jotain sen tapaista on joskus käytetytty. Ennen kitaran keksimistä. Tota noin, onkos joku kokeillut sellaista? Mitä eroa?
Ehkei minusta tulekaan klaptonnia vaan luuttonni?
Siis jos bujetti vaan antaa periksi ...
Ehkei minusta tulekaan klaptonnia vaan luuttonni?
Siis jos bujetti vaan antaa periksi ...
Vastaukset 3
Vanhimmat
.... ei kitaraa ole varsinaisesti keksitty kuten ei muitakaan soittimia sillä tavalla, että ne olisivat jossakin historian vaiheessa putkahtaneet nykymuotoisina jonkun neropatin pajasta ilmoille. Kitara kuten luuttukin on kehittynyt aikojen saatossa ja itseasiassa kitara kehittyy kaiken aikaa. Kitara elää nyt tietyssä mielessä kulta-aikaansa sille se on ollut aivan käsittämättömän suosittu soitin jo ties kuinka pitkään eikä hiipumisen merkkejä ole vielä nähtävissä. Kitara kuuluu samaan soitin sukuun luutun kanssa (Kitara ei ole kehittynyt luutusta vaan luutun kanssa rinta rinnan) tätä nykyä kitara on vain huomattavasti luuttua suositumpi sormintasoitin.
Luin hiljattain jostain kitarakirjasta, että varhaisimmat havainnot kitarasta ovat jostain 1400 luvulta. Ne olivat silloin neljäkoorisia (koori oli kielen varhaisempi nimitys). Esimerkiksi stradivarius teki myös kitaroita joskus 1600luvulla ne oli kaiketi neljä tai viisikoorisia. Nykyisen kaltainen kuusi kielinen kitara vakiinnutti paikkansa kai joskus 1800 luvulla ja kitara on jatkanut voimakasta kehitystä koko 1900 luvun ja jatkaa edelleen. Esimerkkeinä voisi mainita ensimmäiset sähkökitarat jotka tulivat kai joskus -20 - 30 luvulla ja sitten mieleen tulee ainakin resonaattorikitara, harppukitara, baritonikitara, etc. kitarasta on mielikuvituksellinen määrä erilaisia variaatioita ja se taipuu häkellyttävällä tavalla mitä monimuotoisempaan musiikkiin.
Mitä varsinaiseen kysymykseesi tulee, niin en ole soittanut luuttua. Sellainen kyllä olisi kiinnostava, mutta ei kovin helposti käsiin saatava soitin, jos sellaista ei varsinaisesti teetä (voi maksaa vähän).
Köörihän (tai koori, mikä lie suomeksi oikeasti, englanniksi course) tarkoittaa kieliparia - vanhoissa soittimissa, niinkuin luutuissa ja barokkikitaroissa, kielet oli järjestetty pareittain jotta saataisiin enemmän ääntä. Kieliteknologia kun ei ollut vielä kovin kehittynyttä.
Luuttuja kyllä saa nykyäänkin suhteellisen helposti, mutta rahaa niistä täytyy maksaa. Luuttu ei muotonsa (ja varmaan vähäisen kysynnän) vuoksi oikein sovellu nopeaan tehdastuotantoon, joten suurin osa luutuista on edelleen käsityötä. Olen itse soitinrakentaja ja rakennan nimenomaan kaikenlaisia luuttuja. Omat hintani alkavat 900 eurosta, varsin pelkistetty renessanssiluuttu kuudella köörillä siis lähtisi tuolla hinnalla. Tässä linkki minun blogiini, siellä on muutama kuva rakentamistani soittimista http://laurisluteblog.blogspot.com/
Kitaralla ja luutulla on tosiaan paljon eroa. Luuttua soitetaan ilman kynsiä, kun taas modernia klassista kitaraa soitetaan kynsillä. Luutun koppa on poikkileikkaukseltaan (yleensä) puoliympyrä, ja päältäpäin katsottuna vesipisaran muotoinen. Kielet on siis pareittain, paitsi ylin kieli on yleensä yksin, ja materiaalina on perinteisesti suolesta tehty kieli, tosin moderneja vaihtoehtojakin on. Kaula on lyhyt, yleisesti kaulaan mahtuu 8 poikkinauhaa, jotka on sidottu kaulan ympärille kieleksi kelpaamattomasta suolikielestä. Arabien ja turkkilaisten Oudin tunnistaa siitä, että siinä ei ole nauhoja, ja se on muutenkin ihan eri juttu kuin eurooppalainen luuttu.
luutut. Meneekö ne niin kuin viulutkin, pienempikokoisesta suurempaan - ja ääneltään pehmeämpään?