ole ihannemiestä vielä vastaan tullut. Ollaan siis vajavaisia.
Eipä
nais42
56450
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
ja vajavaisuus ei estä rakastamasta. Ihanteet on omassa nupissa. :)
on fiktiohahmo (kenkästälapio-hymiö).
on tässä yhteydessä hieman sama juttu kuin lottovoitto. Voi semmonen osuakin kohdalle, mutta...
eikö myös ihanteet ole muuttuvia? Ite tossa meinasin, että ei ole ihannemiestä, on vaan omat ihanteet joihin mies sopii. Tai sitten ihanteet muuttuu ja taas sopii uus mies niihin ihanteisiin. Kätsyä! Kjäh kjäh. x')
Muistaakseni noi puolisoehdokkaisiin liitetyt mieltymykset, ihanteet, on asia joka ei juurikaan muutu ihmisessä. Siis jotain muuttuu, kun vanhenee. Ja jotain muuttuu jokaisen pettymyksen jälkeen. Mutta tietyt pääasiat pysyy samana, ellei satu jotain järisyttävää, traumaattista.
Mä näen tonkin silleen, että ihanteiden sijaan pitäis kattoa niitä kumppaniehdokkaan itteä ärsyttäviä puolia, vikoja, ja miettiä onko ne siedettäviä itelle, voiko niiltä osin ihanteissaan joustaa. Mutta ny mun tarttee vielä oppia elämään tota näkemystäni :)
aika hyvin aateltu, itteasiassa tosi hyvin. Mutta siis ainahan jotain muuttuu jokaisen suhteenkin jälkeen. Jos ei muuta, niin ne mitkä siinä suhteessa toisessa ketutti, niin ehkäpä seuraavassa suhteessa ei enää halua kettuuntua samoista jutuista? Onko tossa järkee? Ainakin ite näkisin noin. Eli just tota pettymystä. Mitkä nyt sitten vois pysyy samana on varmaan just nämä uskollisuus käsitteet, huumoritajun vaatimukset, luotto hommelit ylipäänsä. Tämmöset mitkä sivuaa sitä omaa persoona kanssa.
Mut entäs, kun ne ärsyttävät jutut nousee esiin vasta siinä suhteen aikana? Kun ollaan vaikka jo edetty useampi vuosi yhdessä, eikö sillon voi olla myös käynyt niin, että ihanne on itellä muuttunu? :)
ne ärskät ei nouse esiin aikanaan, vaan ne on niitä juttuja, jotka suhteen alussa todetaan mutta sivuutetaan kun toinen on niiiiiiin ihana. Tätä on ihan tutkittukin. Ja omalla kohdalla voin allekirjottaa ton, kun on kelaillu jälkikäteen mikä niissä suhteissa alko myöhemmin aiheuttamaan jatkuvaa porua ja vitutusta. Kyllä ne asiat oli tullu esiin jo ihan ekan vuoden aikana, ne vaan... no ne vaan sivuutti sen sijaan että olis oikeesti miettiny niitä, tehny sitä valintaa silmät avoinna. Tai sitten vähintäänkin selvittäny kumppanin kanssa ne asiat heti, eikä vaan naatiskellu. Josko sittä ens kerralla... x'D
tossaki on järkee, kun alan miettimään omalla kohdalla. Niin siinä aluksi voidaan miettiä, että tommonenki juttu tossa, mutta eihän kukaan täydellinen ole. Ja perustella itelle ne järkisyytkin sitten siihin suhteeseen. Kattos, ettei vain niitä tunteita. Sitten sitä menee eteenpäin aikansa ja huomaa sitten, että damn ettäpä on ärsyttävä tyyppi. Mut sittenkin mä väitän, että omatki ihanteet voi muuttua suhteen aikana. Ja sen jälkeen.
Eli ton mukaan tosiaanki, on lähes mahdotonta löytää ihanne ihmistä kumppaniksi. Kun kun harvemmin ne ärsyttävät puolet ihanteiksi lasketaan. x'D
kyllä jokainen päättynyt suhde muokkaa niitä ihanteita tai toiveita, mitä ne nyt onkaan. Kyllä mulla on muutamia asioita listallani joita en aio kattoa sekuntiakaan seuraavassa suhteessa. Tai voin mä kattoa, mutta suu käy kans. Ja huom, en aio kattoa, mut saapa taas nähä kuin käy :)
Miten niin lähes mahdotonta? Mä olen liki täydellinen, jokaisen naisen ihannemies x'DDDDDD
on myös mulla muutamia asioita, joita en kans kattele yhtään. Se on viis lautaa pystyssä seinällä ja siitä ulos. Jos ilmenee näitä juttuja, mistä en tykkää. Ja tietty kauheen säestyksen kanssa. Noniin nyt sä sitten alat pehmoilemaan, höh en aio kattoa, mut saapas taas nähdä kuin käy. Nössööö. ;)
Siten niin, kato kaikissa on jotain ärsyttävää, eikö? Ennemmin tai myöhemmin. Juu juu niihän mäkin olen joka pojan unelma nainen, miinus 15 kiloa ja jääräpäinen luonne. Menee osastolle, selittelyn makua. x')
Ei ku tiiän vaan itteni liian hyvin, mulla on aina povarissa hyperruusunpunaiset pokat odottamassa sopivaa hetkeä. Näin se vaan on. No ehkä tässä on jotain opittu, näkee sit :)
Nii mille *osastolle* meinasit mennä x'D
nyssä menit ton kertoos näi kaikille, että oot viel helppokii. Hahaa. Hauskaa! Niihän se on, että sittenhän sen näkee, kun eteen tulee. Turha näitä on oikeestaan kauheesti kelailla. Tilanteet on sitten aina katottava, kun ne siinä käsillä on. :)
Ööm, emmä tiiä mihin osastolle mut huolittas? :)
Kiasus sun kanssas :D
Korjaan edellistä lausumaani: ...odottamassa sopivaa *naista* NIH!!!! :)
Kyllä kaikille paikka joltain osastolta löytyy. Kellokoskella ei ainakaan nirsoilla x'D
mitä, mitä ihmettä mä nyt muka tein! Elä poika oottelee liian pitkään, harvoin ne naiset syliin kävelee, jos ei yhtään niitä hätyyttele. Niih! Mutta onhan kesä taas tulossa ja hungry hearts herää talviuniltaan. Nojust menee muuten aika liki etten oo sinne menossa. x'D
On ne sitte suvaitsevia edes siellä, huh huh. *huokaa* :D
No ei kävele syliin ei, tarttee itte kävellä sinne alle syliks :D
Elä huoli, kyllä mä aion puoleni pitää ja hiukka käydä hätyyttelemässä, hyvissä ajoin ennen kesääkin. Tiiä vaiks talvipörriäinen löytäs lumikukkia >:D
tuo sitten siihen niin yleiseen tapahtumaan, että se ihannemies ei enää vähän ajan päästä tunnukaan ihannemieheltä, vaan ihannemies onkin aivan erilainen?
nyt rupes kuulostaa asialliselle toiminnalle. Hyvä! Oon aika varma et kukkiahan löytyy. Nou hätä, mut mä meen nyt kattelemaan kotihommia kondikseen. Muksan muikeeta päivää sulle. :D
on mahdollista. Noh melkein ainaki :)
mahdollista ettet oo nähny tai tunnistanu? Mä oon ainaki kulkenu laput silmillä.
Minusta myöskin tuntuu, että sitä on tullut oltua niin putkinäköinen, että on saattanut jo kävellä onnensa ohi. - Näin vanhemmiten on alkanut miettiä, että ehkä sen uroksen ei ihan v'älttämättä tarvis ollakaan tumma ja tulinen 190 senttiä täyttä rautaa vaan ihannemies saattaisi olla vaiks 160 senttiä ja punapäinen hissukka, joka kuitenkin rakastaa minua juuri tällaisena kuin olen... - Elämä opettaa ;D
kaveri olis sikälikin kätevä, että jos vaikka nyrjäyttäisit nilkkasi, niin olis kainalosauva aina mukana :D
yleensä menny siitä mistä aita on matalin. Valinnu miehen, jonka väliin on voinu jättää sopivan paksuisen berliinin muurin. Välil se on ollu ohuempi ja välil paksumpi, mut tuntuu ett pitäs uskaltaa ottaa se itelleen oikeesti sopiva. On mul nuorena yks ollu.
mikä parasta jos se ryppyilee, sen voi aina napata kainaloon ja viskasta komeroon. :)
entäs sitte, jos se ihannemies sattuu olemaan tommonen? Mukavakin vielläpä? Ellei peräti uskomattoman ihana. Siis tumma ja tulinen ja pitkä, rautaa ainakin asenne. :)
että ootte herttasia tänään :)
sä vaan huomasit sen tänään. Noh oikeesti mä kyllä pidän isommista miehistä, vaikka ei niitä niin vaan mihkään kuljetellakkaan. Ne kulkee sitte ite vapaaehtosesti ja houkutellen. Mutta tottahan se on..tärkeintä on kuiteki se et ihminen kohtaa ihmisen ja sydän toisen sydämen ja yhessä on hyvä olla. ;)
ihmisillä on sellainen tyyli, että jos ei heti ekoilla treffeillä ole sydänjuuriaan myöten rakastunut, niin pistetään mies mäkeen.. Eihän sitä kovin nopeasti toiseen tutustu ja sitäkin saattaa jännittää treffeillä, eikä ole edes oma itsensä.
jos etsii täydellistä miestä tai naista itselleen, saattaa jäädä ilman.
Mikäli haluaa täydellisen miehen/naisen, kannattaa hankkia koira jota kouluttaa.
voihan sitä hankkia afrikkalaisen orjan itsellensä
on lailla kielletty, koiran kaltoin kohtelusta ei juuri saa sakkoja oudompaa.
Tää on hyvä toteamus. Mä joskus (sixteenmillionyears ago) naisen, johon ihastuin. Hän oli varattu.
Kyllä reaalielämä on kuitenkin se juttu.
(tsemppiä-hymiö)
vaan kun män ohi :(
noob
Mulle onneksi on, mutta naimisissa ollessa ei olis niin väliksi uutta tullakaan, kun eihän siitä tulis muuta kuin hankaluuksia.
Voi, kyllä semmonen, parikin sellasta, on vastaan tullut ja multa mennyt oikein sutjakkaasti ohitse :D
ne on saakutin vikkeliä ja liukkaita otuksia, tarttee olla tainnutin valmiina kaiken aikaa, jos meinaa sellasen napata :)
perhosverkko
Todellakin tarvii olla. On ne prkle nopeita, harppuunalla perään jos ei osu kun kohdille sattuu :D
asetta mä voisin käyttää, kun tääl ei oo harppuunaa?
pistooli, jos löytyy
Kokeile vaikka lassoa. Ja jos lasso ei käy, niin sitten sun pitää sitoa köysi nuoleen kiinni ja ampua jousipyssyllä :)
likka voi kilauttaa sellasen kaverin käsiraudoilla johonki fillaritelineeseen kiin ja raahata pikimmiten kotio kesytettäväks. Mut sit tarttee olla tosi nopee :)
ootsä varma ettei käy huonosti jos sitä käyttää?
amor...!
noo teiän keinot olla sitä luokkaa, että mä oon t.o.s.i onnellinen etten ole likellekään mallia ihannemies... Phuuuh x'D
ainakaan ampujalle... ihan heti
ett jaksaa raahata. Siin tulis hiki... Hitto mist lähtien niit on pitäny väkisin ottaa?
Siis joo. Ihquu
Ajattele, kerrankin voit olla kiitollinen siitä, että et ole lähimainkaan sitä mitä nainen toivois. Aina oot tyytynyt manailemaan sitä ja joskus hukuttanut senkin ilon viinaan ;D
emmä tiiä, jos ne karkuun menee, nii eihän ne sillon mitään ihannemiehiä ole. Ihannemies tulee itsevarmasti luokse ja ottaa sen mikä sille kuuluu. Tietysti naista kauniisti käsitellen. :)
kun vähän etusormella vinkkaa ett tähän suuntaan :)
just niin. Kivaa olis et se olis itekki halukas, sillon sitä ei tartte niin hirveesti kosiskella. :)
liiemmin pörrännyt ympärillä, mutta naisia on silti riittänyt ja hauskaa on ollut.
Olette hajanaisia, koska ette ole tullut vastaani.
täydellisen ...ööh... itsenäinenpäs
Muassa se ei haitannut kun mulla oli menkat mutta ei sekään ollut hyvä juttu.