaisuudessa. Aika kovasti joutuu mies töitä tekemään, ennen kuin luottamus palautuu aikaa myöten. Paha särö jokatapauksessa liittoon on tullut.
Hassuun aikaan laitoin tämän aloitusviestin, koska nyt on tullut ilmi uusia asianhaaroja. Mieheni on osoittautunut pahemmaksi siaksi kuin alunperin kuvittelin. Ihmettelin aina miksi naapurit naureskelevat minulle selkäni takana pihassa ja yhtiön talkoissa.
Nyt sitten muutama vanhempi nainen sanoi että mieheni on nähty lukuisia kertoja tuolla Näsijärven rannassa hiihtoladun viereisessä metsässä sukupuolielin kädessään. Ja kysymys on kuulemma ollut ihan tarkoituksellisesta itsensä paljastelusta.
Kysynkin nyt taas, tulisiko tämäkin ymmärtää ja keskustella?
ymmärrä, ymmärrä ja keskustele, keskustele.
Voi elämän kevät.
Missäs se raja sitten menee kun ei enää pidä ymmärtää?
Voi haloo! Vieläkö tosissasi mietit, josko pitäis keskustella??