Miehelläni oli salasuhde toisen naisen kanssa noin kaksi vuotta sitten. Hän jätti minut naisen takia, mutta palasimme pian takaisin yhteen. Sen jälkeen mies valehteli minulle lakkaamatta suurista ja pienistä asioista, kävi naisten kanssa salatreffeillä, teki isoja päätöksiä välittämättä minusta jne. Näiden tapahtumien vuoksi paloin lähes loppuun, roikuin kuitenkin mieheni rinnalla koska rakastin/rakastan häntä todella paljon. Ajattelin, etten itsekään ole mikään kovin hyvä ihminen ja teen virheitä paljon. Tavallaan siis ymmärrän häntä.
Nyt lopulta mies on sanonut että virheet ovat hänen osaltaan ohi. Totta on, etten ole saanut häntä kiinni valheista tai muista naisista muutamaan kuukauteen. Hän vaikuttaa vilpittömältä ja on joskus jopa todella huomaavainen. Haluaisin kuitenkin jonkinlaista hyvitystä kokemastani pitkäkestoisesta tuskasta. Mies tuntuu olettavan että olen itsestäänselvyys. Eikö hänen kuuluisi kohdella minua erityisen hyvin nyt kun edelleen kaikesta huolimatta olen hänen rinnallaan? Tiedän hänen rakastavan minua, mutta silti hänen aikansa menee kaikkeen muuhun paitsi minun oloni parantamiseen ja meidän suhteemme korjaamiseen. Haluaisin tässä tilanteessa tavallista enemmän laatuaikaa, uhrauksia häneltä, vaivannäköä ym. josta saisin taas varmuuden että hän on kanssani tosissaan. Hän antaa silloin tällöin ymmärtää että olen vaatimuksieni kanssa hänen työnsä ja muun elämänsä tiellä. En kaipaa "jätä se"-kommentteja, osaan itse kyllä päättää sellaiset asiat. Mutta toivoisin mielipiteitä, vaadinko liikaa? Pitäisikö minun tyytyä tähän normaaliin, usein yksinäiseenkin arkeen heti kaikkien hänen sekoiluittensa jälkeen?
Nyt lopulta mies on sanonut että virheet ovat hänen osaltaan ohi. Totta on, etten ole saanut häntä kiinni valheista tai muista naisista muutamaan kuukauteen. Hän vaikuttaa vilpittömältä ja on joskus jopa todella huomaavainen. Haluaisin kuitenkin jonkinlaista hyvitystä kokemastani pitkäkestoisesta tuskasta. Mies tuntuu olettavan että olen itsestäänselvyys. Eikö hänen kuuluisi kohdella minua erityisen hyvin nyt kun edelleen kaikesta huolimatta olen hänen rinnallaan? Tiedän hänen rakastavan minua, mutta silti hänen aikansa menee kaikkeen muuhun paitsi minun oloni parantamiseen ja meidän suhteemme korjaamiseen. Haluaisin tässä tilanteessa tavallista enemmän laatuaikaa, uhrauksia häneltä, vaivannäköä ym. josta saisin taas varmuuden että hän on kanssani tosissaan. Hän antaa silloin tällöin ymmärtää että olen vaatimuksieni kanssa hänen työnsä ja muun elämänsä tiellä. En kaipaa "jätä se"-kommentteja, osaan itse kyllä päättää sellaiset asiat. Mutta toivoisin mielipiteitä, vaadinko liikaa? Pitäisikö minun tyytyä tähän normaaliin, usein yksinäiseenkin arkeen heti kaikkien hänen sekoiluittensa jälkeen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
wau tosi hieno juttu et oot jaksanu olla ja ymmärtää miestän noinki paljon. mulla olis varmaa loppunu pinna heti ekan tyhmän teon jälkeen!
ite tiän et vaadin kans aika paljon suhteelta et pitäs olla nättiä ja huomaavaista koko ajan, mut niin se vaan on et ne jutut hiipuu pikkuhiljaa. jos ennen oli yks huomaavainen juttu päivässä ni nyt onki vaa yks huomaavainen juttu viikossa.
enpä usko et vaadit liikaa. kaikilla meillä on omat vaatimuksemme parisuhteelle. mut mitä sun pitäs tehä olis et kertoisit iha suoraan et sä et halua et sua kohdellaan itsestäänselvyytenä. sit erittelet sun miehelles et tää "ei-itsestäänselvyytenä-pitäminen" vois olla vaik romanttinen illallinen leffailta mussukan kainalossa, joku yhteinen harrastus, kävelylenkki, mitä nyt keksittekin.
faktahan on, että parisuhdetta lujittaa nää yhessä tekemänne jutut
Yhdyn edelliseen, mutta lisäisin siihen vielä että älä sano sanaa "vaadit", tosin en miestäsi tunne mutta itselle se jos toinen vaatii vie helposti halut koko jutulta. Kerro omista tunteistasi, mutta toivoen asioita. Yhdessätekeminen on kivaa, mutta sen tajuaminen vei itsellä aikaa ja vaati melkein iskun päähän pesäpallo mailalla, mutta nyt nautin. Toivottavasti te saate asiat rullaamaan puhumalla :).