Olen 23 v. nainen. Olen 171cm pitkä ja viime syksynä painoin pahimmillani 86kg. Olin aina väsynyt, söin epäsäännöllisesti ja epätervellisesti enkä liikkunut. Peilikuvani ei ollut miellyttänyt moneen vuoteen itseäni ja vaateostoksilla käyminen oli kamalaa. Kun koko 42 alkoi käydä pieneksi tajusin että nyt on tehtävä jotain.
Olin aiemmin yrittänyt laihduttaa jos jonkinlaisella dieetillä mutta aina olin sortunut. Nuoremman sisareni kannustuksella otin liikunnan päivittäiseksi tavaksi. Olin aina inhonnut koululiikuntaa ja piti alkaa miettiä mikä liikunta muoto olisi tällaisella laiskamadolle sopiva - löysin sauvakävelyn:) Syömisiäni aloin seuraamaan ruokapäiväkirjalla ja kaloreita laskemalla. Samalla aloin laskea myös päivittäin kuluttamaani kalorimäärää. Netistä löysin hyviä laskureita. Pävittäisiin rutiineihin kuuluu myös kuntopyöräily tv:tä katsellessa ja siskon kanssa tulee käytyä uimassa. Liikunnasta on tullut ikään kuin "huume" ja siitä tulee hyvä olo. Itse en omistanut (enkä edelleenkään omista) puntaria - pystyin punnitsemaan itseni muutaman viikon välein vieraillessani vanhempieni luona toisella paikkakunnalla joten muutokset painossa punnituskertojen välillä kannustivat eteen päin. Annan itselleni luvan syödä myös jotain hyvää, mutta en joka päivä enkä sellaisia määriä kuin aiemmin.
Puoli vuotta elämänmuutos päätöksestä - eli tänään - puntari näyttää 74kg, 12kg vähemmän! Pari kiloa enää niin olen normaalipainoinen. Uusi kannustin painon pudotukseen on se että jos kesään mennessä saan painan alle 70 kiloa, menen bikineissä julkiselle rannalle...jota en ole koskaan voinut tehdä!:)
Ja kyllä, ajattelin aina että en ikinä laihdu...mutta ei sohvalla makaamalla laihdukaan:)
Onko muita onnellisia onnistujia? :)
Olin aiemmin yrittänyt laihduttaa jos jonkinlaisella dieetillä mutta aina olin sortunut. Nuoremman sisareni kannustuksella otin liikunnan päivittäiseksi tavaksi. Olin aina inhonnut koululiikuntaa ja piti alkaa miettiä mikä liikunta muoto olisi tällaisella laiskamadolle sopiva - löysin sauvakävelyn:) Syömisiäni aloin seuraamaan ruokapäiväkirjalla ja kaloreita laskemalla. Samalla aloin laskea myös päivittäin kuluttamaani kalorimäärää. Netistä löysin hyviä laskureita. Pävittäisiin rutiineihin kuuluu myös kuntopyöräily tv:tä katsellessa ja siskon kanssa tulee käytyä uimassa. Liikunnasta on tullut ikään kuin "huume" ja siitä tulee hyvä olo. Itse en omistanut (enkä edelleenkään omista) puntaria - pystyin punnitsemaan itseni muutaman viikon välein vieraillessani vanhempieni luona toisella paikkakunnalla joten muutokset painossa punnituskertojen välillä kannustivat eteen päin. Annan itselleni luvan syödä myös jotain hyvää, mutta en joka päivä enkä sellaisia määriä kuin aiemmin.
Puoli vuotta elämänmuutos päätöksestä - eli tänään - puntari näyttää 74kg, 12kg vähemmän! Pari kiloa enää niin olen normaalipainoinen. Uusi kannustin painon pudotukseen on se että jos kesään mennessä saan painan alle 70 kiloa, menen bikineissä julkiselle rannalle...jota en ole koskaan voinut tehdä!:)
Ja kyllä, ajattelin aina että en ikinä laihdu...mutta ei sohvalla makaamalla laihdukaan:)
Onko muita onnellisia onnistujia? :)
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihana kuulla tuollaisia saavutuksia ! :) Itse olen laihuttanut ainoastaan syömishäiriön avulla ja siihen sairastumista en toivo kenellekkään. Mutta hitaasti laihduttamalla saa aikaan pysyviä tuloksia joihin voi olla tyytyväinen.
Ei voi muuta sanoa kuin onnea