Onko täällä ihmisiä, jotka ovat vakiintuneet nuorena ja ovat olleet ainoastaan sen yhden kanssa suhteessa? Entä jos itseä on ruvennut kaduttamaan se, ettei elänyt ja kokenut ennen vakiintumista? Miten tällaisesta tilanteesta voi selvitä? Häviävätkö ajatuksen ja kaipuu "vapauteen" joskus vai miten olette toimineet? Nyt tuntuu, etten ole vielä itseänikään kunnolla löytänyt ennen kuin löysin miehen.. :/ Ja kuitenkin meille on annettu vain tämä yksi elämä.
Nuorena vakiintunut..
kommentteja..
4361
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me olemme avokin kanssa nuorena tavannut pariskunta, joista kumpikaan ei esimerkiksi ole koskaan asunut yksin ja oppinut elämään itsensä kanssa ennen kuin muutettiin yhteen. Kotikotoa molemmat muutettiin suurin piirtein saman tien yhteiseen kotiin, taloudellisista syistä lähinnä. Itselle on ensimmäinen suhde, avokille toinen pitkä. Ollaan vähän päälle parikymppisiä. Nyt on ero edessä ja uskon että syy on se, ettei olla sinut itsemmekään kanssa. Uskon, että pitää tuntea itsensä ja pystyä elämään yksin ennen kuin on valmis jakamaan elämänsä toisen kanssa. Molemmat kaivataan vapautta ja niitä huolettomia yksin elämisen aikoja. Ehkä vuoden päästä palataan yhteen, ehkä ei. Vain aika näyttää.
Tuo on tosi vaikea asia ja tiedän mitä ajattelet, itsekin niitä asioita pari vuotta pyöritelleenä. Hyvää suhdetta ei kuitenkaan kannata tuon takia heittää pois jos teillä on oikeasti samat tulevaisuuden haaveet ja elämäntavat. Mutta jos vaikuttaa siltä että teillä on ongelmia niin ehkä kannattaa miettiä onko suhteessa siksi että mies on oikeasti paras ja rakkain mitä voit kuvitellakaan vai siksi, ettei uskalla tai halua asua yksin ja suhteessa on turvallista olla.
Itse aloin seurustelemaan 14 vuotiaana, ja vasta nyt 10 vuoden jälkeen erosimme. Koin jatkuvasti samoja tunteita, erosimmekin pari kertaa mutta palasimme aina yhteen koska tuntui siltä "ettei osaa olla enää ilman toista". Monta viimeistä vuotta periaatteessa vain "odotin" sitä hetkeä milloin ero koittaisi, mutta pelkäsin sitä hirveästi. Viime keväänä sitten ero tuli, koska kerroin silloisesta syrjähypystä. Tietenkään en kannusta sellaiseen! Näin vain meidän suhteemme päätyi. 4 kk sitten tapasin aivan ihanan miehen enkä varmaan 15 vuoteen ole tuntenut itseäni näin onnelliseksi! Toivottavasti löydät sinäkin onnen :)
ettehän te koskaan ajattelemista harrasta, joten miks nytkään? jatkakaa Mikko sanoi ja Mmaija kertoi-bimboilulinjalla vaan. ja kyllästyttäkää kaikki sinkut.
ei kodin ulkopuolel varmaan ole mitään kiinnostavaa... :/
itsensä on hyvä löytää ennen kuin löytää miehen, mutta et sinä panemisella ja useilla suhteilla itseäsi löydä, ainoastaan haavoitat. Vaalisit sitä hienoa mikä on!