En ymmärrä sitä miksi suomalaismiehet vaahtoavat, kun nainen tekee päätöksensä ja lähtee lasten kanssa elämään omaa elämää. Eivätkö suomalaismiehet ymmärrä, että keskivertonykynainen ansaitsee sen verran, että yksinkin pärjää lasten kanssa? Tietysti mieheltä saa muhkeat elarit, jos osasi ottaa hyväpalkkaisen miehen.
Jos mies tippaakaan rakastaa lapsiaan ja haluaa heille parempaa elämää, antaa hän lasten ja naisen lähteä. Miksi lasten pitäisi elää kotona, jossa on epäterve parisuhde? Miksi naisen pitäisi joka päivä tiuskia miehen likaisista sukista mitä löytyy milloin mistäkin?
Ja jos miehessä ei ole mitään vikaa, tuskin hänellä on vaikeuksia löytää uuttakaan naista.
Ottakaa sitten vaikka joku thaivaimo, jos suominaisten itsevarmuus käy teidän miehuuden päälle. Mutta antakaa naisten olla itsevarmoja.
Jos mies tippaakaan rakastaa lapsiaan ja haluaa heille parempaa elämää, antaa hän lasten ja naisen lähteä. Miksi lasten pitäisi elää kotona, jossa on epäterve parisuhde? Miksi naisen pitäisi joka päivä tiuskia miehen likaisista sukista mitä löytyy milloin mistäkin?
Ja jos miehessä ei ole mitään vikaa, tuskin hänellä on vaikeuksia löytää uuttakaan naista.
Ottakaa sitten vaikka joku thaivaimo, jos suominaisten itsevarmuus käy teidän miehuuden päälle. Mutta antakaa naisten olla itsevarmoja.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Eivätkö suomalaismiehet ymmärrä, että keskivertonykynainen ansaitsee sen verran, että yksinkin pärjää lasten kanssa?
Olet aivan oikeassa, että sinun pitää antaa miehesi lähteä, eli lähdet ja myöhemmin mies tajuaa voi helvetti olen vapaa, tosin kaltaisissa tapauksissasi ko. olevat miehet ei vaan menee aasiaan hakeen vaimoa, he yleensä juurtuvat lähiökippolaan huuhtomaan katkeruuttaan, ja kaikki ne lentolippu ja uuden elämän rahat menee tilistä sinun tilillesi elareiden muodossa, ja muuhun kitinääsi joista tulet miestäsi muistuttamaan aina, kun hän vierailee lastensa luona. Siinä se taloudellinen itsenäisyytesi, ei elatusmaksujen muodossa, kelan tuet jne. Ei suinkaan sinun pieni palkkasi. Et sinä mikään yksinhuoltaja ole, yksinhuoltaja tietää tasan tarkkaan mistä raha tulee ja se tulee paljolti muualta, kuin palkastasi. Joten lopeta paskanjauhantasi naimamarkkinoilta pois potkaistu vanha piika.
Selvennä nyt vielä, että tarkoititko todella VANHA PIIKA, vai yrititkö olla säkenöivän älykäs ja yrititkin sanoa VANHAPIIKA? Mene kouluun poika.
Anteeksi pieni lukihäiriöni. Muuten sama vaiva oli Einsteinillä, Chaplinilla jne..Ehkäpä heidänkin opiskelunsa oli niin tai näin, mutta onneksi sinä keksit nykyaikaisena ja itsenäisenä naisena ikiliikkujan. Koitan pärjätä kuitenkin elämässä vaivani ja pienen ÄO:ni (128) kanssa (keskiverto suomalaisellahan tuo on 100), vaikeatahan se on, toisin kuin sinulla nykyaikaisella itsenäisella ja fiksulla YH:lla.
tuon vuoksi kannattaa valttaa tiettyja suomalaisia naisia.
On valitettava tosiseikka etta suomalaisissa naisissa on joukko naita mielenvikaisia jotka menevat sen suomalaisen miehen kanssa naimisiin vain ja ainoastaan ansaitsemistarkoituksessa.
Onneksi tahankin on laake. Avioehto. Selkea avioehto, johon kirjataan jopa se etta jos akka lahtee tai jakaa persetta niin ei latiakaa tipahda. Elatusmaksut voi aina hoitaa niin etta akka ei saa penniakaan vaan rahat kanavoituvat lapsille.
Suomalaiset miehet, suojautukaa nailta syojattarilta ja suojatkaa omaisuutenne, se olemassa oleva ja myos tuleva.
Sie et vissiin ole ponnistellu kehittääksesti ommaa ymmärrystä vaikka kirjoja lukemalla .
Mie, ihan vain suomalainen mies, ymmärrän ja olen kokenu avioliiton ja parisuhteenki voivan päättyä ko nainen sitä halusi. Vaan mie en ole sammaa mieltä lasten kuulumisesta vain äitile. Lapset on meilä vain lainaa. Jos isä pittää lapsista paremmin huolta ko äiti, saattaa lapset sillon mennäkki isäle. Näin ainaki meilä ja nainen pääsi totteuttaan sitte itteänsä ja ittevarmasti omilla rahoilla. Ja miehuuen pääle ei täälä käy ko pakkane.
Siis OIKEASTI nainen ei tarvitse miestä mihinkään. Paitsi tietysti jos haluaa parisuhteen. Nykynainen tienaa usein enemmän kuin mies ja esim. ikäisilläni nelikymppisillä sinkkunaisillakin on omat autot asunnot sun muuta mammonaa.
Itselläni sattuu olemaan mies, mutta jos ajattelen asiaa sitä kautta, että mihin miestä tarvitsen, niin ainakin käytännön asiat sujuisi ilman miehistä apuakin. Onnistuu autonrenkaiden vaihto, pienet remonttihommat, raha-asioiden hoitaminen sun muut pikkujutut. Mutta onhan se silti mukavaa kun on oma kulta jakamassa arjen (ja juhlankin), mutta jos sitä oikeaa ei olisi kohdalle sattunut niin ei se nyt niin kamalaa olisi.
Yksinhuoltajaa minusta ei koskaan tule, koska ei ole lapsia. Avioehto on tietysti tehty (ihmettelen kuka sen jättää tekemättä). Mikäs tässä on ollessa :)
Eipä nykynainen varmaankaan "tarvitse" miestä sen enempää kuin mieskään naista. Ainakaan taloudellisessa tai teknisen suorittamisen tasolla (autonrenkaat/pyykkihuolto). Mutta tunnetasolla? Itse ainakin myönnän tarvitsevani miestäni. On ihanaa kun rinnalla on se itselle tärkeä ihminen jakamassa ne hyvät päivät siinä kuin huonotkin.
Kun lapset astuvat kuvioihin, ei voi enää olettaa että mies (=lasten isä?) mukisematta taipuu naisen tahtoon tuosta vain; myös isällä on tunneside lapseensa, sekä oikeudet lapseen nähden. Myös lapsella on oikeus isäänsä! Jos jompikumpi vanhemmista haluaa toteuttaa itseään ja rakastua palavasti uusiin ihmisiin, siitä vain. Mutta tämä ei poista lapsen oikeutta molempiin vanhempiin!
Avioliittohan on mitä suuremmalta määrin TAHTOA rakastaa toista, arkea arjen perään. Rakastuminenhan onnistuu keltä vain, mutta niiden suurien tunteiden hiipuessa olisi hyvä hetki miettiä että lähdenkö etsimään uutta "annosta" vai haluanko tehdä työtä tämän suhteen eteen. Ja nämähän olisi hyvä pohtia ennen lasten ilmaantumista yhtälöön, eikös? Avioliitossa kun on kaksi osapuolta, lapsiperheessä vähintään kolme. Ja sillä kolmannella nimenomaan tulisi olla ne vahvimmat oikeudet. Selkeästi huono parisuhde on varmasti huono malli lapselle. Mutta onko lapselle oikea parisuhde-malli sellainen jossa lähdetään ulos suhteesta kun "ei oo enää kivaa". Kertakäyttökulttuuria ja hetken huumaa? Sellaista rakkautta ei olekaan jossa pysytään ekan-kuukauden-vaiheessa vuodesta toiseen; kaikissa liitoissa ne vaaleanpunaiset lasit putoavat jossain vaiheessa.
Itse olen siekaillut avoinsuhde palstalla jonkun aikaa ja onpa onpa... siellä tosin monet parit ovat juuri lapsia tehneitä ja kumppaniinsa halunsa menettäneitä miehiä ja naisia...
useilla on rakastaja josta vaimo/mies tietää (tai "ei tiedä" eli tietää mutta asiasta ei puhuta eikä rakastajat käy kotona visiitillä) Noo Ahman kanssa ei ikinä edes nähdä yhdessä minun 25 synttäreitä, että
mitäpä tässä huolimaan... ehkä pysytään ystävinä pitkään, koska ollaan koettu yhtä ja toista outoa ja ollaan "rikostovereita", eikä meillä ole toisillemme salaisuuksia (tai niinhän se väittää, murr).
Olen itse iloinen, että äitini ja isäni erosivat ennen murhia... se on luonut minulle uskoa siitä että aina voi aloittaa uudestaan ja ero ei ole häpeä (ei ainakaan kun on selviä ja näkyviä ongelmia kuten isällä ja äidillä).
Lasten saattaa joskus oikeasti olla parempi uusioperheissä kuin "mehän yritetään väkisin lasten takia"-perheissä...
En kannata parinvaihtoa hetken mielijohteesta vaan mielestäni jokaisen parin, joiden parisuhdeongelmana ei ole "puukkohippa keittiönpöydän ympäri" tai toisen osapuolen selvä tunteettomuus/mielenvikaisuus/narsismi, pitää vielä yrittää yhdessä.
Tietysti puolison pitäisi noissakin olla tukena mutta mielisairaus/väkivaltaisuus on sellainen asia että jos sitä ei toinen pysty käsittelemään eikä hae apua niin oman turvallisuuden vuoksi on parempi perääntyä, erota ja viedä lapset... kaikista ei ole psykiatreiksi ja nyrkkisäkiksi tai sylkykupiksi ei kannata jäädä.
Parisuhde ja lapset ovat aina ongelma (etenkin miehille) miten säilyttää suhde tuoreena ja taata lapsille pysyvä elinympäristö. Olisiko kaukosuhde mallissa sittenkin ideaa... pari rakastaisi toisiaan syvästi mutta eivät asuisi yhdessä eivätkä nukkuisi yhdessä joka yö. alunperinkään ei muutettaisi yhteen. Molemmilla olisi oma koti, jossa lapsia voisi vuoron perään käydä hoitamassa ja katsomassa... Takaisiko se pysyvän seksielämän ja huuman... (siis miehille, jotka kyllästyvät nopeasti samaan naamaan). Ihmiset ovat toki erilaisia ja niiden joidenka mieli saattaa ailahdella kannattaisi harkita tätä systeemiä jo alun alkaen. koska kännykät/fb ovat olemassa yhteydenpito ei olisi ongelma vaikka välipäiviä toisen näkemisessä pidettäisiinkin. Mustasukkaisten ei tätä kannata edes harkita...
Oikeastaan mustasukkaisten(itseni mukaan lukien) pitäisi mennä irrotusterapiaan... Minä yritän vapautua mustistasukista ja ajatella, että ketään ei voi omistaa eikä minun kannata omistautua kenellekään mutta ei ole helppoa... toiset vain ovat vapaampia kuin toiset. Toivon, että saavutan nirvanan vapauden tavoittelussani ennen kuin tulen hulluksi;D Olen vieläpä materialisti (kuten watsonkin vaikuttaa tuosta ylemmästä tekstistään lukien olevan... )
Kerään paljon turhaa kamaa ympärilleni enkä osaa luopua mistään kun taas ahmalle riittää periaatteessa vain pari paitaa ja hammasharja;D Ihailen hänen vapauttaan, koska en itse ole koskaan täysin vapaa, haluan omistaa, koska en halua että muutkaan olisivat vapaita (ja pelkään yksin jäämistä...) No tulihan se sieltä;D mutta raha ei kauan näpeissä pysy ja jos jollakin on vilu annan vaikka paidan päältäni... tästä on hyvä lähteä laajentamaan;D ahmakaan ei ole "vapaa velvollisuuksista" mutta selvästi mieli on vapaampi kuin minun.
Muutto on edessä ja mietin mitä voisin heittää pois... ahmakin sanoi, että minulla on ihan liikaa kaikkea ja lisäksi minä mietin liikaa menneitä enkä elä tässä ja nyt vaan aina murehdin huomista. Muutamme tavallaan yhteen mutta pare nukkua eri sängyissä etten kiinny liikaa ja ettei hän kyllästy ennen aikojaan;D vakuuttaa ettei yhdessäasuminen ole ongelma mutta minä tiedän paremmin... mitä se miehelle tekee ja joskus naisellekin. Nytkin se jo puhuu jotenkin itseselvästi meidän suhteesta/rakastamisesta (hyi), että kun nyt on "kaksivuotta oltu yhdessä" ja "kyllä minä tunnen sinut aika hyvin, muistatkos kerran kun"...MITÄH! Minä en halua että Minut tunnetaan..tai että muisteltaisiin jotain minun sanomisia kuin vanhapari, sen sijaan ahma saa kernaasti kyllästyttää minut itseensä;D
Ei edes nukuta öisin kun mietin tuota muuttoa ja elämänmuutosta.... vaikka kerrankos sitä melkein yhdessä asuu melkein parisuhteessa, Pitäisi iloita kun tätä olen 3 vuotta jo halunnut... siis ahman lähes kokonaan käyttööni.
No, kämppä on halpa ja hyvä ja tilaa on tavaroille kun ahmalla ei juuri ole huonekaluja...
Silti... entä jos en osaa olla sotkematta... tai se alkaa vaatia kotitöitä..eikä anna minun valvoa öitä. Pelottaa... näistä ei ole puhuttu mitään kaikki on vaan jätetty auki, että katsotaan sitten...
Erittäin viisasta tekstiä. Allekirjoitan.
Tuollaisesta vaahtoaa vain miehet jotka ovat sitä mieltä että naisen kuuluu pitää suhde kunnossa ja naisen on tyydyttävä kaikkeen minkä mies antaa.
On vain sellaisia miehiä jotka eivät halua kuin kahta asiaa naiselta ja se riittää. Seksi ja jatkuva palvelu. Sitä varten on sitten ihan omat naisensa maailmalla jotka pitävät siätkin asemaa elämässään parempana kuin missä elävät.
Aina syyllistetään naista kun ero tulee vaikka useimmissa tapauksissa nainen tekee ratkaisunsa sen perusteella että ei saa rakkautta ja tasa-arvoista suhdetta mieheensä. Ennenkaikkea eivät halua että lapset oppivat että epäterve suhde olisi oikein elää.
Suomessa on kuitenkin suurin osa niitä perheitä jossa arki jaetaan tasavertaisesti ja kannetaan oma osuus perheeseen.
On ihmisarvoa alentavaa luulla jos jokin rooli on suoraan tarkoitettu miehelle tai naiselle perheen hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Molemmat ovat vastuussa yhteisesti yhteisestä arjesta ja suhteestaan.
En voisi ikinä arvostaa miestä joka luulee että on minua parempi ihmisenä tai että minun pitäisi tyydyttää vain hänen tarpeensa ja palvella.
myydäänhän hot lipsissä kaiken kokoisia,värisiä ja näköisiä hieromasauvoja moottorilla ja ilman.
Entä jos lapset haluavatkin asua kotonaan ja haluavat olla isänsä kanssa? Miksi sinä et muuta pois yksin ja anna lasten jäädä isänsä kanssa lapsuudenkotiinsa? Miksi sinä oletat, että sinä saisit automaattisesti lapset?
Vaikka sinua vituttaisi miehen likaiset sukat, niin se ei tarkoita etteivät lapset haluaisi isää elämäänsä. Oletko missään vaiheessa edes ajatellut lapsia, vai pelkästään itseäsi ja rahaa?
Mikä ihmeen itsevarmuus? Miksi itsevarmuus kävisi miehuuden päälle? Kyse on usein siitä, että naiset naamioivat itsekeskeisyytensä, vaikean luonteensa ja kykenettömyyden kompromisseihin muka itsevarmuudeksi. Ne eivät ole samoja asioita. Itsevarma ihminen osaa myös keskustella, eikä vain yritä aina jyratä kaikessa puolison mielipiteiden yli.
Veikkaan että lapsesi eivät pahemmin välitä siitä kuinka paljon tienaat tai kuinka paljon yrität kiristää rahaa heidän isältään elareina. Ennemmin he näkisivät MOLEMMAT vanhempansa onnellisina, yksin tai yhdessä.
Jos ette tule toimeen keskenänne niin erotkaa. Älkää kuitenkaan kostako sitä lapsillenne. Ne lapset ovat myös isän lapsia, eivät vain äidin. Suoraan sanottuna vituttaa naiset jotka kostavat miehelle erottamalla heidät lapsistaan. Voiko enää itsekkäämpää tekoa olla?
Raha, raha ja raha. Kovin kylmältä kuulostaa.