Olenko ainoa, joka on onnistunut eroamaan ilman että riutuu, kärsii ja kaipaa? Omalla kohdallani eroa "tehtiin" sen verran pitkään, että asiat oli aika lailla valmiiksi pureskeltu siinä vaiheessa kun päätös lopulta oli valmis. Asioista saatiin sovittua, miehellä oli nopeasti uusi rakkaus, itse olen edelleen sinkkuna (erosta noin vuosi) ja nautin elämästäni juuri näin. Onko muita jotka ovat selvinneet erosta "helpolla", välillä kun tuntuu että kaikilla on joko suunnaton ikävä tai sitten vihan voimalla menevät eteenpäin.
Tuskaton ero
Onnellinen sinkku
4453
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
viisivuotta sitten sain eron, mutta exä roikkuu edelleen... inhottaa ja suututtaa...ei oo helppoo...
"tuskaton" ; eroa mietittiin parisen vuotta, kunnes viime keväänä lähdettiin eri teille. Kumpikaan ei ole ruikuttanut toisen perään, uusia kumppaneita ole mukana kuvioissa. Ollaan exän kanssa paremmissa väleissä kuin aikoihin, mikä on hyvä juttu lasten asioiden hoitumisen kannalta. Elämä tuntuu mukavalta näin, ilman turhaa "itkua ja hammasten kiristystä".
Tilanteeni on samankaltainen. Omasta erostani on hieman vähemmän aikaa kuin sinun. Moni eronnut tuttavani on todennut minulle, että "kyllä sinäkin tulet vielä eron kurjuuden huomaamaan". Olen yrittänyt miettiä, mistä tämä "helppous" oikein kumpuaa. Meillä eroa tehtiin vuosikausia. Toki noihin vuosiin mahtuu hyviäkin jaksoja, jolloin eroa ei mietitty. Ehdin noiden vuosien aikana miettiä, miten reagoin tavatessani miehen uuden naisen, mitä tapahtuu miehen vaikkapa muuttaessa toiselle paikkakunnalle jne. Päätöstä ennen olin siis pureskellut asiaa aika monelta kantilta. Luultavasti eroon valmistautuminen on yksi keino helpottaa eron jälkeistä elämää. Samahan se tietysti on, pohtiiko asioita ennen vai jälkeen eron, aikaa siihen menee kuitenkin. Ennen eroa pohtimisessa lienee se hyvä puoli, että asiat saa käytyä läpi sen exän kanssa, eron jälkeen se ei aina ole mahdollista, vaikka tekisikin mieli puhua (tai vaikka haukkua se exä)
Ehkä helppouteen vaikutti sekin, että en ajatellut etukäteen eron olevan helppo. En siis kuvitellut onnen avautuvan eron myötä ja olin jotenkin valmistautunut yksinäisyyteen ja siihen, että exä ei käyttäydy kuten haluan. Kun välillä kuuntelen eronneiden juttuja, he tuntuvat katkeroituvan siitä, että exänkin elämä muuttuu ja omat suunnitelmat menevät myös uusiksi niiden myötä. Exälle tulee uusi suhde, uusi perhe jne. Eron jälkeen pitäisi selvitä yksin eikä tehdä suunnitelmia siihen perustuen, että exä tekee sitä ja tätä. Omat lapseni ovat kymmenen vuoden molemmin puolin ja he eivät tarvitse ihan joka hetkistä hoitamista ja toisaalta ovat sen verran pieniä, että en jäänyt myöskään totaalisen yksin. Asumme exän kanssa kohtalaisen lähekkäin, joten lapset pääsevät kesäisin kulkemaan pyörällä aika lailla vapaasti molempien kotien väliä.
Kumpikaan ei maksa elareita. Luulisin senkin helpottaneen eron jälkeistä elämää. Exä pitää mielellään lapsia, samoin minä. Kummankaan ei tarvitse ajatella kärsivänsä taloudellisesti. Joskushan kuulee elatusvelvollisten kieltäytyvän lisätapaamisista, koska hän maksaa exälleen lasten hoidosta ja elatusmaksut on määrätty tapaamismäärien perusteella. Exä tai minä emme ole mitään suurituloisia, mutta palkkamme on suurin piirtein samaa tasoa.
Ero oli helpotus! Tunteet exää kohtaan olivat jo niin paljon pakkasen puolella, että niin surullista kuin se onkin, ikävä ei ole ollut KERTAAKAAN. Nautin vapaudestani ja itsemääräämisoikeudestani täysin siemauksin. Ei tarvitse kysellä, neuvotella ja tehdä kompromisseja.. Entisessä elämässä piti aina tanssia hänen pillinsä mukaan, sain vain eräänä päivänä siitä niin tarpeekseni, että lähdin. Enkä ole katunut.