Ne kauniit muistot

Sanotaanhan että se ensimmäinen oikea rakkaus ei unohde koskaan,se säilyy lopun ajan mielissä ja kaikki muu tuleva on vaan korviketta,näinhän se on jätetyn osalta.
Varmaan se eroon johtavan syyn aiheuttaja, tai henkilö jonka vuoksi suhde aikanaan päättyi pääsee aina kuin koira veräjästä.
Minullakin on tarina kerrottavana,yksi miljuunien joukosta ja varmasti melko toisinto muiden tarinoista.
Kaiken kaikkiaan 25vuotta on erostamme, ja siitä hetkestä kun menetin kaikkein rakkaimman ihmisen viereltäni,olin silloin 24v.
Täysin yllättäen,ihan vastakohta silloisesta naisihanteestani, aloitti minun piirittämiseni.
Olin tietenkin hieman vastahakoinen ylipäätänsä edes häntä tapailemaan,mutta pikkuhiljaa hänen mutkaton ja ihana luonteensa sulatti minun sydämeni täysin.
Jälkeenpäin ajatellen olin aivan liian sulaa vahaa hänen otteessaan,olisi pitänyt ymmärtää..,mutta jälkiviisaus on aina turhaa.
Kun hän halusi hyvin pian virallistaa suhteemme,en pyristellyt vastaan , ja kihlauduimme keväällä.
Täytyy myöntää että elin silloin ehkä elämäni onnellisinta aikaa.
Kuten laulussa sanotaan onni ei ole ikuista,ei meidänkään suhteessamme näin ollut.
Juuri kun kaiken piti olla hyvin,ja luotin häneen kuin vuoreen ,alkoi hänen käytöksensä muuttumaan,,,
Vaikka tiesin hänen aikaisimmista suhteistaan ja kihlauksistaan,minä luotin häneen,vaikka minua useat tahot varoittelivat ,minä uskoin häneen..
Tuli pikkuvalheita joista sain hänet kiinni,en tahtonut uskoa kaikkein pahinta,en millään!!
Mutta sekin päivä tuli eteeni,päivä jota en olisi halunnut kokea,hän ilmoitti haluavansa aikalisän suhteeseemme,halusi vielä katsoa mitä elämä mahdollisesti vielä tuo ja sen klassisen kliseen, ei minulla ole ketään toista katsottuna...
Aika orvoltahan se elo silloin tuntui,selitys mahdottamalta ymmärtää,minne se suuri rakkaus hänen sydämestään katosi,vai oliko sitä ollut laisinkaan??
Totta kai nuorelle miehelle alkoi viinakin maistumaan,naisia ympärillä pyörimään ,mutta kyllä kolaus oli valtava,se oli niin valtava kuin mahdoton muuttuukin mahdolliseksi ja todeksi.
Mitään tunnon tuskia ,tai paremmin selityksiä, tahi edes myötätuntoa ei häneltä minulle herunut.
Sainkin sitten kautta rantain tietää jonkinlaisen syyn hänen käytökseensä,vanha rakastettu oli astunut maisemiin ,ja sehän vei voiton minusta.
Jos nyt tänä päivänä tuo nainen olisi istuisi edessäni,mitäkö häneltä haluaisin kysyä ,tai sanoa..
Haluaisin sanoa ensin sen,että en ole katkera tai vihainen hänelle,ymmärrän että hänen täytyi toimia tunteidensa pakottamana käyttäen helpointa keinoa päästä kivestä kengässään.
Haluaisin kertoa myös sen,kuinka raakile olin ihmissuhteissa ja kuinka vaikeaan aikaan hän astui elämääni tuoden valon ja toivon tulevaisuuteeni.
Olisitko kenties toiminut samoin,tietäessäsi kaiken tuon?
Silloin en ymmärtänyt tekosi kokonaisuutta,en jaksanut ymmärtää kuinka saatoit vaihtaa mielipiteitäsi ja tunteitasi?
Nyt kun 25vuotta on kulunut,minä ymmärrän hyvin,ja voin asettautua asemaasi ymmärtäen paremmin kuin silloin keltanokkana.
Sinä olit huonon itsetunnon omaava ns.pikkunätti tyttö,sinä halusit loistaa kaveripiirissäsi näyttämällä kuinka haluttu sinä olet , tästä kertoo useat miehet elämässäsi ja halu saada miehet menemään miltei alttarille asti kanssani.
Kukapa ei haluaisi paistatella aina uudella miehellä ja olla täten puheenaihe number 1.,ja nyt ymmärrän käytöksesi motiivit minunkin suhteeni,olin sinulle pelkkä palkinto jolla sait hetken loistaa.
Mutta tiedän että maailman kuvasi ei ole täydellinen , ja olet tietämättäsi satuttanut myös itseäsi sekä sieluasi , tiedän että sinä pelkäät koko elämäsi jätetyksi tulemista,sitä samaa kohtaloa jollaista kylvit nuoruudessasi, ihminen muuttuu tekojensa kaltaiseksi halusi tai ei.
Mitäkö minulle kuuluu,minulle kuuluu oikein hyvää,olen onnellisesti naimisissa ollut jo parikymmentä vuotta henkilön kanssa johon olen voinut luottaa,eli minun lopulta kävi hyvin.
Olit minulle rankka opetus siitä,että ihmisiä on monenlaisia ja kannattaa aina kuunnella myös läheisiään ,kauniissa paketissakin voi olla sisällä mätä omena.
Tämän minä haluaisin sinulle kertoa,jos nyt istuisit edessäni,silti ilman katkeruutta tai vihaa.
Ensimmäinen tosi rakkaus pysyy siis täälläkin mielissä,ja sitä lyhyttä onnen aikaa en vaihtaisi sittenkään pois.
Vaikka vuodet kuluvat,ikää tulee lisää , ne nuoruuden kesät ja kasvot eivät muutu ,eikä vanhene muistoissa
ollenkaan vaan säilyy sellaisena hamaan loppuun asti.