Täällä on ollut aikaisemmin puhetta eri
urheilulajien vaarallisuudesta ja vammojen
saamisesta niissä.
Asiasta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista tämän
päivän (pe 14.syyskuuta) Helsingin Sanomien
urheilusivuja, joista eräällä on tilastoa asiasta.
Vammoja eniten näkyy aiheuttavan judo, vähiten
golf; monet palloilulajit ovat taas
vaarallisempia kuin esimerkiksi karate.
urheilulajien vaarallisuudesta ja vammojen
saamisesta niissä.
Asiasta kiinnostuneiden kannattaa vilkaista tämän
päivän (pe 14.syyskuuta) Helsingin Sanomien
urheilusivuja, joista eräällä on tilastoa asiasta.
Vammoja eniten näkyy aiheuttavan judo, vähiten
golf; monet palloilulajit ovat taas
vaarallisempia kuin esimerkiksi karate.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Aika yllättävää, että palloilulajit ovat
vammatilastossa noinkin korkealla, mutta eiköhän
asia tunneta monessa perheessä, jossa on niitä
harrastavia lapsia.
Golf ei aiheuta liiemmälti vammoja, mutta
saattaahan senkin pelaamisessa menehtyä vaikkapa
sydänkohtaukseen.
Toisaalta jää tuossa yhteydessä vähän avoimeksi
kysymys, minkä tasoinen loukkaantuminen katsotaan
vammaksi.
Olisi mielenkiintoista tietää, miksi nimenomaan
judo aiheuttaa eniten vammoja. Kuuluuko se alan
luonteeseen vai onko koulutuksessa vikaa eli
ollaanko dojolla varomattomia?
Judo on pehmomaineestaan huolimatta ehkä rajuin
kamppailu laji. Judossa kamppaillaan jo aivan
vasta-alkajien harjoituksissa. Kyseessä on
heittoja ja sidontoja ja niiden hallitseminen on
tärkeää. En tuomitse judoa mitenkään mutta tämä
seikka pitäisi kertoa vasta-alkajille että heitot
pitää osata hallita. Muuten seurauksena voi olla
solisluu tai kylkiluu murtumia. Vammat
sattuvatkin useimmiten vasta-alkajille jotka
eivät hallitse kehoaan kun ovat tehneet heiton
vaan romahtavat heitettävän päälle. Judo on
omasta mielestäni yksi hienoimmista lajeista mitä
voi urheilussa olla ja toivon sille suurempaa
arvostusta.
Eks sä tajuu, että jos noi urheilijat lopettais
mössöjen vetämisen, niin ei niitä vammojakaan
olis niin paljon, elikkä ei ne vammojen määrät
johdu mistään lajista suoranaisesti, vaan ihan
muusta!
Mitä on mössöjen vetäminen? Tuntematonta minulle.
Eivät urheilijat mössöjä vedä. Lajista ne vammat
johtuvat, osin myös ohjaajista.
Siis mössöjen vetäminen (käyttö) on anabolisia
steroideja ,testoja, kasvuhormoneja,
astmalääkkeitä, epoa ym. ym...
Ja aivan varmasti urheilijät käyttävät mössöjä!
Kylläpä joku on vielä tietämätön.........
Luultavasti vaikkapa judon vammojen syy on
pääosin jokin muu kuin kyseiset mössöt.
Se tietämisestä.
Kyse on tilastossa suurelta osin
harrastelijoista. Tuskinpa niissä juurikaan
mössön käyttäjiä on.
Vakuutus ei poista vammmaa eikä vähennä kipuja
mutta korvaa kuluja; kannattaa harkita sen
ottamista, mutta samalla tutustua tarkasti sen
ehtoihin, eli siihen, mitä se nimenomaan ei kata.
Esim. urheiluvakuutus korvaa vain urheilussa
valvotuissa olosuhteissa syntyneen äkillisen
vamman. Jos vamma on syntynyt pitkän ajan
kuluessa, ei vakuutus yleensä tule apuun.
Parantelen itse nyt käsivammaa, viikkokausia. En
edes tiedä, tuleeko kunnnolliseksi. Vakuutus
maksaa kyllä hoitokulut, mutta ei maksa sitä,
että jää osa kauden maksetuista harjoituksista
käyttämättä.
Olisi otettava myös huomioon lajien levinneisyys.
Jääkiekon pelaajia on paljon enemmän kuin
budolajien harrastajia, näin ollen
jääkkiekkoilijoiden joukolla myös on enemmän
mahdollisuuksia loukkaantumisiin. Miten lienee
tilasto laadittu?
Urheilun luonteeseen kuuluvat vammat, aivan kuin
liikenteeseen kuuluvat liikenneonnettomuudet.
Varovaisuudella kumpiakin voidaan välttää, mutta
ei poistaa kokonaan. Mitä rajumpaa urheilu on,
sitä enemmän on vammautumisia.
Tässä on tavattoman suuri vastuu ohjaajilla.
Vamma on aina ikävä asia, vaikka vakuutus kuinka
sen korvaisi, ei vain sen saajalle, vaan myös sen
mahdolliselle aiheuttajalle.
Onko järkevää esim.karatessa suorittaa lyhyitä
otteluharjoituksia ilman käsineitä? Tällaista
tapahtuu.
myöhään vastaan mutta vastaan kuitenkin- karate ei ole täyskontaktilaji! jos otteluharjoittelussa tulee (pahoja) osumia, on vika harjoittelijoissa... karatessa ei viedä lyöntejä/ potkuja täydellä voimalla perille asti, joten periaatteessa ei suojiakaan tarvitsisi.
Joka urheilee, ei tervettä päivää näe, kuuluu
vanha sanonta.
Taitaa olla pitkälti totta.
Toisaalta voi sanoa, että siltä, joka ei harrasta
liikuntaa tai urheile, jää moni terve päivä
näkemättä.
Esimerkkejä eräästä karateryhmästä:
- Alempi vyö sai kokemattomuuttaan ns.
otteluharjoituksessa potkun korvaansa: tärykalvo
rikkoutui.
- Oli istuttava selkä seinää vasten polviin
nojaten; nivelsiteet venyivät, toinen polvi alkoi
vaivata.
- Selällään maaten nostettiin kantapäitä ylös
lattiasta pitäen niitä 10 cm:n korkeudella
maasta: ristiselkä alkoi vaivata.
- Otteluharjoituksessa (ilman käsineitä) sormi
meni sijoiltaan.
Nämä vain muutamina esimerkkeinä. Herää vain
kysymys, pitääkö harjoittelun olla sellaista,
että vammat ovat siinä hyvin mahdollisia. Vamman
saanut on osan aikaa pois rivistä, joskus voi
luopua kokonaankin. Olen huomannut ulkomaisten
ohjaajien kiinnittävän juuri varovaisuuteen
huomiota.
Jokaiseen vammaan tulisi harjoitusten ohjaajien
kiinnittää huomiota, erityisesti kun on kyse budo-
lajeista, joissa alttius vammoille on suurempi.
Vammojen aiheutuminen ei ole kunniaksi eikä se
ole edes osoitus lajin "kovuudesta".
Pitäisin myös taitamattomuutena etenkin ylempien
vyöden kantajalle (musta, ruskea) vamman
aiheuttamista harjoituksissa kokemattomammalle
alemman vyön omistajalle. Jos ylemmän vyön
haltija ei tunne toimintansa vaikutuksen rajoja,
herää kysymys, onko hän vyönsä ansainnut.