Mitä nainen oikein haluaa minusta?
Ollaan tunnettu joitain kuukausia ja työskennellään yhdessä. Ei kovin hyvä alku (tuo jälkimmäinen), mutta näillä mennään. Olemme olleet myös tekemisissä työajan ulkopuolella, soitelleet ja chattailleet tuntikausia netissä. Tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme ja flirttiä on ollut puolin ja toisin jo jonkin aikaa. Huumorimme kulkee samoja ratoja, molemmat olemme kertoneet juttuja itsestämme avoimesti, kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma ovat samankaltaisia.
Rohkaisin iltana eräänä mieleni ja kysyin häneltä, haluaisiko hän kenties jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta. Sain vastaukseksi, että "mehän ollaan työkavereita". En "eitä" enkä "kyllää", en edes "ehkää". En tiedä, järkytinkö hänet vai tuli kysymykseni puun takaa, kun en saanut vastausta kysymykseeni vai mitä oikein tapahtui. Keskustelu jatkui ja parisen tuntia siinä kului aikaa. Kerroin hänelle myös tunteistani häntä kohtaan. Lopulta kysyin kysymyksen uudelleen ja sain vastaukseksi "ein". Homma selvä ja sain pakit? Näin minä ainakin luulin.
Tapasimme töissä seuraavana päivänä ja hieman jännitin sitä kohtaamista. Aluksi tunnelma oli, ehkä minusta johtuvista syistä, hieman vaivaantuneen oloinen, mutta palasi pian vanhoille tutuille raiteille. Lähtiessämme kotiin pahoittelin edellisenä iltana tapahtunutta avautumistani, mutta siihen minulla kuulemma ei ollut tarvetta; enhän ollut syyllistynyt mihinkään pahoittelemisen arvoiseen. Juttelimme puolisen tuntia työpaikan pihalla ja pyysin häntä kahville. Lähdimme yhdessä kohti paikallista kahvilaa ja siellä meni toista tuntia keskustelunaiheiden vaihdellessa uskonnosta politiikkaan, elämästä kuolemaan ja kaikesta siltä väliltä. Flirtti jatkui kuten ennenkin. Avautumiseni jälkeen olemme chattailleet netissä muutamaan otteeseen, viestitelleet tekstiviestejä yömyöhään, jutelleet puhelimessa pitkiä puheluita ja sopineet tapaamisesta tulevalle viikonlopulle.
Avautumiseni jälkeen kuvittelin hetken olevani selvillä, missä mennään, mutta enää en ole lainkaan niin varma asiasta. Parhaani mukaan yritän ymmärtää, mutta...
Ollaan tunnettu joitain kuukausia ja työskennellään yhdessä. Ei kovin hyvä alku (tuo jälkimmäinen), mutta näillä mennään. Olemme olleet myös tekemisissä työajan ulkopuolella, soitelleet ja chattailleet tuntikausia netissä. Tulemme erittäin hyvin toimeen keskenämme ja flirttiä on ollut puolin ja toisin jo jonkin aikaa. Huumorimme kulkee samoja ratoja, molemmat olemme kertoneet juttuja itsestämme avoimesti, kiinnostuksen kohteet ja ajatusmaailma ovat samankaltaisia.
Rohkaisin iltana eräänä mieleni ja kysyin häneltä, haluaisiko hän kenties jotain enemmän kuin pelkkää kaveruutta. Sain vastaukseksi, että "mehän ollaan työkavereita". En "eitä" enkä "kyllää", en edes "ehkää". En tiedä, järkytinkö hänet vai tuli kysymykseni puun takaa, kun en saanut vastausta kysymykseeni vai mitä oikein tapahtui. Keskustelu jatkui ja parisen tuntia siinä kului aikaa. Kerroin hänelle myös tunteistani häntä kohtaan. Lopulta kysyin kysymyksen uudelleen ja sain vastaukseksi "ein". Homma selvä ja sain pakit? Näin minä ainakin luulin.
Tapasimme töissä seuraavana päivänä ja hieman jännitin sitä kohtaamista. Aluksi tunnelma oli, ehkä minusta johtuvista syistä, hieman vaivaantuneen oloinen, mutta palasi pian vanhoille tutuille raiteille. Lähtiessämme kotiin pahoittelin edellisenä iltana tapahtunutta avautumistani, mutta siihen minulla kuulemma ei ollut tarvetta; enhän ollut syyllistynyt mihinkään pahoittelemisen arvoiseen. Juttelimme puolisen tuntia työpaikan pihalla ja pyysin häntä kahville. Lähdimme yhdessä kohti paikallista kahvilaa ja siellä meni toista tuntia keskustelunaiheiden vaihdellessa uskonnosta politiikkaan, elämästä kuolemaan ja kaikesta siltä väliltä. Flirtti jatkui kuten ennenkin. Avautumiseni jälkeen olemme chattailleet netissä muutamaan otteeseen, viestitelleet tekstiviestejä yömyöhään, jutelleet puhelimessa pitkiä puheluita ja sopineet tapaamisesta tulevalle viikonlopulle.
Avautumiseni jälkeen kuvittelin hetken olevani selvillä, missä mennään, mutta enää en ole lainkaan niin varma asiasta. Parhaani mukaan yritän ymmärtää, mutta...
Vastaukset 35
Vanhimmat
Onko tuossa jotain muutosta entiseen nähden, vai jatkuuko homma samanlaisena kuin ennen avautumistasi?
Tuosta ei taas ottaisi erkkikään selvää. Joko naista ei kiinnosta mikään muu enempi kuin nykyisenlainen flirttailu, tai sitten, mitä itse veikkaisin, niin vaikka sanoi ei, niin taitanee silti olla utelias näkemään mihin tilanne kehittyy.
Jos lapsellinen, niin testasi sinun kiinnostustasi ja luonnettasi sanomalla ei, jos ei niin kovin lapsellinen, niin sanoi "ei" saadakseen aikaa ja etäisyyttä. Niin tai näin, häntä taitaa houkuttaa ajatus siitä pienestä viettelyksestä mikä taitaa olla kehittymässä välillenne ja osin myöskin se, miten pitkään voi vastustaa kiusausta kun ehkä jo panettaa kovasti ja näin. Eikä katsos tarvitse tehdä mitään konkreettista kun voi turvallisesti leikkiä päiväunelmissa.
Eli joko saat tyytyä nykyiseen tilanteeseen, ettei se sen kummemmaksi paljoa muutu, tai sitten nainen on utelias näkemään mihin tilanne teidät vie. Tuntematta ihmisiä veikkaan enemmän jälkimmäistä.
Taidat Dayum olla harvinaisen oikeassa...
Viikonloppu tuli ja meni. Sairastumisen vuoksi ei ehditty näkemään, mutta viestiteltiin kuitenkin. Aikamme keskusteltuamme netissä hän kysyi minulta, ovatko tunteeni vielä ennallaan vai onko kiinnostus alkanut jo hiipumaan. Kerroin hänelle, ettei minussa ole on-off -kytkintä, millä pystyisin tunteeni sammuttamaan tuosta noin vaan. Kerroin hänelle myös, että siitä huolimatta ymmärrän, mitä sana ei tarkoittaa. Tähän hän totesi, ettei aio kommentoida asiaa tähän hätään enempää. Siis häh? Taas ties kuinka monennen kerran ihmisäidin lapsi putosi kärryiltä. En pyytänyt häneltä asiaa mitään kommenttia, mutta hän ilmeisesti olisi halunnut sanoa jotain asiaan. Pyysin häntä kertomaan, kun ilmiselvästi hän jotain halusi sanoa. Totesi vaan, että tähän hätään en saa hänestä sen enempää irti. Herrasmiehenä en asiasta sen enempää sillä kertaa alkanut kyselemään.
Voi olla, että olen tilanteelle täysin sokea, mutta minusta tämä nainen haluaa minusta jotain, mutta mitä? Olenko hänelle jonkinlainen suunnitelma B, vai mitä ihmettä tässä oikein tapahtuu...?
Ei ymmärrä...
salamyhkäinen nainen. Voi olla, ettei hän ole itsekään selvillä omista tunteistaa ja siksi niitä kuulostelee ja haluaa ehkä varmistella, että olet kiinnostunut hänestä, jotta hänkin uskaltaisi kiinnostua sinusta. Siis voi olla.
on tainnut jäädä tuomatta julki, jonka varmasti tiesitkin. Etenkin koska olette työkavereita, niin luulenpa naista hivenen arveluttavan tuon asian. Meinaan jos hän vaikuttaisikin "liian helpolta" ja kävisi joko siten, että työkaveritkin saisivat sen selville, tai vaikkeivät saisikaan, niin hänhän voisi vaikuttaa sellaiselta sinun silmissäsi. Ja sehän voisi olla kamalaa. Minusta tuokin voi joillakin aiheuttaa ns. jarruttelua.
Edelleen minusta näyttää jotenkin siltä, että nainen pelaa aikaa itselleen. Selvitteleekö ainoastaan omia tuntemuksiaan, niiden syvyyttä/aitoutta ja/tai miten edetä jatkon suhteen vaiko pelaako enemmän sen tähden, ettei vaikuttaisi liian helpolta, niin en tiijjä.
Mutta, voi olla niinkin ikävästi, että oletkin vain jokin B-varasuunnitelman varavarasuunnitelma, mikä aivan satavarmasti tulisi minullekin mieleen tuonkaltaisessa tilanteessa.
Silti, kaikesta kyynisyydestäni huolimatta, tahtoisin uskoa tuollaisen kertomastasi välittyneen naisen käytöksen YLEENSÄ tarkoittavan sitä, että jotain vähän aidompaakin kiinnostusta on olemassa ja ettei vastapuoli aivan mitättömyys kuitenkaan olisi. Toki, ei sitäkään sovi unohtaa, että jos nainen on vaikka hiljan eronnut tai muuten vähän "ongelmaluonne" suhdeasioiden suhteen, niin aina voi käydä niinkin jotta sinä olet vain se laastari tai B-suunnitelma, tai kuten minä, niin vasta Ö-mapin täyttönä.
Kuten olit tuolla todennut, minäkin luulen että mikäli kumpikaan ei vie tilannetta eteenpäin, niin homma tulee kuukahtamaan noille sijoilleen. Harvemmalla mielenkiinto kuitenkaan säilyy ikuisuuksiin jos ei mieleistään vastakaikua saa.
En tiedä mikä olisi viisainta, jättääkö "aloitteiden teko" lähes kokonaan naisen kontolle ettei vahingossa tulisi painostettua ja katsoa mitä siitä seuraa (voisi olettaa hänen hakeutuvan sinun seuraasi jos seuraasi/huomiotasi haluaa), ja jos ei mitään oikein tapahdu esim. viikon reilun sisään, niin olla itse taas aktiivisempi ja kokeilla tyrkätä hommaa oikeaan suuntaan.
Iso kiitos sinulle dayum mielipiteistäsi.
Aloitteentekemisissä taitaa tähän mennessä tilanne olla aika tasan fifty-fifty. En näin heti ainakaan pysty sanomaan, kumpi olisi enemmän tehnyt aloitteita. Tai siis minähän tämän koko sopan laitoin tulille alunperin...
Tuo työkaveruus tosiaan saattaa olla yksi asia, joka arveluttaa häntä. kukapa ei olisi kuullut työpaikkaromanssien seurauksista.
Juuri eronneesta naisesta ei tässä tapauksessa ole kyse. Hän on ollut jo jonkin aikaa sinkkuna. Hmmm... Jostain syystä vierastan tuota sanaa...
No joo, annetaan ajan kulua, eihän tässä hengenhätä ole...
Menisikö liian pitkälle, jos alkaisin kyselemään, mitä hän oikein jätti kommentoimatta ja miksi? Alkoi vaivaamaan tuo...
Mä olen joskus erehtynyt kyselemään sen perään että miksi nainen jätti jotain kommentoimatta, niin aika raivottaria on tullut esiin joilta harvalta saanut vastauksia :) Jos nainen vaikuttaa kypsältä voi helpommin uskaltaa kysyä. Kannattaisiko odottaa muutama päivä jonka jälkeen kysellä jos nainen ei itse kerro..?
paljastaminen johtaa yleensä hankaliin tilanteisiin silloin, kun naisella ei ole tunteita sinua kohtaan tai hän on epävarma niistä. Asian voi tietysti muotoilla niin, että nainen on hieman epävarma mitä hänestä ajattelet. Tilanne on nyt näköjään se, että nainen arvuuttelee sinua (ei todennäköisesti tahallaan) ja mitään mielekästä ei tapahdu. Ainakaan sinun kannaltasi.
No niin. Päätin jo kertaalleen, että seuraava kirjoitus minkä tänne kirjailen, tulee olemaa se viimeinen. Koskien siis tätä asiaa. Tämä lienee sitten se.
Eilen illalla pieni mieleni pääsi taas valloilleen ja haaveilin siitä, että saisin kirjoittaa onnellisesta, ei lopusta, vaan parisuhteen alusta. Eilen nimittäin sain illan viimeisimpänä viestinä tältä maailman kauneimmalta ja ihanimmalta naiselta viestin "Kauniita unia, hani". Tulkitsin (liian aikaisin, tiedän) tämän viestin niin, että hän olisi tehnyt päätöksensä minun suhteeni. Sydän ainakin otti pienen, oikeastaan vähän isommankin, spurtin jossain tuolla sisällä viestiä lukiessani.
Yö meni siinä asioita miettiessa ja pohtiessa, mutta nyt tämän päivän kääntyessä iltaan on alkanut tuntumaan siltä, että yöstä tulikin Heikki Helan kuvailema uneton yö, joka unelmien murskaamisen lisäksi lyö vielä korville. Unelmat tai turhat toiveet, tässä tapauksessa ne ansaitsevat yhtäläisyysmerkin välilleen.
Tiedän, järjellä ajatellessa kannattaisi jo varmaan luovuttaa, mutta kun se pirun sydänkin on vielä tuolla omalla paikallaan ja silläkin tuntuu olevan ihan oma tahto...
Tai sitten se on vaan mielikuvitukseni, joka tätä asiaa sekoittelee omia aikojaan...
Minä heräsin aamutuimaan jotenkin puolilevottomana ja hiestä märkänä, samalla tavalla kuin kovassa kuumeessa kärvistellessä. Mahdollisesti näkemästäni unesta ei jäänyt mitään havaintoa, mutta joku muu juttu lie alitajunnassa kiusannut.
Mutjoo, saman toistoahan tässä tulee mutta kun kuitenkin luet ja osannen, valitettavasti, kuvitella itseni sinun tilanteeseen, niin löysässä hirressä roikottaminen on kyllä yksi viheliäisimmistä asioista mitä toiselle voi tehdä. Voihan noin tehdä vahingossakin, mutta mitä tietoisemmin sitä tekee, sen arveluttavampaa. Minusta ainakin. Ja niinhän se vain taitaa usein mennä, että kun itselleen jotain toivoo, niin pienehkötkin toivonpilkahdukset saa vähän liian isoja aikaan... kiusallista. Sitten kun menee vielä siihen, että järkeillessä on näkevinään kaiken kivan selkeästi (vaikkapa sen luovuttamisen suhteen) ja sisimmässään tunteekin että pitäisiköhän vielä jatkaa, niin osaa se kyllä olla hienoa! Ja mikään muu kun ei meitä viisasta ja laske piinasta kuin Neiti Aika (pahuksen naikkonen tuokin, jos olisi Herra Aika niin varmasti olisi kivempaa!).
Eli jospa koitat olla vielä jonkun päivän ajan parhaan kykysi mukaan avoimin mielin. Liian negatiivisesti asiaan suhtautuminenkaan kun ei välttämättä ole hyväksi. Eikä toisaalta liian vähästäkään ja ekoihin kompasteluihin kannattaisi luovuttaa mikäli vain toinen kiinnostaa ja vaikuttaa tutustumisen arvoiselta.
Ei sitten ollut viimeinen kirjoitus tuo edellinen...
Eilen ja edellisiltana istuttiin useamman tunnin kahdestaan hänen luonaan. Juteltiin kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan väliltä ja molemmilla oli hauskaa. Hymyiltiin ja naurettiin paljon, halailtiin myös. Eilen illalla maattiin vierekkäin matolla ja tuijoteltiin toisiamme. Kaikki tuntuu menevän hyvin siihen asti, kunnes tulee poislähdön aika. Haluaisin suudella häntä, mutta... Eikä kyse ole siitä, ettenkö sitä uskaltaisi tehdä, mutta minusta tuntuu siltä, että tunnelma jotenkin muuttuu siinä tilanteessa. Eikä mielestäni hyvällä tavalla. Tai sitten tulkitsen tilanteen täysin väärin.
Eihän sellainen nainen, joka ei ole miehestä kiinnostunut ja tietää miehen olevan ihastunut itseensä, kutsu miestä illalla kotiinsa ja istu/makaa montaa tuntia juttelemassa matolla vierekkäin maaten? Tai lähde miehen kanssa ulos niin kysyttäessä? Tai istu vierekkäin kylki kyljessä miehen kanssa ja esittele valokuva-albumiaan ja kerro tarinoita perheestään? Tai halaile pitkään miestä?
Tiedän, (ehkä) olen hieman saamaton asian sunteen. Sillähän siitä saisin selvää, että ottaisin ja suutelisin häntä ja näkisin reaktion...
nyt haluat viedä tuota juttua eteenpäin, niin suutele sitä naista! Ja kosketa häntä (lisää). Jos pelkäät reaktiota, niin mieti etukäteen mikä olisi huonoin mahdollinen reaktio ja mikä todennäköinen, ja varaudu niihin, niin olet tilanteen tasalla. Jos olet huolissasi siitä, pysyykö nainen kaverinasi tai mitä ajattelee sinusta, niin tuskin mitään kovin huonoa.
Naiset eivät noissa tilanteissa tyypillisesti tee aloitetta, vaan odottavat että mies tekee sen. Tosin vaikea sanoa mitä ko. nainen haluaa, kun ei ole kärpäsenä katossa näkemässä miten hän käyttäytyy. Mutta niin kuin sanoit, niin jos nainen kutsuu kotiinsa illalla ja makaa vierellä, niin ei hän varmaan oksenna kosketuksestasi. :)
Näin on tai ainakin oli suunnitelmissa tehdä, tosin työpaikalla siihen en uskalla ryhtyä eikä nyt olla vapaallakaan kohdattu kuin viimeksi...
Jälleen kerran putosin kärryiltä eilen illalla. Hän otti viestitellessä esille ihastumiseni. Totesi siihen, että "Se on vain ihastuminen. Niitä tulee ja menee. Kohta olet taas vapaa." Kun kysyin häneltä, haluaisiko hän minun olevan vapaa, niin hän vastasi siihen, että "Uskoisin sinun haluavan olla vapaa. Voisit jatkaa elämääsi". Siis mitä? Enhän minä sitä kysynyt. Miksi hän ei vastaa suoraan kysymyksiin, mitä kysyn? Kuten ei silloinkaan kun kysyin, haluaisiko hän jotain enemmäkin kuin ystävyyttä. Olisiko se liikaa pyydetty?
Alkaa tuntumaan siltä, että on aika tullut pelastaa oma sydän totaaliselta luhistumiselta... :'(
Ei, ei, ei. Sinun, siis _SINUN_ pitää nyt tehdä se aloite, meni sitten syteen tai saveen. Pussaa vaikka poskelle ensin jos et suoraan suulle uskalla, mutta toimi jo, hyvä mies! Nainen alkaa selvästi jo vähän pettyä ja himmailla, kun et ole tarttunut tilaisuuteen. Hän olettaa, että et ole tarpeeksi kiinnostunut... Ei sinun pidä naiselta kysellä, mitä hän haluaa, vaan sinun tulee itse toimia ja osoittaa se naiselle. Osoita että olet mies, joka tietää mitä tahtoo. Pahinta mitä voi tapahtua lienee, että nainen suuttuu ja heivaa sinut pihalle kämpästään (en tosin usko että näin käy kertomasi perusteella). Parhaimmillaan kuuma rakkaustarina saa alkunsa :) Anna mennä nyt vaan!
Joko on hommat edenneet?
/alitettavasti koko tilanne jämähti paikoilleen. Työt vei erilleen ja vapaallakaan eivät olet aikataulut syystä tai toisesta sopineet yksiin... Eikä taida toisella osapuolella kiinnostustakaan enää olla, joten... :(
..harmi homma!
Ekojen viestien jälkeen mä oisin vastannut, että naista ei kiinnosta flirttiä kummempi. Pakkien jälkeen homma oli hänen mielestään selvä hänen osaltaan ja sinun harkittavaksesi jää, suostutko tuohon pelkkään flirttiin vai vetäydytkö pelistä. Naista ei olisi voinut syyttää siitä, jos olisit odottanut liikoja, koska hän tuon homman teki selväksi.
Myöhempien viestien perusteella olen kuitenkin sitä mieltä, että nainen on harkinnut homman uusiksi sinun tunnustuksesi jälkeen ja haluaisi sittenkin enemmän. Ja olisin ehdottomasti myöskin suositellut tuota etenemistä nopeaan tahtiin.
Minä ainakin omalla kohdallani allekirjoitan tämän aikaisemman kommentin: "Nainen alkaa selvästi jo vähän pettyä ja himmailla, kun et ole tarttunut tilaisuuteen. Hän olettaa, että et ole tarpeeksi kiinnostunut... Ei sinun pidä naiselta kysellä, mitä hän haluaa, vaan sinun tulee itse toimia ja osoittaa se naiselle. Osoita että olet mies, joka tietää mitä tahtoo."
No suutele ihmeessä seuraavan kerran! Se vai odotti koko ajan , mut mies ei uskalstanut :D
Luin vähän huolimattomasti tuota alkupäätä ja sain matkan varrella käsityksen, että tarinasi koskee miestä. Minulla nimittäin on naispuolinen kaveri, jolla kerta toisensa jälkeen on täsmälleen tuollaisia kokemuksia miehistä: tekstareita lähetellään, puhelimessa ja nenäkkäin vietetään tuntikausia, kumpikin viihtyy ja puhuu kaikesta avoimesti ja halukkaasti. Sitten väistämättä käy niin, että kaverini ehdottaa suoraan ja mutkan kautta lähemmästä kanssakäymisestä ja mies lähinnä säntää karkuun. Ne, joiden kanssa hän on työn puolesta tekemisissä, käyttäytyvät myöhemmin kivasti aivan kuten ennen (ja kaverini on tuskissaan ja nolona), ja ne, joita ei töissä tapaa, katoavat kokonaan.
Olemme pohtineet asiaa vaikka kuinka, mutta emme saa asian ydintä selville. Näyttää kuitenkin siltä, että sukupuolen kanssa asialla ei ole tekemistä, vaan kyseessä on jokin ihan muu juttu. Tietäisipä vain, mikä.
tuollaisissa tilanteissa olla ihan vaan se, ainakin joskus, että moni ihminen haluaa pientä säätöä elämäänsä. Kuka harmitonta sellaista, kuka enemmän vakavaa. Luulen useiden olevan vieläpä tyytyväisiä noihin tilanteisiin ja säätöihinsä, siis ettei niissä kovin pitkälle mennä, etenkin jos odottelee sitä kivasti kolahtavaa tapausta tai sitten ei yksinkertaisesti edes halua elämäänsä mitään muuta: on vähän jotain, mutta ei sitten kuitenkaan mitään.
Mutta en nyt oikein tiedä miten tuo voisi sopia kaverisi (ja etenkin vastapuolten) kokemuksiin. Voihan karkottimena toimia sekin, että ei vain ole vakavammin otettavaa sorttia tai jokin muu juttu tökkää, vaikka muutoin kiva olisikin ja muutoin tulisi hyvin juttuun. Mutta jos usein käy noin ja kaikki loppuu aina siihen kaverisi ehdotukseen, niin en tiedä... olisiko jotain ulkoisen olemuksen ja luonnepuolen juttuja taustalla.
haluaa vain pientä flirttiä elämäänsä tai voi tykätäkin sinusta, mutta ei syystä tai toisesta silti halua enempää, mutta haluaa kuitenkin pitää sinut elämässään. Joka tapauksessa hän sanoi ei, joten älä painosta enempää.
naista. Nainen ei itse ole selvillä mitä haluaa, tunteita pelissä kuitenkin. Pelaa aikaa selvitellä. Nämä on faktat.
Voisit itse miehenä olla rohkeampi osapuoli. Ei painostusta mutta vähän lykkäät juttua eteenpäin.
Homma etenee kutakuinkin samoin kuin ennen avautumistani. Tänään n. 40 tekstiviestin voimin.
Painostus ei ole käynyt mielessäkään, sillä en itse usko sen tuottavan toivotunkaltaista lopputulosta.
Uteliasko? No onhan hän. Hieman.
Kuten Nainen vastailee ehdottikin, ajattelin antaa ajan kulua rauhassa ja pikkuhiljaa "lykkiä juttua eteenpäin". Yritän hienovaraisesti olla se tilannetta eteenpäin vievä voima, mutta rauhallisesti edeten. En halua, että toinen osapuoli tulkitsee aikeeni väärin (sikäli mikäli niissä vielä avautumiseni jälkeen on jotain väärin tulkittavissa) ja karkaa heti alkumetreillä. Onneksi ei ainakaan vielä juossut pois. Toivoa ehkä siis on vielä olemassa...
"Homma etenee kutakuinkin samoin kuin ennen avautumistani. Tänään n. 40 tekstiviestin voimin."
No onhan tuo sitten jo ihan hillitöntä kuuman puuron kiertämistä. Hyvä jos tulee lähetettyä 40 tekstaria kuukaudessa, niin että siihen nähden 40 päivässä... joko jompikumpi teistä painaa maanisesti päälle, tai sitten ilmassa on tosiaan jotakin.
hyvä, jos tulee lähetettyä 40 vuodessa:D
Maanisuudesta en tiedä, mutta viestejä tulee läheteltyä muutoinkin kuukaudessa aika paljon. Ja jos minulle lähettää viestin, niin vastaan siihen kyllä. Aloite viestittelyyn oli siis toisella osapuolella.
Tuntuu tosiaan siltä, että molemmat kiertelevät toisiaan kummankaan uskaltamatta tehdä asialle mitään. :( Status quokaan ei hirveästi innosta, joten... Tarttis varma tehrä jotta, kuten joku joskus aikoinaan totesi. On edessä sitten uudet pakit tai ei, varmaa on se, että jos mitään ei kumpikaan saa aikaiseksi, kuolee koko homma ennen kuin edes ehti kunnolla alkamaankaan.
No niin. Sain hetki sitten tekstiviestin "Kerro mulle jotain kivaa". Edellisinä kertoina, kun olen joltakulta saanut vastaavan viestin, olen vastannut niihin tyyliin "Rakastan sua", "Haluan sua", "En millään malttaisi odottaa iltaan asti, että nähdään" eikä ainakaan tähän mennessä toisena osapuolena olleet henkilöt ole valittaneet vastauksesta. Se siis lienee ollut mieleinen...
Yleensä niin sanavalmis mies on vaihteeksi sanaton. Mitä ihmettä tämä nainen haluaa kuulla?
Äh...
miten vanhasta naisesta on kysymys? Mietin vain ettei kovin kypsä Nainen ehkä nuin lapsellista viestiä kirjoittaisi...
Ps.tuollaiseen viestiin voisin itse vastata et olet kiva, söpö, tykkään susta, haluaisin tavata...jne
Ei-kiinnostavalle miehelle ei nainen useita kymmeniä tekstiviestejä päivässä lähettele, joten olettaen, että itse olet naisesta kiinnostunut, nyt on aika toimia :) Eli pyydät naista ihan oikeasti treffeille ja etenet siellä pienimuotoiseen fyysiseen kontaktiin eli vähintäänkin pidät kädestä kiinni/halaat ja tilanteen salliessa suutelet. Teet selväksi, mitä haluat. Hedelmä joko tippuu koriisi tai sitten ei, mutta tee siirtosi. Go for it, man!
No tämä kyseinen nainen lähentelee 30 ikävuotta. En tiedä kuinka yleinen kysymys on, mutta suhteessa ollessani muutamia kertoja tähän kysymykseen olen törmännyt naisen iän vaihdellessa kolmenkympin molemmin puolin...
En tiedä johtuuko se omista tuntemuksistani vai mistä, mutta mielestäni tämä nainen on ihan ikäisensä oloinen ja lisäksi vielä harvinaisen fiksu yksilö. Itse olen 30 .
Ai niin, vastasin hänelle, että mun työpäivästä tuli huomattavasti tylsempi ja minuutit alkoivat matelemaan kun hän lähti takaisin omalle osastolleen. Pitkään pohdin, mitä laittaisin, mutta tähän päädyin. Vastaukseksi tuli hymy, joten eiköhän se ollut kelvollinen vastaus...
kuitenkin pitää jonkin verran väliä tämän uuden toiminnan ja edellisen välillä. Jos nainen ei oikeasti halua sinusta muuta kuin flirtti-kaveria voi nuo ehdotukset alkaa tuntua painostavilta. Treffeillä voisit sipaista naisen hiukset korvan taakse tms. se on miehiltä jotenkin erittäin söpöä =) (Siis sitten, kun "toimit" uudestaan)
Kuten aiemmin jo totesin, en missään nimessä halua antaa hänelle sellaista kuvaa, että yrittäisin painostaa häntä johonkin ratkaisuun. Painotus sanalla painostaa. En myöskään haluaisi, että tämä kaatuu siihen, ettei kumpikaan uskalla tehdä mitään.
Noona mainitsi kosketuksista. Meidän välillämme on oikeastaan koko ajan ollut sellaista puoli-tahallista koskettelua ja pari kertaa olemme halanneetkin. Pyydän häntä viikonloppuna ulos ja jos tilanne antaa luonnollisesti myöden (toivottavasti antaa), katson miten hän reagoi kosketukseeni. Hiusten sipaisu kuulostaa hyvältä keinolta tai sitten jos päädymme esim. elokuviin, niin voisihan sitä vaikka rohkaistua tavoittelemaan kättä... :)
On mielenkiintoista seurata itseään ja omaa käytöstään. Tavallisesti niin sanavalmis ja itsevarma mies menettää puolet sanavalmiudestaan ja itsevarmuudestaan, kunhan hän on lähellä. Onneksi jää edes se toinen puolikas...
Lihaa on selvästi jo riiputettu niin kauan, että se alkaa olla näpeimmilleen kypsää. Nyt on aika panna liha kissalta piiloon.
Nyt kuule teet päätöksen, sanot että et halua jatkaa näin, joko tai!! Mulla on kokemusta just samanlaisesta naisesta joka leikki koko ajan ja hän sanoi aina ei kun kysyin onko meillä suhde nyt? Älä pitkitä tota leikkiä, pian sattuu ja lujaa!! Nainen haluu susta nyt vain halikaveria jolta saa läheisyyttä silloin ku tarvii, nyt sanot, että seurustellaan tai ollaan vain työkavereita.
Juota hänet ympärikänniin ja kyselet totuuksia. :)
Leikki sikseen, sitä olin sanomassa, että älä hyvä mies tee suoria sitaatteja tekstiviesteistänne täällä. Etenkään jos ne ovat omaperäisiä. Syystä tai toisesta tämä nainen saattaa googlata niitä ja jos hän löytää tämän ketjun niin saattaa olla vaikeat ajat edessä.
Itse asiasta olen samaa mieltä kuin ylläoleva - tee ratkaisu ja pakoita vastapuolen tekemään se myös. Muuten on kaksi tulevaisuudennäkymää; ajaudut ikuiselle "friend zone":lle josta ei hevillä päästä pois, tai sitten nainen tosiaan haluaa vain halikaverin. Kummassakin tapauksessa sattuu aivan varmasti kovasti.