Lapsen takia yhdessä?

Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa erota. Kun te kumpikin rakastatte lasta, osaatte varmaan erota riitelemättä ja lapsen parasta ajatellen. Ja hoidatte kumpikin lastanne säännöllisesti ettei hän joudu eroon kummastakaan pitkäksi aikaa. Ei lapsi siitä silloin paljon kärsi.
Ihanne tietenkin olisi liitto, jossa vanhemmat aidosti rakastavat toisiaan ja näyttävät kiintymyksensä. Mutta näinhän ei ikävä kyllä aina ole. Lapsi kyllä vaistoaa teeskentelyn jos sille tielle lähdetään.
Onnelliset vanhemmat vaikkakin eri osoitteessa on lapselle parhaaksi.
Kaikkea hyvää teille!

abc123- kirjoitti:

Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa erota. Kun te kumpikin rakastatte lasta, osaatte varmaan erota riitelemättä ja lapsen parasta ajatellen. Ja hoidatte kumpikin lastanne säännöllisesti ettei hän joudu eroon kummastakaan pitkäksi aikaa. Ei lapsi siitä silloin paljon kärsi.
Ihanne tietenkin olisi liitto, jossa vanhemmat aidosti rakastavat toisiaan ja näyttävät kiintymyksensä. Mutta näinhän ei ikävä kyllä aina ole. Lapsi kyllä vaistoaa teeskentelyn jos sille tielle lähdetään.
Onnelliset vanhemmat vaikkakin eri osoitteessa on lapselle parhaaksi.
Kaikkea hyvää teille!

Lue lisää

Omilla vanhemmillani oli aikoinaan isojakin ristiriitoja ja vaikeuksia selviytyä yhdessä. Kummallakin oli kuitenkin se ajatus että lasten takia pysytään yhdessä. Tuo mentaliteetti kantoi pahimpien aikojen yli ja heidän suhteensa on nykyään äärimmäisen vahva. Tokihan lapsena se välillä tuntui pahalta, mutta toisaalta opin siihen että asioista voi päästä yli. Itse koen olevani vahvempi omassa parisuhteessani kun uskoo siihen että me kyllä selvitään.

Tämän tarkoitus on siis sanoa että on ihan tapauskohtaista. Ei se lapselle kivaa ole tietysti, jos vanhempien vihoittelu pitää jatkuvasti kodin tunnelman kireänä, sitä jos vanhemmat ei taas ole palavasti rakastuneita eli vain sellaisella kumppanuus-suhteella niin lapsi ei edes huomaa. Eli sinun itse täytyy arvioida oman suhteesi tulevaisuuden mahdollisuudet ja niiden mahdolliset vaikutukset lapseen. Tarvittaessa puhu ystävälle tai vaikka ammattiauttajalle asioista, myös paperille kirjoittaminen voi auttaa selkeyttämään ajatuksia. Puhu myös miehelle: mitä hän haluaa ja ajattelee suhteestanne? Mieti myös mikä aikoinaan teidät yhteen sai, mistä se rakkaus kumppania kohtaan tuli ja mikä on muuttunut eli miksi tuo tunne on kadonnut, onko mitään mahdollisuutta saada sitä takaisin? Nämä kysymykset voivat auttaa sinua itseäsi löytämään oikean ratkaisun sinulle ja lapsellesi. Itse en halua kommentoida peolesta enkä vastaan kun en sinua ja olosuhteita tunne. Mutta onnea ja jaksamista päätöksen tekoon!

*********** kirjoitti:

Omilla vanhemmillani oli aikoinaan isojakin ristiriitoja ja vaikeuksia selviytyä yhdessä. Kummallakin oli kuitenkin se ajatus että lasten takia pysytään yhdessä. Tuo mentaliteetti kantoi pahimpien aikojen yli ja heidän suhteensa on nykyään äärimmäisen vahva. Tokihan lapsena se välillä tuntui pahalta, mutta toisaalta opin siihen että asioista voi päästä yli. Itse koen olevani vahvempi omassa parisuhteessani kun uskoo siihen että me kyllä selvitään.

Tämän tarkoitus on siis sanoa että on ihan tapauskohtaista. Ei se lapselle kivaa ole tietysti, jos vanhempien vihoittelu pitää jatkuvasti kodin tunnelman kireänä, sitä jos vanhemmat ei taas ole palavasti rakastuneita eli vain sellaisella kumppanuus-suhteella niin lapsi ei edes huomaa. Eli sinun itse täytyy arvioida oman suhteesi tulevaisuuden mahdollisuudet ja niiden mahdolliset vaikutukset lapseen. Tarvittaessa puhu ystävälle tai vaikka ammattiauttajalle asioista, myös paperille kirjoittaminen voi auttaa selkeyttämään ajatuksia. Puhu myös miehelle: mitä hän haluaa ja ajattelee suhteestanne? Mieti myös mikä aikoinaan teidät yhteen sai, mistä se rakkaus kumppania kohtaan tuli ja mikä on muuttunut eli miksi tuo tunne on kadonnut, onko mitään mahdollisuutta saada sitä takaisin? Nämä kysymykset voivat auttaa sinua itseäsi löytämään oikean ratkaisun sinulle ja lapsellesi. Itse en halua kommentoida peolesta enkä vastaan kun en sinua ja olosuhteita tunne. Mutta onnea ja jaksamista päätöksen tekoon!

Lue lisää

itse juuri tehnyt kipeän päätöksen erota lasten isästä. Seksittömyyttä kestänyt pari vuotta, pinnat kireellä ( liekö edellisen syy ...) , ainainen vääntö rahan käytöstä plus kaikesta muusta mahdollisesta nipotusta puolin ja toisin.

Monet monituiset yöt miettinyt mitä tehdä ja aina tähän hetkeen asti on toivonkipinä ollu,josko ne asiat muuttuisi, mutta ... Ehkä suhteessa on saanu pidettyä kiinnimyös se etten olisi halunnut omille lapsilleni "erovanhempia", kun itse niin pysyvästi muistan sen katkeruuden ja haikeuden kun omassa lapsuudessa kavereiklla oli äiti ja isä yhdessä =perhe. JA myös se kalvaa, että entä jos tekeekin sen väärän päätöksen ja sitten huomaakin kaipaavan ja rakastavan toista ? !

monet kysymykset jyllää päässä ja aikahan sen näyttää. Mutta en meinaa elää suhteessa jossa ei läheisyyttä vaan "zombiena" elämistä ja arjen pyörittämistä vailla mitään kipinää tai hellyyttä -

En tiedä saitko mitään irti,mutta tässä kuitenkin oma kokemus ja näkemys =)

Tsemppiä ja voimia ! Teet siis päätöksen mihin suuntaan vain , mutta kuuntele itseäsi ja ota myös oma onnellisuutesi huomioon !!!!!!

vanhemmillakin joilla on lapsia on oikeus onneen. jos et halua olla yhdessä, erotkaa. miten järjestätte olemisenne lapsen kanssa, on käytännön asia ja vaatii hiukan työtä, mutta tuskin sen enempää kuin yhdessäolo pakosta.