Äitiys on todellakin se eniten ylläpidetty harhakuva, joka juuri sen "pyhyyden" takia antaa mahdollisuuden julmuuksiin, jotka voivat tuhota kokonaisen elämän.
Ei kannata väittää, etteikö narsisti olisi tietoinen tekemistään vääryyksistä, mutta hänelle toiset ihmiset, esim. aviomies tai omat lapset, ovat vain käyttöä varten, omiin itsekkäisiin tarkoituksiin.
Se lapsen toive, että äiti joskus paranisi ja alkaisi olemaan, kuten oikeat äidit, ei koskaan toteutunut ja sydämeen jäi tyhjä aukko koko elämän ajaksi. Miten muut olette jaksaneet elää , jos vastaavia kokemuksia löytyy ? Vai onko elämä ollut vain yhtä kitkuttelua ja hengissä pysyttelyä ?
Henkisesti asiaan on edelleen vaikea suhtautua, jäljet eivät ole poispyyhittävissä tuosta noin vain.
Lapsuus kylmän ja empatiakyvyttömän äidin varjossa
63
3131
Vastaukset
- kuten sanoit.
Narsistiäitini ei ole tiedostavinaan virheitään. Hän on perfektionisti mielestään. Kuten sanoit, mm.oma perheon vain käyttöä varten.
Vielä ei ole ollut merkkiä narsistiäidin paranemisesta ja tuskin tulee olemaankaan. Katkaisin kontaktiyhteydet viime keväänä, kun kyllästyin hänen narsismiinsa. Elämä oli siihen asti pelkkää kiukuttelua ja kitkuttelua äidin kanssa säilyäkseni hengissä. Äiti on mm. tunkeutunut asuntoihini täysikäisenä.
Ainakaan minulla narsistiäidin jälkiä ei pyyhitä kerralla, vaan siihen menee yhtä monta vuosikymmentä kuin narsistiäidin ahdistelu on kestänyt siihen mennessä.- Hyvästi äiti
Syntymälahjaksi saatu hirviöäiti on se pimeä, musta kuilu, johon aina putoan. Se että isän malli oli lähempänä minua ja turvallisempi on ollut jonkinlainen pelastukseni, mutta se raskas taakka on äidin musta, kylmä, ilkeä ja pimeä hahmo, joka ei tunne empatiaa, saati armoa, pikemminkin päinvastoin. Hän on kuin kuolema itse.
Tuntuu, että joudun raahaamaan sitä taakkaa niin kauan kuin elän. Täytyy tapahtua todella isoja ihmeitä, että voisin edes unohtaa sen sadistin olemassaolon, vaikka hän kuolisi ennen minua, ne raatelujäljet tulevat säilymään. Mitään ehyttä, tervettä ja onnellista niistä ei tekemälläkään saa. Ne kauniit ja rohkeat, jossa hän elää, tulevat jatkumaan uusintoina läpi elämän.
Erehdyin soittamaan hänelle ja se nautinnon hykertely, jota hän tunsi, kun sanoin suunnittelevani päivieni päättämistä, oli aivan konkreettisesti aistittavissa puhelimessakin, jos kauhultani oikein kuulin, taisi hän nauraakin ääneen. Kauhulta siksi, että jo hänen äänensä kuuleminen vie minut turtaan tilaan, jossa eivät normaalit ajatukset kulje. Äitiys on todellakin liian tarkkaan varjeltu harhakuva, jonka varjolla voidaan toteuttaa mitä sadistisimpia tekoja, mitä kuvitella saattaa. Lapsen selkään langetettu taakka, oman äidin kannattelu,
silloin kun pitäisi saada itse huolenpitoa ja tukea omalle kasvulleen,
on taakoista suurimpia :/
Anteeksi Äiti, ymmärrän nyt ettet tehnyt sitä tahallasi. Lennän omilla siivilläni.- Joku raja
yxex kirjoitti:
Lapsen selkään langetettu taakka, oman äidin kannattelu,
silloin kun pitäisi saada itse huolenpitoa ja tukea omalle kasvulleen,
on taakoista suurimpia :/
Anteeksi Äiti, ymmärrän nyt ettet tehnyt sitä tahallasi. Lennän omilla siivilläni.Ymmärsinkö oikein, että minun pitäisi vielä pyytää häneltä anteeksi sitä mitä hän on minulle tehnyt ?
Pitäisikö mielestäsi narsistin uhrin olla se ymmärtäjä ? Voin ymmärtää, että kyseessä on vakavasti sairas ihminen, mutten koskaan pidä sitä omana vikanani, että jouduin syntymään hirviöstä. Joku raja kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että minun pitäisi vielä pyytää häneltä anteeksi sitä mitä hän on minulle tehnyt ?
Pitäisikö mielestäsi narsistin uhrin olla se ymmärtäjä ? Voin ymmärtää, että kyseessä on vakavasti sairas ihminen, mutten koskaan pidä sitä omana vikanani, että jouduin syntymään hirviöstä.Pyydä omalta syytökseltäsi äitiäsi kohtaan anteeksi. Ja anna anteeksi. Sitten vain lentoon :)
Katkeruus, goodbye..- j.o.k.u.1
yxex kirjoitti:
Pyydä omalta syytökseltäsi äitiäsi kohtaan anteeksi. Ja anna anteeksi. Sitten vain lentoon :)
Katkeruus, goodbye.. - Tunteet elossa
j.o.k.u.1 kirjoitti:
"vaatii jonkinlaista tunteettomuutta" - sehän olisi alistumista samalle tasolle naristin kanssa, ei kiitos.
Tunteet elossa kirjoitti:
"vaatii jonkinlaista tunteettomuutta" - sehän olisi alistumista samalle tasolle naristin kanssa, ei kiitos.
Ei alistumista vaan kykyä katkaista vaikutus...toisessako? Ei, vaan itsessään :)
- lottamari_1
Joku raja kirjoitti:
Ymmärsinkö oikein, että minun pitäisi vielä pyytää häneltä anteeksi sitä mitä hän on minulle tehnyt ?
Pitäisikö mielestäsi narsistin uhrin olla se ymmärtäjä ? Voin ymmärtää, että kyseessä on vakavasti sairas ihminen, mutten koskaan pidä sitä omana vikanani, että jouduin syntymään hirviöstä.Niin se vain menee, usko tai älä. Anteeksi anto parantaa sinut ja tekee sinut eheäksi, katkeruus ja viha syövät sinut ja sairastut. Minusta hyvä esimerkki, joskin uskonnollinen sellainen on Jeesuksen antama esimerkki meille miten meidän tulee ymmärtää myös ymmärtämättömiä ihmisiä. Jeesus pyysi ristillä "Isä anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä he tekevät" On ihmisiä, jotka todellakaan eivät tiedä mitä tekevät, eivät ole henkisesti kasvaneet kovin korkealle tasolle, tai ovat muuten syyntakeettomia. Tarkoituksena on, että se joka on henkisesti kypsempi ymmärtämään, että ihmisiä on kaikenasteisilla tasoilla henkisessä kasvussaan, hän antaa anteeksi, koska hän on siihen kypsä.
- miau m
Hyvästi äiti kirjoitti:
Syntymälahjaksi saatu hirviöäiti on se pimeä, musta kuilu, johon aina putoan. Se että isän malli oli lähempänä minua ja turvallisempi on ollut jonkinlainen pelastukseni, mutta se raskas taakka on äidin musta, kylmä, ilkeä ja pimeä hahmo, joka ei tunne empatiaa, saati armoa, pikemminkin päinvastoin. Hän on kuin kuolema itse.
Tuntuu, että joudun raahaamaan sitä taakkaa niin kauan kuin elän. Täytyy tapahtua todella isoja ihmeitä, että voisin edes unohtaa sen sadistin olemassaolon, vaikka hän kuolisi ennen minua, ne raatelujäljet tulevat säilymään. Mitään ehyttä, tervettä ja onnellista niistä ei tekemälläkään saa. Ne kauniit ja rohkeat, jossa hän elää, tulevat jatkumaan uusintoina läpi elämän.
Erehdyin soittamaan hänelle ja se nautinnon hykertely, jota hän tunsi, kun sanoin suunnittelevani päivieni päättämistä, oli aivan konkreettisesti aistittavissa puhelimessakin, jos kauhultani oikein kuulin, taisi hän nauraakin ääneen. Kauhulta siksi, että jo hänen äänensä kuuleminen vie minut turtaan tilaan, jossa eivät normaalit ajatukset kulje. Äitiys on todellakin liian tarkkaan varjeltu harhakuva, jonka varjolla voidaan toteuttaa mitä sadistisimpia tekoja, mitä kuvitella saattaa."Hyvästi äiti"-nimimerkille ja muillekin. Jos lapsi elää narsistisen vanhemman varjossa, hänestä useimmiten tulee omat tunteensa peittävä ja varovainen, normaali tai neuroottinen - tai sitten persoonallisuushäiriöinen. Viimeksi mainittu haastaa narsistiksi tajuamansa äidin, kulkee äidin jäljillä ja pilaa lopunkin aikuisesta elämästä. Ei narsisti muutu. Mikset yrittäisi itse olla toisenlainen kuin huomionhakuinen narsisti, miksi et itsereflektoi omaa käytöstäsi kun sälytät itsemurha-aikeitasi toisen niskoille? Meillä kaikilla on menneisyytemme, nykyiseen ja tulevaan vaikuttaa jokainen aikuinen myös itse. Jos todella olet itsemurha-ajatusten piirittämä, hae ammattiapua. Älä jatka kaaosta johon elämäsi ajan olet tottunut. Katkaise ketju. Narsisti ei muutu; osaisitko sinä vielä muuttua?
- pieni ajatus
Yhdyn edellisen kirjoittajan sanomaan. Vaikka en itse ns. "uskovainen" olekkaan. Olen vain tavallinen mies joka on sairastunut vakavasti ja maksanut siitä kalliin hinnan. Olen selvinnyt sairaudestani voittajan, vaikkakin kannan sitä koko ikäni mukanani. Tuo anteeksi anto on helpottanut minuakin suuresti..ei niin että olisin mennyt sanomaan jollekin ihmiselle, joka on mielestäni tehnyt väärin minua kohtaan. Vaan olen antanut hänelle mielessäni anteeksi ja todennut itsekseni että vaikka hän käyttäytyy huonosti, minun ei ole pakko mennä siihen mukaan. Varsin useasti olen tullut siihen johtopäätökseen, omassa mielessäni, että hän käyttäytyy juuri noin syystä, että hän ei osaa käsitellä asiaa muuten tai hänellä on väärät ennakkoluulot mielensairauksia kohtaan. Siksi voin antaa hänelle anteeksi hänen käytöksensä. Myöskään katkeruuteen ei kannata sortua. Siinä katkeroitunut ihminen vahingoittaa, vain itseänsä. On niin helppo katkeroitua jostain toisen teosta tai omasta sairaudestaa, mutta se tie ei ole itselle hyvä tie. Kannattaa siis opetella antamaan mielessään anteeksi ja sitä kautta ikäänkuin eheyttää itsensä. Sillä tiellä kasvaa selviytyjät.
- narsistit häkkeihin
Mitä järkeä on antaa psykopaattiselle narsistiäidille anteeksi jos ämmä jatkaa samaa tuhoaan edellleen, kuten kyseinen läjä valehteli minusta naapurilleni miten olin narkomaani ja myin itseäni jo 14-vuotiaana torilla ja hän oli minua aina pelastamassa. Totuus on, että minut huostaanotettiin tuolta psykopaatilta 3-vuotiaana ja olin sairaalassa hakattuna äitini toimesta. Minut huostaanotettiin äitini mukaan 'ilman mitään syytä'. Sain siltä otukselta kammottavia kirjeitä ja puhelinsoittoja ollessani teini-ikäinen. Äidilläni ei ollut tapaamisoikeutta ja salasin, että pidimme yhteyttä. Puhelimessa se uhkasi aina tapppaa itsensä ja isäni ja kaikki oli minun syytäni. Kerran se ämmä lähetti minulle unilääkkeitä, jotta voisin ne nieltyäni kuolla pois. Olen säilyttänyt kirjeet ja julkaissut ne blogissani. Mieheni on kuulemma ollut ennen minua Ruotsissa miehen kanssa naimisissa, mutta minut tavattuani muuttui heteroksi. Äitini myös ilmoitti lähikauppaamme, että käyn varastamassa sieltä 'vitturättejä' ..hohhoijaa..Äitini joutui julkisesti pyytämään tätä anteeksi vaikkei tietenkään aidosti pahoilllaan ollut. Tässä näitä viimeisimpiä uutisia joista sain juuri kuullla. Olen saanut aikaisemmista kunnialoukkauksista korvaukset, mutta äitini ei ota opikseen vaan lisää pitää keksiä valheita. Naapurini valitettavasti käy samassa harrastepiirissä kuin psykopaattiäitini, mutta en ole hänen kanssaan tekemisissä lainkaan. Hän tai se ei saa tavata myöskään lapsiani. Jokaisesta yhteydenotosta tehdään ilmoitus eli välimme on kokonaan katkaistu ja sillä linjallla pysytään. Nyt kun ei ole lapsia kidutettuna kotona niin äitini on ottanut silmätikukseen naapurit joista ilmoittelee perättömiä juttuja isännöitsijälle. Ei niistä kuitenkaan sen enempää. Anteeksi voi antaa jos toinen katuu ja tekee parannuksen. Muussa tapauksessa se on turhaa ja tyhmää. Ainoa keino on yrittää unohtaa koko ämmä.
- 8+6=14
Huh huh...millainen äiti...
Mutta tuo varhainen puuttuminen ja huostaanotto kuitenkin pelasti sinut...teini isässä teit virheen ja pidit salaa yhteyttä äitiisi...miksi...äidin rakkauden kaipuustako?
Mutta siltikin jäin tarinassasi kaipaamaan niitä omia tunteitasi siitä miten tuo kaikki on vaikuttanut sinuun...
Mistä olet ammentanut voimasi olla toisenlainen äiti lapsillesi...mitä kerrot heille omasta äidistäsi...lastesi mummo...hänkin on kuitenkin ihminen...toki varsin sairas sellainen...ei kuitenkaan mikään läjä...
ymmärsin että teillä on lähestymiskielto ja se toimiikin, äitisi on suunnannut mielenkiintonsa naapureihin...
mutta pikkusen armoa kuitenkin voisit antaa äidillesi...syystä että hän on sairas, eikä voi sairaudelleen mitään...
Unohtaminen tuskin on mahdollista...mutta ajatukset voi silti suunnata tulevaisuuteen...ja vähemmässä määrin muistella ikävää äitiään...
olettaisin että sinulla on kaikki hyvin, ajattele omaa elämääsi, sitä kaikkea hyvää mitä siinä on...puhu siitä...äitisi puheet on vain hänen sairaan mielensä tuotoksia...älä anna niiden vaikuttaa...
yleensä ihmisillä on tapana puhua/ajatella niitä asioita jotka merkitsevät/vaikuttavat eniten...omaan oloon...tuskin tunnet oloasi hyväksi muistellessasi äitisi kauheita tekoja...
Iloitse nykyisestä hyvästä elämästäsi...siitä että olet selvinnyt ihmisenä ...kaikesta kauheasta huolimatta...sinua rakastetaan ja itsekin osaat rakastaa...
Anna äitisi olla mikä hän on...jos hän ei nykyään ole fyysisesti vaaraksi kuitenkaan sinulle ja lapsillesi...ei haukku haavaa tee...jos sen ei anna liiaksi vaikuttaa...eikä ole pakko kuunnella...
periaatteessa voisit hänellekkin joka äitisi puheita sinulle kantaa sanoa, ettet halua kuulla...haluat päästä irti siitä kaikesta entisestä/menneisyydestä...
"unohtaminenkin" voi olla jonkinlainen anteeksianto...ei muistele kärsimäänsä pahaa...vaan hyväksyy ihmiset asiat sellaisina kuin ne oli...ja päästää irti... - LK
"Mitä järkeä on antaa psykopaattiselle narsistiäidille anteeksi jos ämmä jatkaa samaa tuhoaan edellleen."
Se järki on varmaan siinä että kaunan kantaminen on rankkaa hommaa, oli se syystä tai ei. Lähinnä niinkun sen anteeksiantajan kannalta se kannattaa. - -tytär-
Tätähän tämä on... Itse asiassa on viisainta pysyä erossa koko henkilöstä. Niin saat itsellesi edes jonkinlaisen mielenrauhan. Narsistihan ei tule koskaan muuttumaan. Jutut vain tuntuvat pahenevan hänellä iän myötä.
Kun hän ei uhkailemalla saa otetta sinusta. Seuraavaksi hän alkaa sairastamaan erilaisia vakavia sairauksia. Joista ihmeparantuu sitten muutamassa kuukaudessa. Eli, yrittää saada sinut *verkkoonsa* säälin kautta. Mutta silloinkaan sinun ei kannata *lipsua*. Kuulostele häntä, jos on pakko. Narsisti on nimittäin mestari valehtelemaan. Diagnosit kerrotaan aina hieman rehennellen. Ja yleensä ollaan jo seuraavana päivänä ihan terveitä.
Nimittäin, se vanha ralli jatkuu, jos annat hänelle pienekin mahdollisuuden siihen. Itse olen seurannut tätä samanlaista *teatteria* pian 60 vuotta. Ja teit miten hyväänsä. Mikään ei tule koskaan riittämään. Ja tämä ralli on ajettu loppuun vasta silloin, kun aika jättää jommasta kummasta. - 6+10=16
LK kirjoitti:
"Mitä järkeä on antaa psykopaattiselle narsistiäidille anteeksi jos ämmä jatkaa samaa tuhoaan edellleen."
Se järki on varmaan siinä että kaunan kantaminen on rankkaa hommaa, oli se syystä tai ei. Lähinnä niinkun sen anteeksiantajan kannalta se kannattaa."Se järki on varmaan siinä että kaunan kantaminen on rankkaa hommaa, oli se syystä tai ei. Lähinnä niinkun sen anteeksiantajan kannalta se kannattaa"
Niin laulun sanoin..."anna arpisten haavojen olla, niitä irti et repiä saa, anna muistojen katkerien kuolla, koeta kaikki pois hiljalleen unhoittaa..."
Miksi muistella kärsimäänsä pahaa...menneisyyttä/tapahtunutta ei voi kuitenkaan muuksi muuttaa...se täytyy vaan hyväksyä osaksi elämää...niin oli/tapahtui...
mutta jos tapahtuneesta on jo pitkä aika vuosiakin...niin miksi antaa ikävien tapahtumien vaikuttaa tähän hetkeen...jossa on kaikki paremmin...jos ei voi antaa anteeksi äidille niin voi antaa anteeksi elämälle kuitenkin...
ja ottaa vastaan myös se kaikki hyvä...mitä elämä eteen tuo... - aivan oikein!
etkö vois ottaa ihan huumorin kannalta tuota vanhaa äitiäsi?
- Anonyymi
Hurjaa tarinaa, huhhuh. Itse olen antanut omalle sadistiselle ja tunnekylmälle äidilleni anteeksi jo kauan sitten, vaikka iso osa elämästäni on mennyt pilalle hänen takiaan. En muista koskaan olleeni äidin sylissä, en koskaan saanut ainuttakaan hyväksyvää katsetta, hyväilyä tai minkäänlaista äidin lämpöä. Selkäsaunoja, vihaa ja vähättelyä kyllä riitti. Miksi anteeksianto? Koska äitini ei pystynyt parempaan, koska hänen oma lapsuutensa oli aivan kamala, koska hän itse ei saanut kokea äidinrakkautta ja turvallisuutta. Äitini ei kerta kaikkiaan pystynyt parempaan. Kukaan ei valitse narsismia tai tunnekylmyyttä, semmoiseen kasvetaan vaikeissa oloissa. Anteeksianto on minulle itselleni ollut suuri voitto, enkä tunne tarvetta kertoa sitä äidilleni, vaikka välimme ovat nykyisin kunnossa. Olen jo yli 60v.
saisko tän blogin osoitteen?
- Kirjaudu sisään
Unohtakaa jo tuo paskanjauhanta anteeksi antamisesta ihmeellisenä vapautuksena, oikeesti, vituttaa.
itse en tule ikinä antamaan äidilleni anteeksi. Olin jo 30-v. kun edes tajusin mistä on kyse, narsismista siis. Kaikki on aina minun syytäni, olen vääränlainen ja julma häntä kohtaan. Olisitte kuulleet mitä kaikkea hän on sanonut minulle lapsuuteni arimmissa tilanteissa. Se ihminen on paha.
En tule ikinä antamaan anteeksi. Se ei tarkoita, että olisin katkera. Terapia auttoi ja terapeuttini sanoi, että anteeksianto ei ola välttämätöntä, niin ajattelen itsekin. Näen lapsuuteni nyt aikuisen näkökulmasta. Vika ei ollut minussa. Äitiin laitoin välit poikki kun tajusin viimein mistä on kyse. Mikään yhteydenpito ei ole mahdollista, sillä, hän saa minussa aikaan niin pahan olon päiväkausiksi, että "äidin" "läheisyys" ei todellakaan ole sen arvoista.
Äidin hylkääminen maksoi minulle myös koko muun suvun menettämisen, mutta tässä tapauksessa se on hinta jonka maksan mielihyvin. :)- -tytär-
Narsistihan tarvitsee aina *lähteen* itselleen. Jolla ammentaa voimaa ja pönkittää huonoa itsetuntoaan.
Kyllä se muu suku on tietoisia äitisi edesottamuksista ja tympeästä käytöksestä. Mutta he eivät tavallaan välitä tapahtuneesta. Kun se ei kohdistu heihin itseensä.
Narsistillahan on aina *hovi* ympärillä. Jota hän pyrkii mielyttämään ja lahjomaan. Koska narsistin on pystyttävä todistamaan *hovilleen* ja itselleen, kuinka täydellinen ja HYVÄ ihminen hän on. Hovista putoaa kolisten ulos, jos erehtyy kyseenalaistamaan narsistin tekosia. Narsisti on hyvin musta-valkoinen ihminen.
Siksi sinä olet nyt uhka tuolle kuvajaiselle, koska olet nähnyt narsistin naamion taakse. Ja saatat paljastaa narsistin todellisen luonteen *hoville* ja narsistin ymmärtäjille. Sitähän narsisti pelkää kuollakseen. Että hänen luoma lumous särkyy. Ja viimeisetkin itsetunnonrippeet katoavat.
Kerro rehelliseti syyt sukulaisille, jos he kyselevät sinulta syitä välirikkoon. Niitä ei kannata peitellä. Alä kuitenkaan syylisty panetteluun. Vaan kerro avoimesti mitä tapahtuu. Useinmiten heillä on jo aavistus tapahtuneesta. - LK
"Unohtakaa jo tuo paskanjauhanta anteeksi antamisesta ihmeellisenä vapautuksena, oikeesti, ********.
itse en tule ikinä antamaan äidilleni anteeksi. "
Ei se ole ihmeellinen vapautus, homma nyt vaan menee niin että se kaunan kantaminen on lähinnä taakka sille sen kantajalle. Turha taakka. Semmoinen mistä kannattaa luopua, vaikka se olisi omasta mielestä miten oikeutettua. Sillä kaunan kantamisella ei ikinä saa mitään hyvitystä kärsimyksilleen. Eikä todennäköisesti millään muullakaan kyllä.
Mutta jos sen voi antaa olla, on itsellä taas vähän enemmän kapasiteettia muihinkin hommiin.
Jos välttämättä haluat vihata jotain ihmistä niin ei sinua kukaan voi estää. Mutta kannattaa ehkä jossain kohtaa kiinnittää huomio siihen että kummalle se oikeastaan onkaan raskaampaa, sinulle vai sille ketä vihaat? Mitä pahaa tapahtuisi jos et vihaisikaan?
Niin sillein se on silti haitallista se kaunan kantaminen vaikkei se anteeksianto yksin onnelliseksi teekkään. Vähän sama kun ei se että lopettaa hakkaamasta päättään seinään tee vielä ketään onnelliseksi. Mutta ei siitä kyllä haittaakaan ole.
- Lauantaiehtoo
Minun mielestäni on vain kylmä tosiasia, että jos ei halua/kykene antamaan anteeksi, kantaa vihaa sisällään. Ja viha ei tee kenellekään hyvää pitkässä juoksussa.
Ei kyse ole välttämättä mistään kaiken vapauttavasta anteeksiannosta, kyse on enemmänkin siitä miten kohtelet itseäsi. Hyväksyt itsesi ihmisenä, sallit vikoja (myönnät ne) ja kiität hyvistä puolista, olet sinut itsesi kanssa. Silloin ei tarvitse vihata muita, riippumatta siitä mitä he ovat sinulle tehneet. Sillä ei ole enää väliä koska olet sinut itsesi kanssa ja pidät itsestäsi ja elämästäsi. Vain se on tärkeintä. Miksi pilaisit sen kantamalla vihaa itsessäsi?
Ihmiset voi laittaa elässään sivulokeroon ilman että heitä vihaa ja vannoo anteeksiantamattomuuden nimiin. Sillälailla lopulta pääsee helpoimmalla.- -tytär-
Tämän anteeksi antamisen siaan olisi tärkeää painottaa sitä tosiasiaa, että narsistin kohteeksi joutunut henkilö ei ole syyllinen mihinkään tapahtuneeseen. Vaikka narsisti häntä syyttää, syyllistää ja mustamaalaa mennen tullen.
Ja etäisyyden ottaminen, tai jopa välien katkaiseminen narsistiin, helpottaa tilannetta. Koska näin narsisti ei saa otettaa kohteestaan. Ja ikävät jutut tyrehtyvät omaan mahdottomuuteensa vuosien saatossa.
Itse ihmettelen välimatkan päästä tapahtumia ja mietin, että miten sokeita narsistin ystävät ja jopa osa omista lapsista on. Koska hullutukset alkaa olemaan jo sitä luokkaa, että narsistin päätä olisi todella tarvetta tutkia hyvin perusteellisesti.
Lapsi ja narsistivanhemmuus tilanteessa on se ikävä puoli. Että se on elinikäinensuhde. Ja siitä ei voi vapautua täysin. Mutta kohteella on kuitenkin oikeus ottaa etäisyyttä narsistiin. Ja yrittää opetella elämään ilman syyllisyyttä. Narsisti aikansa valittaa ja syyllistää hovilleen kohdetta, mutta kun hän huomaa, että se ei enää tuota haluttua tulosta. Narsisti on pakoitettu hankkimaan uuden kohteen itselleen. Jota hänen lumouksensa ei haihtuisi taivaan tuuliin.
- valo12
Kokemusta on lapsen roolista. Suosittelen jonkinlaista itsensä kanssa sopuun pääsemistä. Lapsuuden haavat on mahdollista hoitaa aristamattomiksi, vaikka terapiassa ja vapauttaa kaikki voimavaransa oman elämän elämiseen. Ei tarvitse olla tekemisissä, jos siitä on vain pahaa mieltä lopputuloksena tai jos toinen jatkaa kiusaamista eikä kunnioita rajojasi.
Täällä Telluksella tallustaa kaikenlaisia ja eritasoisesti tietoisia ihmisiä. Toiset ovat elämän eskarissa ja toiset jo lukiossa. Siltä pohjalta voi ihan itsensä takia ja hiljaa itselleen antaa anteeksi ja nähdä narsistiäidin rikkinäisyys. On helpompi elää ilman vihan tunnetta. Elämässä kannattaa mieluummin käyttää energia hyviin tunteisiin, omaan perheeseen ja niihin asioihin, jotka tuntuvat hyvältä kuin asioihin, joita ei voi muuttaa.
Suosittelen päästämään irti, tekemään surutyö (sinulla ei ollut hyvää äitiä) ja vapautumaan taakastasi, joka turhaan mustaa edelleen elämääsi. - ent.ilkikurimus
Tullakseen tietoiseksi tekemästään pahasta ja vääryyksistä pitää olla empaattinen ja tuntea empatiaa.
Sinä tiedät (kertomasi mukaan), että äitisi ei ollut empaattinen, mutta siltikään et hyväksy sitä.
Kuinka paljon vähemmän me ihmiset aiheuttaisimmekaan itsellemme ongelmia, jos vain hyväksyisimme sen, mitä emme voi muuttaa (=toinen ihminen) ja muuttaisimme sen, minkä voimme (=itsemme)....Ehkä haluamme muuttaa asioita siihen asti kunnes huömaamme ettei niitä voi muuttaa. Luontainen uteliaisuus. Halu kulkea mäen päälle nähdäkseen mitä sen takana on. Kehittää yhä suurempia teleskooppeja nähdäksemme yhä syvemmälle maailmankaikkeuteen.
Eli, tiedämmekö, mitä emme voi muuttaa(?) *pohtii*- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Ehkä haluamme muuttaa asioita siihen asti kunnes huömaamme ettei niitä voi muuttaa. Luontainen uteliaisuus. Halu kulkea mäen päälle nähdäkseen mitä sen takana on. Kehittää yhä suurempia teleskooppeja nähdäksemme yhä syvemmälle maailmankaikkeuteen.
Eli, tiedämmekö, mitä emme voi muuttaa(?) *pohtii*Niin....JOS huomasit... kirjoitin edellä näin:
- Kuinka paljon vähemmän me ihmiset aiheuttaisimmekaan itsellemme ongelmia, jos vain hyväksyisimme sen, mitä emme voi muuttaa (=toinen ihminen) ja muuttaisimme sen, minkä voimme (=itsemme)....
Pilkottuna; puhuin sen HYVÄKSYMISESTÄ, mitä emme voi muuttaa....ainakin minun järjelläni ajateltuna silloin on jo tieto siitä, ettei muutos ole mahdollinen......
Mutta meitähän on moneen junaan ja selitystä riittää vaikka miten, että oikeuttaa just sen, mitä itse haluaa itselleen tehdä. ent.ilkikurimus kirjoitti:
Niin....JOS huomasit... kirjoitin edellä näin:
- Kuinka paljon vähemmän me ihmiset aiheuttaisimmekaan itsellemme ongelmia, jos vain hyväksyisimme sen, mitä emme voi muuttaa (=toinen ihminen) ja muuttaisimme sen, minkä voimme (=itsemme)....
Pilkottuna; puhuin sen HYVÄKSYMISESTÄ, mitä emme voi muuttaa....ainakin minun järjelläni ajateltuna silloin on jo tieto siitä, ettei muutos ole mahdollinen......
Mutta meitähän on moneen junaan ja selitystä riittää vaikka miten, että oikeuttaa just sen, mitä itse haluaa itselleen tehdä.Jotkut ovat kiinnostuneita eläinten-, jotkut ihmisten käyttäytymistieteestä. Tai molemmista, koska eläimiä mekin olemme. Hyväksymme kissan tavan 'leikkiä' hiiriparan kanssa, mutta omakohtaisesti suutumme jos meitä tökitään. Sinä puhut muuttamattoman asian hyväksymisestä, minä tutkailin sen pisteen tajuamisen/löytämisen vaikeutta, missä muutos ei enää ole mahdollinen. Sen pisteen löytää vain kokeilemalla.
Mutta oikeassa olet; toista ihmistä on turha mennä yrittämään muuttaa, toinen muuttuu jos on muuttuakseen, ja siihenhän liittyy olosuhteet ja motivaatio. (tästä joku tutkimushaluinen varmaan miettii, voiko toiselle luoda sellaisen olosuhteen, että muutos tapahtuu, ja tätä manipulaatioksikin kutsuttaneen :) )
En tiedä muista kirjoittajista, itselleni herää monia kysymyksiä esim jos toinen kiihtyy tai suuttuu;
mitkä ovat perimmäiset syyt, mikä on henkilön primitiivikynnys, miten toinen käsittelee tunteitaan...- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Jotkut ovat kiinnostuneita eläinten-, jotkut ihmisten käyttäytymistieteestä. Tai molemmista, koska eläimiä mekin olemme. Hyväksymme kissan tavan 'leikkiä' hiiriparan kanssa, mutta omakohtaisesti suutumme jos meitä tökitään. Sinä puhut muuttamattoman asian hyväksymisestä, minä tutkailin sen pisteen tajuamisen/löytämisen vaikeutta, missä muutos ei enää ole mahdollinen. Sen pisteen löytää vain kokeilemalla.
Mutta oikeassa olet; toista ihmistä on turha mennä yrittämään muuttaa, toinen muuttuu jos on muuttuakseen, ja siihenhän liittyy olosuhteet ja motivaatio. (tästä joku tutkimushaluinen varmaan miettii, voiko toiselle luoda sellaisen olosuhteen, että muutos tapahtuu, ja tätä manipulaatioksikin kutsuttaneen :) )
En tiedä muista kirjoittajista, itselleni herää monia kysymyksiä esim jos toinen kiihtyy tai suuttuu;
mitkä ovat perimmäiset syyt, mikä on henkilön primitiivikynnys, miten toinen käsittelee tunteitaan...Minä taas en havaitse sitä tänne asti, jos joku suuttuu...samaan tapaan kun en tiedä kuka on mies tai kuka nainen. Havaitsen ainoastaan kirjoitetun, internetin välityksellä leviävän kirjoituksen, josta teen itse sellaisia päätelmiä, joita siitä olen kykenevä tekemään.
Totta silti, saatat vain haluta loukata minua. Mutta siihen tarvitaan enemmän kuin mitä tämä väline pystyy välittämään sinulle minusta....enkä sekin vaan pitäisi sinun hyväksyä? Vai etkö vieläkään ole huomannut ettet voi minuakaan muuttaa - edes internetissä? ent.ilkikurimus kirjoitti:
Minä taas en havaitse sitä tänne asti, jos joku suuttuu...samaan tapaan kun en tiedä kuka on mies tai kuka nainen. Havaitsen ainoastaan kirjoitetun, internetin välityksellä leviävän kirjoituksen, josta teen itse sellaisia päätelmiä, joita siitä olen kykenevä tekemään.
Totta silti, saatat vain haluta loukata minua. Mutta siihen tarvitaan enemmän kuin mitä tämä väline pystyy välittämään sinulle minusta....enkä sekin vaan pitäisi sinun hyväksyä? Vai etkö vieläkään ole huomannut ettet voi minuakaan muuttaa - edes internetissä?Ilkikurimus, en halua loukata sinua, en muuttaa. Arvostan sinua kirjoittajana, juuri sellaisena kuin olet.
Niin, tuntemattomien kesken, olettamuksiin päätynemme jokainen. Yhdestäkään kenenkään kommentista ei voi tietää, onko se heitetty tosissaan vai pilke silmäkulmassa. Suhtaudun ihmisiin kuitenkin siten, että ovat perusrehellisiä.- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Ilkikurimus, en halua loukata sinua, en muuttaa. Arvostan sinua kirjoittajana, juuri sellaisena kuin olet.
Niin, tuntemattomien kesken, olettamuksiin päätynemme jokainen. Yhdestäkään kenenkään kommentista ei voi tietää, onko se heitetty tosissaan vai pilke silmäkulmassa. Suhtaudun ihmisiin kuitenkin siten, että ovat perusrehellisiä.Juuri sellaisena kuin olen? ....juuri sitähän sinä et tiedä millainen olen...tiedät vain sen, minkä haluat minusta tietää...ja vastauksistasi päätellen et tunne totuutta. Mutta sehän ei ole sinun vikasi....syy on siinä, ettei meillä ole henkilökohtaista kosketusta toisiimme.
Vastasin aloittajalle ja minusta on erikoista, että hän tiedostaa äitinsä olevan kykenemätön empatiaan, mutta silti kirjoittaa..."Ei kannata väittää, etteikö narsisti olisi tietoinen tekemistään vääryyksistä".....
Vastaavia kirjoituksia on täällä paljon..... ent.ilkikurimus kirjoitti:
Juuri sellaisena kuin olen? ....juuri sitähän sinä et tiedä millainen olen...tiedät vain sen, minkä haluat minusta tietää...ja vastauksistasi päätellen et tunne totuutta. Mutta sehän ei ole sinun vikasi....syy on siinä, ettei meillä ole henkilökohtaista kosketusta toisiimme.
Vastasin aloittajalle ja minusta on erikoista, että hän tiedostaa äitinsä olevan kykenemätön empatiaan, mutta silti kirjoittaa..."Ei kannata väittää, etteikö narsisti olisi tietoinen tekemistään vääryyksistä".....
Vastaavia kirjoituksia on täällä paljon.....Juuri sellaisena kommentoijana kuin olen sinusta omia päätelmiä täällä palstamaailmassa tehnyt, sinusta totuutta tietämättä, ja ymmärtämällä kommenttisi subjektiivisesti. :)
Aloittajan tapauksessa on monia vaihtoehtoja; ettei empatiarakennetta täysin ymmärretä, tai hänestä tuntuu ettei äidillä ole kykyä siihen (koska oma kipu on helpompi kestää syyn ollessa äidissä), tai että äiti on todella kykenemätön ilmaisemaan empatiaa, vaikkei olisikaan empatiakyvytön. Tai jotain.
Palstalla sanotaan että narsistit ovat tunteettomia olentoja ja samalla tuntevat laajan skaalan tunteita, ovat kieroja huijareita ja silti läpinäkyvän tyhmiä. Kenen näkemykset ovat oikeita, kenen vääriä, kenen näkemyksiä pitäisi oikoa. Ei kai kenenkään. Oma näkemykseni on, että 'narsisti' ja 'uhri' löytyy jokaisen sisältä, rippuen elämäntilanteesta tai olosuhteista. Ulkoistavat ihmiset unohtavat katsoa sisäänpäin, 'minuuteen', ja itsetutkiskelijat oppivat hitaammin lähimmäisistään.- ent.ilkikurimus
yxex kirjoitti:
Juuri sellaisena kommentoijana kuin olen sinusta omia päätelmiä täällä palstamaailmassa tehnyt, sinusta totuutta tietämättä, ja ymmärtämällä kommenttisi subjektiivisesti. :)
Aloittajan tapauksessa on monia vaihtoehtoja; ettei empatiarakennetta täysin ymmärretä, tai hänestä tuntuu ettei äidillä ole kykyä siihen (koska oma kipu on helpompi kestää syyn ollessa äidissä), tai että äiti on todella kykenemätön ilmaisemaan empatiaa, vaikkei olisikaan empatiakyvytön. Tai jotain.
Palstalla sanotaan että narsistit ovat tunteettomia olentoja ja samalla tuntevat laajan skaalan tunteita, ovat kieroja huijareita ja silti läpinäkyvän tyhmiä. Kenen näkemykset ovat oikeita, kenen vääriä, kenen näkemyksiä pitäisi oikoa. Ei kai kenenkään. Oma näkemykseni on, että 'narsisti' ja 'uhri' löytyy jokaisen sisältä, rippuen elämäntilanteesta tai olosuhteista. Ulkoistavat ihmiset unohtavat katsoa sisäänpäin, 'minuuteen', ja itsetutkiskelijat oppivat hitaammin lähimmäisistään.Vähän samantapainen näkymys....meistä kukaan ei ole narsismiltaan loukkaamaton.
Se on mahdotonta. Kaikkien kohdalla ei tietenkään voida puhua persoonallisuushäiriöstä, mutta haavasta kuitenkin.
Pitäisiköhän tuosta oikein tehdä aloitus.... ent.ilkikurimus kirjoitti:
Vähän samantapainen näkymys....meistä kukaan ei ole narsismiltaan loukkaamaton.
Se on mahdotonta. Kaikkien kohdalla ei tietenkään voida puhua persoonallisuushäiriöstä, mutta haavasta kuitenkin.
Pitäisiköhän tuosta oikein tehdä aloitus....Kyllä haavoittunut narsismi-aloitus kuulostaa hyvältä erilaiselta näkökulmalta. Kesto-uhrit vs hetkenaikaa-uhrit. Tai narsistit :)
Haavoittunut voi olla kovinkin narsistinen hetken aikaa, defenssit päällä.
Näkyillään o/
- gvfrftderdyukjmöol
Tuo varhainen puuttuminen...tuntui piikiltä lihassa. Mikä on kyllin varhain? Mihin sitä puututaan? Minua kidutettu parisuhteessa vuosia ja nyt: Lastensuojeluilmoitus tehty ja neuvonpitoon joutumassa ex-miehen pahoinpitelystä, kun ajoin sitä pois kodistani ja hän soitti poliisit (lakannut olemasta meidän koti vuosi sitten). Tekisin ja teen lasteni puolesta kaikkeni. Ex-mieheltä jo tuon persoonallisuushäiriödiagnoosin saanut ja pelkään menettäväni lapseni. Ihmettelenpä vain omaa oikeusturvaani ja poliisilaitoksen resurssien käyttämistä.
- hjtv456
Kuulostaapa tutulta. Olen kokenut samaa nykyisen ex-puolison ja anopin taholta: Rikosilmoituksia, poliisikuulusteluja, järkyttävän suuruisia korvausvaatimuksia henkisistä kärsimyksista, lastensuojeluilmoituksia kaksi kertaa jne. ja tietysti narsisti diagnoosi minulle heidän taholtaan. Syytökset osoitettin lopulta perättömiksi, lukuunottamatta yhtä sanaa jonka olin sanonut ja myönsin myös sen. Tuosta sanasta maksoin 50 euroa sakkoa ja 100 euroa korvausta henkisen kärsimyksen aiheuttamisesta. Minua provosoitiin ja kiusattiin, ärsytettiin että menettäisin malttini ja tekisin jotain laitonta.
Olet varmasti peloissasi ja ahdistunut. Niin olin minäkin. Sairas ihminen tekee kaikkensa kääntääkseen asiat omaksi edukseen ja hän voi hetkeksi harhauttaa jopa poliisia. Yritä pysyä rauhallisena ja säilyttää maltti. Jos mahdollista pyydä aina joku henkilö paikalle kun joudut asioimaan hankalan tyypin kanssa. Ole erityisen varovainen sanoissasi jos ex-miehellä on oma todistaja mukana.
Et menetä lapsiasi. Oikeus voittaa ennemmin tai myöhemmin kunhan vain itse jaksat etkä luovuta siinä valtavassa henkisessä paineessa. Toivottavasti sinulla on läheisiä tukenasi.
Jaksamista! - tunnistin liian myöh
Samanlainen kokemus
Ero meni aluksi hyvin, mutta siinä vaiheessa kun ex ei saannutkaan tahtoaan enää läpi helvetti repesi. Lasten piti tulla aluksi minulle (hänellä siis oli uusi) ja hän halusi viettää uutta vapautta ja edelleen päättää kotiasioista, kun en suostunut tuohon ja jätettynä lopulta uskalsin sanoa vastaan, niin hän sai raivokohtauksen ja siitä eteenpäin on tapahtunut vaikka mitä...
Lastensuojeluilmoituksia, rikosilmoituksia ja vaikka mitä. Luulin aluksi kyseessä olevan kaksisuuntaisen tai jonkun muun, lisäksi päällä oli silloin paha eromasennus.
Olen nyt kaulaani myöten paskassa, minusta esitetään, mitä älyttömämpiä väitteitä ja kaava on aina sama, hän tai hänen uusi puolisonsa tekee ilmoituksen ja toinen todistaa... eli kahden sana yhden sanaa vastaan. Milloin olen sanonut puhellimessa jotain ja he molemmat sattumalta kuulleet ja milloin mitäkin. Osa on kaatunut kun ne ovat sana sanaa vastaan. Haastemieskin tuntee jo sen verran hyvin, että ei tarvitse enää esittää henkkareita kun hakee uusia juttuja.
Poikani sai minut lopulta uskomaan hänen olevan narsisti.
Aluksi se oli aivan kauheaa kun kävi läpi menneisyyttä tajuten mihin kaikkeen oli osallistunut, osa aika rankkoja juttuja, osa sellaisia, joita en pysty ikinä antamaan itselleni anteeksi (esim. lapset olivat eriarvoisia ja vanhin poikani oli aina "tehnyt" jotain jne.). Sitten tuli se oman arvon romahtaminen kun ymmärsi kuinka tyhmä sitä oli ollut kaikki nämä vuodet. Oli monta asiaa, joista olisi pitänyt arvata, mutta sitä vain ei nähnyt...
Hänellä "oli" henkisesti sairaita työkavereita joka työpaikassaan ja milloin kukakin oli kohdellut häntä väärin. Tarinat olivat hyvin väritetty ja yleensä olin aina pöyristynyt, miten häntä oli kohdeltu. empatiokyvyn puute, kateellisuus minua ja poikaani kohtaan, jos satuimme olemaan jossain parempia kuin hän...
Eli voimia sinulle!- 9+14=23
Niin tässä jotain samankaltaisuutta liittyen omaan Ännä suhteeseeni...
"Tajuten mihin kaikkeen oli osallistunut...Sitten tuli se oman arvon romahtaminen kun ymmärsi kuinka tyhmä sitä oli ollut"
Mm. tuo kuullostaa tutulta, kuten kateuskin...kuin myös tämä...
"Hänellä "oli" henkisesti sairaita työkavereita joka työpaikassaan ja milloin kukakin oli kohdellut häntä väärin"
Noh...minulla vaan oli "sellainen" suhde, emme edes asuneet yhdessä, että monen kokemuksiin verrattuna minä kait pääsin "vähällä"...vaikka jälkituntemuksiin voin samaistuakkin...
Mutta voimia myös sinulle...
toivottavasti ajan kanssa jättävät sinut rauhaan...
- yksi vaan
äitini on käyttänyt minua sylkykuppina siitä asti, kun aloin ymmärtämään puhetta. hän kertoi kaikki mahdolliset ongelmansa minulle ja jos jokin meni pieleen, tavalla tai toisella se oli minun syytäni. esimerkiksi auto jäi keväiselle mutapikkutielle kiinni, syy oli minun, neljän-viiden vanhan lapsen. kaikki metsäreissut,mitä kävimme perheen kesken, olivat aina suuria taisteluareenoja isäni syyllistämiseen. vaati isältäni, että rakennettavaan taloon tulisi 100 neliön keittiö ja 40 neliöinen kodinhoitohuone , MIKSI? en tiedä. manipuloi minua ja isosiskoani isää vastaan ja tämän sukua vastaan, onnistuikin siinä. isäni on hurjan kiltti mies, joka tahtoo tehdä ympärillä olevat onnellisiksi. äiti ei koskaan kuuntele mitään, mitä sille sanotaan, kärkkäästi loukkaantuu jos joku edes vaikuttaa siltä, ettei kuuntele. kun kissani katosi, ollessani 11 vuotias, äiti lauloi "natsu on kuollut, kuollut on, ei se enää laula kokodii kokodaa, ei se enää laula kokodii kokodaa" olin pienenä ylipainoinen, menin jääkaapille, äitini sanoi "kun jääkaapin ovi narahtaa, lisää läskiä maijan mahaan lorahtaa" että oikein runollinen luova persoona. pitää itseään pikkutarkkana perfektionistina, täydellisenä kaiken suorittajana. eläimet ovat tosiaan olleet suuri osa elämääni, ystäväni, sillä muita ystäviä ei ollut, kun koirani oli lopetusuhan alla, etsimme koiralle hautaa, äitini syytti minua siitä, että koira pitää lopettaa, olin tuolloin kymmenen vuoden vanha, itkin hillittömän paljon ja rakas äitini huusi vieressä. lopulta tilanne kääntyi niin, että minä pyytelin anteeksi, äiti vastasi tuohon "oliko vielä jotain muuta?" kun olin mummoni luona syyslomalla, sieltä palatessani kaksi kissaani olivat kadonneet, huutelin ja etsin niitä, ne oli lopetettu. kirjoittaisin koko pitkän yön, jos alkaisin muistelemaan kaikkea. nyt minulla on pieni tytär, yritän parhaani, sen teen varmasti. kaksisuuntainen mielialahäiriö on todettu, sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja psykoottisuutta. sisintä repivä ikuinen alemmuuskompleksi on ikävä kaveri.
- Anonyymi
syyllistäminen on henkisesti erittäin keskeneräisten ihmisten vakiokäytäntö siirrellä omia vikojaan muiden kannettaviksi - myös suuren yleisön silmissä. raukkamaista, mutta eräiden arkipäivää. koko sosiaalinen elämä pelkkää puljaamista omaksi eduksi.
- Habanero
Äitini onneksi on aina tykännyt kissoista ja koirista, ja ruokkinut niitä hyvin, mutta tytärtään kohtaan ollut hyvin mielivaltainen ja aggressiivinen; pitänyt kahta erilaista pakkoroolia päällä ja likasankonaan. Haukkunut rumilla sanoilla syyttä suotta vuosikymmeniä; tyttäressäkö vika? Ehei. Tytär on palvellut ja koittanut palkita äitiään hyvillä töillä, jotta mamma olisi tyytyväinen, eikä siis koskaan mikään riittänyt kuin hyvin hetkellisen ajan. Jos tytär ei päässyt 100 km päästä palvelemaan, ja halusi pitää välimatkaa jotta äiti ei pääsisi taas loukkaamaan, niin hän sekoitti tahallaan asiansa jotta tyttären oli pakko kiiruhtaa paikalle. Äiti keksii kierossa päässään valheellisia mielikuvitusjuttuja ja pompottelee niin poikaansa kuin tytärtäänkin, mutta enimmäkseen tytärtään. Ammattilaisten selitys on ollut, että antaa anteeksi ja pitää taukoa yhteydenpidossa. Tunnemuisti on jäänyt, koska hirviö ei anna rauhaa ja torikokous jatkaa elämistään tyttären elämässä.
- Anonyymi
Anteeksiantaminen on voitto itselle, ei pahantekijälle, joka ei ehkä ole edes kiinnostunut anteeksiannosta, koska ei koe tehneensä mitään väärää. Kannattaa antaa anteeksi jos suinkin kykenee. Vapautuminen kaunasta ja vihasta antaa valtavasti voimia.
- Anonyymi
Asiassa on aiheellista lopettaa ruikutus.
Sen sydämen aukolle on loputtomasti muuta täytettä,
kuten esimerkiksi kiinnostus, tieteisiin, taiteisiin ja filosofiaan....Jumala...
Elämä on ihan yhtä täyttä sydämelle ihmiselle joku syntyi rakastavalle äidille tai kylmälle ja julamalle....
Ainoa rankka asia asiassa on. että ei tajuta asioita sellaisenaan kuin ne ovat, siitä se turha kärsimys tulee,
ppiuuyyyy- Anonyymi
Mun äiti kyllä tuottaa mulle kärsimyksiä ja tuhoa jatkuvasti mutta kuten sanoin hänelle niin kiva kun kuitenkin pääsin syntymään ja kokemaan kaikkea ihanaa tiedettä, taidetta ja filosofiaa ja pääsin Jumalaakin pohtimaan ....
ppioiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mun äiti kyllä tuottaa mulle kärsimyksiä ja tuhoa jatkuvasti mutta kuten sanoin hänelle niin kiva kun kuitenkin pääsin syntymään ja kokemaan kaikkea ihanaa tiedettä, taidetta ja filosofiaa ja pääsin Jumalaakin pohtimaan ....
ppioiuuuuEi se vaan oo niin tarkkaa millaiselle äidille syntyy kunhan syntyy...
poiuuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se vaan oo niin tarkkaa millaiselle äidille syntyy kunhan syntyy...
poiuuyyyJa aivan älyttömän turhaa vielä keski-ikäisenä murehtia lapsuuttaan...elämä menee ohi niin...
ppioiuiuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja aivan älyttömän turhaa vielä keski-ikäisenä murehtia lapsuuttaan...elämä menee ohi niin...
ppioiuiuuJa kyllä Jumala tietää kuka kenellekin syntyy...sillä on tarkoituksena aina,,,
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja kyllä Jumala tietää kuka kenellekin syntyy...sillä on tarkoituksena aina,,,
ppoiuuuuNiinku se joku intialainen kuru sano, että jos elämässä ei kiinnosta muu kuin henkinen kehitys...kumppaniksi sopii demooni
ppiuuyyu
- Anonyymi
Ongelmallista on se jos vaaditaan kuvittelemaan asiat toisin kuin ne ovat, Turhauttavaa,.
ppoiiuuuu- Anonyymi
esim mun ja mun äidin välinen on ihan totaaliabsurdi juttu. Mä tiedän mikä se on, mutta muut ei
ppioiuuyuyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
esim mun ja mun äidin välinen on ihan totaaliabsurdi juttu. Mä tiedän mikä se on, mutta muut ei
ppioiuuyuyyJa mulla on muutenkin semmonen että mä suojelen myös vastustajiani niin pitkälle kuin ikinä voi itse tuhoutumatta kokonaan
poiiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mulla on muutenkin semmonen että mä suojelen myös vastustajiani niin pitkälle kuin ikinä voi itse tuhoutumatta kokonaan
poiiuuuuVois sen ajatella niinkin, että on mielenkintoista syntyä viholliselleen....
siinä saa erilaisen maailman näkemyksen
ppoiuuuu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vois sen ajatella niinkin, että on mielenkintoista syntyä viholliselleen....
siinä saa erilaisen maailman näkemyksen
ppoiuuuuSiinä voi kasvaa just sellaseksi viholliselleenkin lempeäksi. Ja saa supertehokasta emootiotreeniä....ettöä kuinka sä kestät loputtomat iskut ...silmääsi räväyttämättä...
popiuyuyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Siinä voi kasvaa just sellaseksi viholliselleenkin lempeäksi. Ja saa supertehokasta emootiotreeniä....ettöä kuinka sä kestät loputtomat iskut ...silmääsi räväyttämättä...
popiuyuyySit sä saat vielä edullista lisätreeniä niin että pääset jonkun auttavan puhelimen emotionaaliseksi nyrkkeilysäkiksi,.,,,ja jos siitä selviit...sit tulee vielä uusilta suunnilta muutama yllätyshyökkäystä....niin sun sielu saa tilaisuuden kehittyäharvinaisen rankoissa olosuhteissa,,,,
poiuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sit sä saat vielä edullista lisätreeniä niin että pääset jonkun auttavan puhelimen emotionaaliseksi nyrkkeilysäkiksi,.,,,ja jos siitä selviit...sit tulee vielä uusilta suunnilta muutama yllätyshyökkäystä....niin sun sielu saa tilaisuuden kehittyäharvinaisen rankoissa olosuhteissa,,,,
poiuyyyyJa mitä tästä kaikesta saat on se, ett'ä sun rakkaus on tulisempaa kuin monilla muilla,,,,
ppiuyyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja mitä tästä kaikesta saat on se, ett'ä sun rakkaus on tulisempaa kuin monilla muilla,,,,
ppiuyyyySun rakkaus on niin tulista että mikään ei sua masenna...
ppiuuyyy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sun rakkaus on niin tulista että mikään ei sua masenna...
ppiuuyyyMikään eio sun rakkautta voiu tappaa ei mikään....
ppoiiuuuu
- Anonyymi
saavutat sen....kuolemattoman rakkauden.....
ppiuuyyy- Anonyymi
Mä oon semmonen sielu, että mulle ei ehkä olis sopinut tavallinen elämä, joten Luoja laitto mut äitini lapseksi, Hän puhuu mulle kuin demooni. Se pitää ottaa sellaisenaan ilmeisestikin.
ppoiuiuuuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä oon semmonen sielu, että mulle ei ehkä olis sopinut tavallinen elämä, joten Luoja laitto mut äitini lapseksi, Hän puhuu mulle kuin demooni. Se pitää ottaa sellaisenaan ilmeisestikin.
ppoiuiuuuyJa jos mä pysyn rauhallisena siitä huolimatta, niin se puhe päättyy kunnon vihakihinään....
ppouuuyyuuy - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja jos mä pysyn rauhallisena siitä huolimatta, niin se puhe päättyy kunnon vihakihinään....
ppouuuyyuuyKu mä oon tämmönen että voin vaan hymyillä ja lempeesti hymähdellä vaikka kuinka joku vihakihisis,.,,niin jotlu ei kestä sitä
ppoiuuyyy
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113545MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar691886Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5421578Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin811204Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja611002Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33968Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt214888Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o60833- 171824
Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768