Ennen oli kirkko keskellä kylää ihan tietystä syystä. Se oli yhteisöllisyyden keskus ja tietyllä tavalla tiedotuksen keskus myös. Saarnoista keskusteltiin. Mikä, jos mikään, voisi olla nykyajan saarna? Mikä kokoaa yhteen, herättää keskustelua ja antaa näkökulmaa elämään? Huom: sanalla "saarna" on myös negatiivisesti värittynyt sivumerkitys "nuhde", sitä en nyt tässä hae.
Entä millainen olisi sellainen old skool -saarna, jota voisit kuunnella ilman hysteeristä oireilua?
Entä millainen olisi sellainen old skool -saarna, jota voisit kuunnella ilman hysteeristä oireilua?
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mikä kokoaa yhteen, herättää keskustelua ja antaa näkökulmaa elämään?
- Tämä palsta? =D
Kirkothan ovat edelleenkin siellä omilla paikoillaan, kylien ja kaupunkien keskeisillä paikoilla ;-)
Monilla paikkakunnilla on kirkonmenojen jälkeen tapana kokoontua kinkereihin, jossa kyllä saarnasta ja sen sanomasta aina keskustellaan. Aivan kuin ennenkin. En usko, että asiat ovat niin kovin paljoa entisistä ajoista muuttuneet, vaikkakin moni on etääntynyt kirkosta tänä päivänä.
olisikin mulle mieleen! Sellainen kunnon moraliteetti, joka kertoo mikä on oikein, mikä väärin; mikä totta, mikä valhetta. Nykyajan pullamössöpapeista ei vain ole sellaista saarnaamaan :-) Olen kuunnellut noita moniarvois-pseudo-kvasi-suvaitsevais-älyllisiä "saarnoja", eivätkä ne vie pyhyyteen, katumukseen eivätkä vapahdukseen. Hysteeristä oireilua mussa aiheuttaa tekotoverillinen nojailu saarnastuolissa :-)
Mikä voisi olla nykyajan saarna? Nopeasti ajatus hakeutuu kirkon ulkopuolelle. Mutta katse ei äkkiä tavoita sieltäkään mitään aidosti kokoavaa...
ajateltuani asiaa hetken. Nykyajan saarna voisi olla vanhan koulun saarna, siinä mielessä, että selkeä moraalinen järjestys tuotaisiin taas henkisen elämän keskiöön.
Ymmärrän, miksi papit eivät mielellään puhu nykyään synnistä, sillä on historiallisia rasitteita. Toisaalta, pelkkään hyvään sanomaan nojaava saarna ei saa oikein kaikupohjaa, sillä ei ole mistä ponnistaa.
Hyvä ja paha, oikea ja väärä reilusti uudestaan vastakkain elämän kentille kaiken relativistisen höpinän sijaan.
Menneisyydessä kirkko rakennettiin paikkoihin, missä "pakanat" suorittivat riittejään, mikäli mahdollista.
Tarkennettuna pääriittipaikalle.
Näin estettiin "pakanoiden" riittien jatkumo, koska heillä ei enää ollut paikkaa, missä suorittaa riittitilaisuus.
Toista paikkaa ei voitu käyttää, sillä riittipaikka mihin kirkko rakennettiin oli tarkoin harkittu ja toisessa paikassa riitin teho ei olisi ollut voimaton.
Tällä tavaoi, rakentamalla kirkko riittipaikalle mursi kristinusko paikalliset uskonnot, joita kirkko katsoi halveksien. Myöskin valtio on tuohon osasyyllinen, koska valtio on aina tukenut porvarillista ev.lut. kirkkoa.
ajateltiin että uskomukset kehittyvät ja erityinen ilmoitus syrjäyttää yleisen ilmoituksen.
Mutta vakavasti puhuen, ei niitä kirkkoja joka uhrikallioille perustettu. Senaatintorilla ei ollut uhripaikkaa.
riittipaikoista, ei uhri.
Suomesta löytyy kaksi uhrikiveä.
Se sinänsä on totta, ettei jokaiselle riittipaikalle rakennettu kirkkoa, johtuen paikasta.
Miten monta kirkkoa sitten on rakennettu entisajan uskonnon toteuttamispaikoille on toinen asia.
Uhripaikat yleensä oli mahdollisimman korkean mäen tai kallion päällä. Mahdollisimman lähellä taivasta.
Epäilemättä. Uskon että sulla on parempaa tietoa tästä kuin mulla. Ota kantaa tuohon evoluutiohypoteesiin. Että ei nähtäisi asiaa väkivaltaisesti.
Kuunnella hysteerittä? Mikä tahansa. Useimmiten valitsen toisenlaista viihdettä kuitenkin.
Ottaa vakavasti? ... No nyt tuli ongelma...
Parhaat saarnat ovat niitä joita kirjoitan itse.
esimerkiksi blogosfäärissä jotain saarnoja etäisesti muistuttavaa?
tuo "nykyajan saarna". Nykyajan kirkollinen toiminta, saarnat mukaan lukien, on vain paniikinomaista kouristelua yhä vähenevän kirkkokarjan pitämiseksi. Puhutaan paljon kirkon uudistumisesta ja siitä, ettei ajatus enää tavoita ihmisiä. Ja siksi kirkon pitää muka seurata aikaansa. Pah! Kirkon sanoma pitäisi olla se, mille mikäkin kirkko on rakennettu, eikä sen pitäisi muuttua aikojen ja ihmisten ajattelun muutosten mukana. Eihän se muokattuna ole enää sitä itseään vaan sekaisin sämplättyä muka-sanomaa. Kirkon pitäisi vain hyväksyä se tosiasia, että se, mitä se edustaa, ei enää kiinnosta ihmisiä. Ei kirkko ole mikään itseisarvo, joka pitää ehdottomasti olla, jos ihmisiä ei kiinnosta, kirkko kuihtukoon pois. Ei se sen monimutkaisempaa ole.
Nykyajan saarna, saarnan vaikutus riippuu ihmisistä, ei saarnasta. Jos ihmiset ovat vastaanottavaisia perinteiselle synti-saarnalle, tulee siitä varmasti keskustelua jälkeenpäin. Tosin keskustelu saattaa olla väärä sana, sellaisessa maaperässä se luultavimmin olisi joojottelua.
"Kirkon imago"
Kirkon sanomahan on dynaaminen. Ainakin jos se on raamatullinen, sillä Raamatussa otetaan aina kantaa arjen kysymyksiin, ne ovat kontekstuaalista opetusta. Niinpä saarna samalla logiikalla voi pysyä Raamatun suuntaviivojen mukaisena, mutta samalla rohkeasti ajanhenkisenä.
Se mitä kirkko edustaa, kiinnostaa ihmisiä. Hengellinen etsintä on aivan valtavaa. Täällä Pohjois-Euroopassa sitä ei vain esiinny. Suosittelen tutustumista uskontososiologiseen tutkimukseen viimeisen kymmenen vuoden ajalta.
Aina ei tule ajateltua globaalisti. Kuitenkin tämä paikallinen evluttikirkko oli lähinnä tarkastelun kohteena, siis minulla. Vaikka raamatussa otetaankin kantaa arjen kysymyksiin, ei se sanoma muutu mihinkään ja kaikkihan on helppo jollain tavoin vääntää omaan sanomaan sopivaksi, vaikka sillä kuinka runneltaisiin itse asiaa, sitähän on tapahtunut vuosisatoja. Olet kyllä oikeassa siinä, että "saarna samalla logiikalla voi pysyä Raamatun suuntaviivojen mukaisena, mutta samalla rohkeasti ajanhenkisenä." Kuitenkin vain VOI ja sitten KUKA siihen pystyy, onkin eri asia.
Ennen oli kirkko- nykyään on TV keskellä jokaista huushollia. `Saarnoja` ja saarnaajia riittää joka lähtöön aina ajankohtaisista keskusteluohjelmista BB-örvellykseen ja eduskunnan toilailuihin asti. Keskustelua moraalista ja oikeutuksesta herättää tietenkin parhaiten lähimmäisten kaltoinkohtelut, erilaiset kärjistykset ja suoranaiset provoilut, niinkuin joku kettutarhafilmi. Sääliä taas TV:n kasvattaman sukupolven tila (BB, erilaiset tv-kilpailut) ja naurua poliitikkojen saarnat ja maailmanselitykset ("ei koske Suomea", "kaikki läski on verolle pantava" jne). Yhteistä entisajan saarnoille on, että ne vaikuttavat vain lähinnä yleiseen kielenkäyttöön ja sisältö on usein pelkkää sanahelinää vailla mieltä. Toinen yhdistävä tekijä taustavaikuttimena on tietenkin raha.
Nykyajan saarna olis taatusti sukupuolivalistusta ja jotain rikollisuuteen ja huumeisiin liittyvää. Suhdeasioista saarnaaminen olis varmasti myös samanlaista tärkeetä ja jokaiselle henkilökohtaista aihetta noi muut vois olla, kuten joskus uskonto oli ennen vanhaan. Samalla varmaan mainittaisiin internetin vaarallisuudesta ja eristävyydestä, sen seurauksista, videopelien vaarat ja aivopesut.. se ken niiden maailmaan joskus sortuu ei tule enää normaalia ja aktiivista elämää näkemään... :)
siis normaalia valheellista manipulointia, mikä liittyy uskontoihin?
pidän erityisesti siitä, kun tutut papit kertovat perheittensä sattumuksista ja sitovat aiheen sitä kautta päivän tekstiin. - Perheetkin ovat minulle tuttuja, mutta vaikka eivät olisikaan, niin silti tekstin tuominen tähän päivään ja tämän päivän tilanteisiin tekee Raamatusta ajassaan elävän. Sattumukset lasten kanssa, hätä perheen puolesta ja jostakin näkökulmasta onnellinen loppu. - Siinä minua kiinnostavia saarnan aiheita.
...nouskaamme nyt kunnioittamaan yhteisömme rakkaan sisaren pois menoa, hyvin .... hyvin lyhen saarnan ajaksi. Arvoisat juhlavieraat.....olemme kokoontuneet yhteen muistaaksemme sisartamme Serehfiina Ollikaista. Verratkaamme häntä kaarevan kauniiseen puuvenheeseen. Sutjakkaan ja sulavaan, hyväntuoksuiseen esineeseen. Ja niin kuin venheessä on kaaripuu, oli myös Serehfiina Oillikaisella kylkiluu. Aivan samaa tarkoitusta varten, niin aivan. Kuin myös venheessä on peräpuu oli myös uskon sisarellamme Serehfiina Ollikaisella lonkkaluu. Aivan samaa tarkoitusta varten , niin aivan. Ja niin kuin venheen reikähän pantihin tappi, pantihin usein Sisaremme Ollikaisen reikähän tappi...mutta ei aivan samaa tarkoitusta varten. Ei aivan. Aamen.
ol sit hyvä saarna. seer guut
Iltapäivälehtien lööpit tuli ensimmäisenä mieleen. Onpa aiheena julkkisjuoru tai vaikkapa politiikkaan tai urheiluun liittyvä uutinen, se kokoaa yhteen ja aiheuttaa keskustelua. Koska keskustelijat harvemmin suhtautvat asiaan samoin, se kertoo ihmisistä paljon ja antaa uusia näkökulmia.
Saarna noin muuten kuulostaa niin pahalta, ettei tule mitään aihetta mieleen, mitä viitsi kuunnella.
Ehkä lööpit herättää keskustelua, mutta jos itse mietin kysymystäni, niin enpä keksi heti mikä voisi olla.
Ajattelin ensin että paljon luetut ajankohtaiset, innostavat blogit voisivat täyttää saarnan tehtävän.
Olet oikeassa, että monella saarnaan liittyy just tuo negatiivinen, nuhde tms. konnotaatio. Mutta saarnoja on paljon muitakin: opetussaarna ja innostamiseen, empowermentiin pyrkivä saarna!
Siitä syystä ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Kaikki oli peloteltu ja opetettu siihen, kysymättä sen kummemmin keneltäkään lupaa tai annettu oikeita vaihtoehtoja.
Enivei, kirkko/papit ja ylipäätänsä uskonnot/uskovaiset ovat menettäneet täysin uskottavuutensa minun silmissäni. En mä enää usko enkä kuuntele niiltä yhtään mitään. Heti kun paljastuu, etä puhuja on tuommoinen, lakkaa mun korvat kuulemasta. Eli en kuuntele niiltä yhtään mitään vaikka kuinka hysteerisesti ja kiihkoissaan saarnaa ja selittää.
et sä kyllä koskaan muutenkaan kuuntele, joten onko sillä väliä, onko puhuja hysteerinen vai ei? (tämä oli retorinen kysymys, joten ei tarvitse vastata.)