Hei! Olen tutustunut alle 40 vuotiaaseen mieheen noin 3 kk sitten. Alusta alkaen olemme tapailleet vain jommankumman asunnolla, tehneet ruokaa, käyneet kaupaussa jne kotijuttuja mutta emme ole tavanneet minun tai hänen ystäviään ikinä. Syynä on se että mies ei halua kun silloin on kuulemma ylimääräisiä paikalla ja hän haluaa olla vain minun kanssani. Omista ystävistään hän ei puhu eikä hänellä käsittääkseni heitä olekaan. Itse olen 35 vuotian ja ystäväst ovat minulle tärkeitä ja haluan viettää heidän kanssaan aikaa. Mies haluaa tavata vaikka joka päivä ja vaikka vain nukkua yön yhdessä jos muuten ei ehditä tavata, itseä noin tiivis tapailu ahdistaa, ja tylsistyttää olla vain miehen tai minun asunnolla. Olen tottunut tekemään asioita käymään vaikka leffassa jne mutta mies on viettänyt erkkkoelämää jo jonkun aikaa eikä ole käynyt oikein missään aikoihin... hänellä on myös pitkät työpäivät ja omien sanojensa mukaan hän haluaa levätä vapaa-ajallaan... eli siis olla kotona.
Hän ei ole puhunut tunteistaan minulle mitään muuta kuin että osoittaa tunteensa käytännön teoilla kuten halailulla jne mutta olen tottunut siihen että toinen sanoo myös jos tykkää... jotenkin tuntuu siltä että mies ei minusta välitä, jotenkin haluaisin parempaa kohtelua kuin ainaisen kotona olemisen ja telkkarin katsomisen tai ainakin tiedon siitä tykkääkö mies musta oikeesti vai ei?
Mietin kannaattaako tuhlata aikaa tyyppiin enää, olin ihastunut mutta nyt tunteet ovat alkaneet laantua noiden asioiden takia... tyyppi tuntuu liian oudolta mulle ja liian erakolta. Vai onko normaalia että ei ole ystäviä ollenkaan tai mitään elämää työn ulkopuolella? Mies tuntuu masentuneelta tms sillä asunto on myös todella epäsiisti. Herttaista on se että hän soittaa mulle joka päivä työpäivän jälkeen ja haluaisi tavata ja halailla - tuntuu vaan että olen hänelle joku helkkarin unilelu en ihminen jonka kanssa tehdään asioita ja nautitaan elämästä. Joku tässä mättää en tiedä oikeen mikä...hänen mukaansa suhteemme on seurustelua kun sitä häneltä kysyin mutta en tiedä kannaattaako noin sulkeutuneen miehen kanssa alkaa rakentaa seurustelusuhdetta. Hänen mukaansa hän ei tunteistaan puhu ikinä mutta mistä helkkarista sitten tietää mitä toinen ajattelee?Olen sitten itsekin alkanut hänelle sanomaan että ok kerron omille ystävilleni että olemme ystäviä kun en tiedä missä mennään.
Hän ei ole puhunut tunteistaan minulle mitään muuta kuin että osoittaa tunteensa käytännön teoilla kuten halailulla jne mutta olen tottunut siihen että toinen sanoo myös jos tykkää... jotenkin tuntuu siltä että mies ei minusta välitä, jotenkin haluaisin parempaa kohtelua kuin ainaisen kotona olemisen ja telkkarin katsomisen tai ainakin tiedon siitä tykkääkö mies musta oikeesti vai ei?
Mietin kannaattaako tuhlata aikaa tyyppiin enää, olin ihastunut mutta nyt tunteet ovat alkaneet laantua noiden asioiden takia... tyyppi tuntuu liian oudolta mulle ja liian erakolta. Vai onko normaalia että ei ole ystäviä ollenkaan tai mitään elämää työn ulkopuolella? Mies tuntuu masentuneelta tms sillä asunto on myös todella epäsiisti. Herttaista on se että hän soittaa mulle joka päivä työpäivän jälkeen ja haluaisi tavata ja halailla - tuntuu vaan että olen hänelle joku helkkarin unilelu en ihminen jonka kanssa tehdään asioita ja nautitaan elämästä. Joku tässä mättää en tiedä oikeen mikä...hänen mukaansa suhteemme on seurustelua kun sitä häneltä kysyin mutta en tiedä kannaattaako noin sulkeutuneen miehen kanssa alkaa rakentaa seurustelusuhdetta. Hänen mukaansa hän ei tunteistaan puhu ikinä mutta mistä helkkarista sitten tietää mitä toinen ajattelee?Olen sitten itsekin alkanut hänelle sanomaan että ok kerron omille ystävilleni että olemme ystäviä kun en tiedä missä mennään.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ei pitäisi olla vaikeaa tehdä yhteenvetoa asiasta, ette sovi yhteen. Olette aivan selvästi liian erilaisia...miksi siis tehdä asiasta liian vaikeaa ja jatkaa juttua.???
Mies on introvertti eikä nauti toisten ihmisten seurasta - paitsi sinun. Hän selkeästi pitää sinusta ja haluaa olla sinun kanssasi eikä tarvitse siihen ympärille muita hössöttämään.
Kerro miehelle, että tulisit iloiseksi jos mies tapaisi sinun ystäväsi. Ota hänet huomioon ja pidä tapaaminen lyhyenä.
On ihan normaalia ettei ole ystäviä. Olen introvertti itsekin ja nautin vain sellaisten ihmisten seurasta, jotka ovat minulle todella läheisiä. En saa kavereita, koska en halua heitä.
Älä tee hätäisiä päätöksiä - keskustelkaa suhteestanne ja kerro tuntemuksistasi.
..täällä toisaalla. mutta voihan työ viedä voimat? enemmän miesten ongelma?
Toiveet ja tarpeet.. Mutta toisaalta etkö juuri hae sitä kumppania kenen kanssa olla?
Muistan kun itse rakastuin..niin kyllä ne ystävät jäi... Vähemmälle..!
Voihan siinä olla jotain "omistus " haluakin tms. En tiedä.
Ja joillekkin miehille tuo tunteista puhuminen tuntuu vain olevan niin vaikeaa..
Se on tämä suomalainen kasvatus. Mutta yritä onkia silti.
Ja ehkä miehen tapa kertoa tunteista on se ,että haluaa olla kanssasi,vain ja ainoastaan ,eikä jakaa sinua kenenkään kanssa.
Eikö se ole Rakkautta parhaimillaan, että viettää aikansa kanssasi. Minusta tuntuu,että sinä haikailet muuta kuin häntä...?
Anteeksi nyt vaan ap. mutta jos on jo 35 mittarissa, niin aika teiniltä tuntuu tuo "ystävät on tosi tärkeitä, haluan elokuviin" suhteen lopettamisen syyksi. Mene sinne elokuviin vaikka kerran-pari viikossa juuri niiden ystäviesi kanssa, ja jos ystävät ovat niin yber tärkeitä, siis rakkaimpia elämässä, niin varaa pari iltaa viikossa heidän näkemiselleen. Ihan pikku sivuhuomautuksena, valtaosa väestöstä "harrastaa" perhe-elämää ja omia lapsia iässäsi, ja tähän miesystäväsi voisi olla oiva kumppani.
Itselle riittää hyvin puhelinyhteys silloin tällöin ystäviin, enkä itse jaksa itselle yhdentekevien ihmisten kanssa yrittää keksiä puheenaiheita, pahimmassa tapauksessa tuntikausia. Olen siis nainen, ja introvertti. Minulle riittää mainiosti sosiaaliseksi elämänsisällöksi lapseni ja miesystävä. Vaikutat aika pinnalliselta varsinkin odotuksissasi miehen käytöksestä. Ei hän ole lipevä kehumaan vaan vakavamielinen.
Et taida itse olla sinut itsesi kanssa kuten tuo miehesi, et viihdy ja jaksa itseäsi pitkään ilman ulkopuolista hälinää ja viihdykettä. Jutelkaa nyt vielä rakentavaan sävyyn, ei syyttelevästi, siitä miten kumpikin voisi tehdä kompromisseja jotta voisitte olla yhdessä. Sen vain sanon, että hylkääminen sattuu mieheesi vietävästi, juuri koska olet hänelle hyvin tärkeä ja rakas, voisi ehkä sanoa korvaamaton.
Kommentoin yleisellä tasolla, mielestäni ei ole ollenkaan tavatonta
-että mies ei kommunikoi tunteitaan sanoilla vaan fyysisesti kuten läheisyydellä ja halaamisella ym
-että aikuisella miehellä ei ole ystäviä. itse asiassa onnellinen se mies jolla on edes yksi oikea ystävä. Nuorilla 20 miehillä kyllä on vielä kavereita joiden kanssa käydään baareissa iskemässä naisia mutta sitten kun on vakiinnuttu ja ikää yli 30, niin kaverit pääsääntöisesti unohdetaan. yhteiset harrastukset (esimerkiksi urheilu) voivat pitää kavereita yhdessä, mutta jos niitä ei ole, niin yhteyttä pidetään vain silloin tällöin, osin velvollisuudentunnosta, osin hyötynäkökohdista kuten rentoutuminen yhteisen saunaillan ja/tai ryyppäjäisten merkeissä.
-että aikuinen mies uppoutuu työhön ja/tai harrastuksiin jos hänellä ei ole naisystävää eikä perhettä.
Kiitos mielipiteistä, varsinkin se kommentti pinnallisuudesta jne laittoi miettimään. Voi tosiaaan olla että olen "lapsellinen" siis siinä mielessä että olen seurustellut 7 vuotta avosuhteessa 33 v asti jonka jälkeen erosin ja sen jälkeen on ollut vain "lyhyitä" tapaamisia ja muuten olen ollut yksinäni ja kavereideni seurassa. Minulle tosiaan ystävät ovat tavallaan "perhe" oman puuttuessa itsellä ei ikinä ole ollut miestä jonka kanssa perheen perustaminen olisi onnistunut vaikka olen aina halunnut perheen ja lapsia, no ei niitä kaikki voi saada niin se vaan on jos ei oikeaa ihmistä tapaa.Kaikki ystäväni ovat naimisissa ja osalla on lapsia ja silti pidämme yhteyttä viikoittain ja tapaamme väh kerran kuukaudessa.
Mies on ollut sinkkuna 3 vuotta välissä vain lyhyitä tuttavuuksoia kun halusi selvitä edellisestä suhteesta ensin ja selvittää asiat hänelläkään ei ole lapsia. Jotenkin tuntuu oudolta se että hänellä kaikki seurustelusuhteet ovat olleet vain korkeintaan 3 vuoden mittaisia, ja sitten hän tai toinen on ne lopettanut. Hän ei omien sanojensa mukaan päästä ihmisiä helposti lähelleen kun on joutunut niin usein omien sanojensa mukaan hyväksikäytetyksi eikä enää luota ihmisiin helposti ja kuulemma pelkää ottaa riskin siitä että ihastuu ja rakastuu vaikka aikoo kuulemma ottaa sen riskin mun kanssa. No sanoin hänelle että voi olla että mäkin tuotan pettymyksen hänelle, olen vain ihminen enkä tiedä miten elämässä käy enkä todellakaan halua olla mikään terapeutti.Olen itsekin kokenut kolhuja mutta en laske kaikkea vain yhden ihmisen varaan vaan haluan myös muuta elämää.
Tosiaan tuntuu että taidetaan olla vääränlaiset ihmiset toisillemme en tajua ihmisiä jotka möllöttävät vaan kotona ilman mitään ystävyy/sosiaalisiasuhteita, on siinä jotain outoa. Ja kyllä mä niasena haluan jotain yhteistä tekemistä jne enkä vaan kotona oleskelua... itse olen avoin ja puhun tunteista avoimesti ja tuntuu oudolta että toinen vaikenee kuin muuri kun kysyn tykkääkö toinen... no sanoi että miksi sitten muuten oisin tässä, kun asiaa kysyin mutta kyllä mä haluan sen ihan ääneenkin kuulla toisen suusta!Tosiaan tuntuu että olen joku unilelu tarpeita tyydyttämään en ihminen ja persoona eikä mies muhun tunnu haluavan persoonana tutustuakaan, muuta kuin halailla ja pitää kainalossa, outoa! Onhan se söpöä mutta ei niin toiseen oikeesti tutustu.Haluan tietää miten toinen käyttäytyy, tuntee, ajattelee asioista, ei se pelkkä halailu riitä! Ei tätä seksisuhteeksikaan voi määritellä kun ite haluun enemmän seksiä kuin mies ja se taas haluaa enemmän halailla ja "leikkiä" kotia, itelle riittäisi tapailu ja soittelu.No ehkä tää on sitten unikaverisuhde tai jotain, en tosiaan tiedä mitä mies musta haluaa tai odottaa.
Otan asian puheeksi uudelleen ja sanon suoraan tunteistani taas, ja jos homma ei muutu alan ottaa etäisyyttä ja teen selväksi että haluan tapailla harvemmin koska omat ystävät ja oma elämä on mulle myös tärkeitä. En tosiaan vakavasti halua seurustella ja edetä suhteessa vaikka olen jo tämän ikäinen ihmisen kanssa jota en tunne kuin halailun perusteella.Tuntuu että mies on joku pikkúpoika joka haluaa halailla ja lohtua multa.
Teettekö mitään yhdessä, esim. käyttekö kaupassa, kävelyllä tms? Ehkä mies haluaa tutustua kunnolla ja selvittää tuleeko suhteesta mitään ennen kuin esittelee sinut lähipiirilleen... Kummallista, että mies ei ole vailla seksiä, vaan haluaa vain olla lähekkäin, onkohan jotain vialla siis esim. kyvyissä? Vai haluaako jälleen vain tutustua rauhassa? Mietin myös, mihin aiemmat suhteet ovat päättyneet? "Hän ei omien sanojensa mukaan päästä ihmisiä helposti lähelleen kun on joutunut niin usein omien sanojensa mukaan hyväksikäytetyksi eikä enää luota ihmisiin helposti ja kuulemma pelkää ottaa riskin siitä että ihastuu ja rakastuu vaikka aikoo kuulemma ottaa sen riskin mun kanssa." Tämä kuulostaa kovin kliseeltä, sanooko kaikille samoin? Me naisethan tapaamme kiinnostua vaikeista tapauksista ja haluamme ottaa selvää, mistä on kysymys. Ajattelemme myös, että ehkä olen se, johon tämä miesvoi luottaa ja jonka kanssa haluaa olla. Ymmärrän sen, ettei tunteista ole älttämättä helppo puhua, jos ei siihen ole oppinut. Nelikymppinen ei vain enää taida muuttua, ei luonteeltaan eikä toimintatavoiltaankaan, ellei itse halua/koe tarpeelliseksi. Ehkä hän on tyytyväinen elämäänsä itsekseen ja ottaa välillä jonkun piristämään...
Voi olla että on tosiaan mun kanssa nyt vaan kun kaipaa piristystä. Outoa on että hän ei edes puhu ystävistään yms mulle koskaan onkohan heitä olemassa ollenkaan- jos olen ymmärtänyt oikein ei taida olla. Kyllä me kaupassa käydään jne mutta ei missään muualla yhessa, mies tosiaan aina olla kotona telkkaria kattomassa. Olen laittanut aikarajan että jos tilanne ei muutu 1 kk aikana mun pyynnöistä huolimatta niin lopetan suhteen en halua tuhlata aikaa jos homma ei toimi sillä etsin vakavaa ja tasapainoosta suhdetta.
Niin, hyvä, että uskallat ottaa asian käsittelyyn, toivottavasti asiat selviävät. Ja minusta omiin intuitioihinsa voi yleensä luottaa eli jos jokin tuntuu mättävän, niin yleensä siellä taustalla on jotain vinossa. Toki yleensä teot puhuvat puolestaan, puhuahan voi ihan mitä sylki suuhun tuo ja silti ei tarkoita mitä sanoo. Ei hän sinua sinne kutsuisi, jos ei haluaisi ja olisi kiinnostunut. Kaikki eivät myöskään utele toiselta asioita, vaan ajattelevat, että toinen kertoo ajallaan, varsinkin, jos on avoin ja puhelias kuten sinä.. :) Eivätkä kaikki myöskään halua puhua omista asioistaan ihan suhteen alussa. 3kk on aika lyhyt aika tunteiden kannalta, mies varmaan vielä tutustelee sinuun ja kuulostelee tunteitaan. Mutta varmaan on ahdistavaa, jos mies tavallaan takertuu sinuun, jos hällä ei ole muita kavereita. Se epäsiisteys myös mietityttää, mutta toisilla on tapana jättää asiat levälleen. En tiedä voiko sitä pistää masennuksen piikkiin, kun silloin on yleensä muitakin "oireita". Kotona olemisessa ei ole mitään pahaa, jos joutuu olemaan sieltä paljon pois. Kuten sanottu vanhalle koiralle voi olla vaikeaa oppia uusia temppuja. ;) Kuuntele omia tarpeitasi ja tuneitasi, toivottavasti asiat menevät parhain päin.
Olen 42v mies. Minulla ei ole työn ulkopuolista elämää eikä kavereita. Vapaa-aikana lepäilen aina kotona. En viihdy muitten ihmisten kanssa enkä tule porukassa juttuun. Minua tuskin kukaan kehtaisi ystävilleen esitellä. Ainoa ero mieheesi on että olen siisti ja en ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa. En tiedä onko olemassa erakkonaisia, joitten kanssa suhteen aloittaminen olisi mahdollista. Ulkomaalaisia naisiakin olen ajatellut mutta ainakin itänaisten slaavilainen luonne vaatii aktiviteetteja, joten he masentuisivat kanssani äkkiä.