Mielipiteitä?
Ainoa asia mikä meitä yhdistää on 3v lapsi. Parisuhteesta liekki sammunut käytännössä lapsen syntymästä lähtien. Ja uskon että tulitikkuja ei löydy sen liekin uudelleen sytyttämiseen. Lapsen syntymän jälkeen meillä ei ole ollut kertaakaan seksiä. Eikä se ole ainoa asia mikä suhteessa mättää..
Molemmat vanhemmat tietysti rakastaa paljon ainoaa lastaan.
Kysynkin mielipiteitä, että kannattaako olla lapsen takia yhdessä vai erota?
Ainoa asia mikä meitä yhdistää on 3v lapsi. Parisuhteesta liekki sammunut käytännössä lapsen syntymästä lähtien. Ja uskon että tulitikkuja ei löydy sen liekin uudelleen sytyttämiseen. Lapsen syntymän jälkeen meillä ei ole ollut kertaakaan seksiä. Eikä se ole ainoa asia mikä suhteessa mättää..
Molemmat vanhemmat tietysti rakastaa paljon ainoaa lastaan.
Kysynkin mielipiteitä, että kannattaako olla lapsen takia yhdessä vai erota?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ajattele asiaa näin: Onko oikein lapsen kasvaa kodissa, jossa vanhempien välillä ei ole "liekkiä"? Millaisen mallin vanhemmat antavat parisuhteessa lapselleen siinä tapauksessa? Kyllä lapsi vaistoaa, ettei kaikki ole niinkuin pitäisi vanhempien välillä. Lasten pitää saada rakkautta molemmilta vanhemmiltaan ja se onnistuu hyvin vaikka vanhemmat eivät saman katon alla asuisikaan.
Tein itse ratkaisun, joka olisi pitänyt tehdä jo lasten ollessa pieniä. Erosin ja nyt lapsilla on kaksi onnellisempaa vanhempaa. Surettaa, etteivät nähneet varhaislapsuudessaan lämpöä ja välittämistä vanhempiensa välillä.
Minäkin olen sitä mieltä, että kannattaa erota. Kun te kumpikin rakastatte lasta, osaatte varmaan erota riitelemättä ja lapsen parasta ajatellen. Ja hoidatte kumpikin lastanne säännöllisesti ettei hän joudu eroon kummastakaan pitkäksi aikaa. Ei lapsi siitä silloin paljon kärsi.
Ihanne tietenkin olisi liitto, jossa vanhemmat aidosti rakastavat toisiaan ja näyttävät kiintymyksensä. Mutta näinhän ei ikävä kyllä aina ole. Lapsi kyllä vaistoaa teeskentelyn jos sille tielle lähdetään.
Onnelliset vanhemmat vaikkakin eri osoitteessa on lapselle parhaaksi.
Kaikkea hyvää teille!
Omilla vanhemmillani oli aikoinaan isojakin ristiriitoja ja vaikeuksia selviytyä yhdessä. Kummallakin oli kuitenkin se ajatus että lasten takia pysytään yhdessä. Tuo mentaliteetti kantoi pahimpien aikojen yli ja heidän suhteensa on nykyään äärimmäisen vahva. Tokihan lapsena se välillä tuntui pahalta, mutta toisaalta opin siihen että asioista voi päästä yli. Itse koen olevani vahvempi omassa parisuhteessani kun uskoo siihen että me kyllä selvitään.
Tämän tarkoitus on siis sanoa että on ihan tapauskohtaista. Ei se lapselle kivaa ole tietysti, jos vanhempien vihoittelu pitää jatkuvasti kodin tunnelman kireänä, sitä jos vanhemmat ei taas ole palavasti rakastuneita eli vain sellaisella kumppanuus-suhteella niin lapsi ei edes huomaa. Eli sinun itse täytyy arvioida oman suhteesi tulevaisuuden mahdollisuudet ja niiden mahdolliset vaikutukset lapseen. Tarvittaessa puhu ystävälle tai vaikka ammattiauttajalle asioista, myös paperille kirjoittaminen voi auttaa selkeyttämään ajatuksia. Puhu myös miehelle: mitä hän haluaa ja ajattelee suhteestanne? Mieti myös mikä aikoinaan teidät yhteen sai, mistä se rakkaus kumppania kohtaan tuli ja mikä on muuttunut eli miksi tuo tunne on kadonnut, onko mitään mahdollisuutta saada sitä takaisin? Nämä kysymykset voivat auttaa sinua itseäsi löytämään oikean ratkaisun sinulle ja lapsellesi. Itse en halua kommentoida peolesta enkä vastaan kun en sinua ja olosuhteita tunne. Mutta onnea ja jaksamista päätöksen tekoon!
itse juuri tehnyt kipeän päätöksen erota lasten isästä. Seksittömyyttä kestänyt pari vuotta, pinnat kireellä ( liekö edellisen syy ...) , ainainen vääntö rahan käytöstä plus kaikesta muusta mahdollisesta nipotusta puolin ja toisin.
Monet monituiset yöt miettinyt mitä tehdä ja aina tähän hetkeen asti on toivonkipinä ollu,josko ne asiat muuttuisi, mutta ... Ehkä suhteessa on saanu pidettyä kiinnimyös se etten olisi halunnut omille lapsilleni "erovanhempia", kun itse niin pysyvästi muistan sen katkeruuden ja haikeuden kun omassa lapsuudessa kavereiklla oli äiti ja isä yhdessä =perhe. JA myös se kalvaa, että entä jos tekeekin sen väärän päätöksen ja sitten huomaakin kaipaavan ja rakastavan toista ? !
monet kysymykset jyllää päässä ja aikahan sen näyttää. Mutta en meinaa elää suhteessa jossa ei läheisyyttä vaan "zombiena" elämistä ja arjen pyörittämistä vailla mitään kipinää tai hellyyttä -
En tiedä saitko mitään irti,mutta tässä kuitenkin oma kokemus ja näkemys =)
Tsemppiä ja voimia ! Teet siis päätöksen mihin suuntaan vain , mutta kuuntele itseäsi ja ota myös oma onnellisuutesi huomioon !!!!!!
Tietenkin ekaks tulee mieleen, et lapsen takii kannattaa aina yrittää korjata suhdetta,se lapselle parasta! Mut jos ei vanhempien suhde toimi niin lapsikin kärsii siitä enemmin tai myöhemmin. Ja se pikkuihminen vaistoo sen kyllä.Parempi eros ja onnellinen kun huonos liitos ja surkeena.Kyl lapsi sopeutuu, kunhan vanhemmat eron jälkeenkin miettii lapsen parasta...näin ei toki aina mee, mut mul hyvii kokemuksi. Oon exän kans nyt paremmis puheyhteyksis kun liiton aikana koskaan.
vanhemmillakin joilla on lapsia on oikeus onneen. jos et halua olla yhdessä, erotkaa. miten järjestätte olemisenne lapsen kanssa, on käytännön asia ja vaatii hiukan työtä, mutta tuskin sen enempää kuin yhdessäolo pakosta.
Mieti ensin kumppanisi kanssa mikä mättää ja miksi mättää, voiko asialle tehdä jotain?
Jos muut asiat eivät ole kunnossa, niin turha odottaa kiihkeetä sänkykamarielämää.
Pienten lasten vanhemmat ovat aika usein uupuneita, varsinkin vauva-aika sellaista ettei petitouhuista jaksa aina innostua.
Kannattaisiko yrittää etsiä jostain omaa kahdenkeskistä aikaa ja yrittää elvyttää suhde?
Lapsen kannalta olisi parasta että perhe pysyy koossa.
Huono ilmapiiri ja vanhempien kireät suhteet ei tietenkään lapsen etu.