Miksi lehdissä on niin vähän erilaisista
kamppailulajeista? Miksi kamppailulajeista ei
uutisoida kuten muista lajeista? Kyllä
jalkapallosta uutisoidaan kun joku junnujoukkue
on saanut puulakissa melkein yhden maalin
johtoaseman,mutta eipäs uutisoida sellaista jos
jokin suomalainen kamppailulajin harrastaja
VOITTAA MAAILMANMESTARUUDEN esimerkiksi tai
saavuttaa AINOANA SUOMESSA jotakin merkittävää,
esimerkiksi oikeuden opettaa jotakin lajia.
Miksi näin ? Kertokaapa mitä asialle voisi tehdä?
kamppailulajeista? Miksi kamppailulajeista ei
uutisoida kuten muista lajeista? Kyllä
jalkapallosta uutisoidaan kun joku junnujoukkue
on saanut puulakissa melkein yhden maalin
johtoaseman,mutta eipäs uutisoida sellaista jos
jokin suomalainen kamppailulajin harrastaja
VOITTAA MAAILMANMESTARUUDEN esimerkiksi tai
saavuttaa AINOANA SUOMESSA jotakin merkittävää,
esimerkiksi oikeuden opettaa jotakin lajia.
Miksi näin ? Kertokaapa mitä asialle voisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kysynnän ja tarjonnan laki. Jalkapallo ja
jääkiekko on yleisön suosikkeja. Se on kaikille
tuttua ja helppoa seurata. Kamppailulajit ovat
suunnattu vain kamppailusta kiinnostuneille,eikä
se kiinnosta niin suurta joukkoa. Poikkeuksia on
eri maissa. Japanissa suuren huomion saa Sumo
paini ja Koreassa Taekwondo. Suomessa
kansallislajina pidetään joukkuelajeja,hiihtoa
yms..perinteitä ei ole kamppailulajeista. Itse
olen kamppailulajien parissa viihtynyt 15
vuotta,eikä ihmiset vieläkään tunne lajien eroja
vaan pitävät kaikkia lähes samanlaisina. Monet
luulevat Judossa olevan potkuja ja Karatessa
yliluonnollisia temppuja yms...Kamppailuhenkiset
ihmiset kyllä tietävät ja sen kai pitäisi riittää.
Kyllä kamppailulajitkin kiinnostaa,mutta ei
suurinta osaa ihmisistä. Kamppailu on
vaativampaa,eikä se sovi kaikille. Jalkapalloa
voi pelata kaikki,mutta kehään eivät kaiki
nouse,se vaatii enemmän. Nämä olivat minun
ajatuksiani ja näin sen olen ymmärtänyt.
Kamppaillajeissa on ollut myös perinteitä ettei
kaikkia edes opeteta,eikä kaikkia opeteta
kaikille jne..Salaisuuksia joita ei haluta kertoa
kaikille...Tälläkin voi olla merkitystä.
Jalkapallo on suunnattu kaikille.
Ennen kaikkea niiden harrastuspohjaa olisi
saatava laajemmaksi. Niitähän voisi opettaa
koulussakin.
Kiinnostus olisi varmaan suurempi, jos vaikkapa
joka kuntakeskuksessa olisi harjoitteleva karate-
ja judoryhmä.
Toisaalta on ymmärrettävää, ettei harrastajien
joukko voi olla yhtä laaja kuin esim.
jalkapallon. Lajit ovat vaativia sekä
ruumiillisella että henkisellä tasolla ja monet
eivät niiden harrastamista tästä syystä kestä.
Harrastuksenahan ne ovat halpoja lajeja: ei
tarvitse ainakaan alkuun ostaa kovin kallista
varustusta.
On sanottavaa, että joukkuepeli tarjoaa aina
enemmän nähtävää, koska siinä on paljon
esiintyjiä. Kamppailuljain seuraaminen vaatii
enemmän huomiota ja keskittäytymistä.
Sinänsä sana "kamppailulaji" on epätarkka ja jopa
harhaanjohtava vastine englannin "martial art"-
ja japanin "bushi-do"-käsitteille, mutta
parempaakaan ei suomen kieleen taida löytyä.
Harrastusta olisi laajennettava niiden imagoa
muuttamalla. Varsin yleinen on olettamus, että
ns. kamppailulajit ovat rambojen ja
rehvastelijoiden harrastuksia, kun päin vastoin
he juuri eivät kestä vaadittavaa kurinalaisuutta.
Samnoin olisi syytä korostaa, että ne ovat paljon
muutakin kuin itsepuolustusta, joksi niitä usein
myös luonnehditaan.
Seurojen tulisi hioa strategioitaan.
Tärkeitä on, että myös ohjaajat ovat tehtävänsä
tasolla.
Budo lajeja lapsille kouluun? Nykyään ei ole
tarvetta sellaiseen. Aasiassa se on perinne,eikä
meillä ole sellaista. Todellista taistelua taas
ei lapsille ole järkevää edes opettaa. Lapsille
opetus on muutenkin leikinomaista jne..Seurat
harrastavat juniori toimintaa,siitä saa rahaa.
Koulujen opettajat ovat keskittyneet enemmän
yleisurheiluun ja budo lajit ovat vieraita. Budo
opettajan pitäisi oikeasti olla pätevä.
Jalkapalloa voi valmentaa lapsille kunhan tuntee
säännöt jotenkin. Budossa on kysymys enemmän
mielenkiinnosta kamppailua kohtaan,eikä sitä ole
luonnostaan kaikilla. Jos on tarve oppia niin
varmasti oppii. Mikä motivoi lapsen oppimaan
kamppailua? Miksi pitäisi? Koulukiusattu voi
haluta sitä,mutta koulukiusaajat käyttäisivät
sitä väärin. Nykyään on jo liikaa budo
nimikkeellä olevia leikkikouluja jotka pilaavat
harrastuksen maineen. Kamppailulajit on
tarkoitettu niistä oikeasti kiinnostuneille,eikä
niitä ole tarkoitettu massalajeiksi. Budo on
tie,eikä mikään seurapeli. Jalkapallo yms..ovat
seuraleikkejä,ei budo lajit. Mielestäni on
typerää yrittää viedä näitä suomessa kouluihin.
Jos on opettaja jolla riittää oikeasti
motivaatiota opettaa lapsia niin siitä vaan.
Helppoa se ei ole. Liikunnallisen pohjan voi
luoda lapselle oikeilla virikkeillä ja
monipuolisella liikunnalla. Budo lajit tulee
mukaan omasta kiinnostuksesta,eikä niitä pitäisi
markkinoida,se ei ole budon tarkoitus. Itse olen
ollut budo lajien parissa lähes koko ikäni ja
lapseni ovat kasvaneet siihen mukaan. Kasvu on
ollut myös henkistä,eikä pelkkää fyysistä
harjoittelua. Heille on selvää,mitä tarkoittaa
budo henki.
Näinhän tosi asiassa on, mutta samalla on
kuitenkin tyydyttävä siihen, että suureen
suosioon budolajit eivät meillä koskaan pääse
eivätkä niiden kilpailutkaan herätä laajaa
huomiota.
Seuran menestymisessä on suuri merkitys sillä
arvostuksella, mitä sen ohjaajat nauttivat, ja
tässä suhteessa huono kello voi kuulua varsin
kauas. Olen joskus saanut käsityksen, että
ohjaajan suurin ilo on ollut saada komentaa
joukkoa, joka sokeasti täyttää hänen käskynsä,
välistä varsin vähän mielekkäiltä tuntuvat.
On kuitenkin huomattava, että tärkeimpiä seuran
toiminnassa ovat tavalliset mukana olevat,
heittoja, katoja ja lukkoja harjoittelevat
tavalliset kengänkuluttajat, jotka maksavat
tunnollisesti jäsenmaksunsa. Pitkälle ei eteneisi
seura, joka rajoitettaisi toimintansa vain
kilpaileviin karatekoihin.
oikeiden BUDOlajien harrastajat eivät halua
toitottaa itseään lehdissä
budo on tie, ei vain urheilua... se ajatus vain sopii huonosti länsimaisten ihmísten päähän.