Tilanne siis tällainen: yhdessä oltu 7 vuotta, niistä 2 naimisissa. Nyt mieheni sanoo rakastavansa minua "kuin ystävää" ja välittävänsä kovasti. Tuleeko umpirakastunut oli koskaan takaisin jos on noin päässyt väljähtämään. Ei kuulema ole vika minussa??? Onko kokemuksia vastaavasta. Itse rakastan miestäni yli kaiken. Onko vaan menty liian nuorina naimisiin (nyt 25v) vai mikä on? Kyllähän se rakkauden tunne aaltoilee, mutta jos "romanttinen" rakkaus (vai miksi sitä nyt kuitsuisi) katoaa niin saako sitä enää takaisin?
Kadonneet tunteet
ymmällään
21241
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olemme olleet kymmenen vuotta naimisissa, nyt ollaan kolmevitosia. Lapsiakin on.
Ja monta kertaa avioliiton aikana ovat romanttiset tunteet kadonneet, kokonaisiksi kausiksi - ja tulleet aina entistä ehompina takaisin! Erotakin oltais voitu, mutta syventyneestä rakkaudesta ei silloin tiedettäis mitään.
On se vaan kumma. Välillä ihmettelee, mitä tuossa toisessa koskaan on voinut nähdä. Seksikään ei maistu. Sitten taas kun aika kuluu, niin johan alkavat taas sähköiskut sävähdellä kun halataan. Ja erotiikka kukkii kuin ensimmäisenä keväänä.
Toivon Teille kärsivällisyyttä ja onnellista jatkoa. Ei se vaihtamalla taida parata (siis ihan oikeesti)!! Tietysti molempien pitäisi olla tosissaan hankkeeseen sitoutuneita.
Hei,
viestisi kuulosti niin tutulta. Sain kolme viikkoa sitten kuulla mieheltäni, ettei hän rakasta minua enää. Hänestä tuntuu, etten olekaan hänelle se oikea. Ja minä olin kuvitellut kaiken olevan ok. Yhteisiä vuosia on takana jo 15 ja kaksi lastakin on matkan varrella tehty. Myönnän toki sen, ettei elämä aina ole ollut ruusun punaista. Mutta aina uudelleen olemme toisiimme ihastuneet ja rakastuneet ja siihen olen aina luottanut. Mutta nyt hän sanoi, että on harkinnut jättämistäni jo useamman vuoden (kertomatta tunteistaan minulle). Tällä hetkellä en voi muuta tehdä kuin antaa hänelle aikaa ja rauhaa selvittää omia ajatuksiaan. Kolme viikkoa olen yrittänyt kääntää hänen päätään ja saada hänet näkemään, miten hyvät mahdollisuudet meillä onneen olisi. Päänkäännytysyritykset ovat tuoneet vain päinvastaisen reaktion ja mieheni on vain ahdistunut lisää. Nyt en tee muuta kuin annan hänen olla rauhassa ja punnita eri vaihtoehtoja. Koen olevani hänelle se oikea ja rakastan häntä syvästi. Niin syvästi, etten halua hänen olevan onneton. En myöskään halua riidellä, sillä mieheni on myös paras ystäväni. Jos menetän puolisoni en halua menettää ystävääni.
Mikäli hän päätyy ratkaisuun, ettei onni löydy perheestämme en yksinkertaisesti voi asialle mitään. Kaikki korttini ovat tällä hetkellä pöydässä. Koen myös olevani hyvä ja vahva ihminen ja mikäli käy niin, että hän lähtee, toivon, että voin vielä jonakin päivänä tulla uudelleen onnelliseksi ja löytää sen ihmisen joka oikeesti pitää minua elämänsä naisena.