Mitä solmua yleensä käytät

Kuinka paljon ulkosorkka kestää vetoa?

hrthsthstrh kirjoitti:

Kuinka paljon ulkosorkka kestää vetoa?

Ulkosorkka kestää sen minkä köysikin. Ottaen tietysti huomioon, että itse solmu heikentää köyden vetolujuutta, materiaalista riippuen jopa puoleen. Ulkosorkalle rasitus tulee kuitenkin vasta kiinnityspisteen takaa, eli tolppaan, lenkkiin tai what ever jäämelkoisesti kitkaa.

Ei ole kohdalle sattunut, kun en sellaisia köysiä missään käytä, mutta jokin paksukuituinen polypropeeniköysi saattaa olla niin liukaspintainen, että vaatii ulkosorkallekin kertausta. Ei siinä köydessä sitten mikään muukaan solmu pidä.

hrthsthstrh kirjoitti:

Kuinka paljon ulkosorkka kestää vetoa?

Ei solmu itsessään kestä mitään vetoa, olennaista on paljonko se heikentää köyden vetolujuutta.

Oikein tehdyllä punoksella vetolujuus on n.95% yhteinäiseen köyteen verrattuna. Mikäli köyden keskellä on umpisolmu, vetolujuus tippuu alle puoleen. Ellet usko, niin laita lankaan umpisolmu ja nykäisen, takaan, että lanka katkeaa solmun kohdalta.

Ulkosorkkan vaikutus vetolujuuteen on kohtuullinen, koska köysi tulee vedon suunnasta suorana, ilman jyrkkiä leikkaavia mutkia. Pääasiallisen kuorman kantaa kiinnityspisteen ympäri tehdyt lenkit ja itse köyden ympäri tulevat polvet vain pitävät lenkit paikoillaan. Tämän takia solmu ei kiristy tiukalle ja on helppo avata, myös kuormitettuna.

Lisäksi ulkosorkka estää köyden hankautumista kiinnityspistettä vasten. Monesti näkee paalusolmuvirityksiä, jossa laiturilenkissä on leivonpää ja sitten paalusolmu. (Kipparit ovat kai huomanneet, että köysi tahtoo hiertyä poikki, kun pääsee vapaasti hinkkautumaan lenkissä.) Tämä on tuplahuono vaihtoehto, leivonpää huonontaa vetolujuutta (tulee leikkaava voima) ja lisäksi se estää paalusolmua kiristymästä oikein, jolloin paalusolmu voi aueta.

Ei tuo löysäntarve ole ongelma. Sellaisissa oloissa, joissa tuuli vaikeuttaa, on joka tapauksessa järkevintä vetää irtautumisvalmisteluna ns. juoksuköysi laiturille, siis sellainen, jonka molemmat päät ovat veneessä, ja kiristää se hiukan varsinaista kiinnitysköyttä tiukemmalle (tuulen puolelle, tietty). Sitten vain haat irti ja gasti veneeseen, jäljelläolevan köyden toinen pää vapaaksi ja irtautumaan.

Jos vene on niin raskas, että haat ovat joka tapauksessa jo liian kevyttä tavaraa (toisin sanoen veneen paino on kaksinumeroisissa tonneissa), on tuo juoksuköysi paras ratkaisu peruskiinnittymiseenkin. Kannattaa pleissauttaa silmukka köysien toiseen päähän.

Tuli mieleen tapaus eräästä vierassatamasta päättyneen vuosikymmenen alkupuolelta. Pakastavedetyn oloinen Aquador tuli satamaan, käsittely oli vähän kokemattoman oloista. Menin ottamaan köyttä vastaan rouvalta. Kun se oli knaapissa silmukan avulla eli tilaa oli hyvin, vedin köyden laiturilenkistä takaisin knaapille ja kiepautin siihen. Lähdin siitä matkoihini sen enempää keskustelematta. Joskus myöhemmin illalla satuin kävelemään ohi ja huomasin, että kiinnitys oli muutettu yksinkertaiseksi ja köysi oli laitettu solmulla laiturilenkkiin. Mitäpä minä siitä mitään heille sanomaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ratkaisu oli huonompi. Mutta ilmeisesti aloittelevat veneilijät olivat joutuneet jossain vaiheessa solmuintoilijan uhreiksi eivätkä olleet tämän huonosta vaikutuksesta vapautuneet :)

että näin, kirjoitti:

Ei solmu itsessään kestä mitään vetoa, olennaista on paljonko se heikentää köyden vetolujuutta.

Oikein tehdyllä punoksella vetolujuus on n.95% yhteinäiseen köyteen verrattuna. Mikäli köyden keskellä on umpisolmu, vetolujuus tippuu alle puoleen. Ellet usko, niin laita lankaan umpisolmu ja nykäisen, takaan, että lanka katkeaa solmun kohdalta.

Ulkosorkkan vaikutus vetolujuuteen on kohtuullinen, koska köysi tulee vedon suunnasta suorana, ilman jyrkkiä leikkaavia mutkia. Pääasiallisen kuorman kantaa kiinnityspisteen ympäri tehdyt lenkit ja itse köyden ympäri tulevat polvet vain pitävät lenkit paikoillaan. Tämän takia solmu ei kiristy tiukalle ja on helppo avata, myös kuormitettuna.

Lisäksi ulkosorkka estää köyden hankautumista kiinnityspistettä vasten. Monesti näkee paalusolmuvirityksiä, jossa laiturilenkissä on leivonpää ja sitten paalusolmu. (Kipparit ovat kai huomanneet, että köysi tahtoo hiertyä poikki, kun pääsee vapaasti hinkkautumaan lenkissä.) Tämä on tuplahuono vaihtoehto, leivonpää huonontaa vetolujuutta (tulee leikkaava voima) ja lisäksi se estää paalusolmua kiristymästä oikein, jolloin paalusolmu voi aueta.

Lue lisää

Eikö ulkosorkka sitten ole paras solmu, jopa parempi kuin paalusolmu. Sen pystyy tekemään nopeasti ja silloinkin kun köyteen kohdistuu vetoa. Eli pystyy rantautuessa tekemään kerralla kunnollista. Miksi paalusolmusta sitten usein kuitenkin puhutaan..

rtherthrth kirjoitti:

Eikö ulkosorkka sitten ole paras solmu, jopa parempi kuin paalusolmu. Sen pystyy tekemään nopeasti ja silloinkin kun köyteen kohdistuu vetoa. Eli pystyy rantautuessa tekemään kerralla kunnollista. Miksi paalusolmusta sitten usein kuitenkin puhutaan..

Lue lisää

Näin on, erityisesti versio, jossa köysi kiertää kahdesti kohteen ympäri. Tosin kovin liukkaille köysille ulkosorkka ei sovi, mutta eipä sellaisia kiinitysköysinä pitäisi käyttääkään.

Kahdella solmulla pärjää pitkälle: ulkosorkka kiinnittymiseen ja jalussolmu köyden jatkamiseen.

Kaippa paalusolmun arvostus perustuu siihen, että jotekuten pelkästään sillä pärjää. Olenpa nähnyt ankkuriköyden jatkamisen kahden paalusolmun avulla. Melkoista sähläystä siinä tulee, kun tuuli painaa venettä, mutta onnistuuhan se. Hupaisinta on, että paalusolmu on jalussolmun erikoistapaus, jota oikeasti kannattaa käyttää.

http://www.elisanet.fi/jyrki_kokko/Solmut_Ulkosorkka.jpg
http://www.elisanet.fi/jyrki_kokko/Solmut_Jalussolmu.jpg

28 kirjoitti:

Ei tuo löysäntarve ole ongelma. Sellaisissa oloissa, joissa tuuli vaikeuttaa, on joka tapauksessa järkevintä vetää irtautumisvalmisteluna ns. juoksuköysi laiturille, siis sellainen, jonka molemmat päät ovat veneessä, ja kiristää se hiukan varsinaista kiinnitysköyttä tiukemmalle (tuulen puolelle, tietty). Sitten vain haat irti ja gasti veneeseen, jäljelläolevan köyden toinen pää vapaaksi ja irtautumaan.

Jos vene on niin raskas, että haat ovat joka tapauksessa jo liian kevyttä tavaraa (toisin sanoen veneen paino on kaksinumeroisissa tonneissa), on tuo juoksuköysi paras ratkaisu peruskiinnittymiseenkin. Kannattaa pleissauttaa silmukka köysien toiseen päähän.

Tuli mieleen tapaus eräästä vierassatamasta päättyneen vuosikymmenen alkupuolelta. Pakastavedetyn oloinen Aquador tuli satamaan, käsittely oli vähän kokemattoman oloista. Menin ottamaan köyttä vastaan rouvalta. Kun se oli knaapissa silmukan avulla eli tilaa oli hyvin, vedin köyden laiturilenkistä takaisin knaapille ja kiepautin siihen. Lähdin siitä matkoihini sen enempää keskustelematta. Joskus myöhemmin illalla satuin kävelemään ohi ja huomasin, että kiinnitys oli muutettu yksinkertaiseksi ja köysi oli laitettu solmulla laiturilenkkiin. Mitäpä minä siitä mitään heille sanomaan, mutta olen kyllä sitä mieltä, että ratkaisu oli huonompi. Mutta ilmeisesti aloittelevat veneilijät olivat joutuneet jossain vaiheessa solmuintoilijan uhreiksi eivätkä olleet tämän huonosta vaikutuksesta vapautuneet :)

Lue lisää

Juoksuköysi on oikein pätevä apu. Se on kuitenkin ylimääräinen viriteltävä silloin kun sitä tarvitsee. Ulkosorkalla kiinnittyessäkin juoksuköyttä voi tarvita, jos rannalta ei yhdellä askeleella pääse veneeseen tai pitää pystyä vetämään venettä muutama metri ulos ennen keulan irrotusta. Molempien päiden pitäminen veneessä on paras tapa, ulkosorkka seuraava optio. Haan ainoita hyviä puolia on se, että sen voi antaa vastaanottajalle, mutta itsellä säilyy kontrolli ainakin köyden pituudesta. Oikeaan kohtaan osaa vain joka toinen vastaanottaja haan kiinnittää. Siinä sinällään normaalitilanteessa, jossa itsenäisesti kiinnitytään, ulkosorkka antaa kontrollin sekä paikkaan että köyden mittaan heti, mikä on suuri etu sivutuulessa.

Yksittäistä parasta tapaa ei ole, mutta kolmesta vaihtoehdosta, eli juoksuköydestä, ulkosorkasta ja hakaköydestä valitsemalla löytyy joka tilanteeseen sopivin.

parasta... kirjoitti:

Juoksuköysi on oikein pätevä apu. Se on kuitenkin ylimääräinen viriteltävä silloin kun sitä tarvitsee. Ulkosorkalla kiinnittyessäkin juoksuköyttä voi tarvita, jos rannalta ei yhdellä askeleella pääse veneeseen tai pitää pystyä vetämään venettä muutama metri ulos ennen keulan irrotusta. Molempien päiden pitäminen veneessä on paras tapa, ulkosorkka seuraava optio. Haan ainoita hyviä puolia on se, että sen voi antaa vastaanottajalle, mutta itsellä säilyy kontrolli ainakin köyden pituudesta. Oikeaan kohtaan osaa vain joka toinen vastaanottaja haan kiinnittää. Siinä sinällään normaalitilanteessa, jossa itsenäisesti kiinnitytään, ulkosorkka antaa kontrollin sekä paikkaan että köyden mittaan heti, mikä on suuri etu sivutuulessa.

Yksittäistä parasta tapaa ei ole, mutta kolmesta vaihtoehdosta, eli juoksuköydestä, ulkosorkasta ja hakaköydestä valitsemalla löytyy joka tilanteeseen sopivin.

Lue lisää

En ymmärtänyt tuota "Oikeaan kohtaan osaa vain joka toinen vastaanottaja haan kiinnittää. " En ole nähnyt asiassa oikeastaan koskaan mitään ongelmaa. Ja toisaalta, vaikka se ei menisi heti optimaalisella tavalla, niin tärkeintähän on, että ylipäätään kiinni. Sitten on aikaa säädellä, kun vene on sekä keulasta että perästä sen verran kiinni, ettei tuuli enää vie karkuun. En pidä tärkeänä sitä, että pituus menisi heti kerralla oikeaksi.

Yksi ongelma hakojen kanssa on: jotkut käyttävät sellaista linkkuhakaa, jolta pitää "vääntää niskat nurin" avaamiseksi. Jos sitä ei tunne, on se hidas käyttää. Eikä kovin nopea, vaikka tuntisikin.

28 kirjoitti:

En ymmärtänyt tuota "Oikeaan kohtaan osaa vain joka toinen vastaanottaja haan kiinnittää. " En ole nähnyt asiassa oikeastaan koskaan mitään ongelmaa. Ja toisaalta, vaikka se ei menisi heti optimaalisella tavalla, niin tärkeintähän on, että ylipäätään kiinni. Sitten on aikaa säädellä, kun vene on sekä keulasta että perästä sen verran kiinni, ettei tuuli enää vie karkuun. En pidä tärkeänä sitä, että pituus menisi heti kerralla oikeaksi.

Yksi ongelma hakojen kanssa on: jotkut käyttävät sellaista linkkuhakaa, jolta pitää "vääntää niskat nurin" avaamiseksi. Jos sitä ei tunne, on se hidas käyttää. Eikä kovin nopea, vaikka tuntisikin.

Lue lisää

Usein sivusuunnassa on monta mahdollisuutta kiinittää köysi, joista yksi on sopivin. Läheskään kaikilla ei ole silmää sen paikan määrittelyyn. Toki on mahdollista aina muuttaa se jälkeenpäin, mutta kai se on helpointa, jos menee kerralla oikein.

Jos tuuli painaa sivulta, on muutakin murhetta kuin se, ettei koko vene pääse karkuun. Useimmissa satamissa välittömästi tuulen alapuolella on toinen vene ja jos ensimmäinen köysi jää liian pitkäksi, kolisee helpolla. Ennen kuin sanot fendareista, huomautettakoon, että siinä tilanteessa mikään ei pidä venettä suorassa, vaan se yleensä painuu joko keula tai perä edellä sivulle ja nurkkia on erittäin vaikea suojata. Eikä riitä, että melkein joka kerta homma menee putkeen. Ei ole kiva kolhia tai tulla kolhituksi edes kerran kesässä, ei edes joka toinen vuosi. Ja on siinä sitä paitsi hiukankin kookkaammalla veneellä vähän hemmetinmoinen työ vetää käsin sivuttain takaisin tuuleen, jos lipsahtaa naapuria vasten nojaamaan.

Ei määrä, vaan laatu - KISS.

Suurin ongelma epämääräisissä 'solmuissa' on, etteivät ne kiristy hallitusti. 'Solmu' voi aueta itsekseen (esim. kengän nauhojen rusetti), tai umpisolmut (kuten nimi sanoo) ovat lähes mahdottomia avata.