Olen ihastunut työpaikalla nuoreen naiseen. Olen ukkomies , pari lasta ja tämän päivän tyyliin
suhde vaimon kanssa ei enää toimi kaikin osin. Tästä syystä olen sitten korvia myöten ihastunut tähän
naiseen (jo pitkään). Sitten järkyttävintä on että en edes ole koskaan jutellut tämän naisen kanssa, vain
katsellut. Järkyttävää mutta totta.Ihminen osaa rakentaa päässään kaiken itse. Minulla on aina riittänyt mielikuvitus osaamista. Tilanne on mennyt niin pahaksi että nainen pyörii päässäni ympäri päivin öin ja on ollut vaikeaa nukkumisen kanssakin.
Mitä tekisin tässä tilanteessa ? Olen perususkollinen ihminen, en ole pettänyt, en halua satuttaa vaimoani turhaan (ainakaan ennen aikojaan) ja nyt sydämeni on halkeamassa.
suhde vaimon kanssa ei enää toimi kaikin osin. Tästä syystä olen sitten korvia myöten ihastunut tähän
naiseen (jo pitkään). Sitten järkyttävintä on että en edes ole koskaan jutellut tämän naisen kanssa, vain
katsellut. Järkyttävää mutta totta.Ihminen osaa rakentaa päässään kaiken itse. Minulla on aina riittänyt mielikuvitus osaamista. Tilanne on mennyt niin pahaksi että nainen pyörii päässäni ympäri päivin öin ja on ollut vaikeaa nukkumisen kanssakin.
Mitä tekisin tässä tilanteessa ? Olen perususkollinen ihminen, en ole pettänyt, en halua satuttaa vaimoani turhaan (ainakaan ennen aikojaan) ja nyt sydämeni on halkeamassa.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minun mielestäni taas on ymmärrettävää, että pitkässä parisuhteessa tulee ihastumisia. Ratkaisevaa onkin, jättääkö ihastumisen vain ajatuksen tasolle vai lähteekö lähestymään ihastuksensa kohdetta. Kuvottavaa tollanen-nimimerkille voisin sanoa, että ihminen ei voi tunteitaan valita, ainoastaan tekonsa. Eikä vielä ole mitään tapahtunut.
Älä petä vaimoasi vieläkään. Yritä saada suhde kuntoon ja uutta kipinää arkeen. Kuten itsekin totesit, olet ihastunut pelkkään mielikuvituksesi luomaan mielikuvaan, sen varaan ei kannata ladata mitään odotuksia. Ihastumisillakin on taipumus mennä ja tulla, anna ajan kulua. Mutta jos sinusta kuitenkin tuntuu, että elämä oman puolison rinnalla on elotonta, eikä uutta kipinää löydy mitenkään, eroa. Sen jälkeen saat hyvällä omallatunnolla etsiä elämääsi uutta valoa. Toimiminen nykyisessä tilanteessa satuttaisi liian montaa osapuolta: vaimoasi, työtoveriasi, sinua sekä lapsiasi.
Vielä lohdutukseksi tähän loppuun voisin sanoa, että ihastuminen on voimakas tunne, joka aiheuttaa tutkimusten mukaan mm. pakkomielteenomaista tarvetta ajatella ihastustaan 24/7. Joten se, että nainen pyörii mielessäsi päivin öin ei ole mikään kosminen merkki siitä, että sinun tulisi toimia jotenkin tilannetta edistääksesi, se on "vain" ihastumista. Ihanin ja kamalin tunne maailmassa yhtäaikaa. :) Toivon, että saat minun vastaukseni lisäksi muutakin kuin jäkyttäviä yököttelyviestejä, sillä et ole tehnyt (vielä) mitään väärää. Tsemppiä kevääseen!
Todellakin osut aika hyvin asian ytimeen ja sen monimutkaisuuteen. Tässä on kyseessä pitkä
liitto, yli 13 v. Olen vain päätynyt siihen lopputulokseen, että rakkautta en enää tässä suhteessa
koskaan tule kokemaan, kiintymystä vain. Välitän puolisostani, mutta suhteemme alkaa olla aika
platoninen. Ja lapsethan ovat sitten se asian rakkain ja ongelmallisin osa tässä sotkussa.
Missäköhän oikein menee tuo pettämisen raja ? Onko täysin väärin että kertoisin ihastukselleni
tunteistani ? En vain oikein tiedä muuta ulospääsyä tilanteesta, en muuten pääse selville vastaako se
ihminen mielikuvaani.Tai saanko mitään vastakaikua tunteilleni..
Itse pitäisin pettämisenä jo tuota tunteiden kertomista. Olet kuitenkin jo sitoutunut yhteen ihmiseen, joka mahdollisesti luottaa sinuun ja siihen, että liitto on tarkoitettu ikuiseksi.
Ihminen ei ole ihastuessaan välttämättä kovinkaan rationaalinen mutta sitäkin malttamattomampi. Mielestäni oikea järjestys on se, että ensin päätetään vanha suhde, ennen kun lähdetään edes kokeilemaan onko uusi maaperä otollinen. Siis jos haluaa tehdä asiat "oikein". Tässä olisikin oiva paikka miettiä, että oletko valmis luopumaan kaikesta entisestä senkin uhalla, että koko tilanteesta ei jää kuin luu käteen. Itseäni loukkaisi jo tilanne, jos tajuaisen toisen olevan kanssani vain paremman puutteessa, huolimatta siitä kuinka pitkään suhde olisi kestänyt.
Oletko keskustellut puolisosi kanssa rakkauden hiipumisesta? Sillä jos et, niin et voi olla varma, etteikö rakkautta voisi nykyisessä liitossa kokea. Ihminen vaan niin helposti urautuu, rutinoituu ja pitää asioita jotenkin itsestäänselvyytenä, joka on hieman surullista. Vai onko niin, että kaipaat enemmän ihastuksen tuomaa jännitystä ja perhosia mahanpohjalle lepattamaan? Mutta kuten aiemminkin, nämä ovat vain minun näkemyksiäni, eivät absoluuttisia totuuksia. :)
olen vähän itsekin päätynyt siihen, että pitäisi ensin erota . Mutta silloin satutan lapsiani ainakin, ja
onhan siinä paljon muitakin riskejä..
Kyllä me kunpikin tiedostetaan avioliiton hiipuminen, ihan konkreettisesti.
Varmaan yksi syy miksi mikä painaa edellisessä suhteessa on juuri lasten hyvinvointi, mutta jos itsellä ei ole hyvä olla ja tuntee elävänsä vaan lasten takia ja järkisyiden mukaan niin onko sekään kannattavaa?? Tietenkin uuteen suhteeseen lähteminen hirvittää koska joutuu tekemään niin paljon ratkaisuja ja jättämään kaiken entisen taakse. Ihminen on yleensä sellainen että kaikkeen vanhaan on helpompi jäädä ja kuin ottaa jotakin uutta vastaan. Tietenkään kaikki eivät ole tälläisiä vaan voivat tehdä nopeitakin ratkaisuja joten en yleistä mutta varmaan sinun kannattaa miettiä elämää ja keskustella kumppanisi kanssa. Lasten takia minusta suhdetta ei kuitenkaan kannata pelkästään ajatella koska varmasti lapset pysyvät elämässä mukava vaikka eroaisit. En kuitenkan halua siihen kannustaa erityisesti mutta kyllä itdelläkin pitää hyvä olla..
oikeastaan en ole lainkaan sellainen ihminen joka pelkää kokea uutta tai uusia kuvioita. Kyllä
tuo vaimonkin jaksaminen huolestuttaa. nyt kun tarkemmin ajattelen , naiset varmaan aistii ja
tuntee näitä asioita paremmin. Voi hyvin olla että hänellä on samanlaisia tunteita ja ajatuksia.
Lapset meitä varmaan pitää yhdessä ja arjen raskaus. Odotellaan kait että lapset tulee tarpeeksi vanhoiksi.
Nyt olen oikeastaaan vasta ymmärtänyt kuinka monimutkaisia tilenteita ihmiselämässä voi tulla eteen.
juttelemaan tämän ihastuksesi kanssa, mutta älä missään nimessä ala avautumaan tunteistasi. Voi olla, että ongelma ratkeaa helpostikin, sillä sinähän et ole ihastunut tähän nuoreen naiseen vaan hänen ulkonäköönsä. Tällä hetkellä sinulla ei ilmeisesti ole muuta käsitystä naisesta kuin se mitä silmillä näet ja mitä päässäsi olet hänestä kehittänyt??
Minä melkein antaisin juuri päinvastaisen neuvon. Älä missään nimessä ala juttelemaan tämän työkaverisi kanssa, koska juuri sillä tavalla ruokit ihastustasi. Ei kannata leikkiä tulella, jos avioliittosi on vielä pelastettavissa. Ei siis kannata tehdä mitään hätiköityä, jota myöhemmin kadut.
Ehkä avioliittosi on siinä vaiheessa, että se kaipaa uudistumista. Sinun sijassasi nostaisin kissan pöydälle ja alkaisin vakavasti keskustella vaimon kanssa väleistänne ja siitä, onko mitään tehtävissä. Koska olette olleet yhdessä noin pitkään ja teillä on yhteiset lapset, ei kirvestä pitäisi vielä heittää kaivoon. Yksi mahdollisuus olisi pariterapia. Toinen mahdollisuus on tietysti avioero, mutta sekin sinun tulee hoitaa kunniallisesti. Ei sillä tavalla että vaihdat vaimosi uuteen kuin esineen, vaan ensin eroat ja vasta sitten aloitat uuden suhteen. Noin pitkän yhdessäolon jälkeen vaimosi ansaitsee kuitenkin mahdollisuuden yrittää vielä kerran.
Ymmärrät varmasti, että useinkaan ei vaihtamalla parane. Vaikka uusi suhde voisi alussa olla kuinka ihana ja jännittävä ja eroottinen tahansa, niin arki se tulee ennemmin tai myöhemmin siihen uuteenkin suhteeseen. Niin, ja vielä ne uusperheongelmatkin, jotka ovat ihan oma kuvionsa. Älä siis missään nimessä tee mitään niin peruuttamattomia ratkaisuja joita parin vuoden päästä kadut. Ennen kuin lähdet hajoittamaan liittoasi tai pettämisen tielle, niin testaa ensin onko liittosi pelastettavissa. Puhu vaimosi kanssa.
Nimenomaan olet ihastunut tytön ulkonäköön, joka on sinänsä jo aika epäkypsää kun sun ikääkin ajattelee.. Vaan joillakin pinnalliset arvot on tärkeitä.. Sano sille vaimolle suoraan että olet ihastunut työkaveriin!!! (tai paremminkin ulkonäköön.. sen jälkeen luonteella tuskin väliä kuhan ei tyyliin hauku sua päin näköä.. huoh) . Tosi epäkypsää jos alat virittelemään juttua vaimon tietämättä. Oikeestaa oot sillo erittäin kusipää. Toivon että sanot rehellisesti vaimolle missä mennään.
no voihan sitä alkaa nimitellä, mutta en minö sitä ihastumista ole hakemalla hakenut. se on vain tapahtunut,,vaikkakin olosuhteet vaikuttaa tottakai. Mutta mubusta sinulla ei ole oikein perspektiiviä asiaan minusta tuntuu. olet vielä hyvin nuori. ps. uhastumisessa on mielestäni mukana myös ns kemiaa.
Voin kuvitella tilanteesi miten vaikea se on. Olet periaatteen mies ja olet toiminut oikein, että pohdit asioita ja mietit mikä on pettämistä. Olet varmasti hieno ihminen ja kun ihastus on tullut ns. hiipimällä, olet itsekin hämilläsi tunteistasi. Minun neuvoni olisi kaikkien omien pohdintojesi lisäksi, menisit juttelemaan ihastuksellesi ja kertoisit mikä tilanteesi on. Niin pitkään tämä asia sinua vaivaa ennenkuin olet jutellut tämän ihmisen kanssa. Jos hän on empaattinen, hän ymmärtää kyllä tilanteesi ja varmasti auttaa sinua puhumalla asiasta. Olisi se minusta vaimoasikin kohtaan oikein, että selvität omat tunteesi. Ja jos sinusta tuntuu, että tässä on vielä kemiaa mukana, sekin selviää pitääkö kuvitelmasi paikkansa. Pidä itsestäsi huolta!
Mitä ihmeen kemiaa? Et ole koskaan edes jutellut sen naisen kanssa. Olet siis ihastunut ainoastaan ulkokuoreen, koska et tunne naista, etkä tiedä hänestä ilmeisesti muuta kuin ulkonäön.
Saako kysyä että minkä ikäinen nainen on kyseessä? Suunilleen itsesi ikäinen, vai joku parikymppinen seksikäs pimatsu?
Jos välttämättä haluat vain pyrkiä suhteeseen ihastuksesi kohteen kanssa etkä edes halua panostaa nykyisen suhteesi korjaamiseen, niin sitten kannattaisi ehkä mennä juttelemaan sille naiselle. Älä nyt kuitenkaan ala mistään ihastumisistasi hänelle heti jauhamaan. Nainen voi tuntea melko outona sen että et ole hänen kanssaan ollut edes missään tekemisissä ja silti olet muka korviasi myöten ihastunut. Nainen tekee luultavasti saman johtopäätöksen kuin me muutkin: Olet ihastunut pelkkää ulkokuoreen. Ette välttämättä tule edes toimeen sen naisen kanssa, voitte olla luonteeltanne ihan erilaisia. Ilmeisesti sillä ei kuitenkaan ole sinulle mitään merkitystä, vaan pelkkä nätti kuori riittää?
Niin, olisihan se aika pinnallista ja ajattelematonta jos mies menisi tuhoamaan pitkän avioliiton siksi että on ihastunut johonkuhun jota ei edes kunnolla tunne. Jotkut niin kyllä tekevät ja katuvat katkerasti jälkeenpäin. Tunnekuohu voi joskus saada ihmisen tekemään hyvinkin vääriä ratkaisuja.
Tulee vähän sellainen tunne, että onkohan ap-kirjoittajalla menossa keski-iän kriisi. Ehkä tuo nuorempi ihastuksen kohde edustaa ap:lle kadotettua nuoruutta ja taaksejäänyttä aikaa, jonka haluaisi takaisin. Siltä vähän vaikuttaa. Ja koska oma avioliitto ilmeisesti on vähän paikoilleen pysähtynyt, niin ilmeisesti houkutus aloittaa kaikki uudelleen alusta jonkun toisen kanssa tuntuisi helpolta ratkaisulta. Pidemmän päälle se ei kuitenkaan sitä ole. Mikäänhän ei takaa että tuo uusi suhde tulisi välttämättä onnistumaan, vaikka alussa lujaa menisikin.
Eiköhän miehen olisi nyt syytä jutella kunnolla vaimonsa kanssa ja yrittää selvittää avioliittonsa tilaa ennen kuin alkaa sekoilemaan mitään. Sanoa vaimolle rehellisesti ja suoraan, että kaipaa muutosta elämään. Eihän se vaimo voi tietää miehensä tunteista, jos mies ei puhu. Eli ennen kuin mies menee tuolle tytölle puhumaan yhtikäs mitään, niin ensin pitäisi keskustella vakavasti vaimon kanssa. Tässä järjestyksessä asioiden pitäisi edetä.
Ulkonäkö on se mihin ihminen juuri ihastuu, luonne sitten se mihin ihminen juuri myöhemmin rakastuu, eikö vain? On kylläkin minusta selkeä ero, jos sinä sanot suoraan jollekkin henkilölle että olet kiinnostunut hänestä kuin että sinä siinä vaiheessa menisitkin sanomaan hänelle että minä rakastan sinua. Kerroppa mitäs sinä sitten itse näet jossakin kiinnostavassa ihmisessä, josta sinä et alussa tiedä mitään muuta kuin että miltä se näyttää? Mielestäni kylläkin ulkonäkö on kieltämättä yksi osa ihmisen persoonaa! Ihmisen luonnekkin voi muuttua sitä mukaa miltä se näyttää ja muutenkin, miten ihminen sitten muka voi olla täysin huomioimatta toisen ulkoista olemusta? En niinkuin millään tajua ajatuksen juoksuasi.
Aiemmin tuomitsin nuo keski-iän kriisit, mutta en enää. Tässä muutamia havaintoja sulle pohdittavaksi:
- Jos ihastuksesi on reilusti nuorempi, suhteen menestymismahdollisuudet ovat pienet. Haluatko vanheta yksin?
- Jos olette samalla työpaikalla, suhteenne menestysmahdollisuudet ovat minimaaliset.
- Jos tulette olemaan samalla työpaikalla yhdessä pitkään, sinulla ei ole mitään kiirettä. Vuoden aikalisä ei vaikuta mahdolliseen suhteeseenne.
- Jos et saa nykyistä vaimoasi 13 v liiton aikana onnelliseksi, miten sen tekisit uudessa suhteessa?
- En suosittele puhumaan vaimollesi, koska tilanne voi mennä ohi. Hän tuskin ymmärtää sinua, koska tulee itse loukatuksi.
- Ihastuminen on luonnollista ja omasta tahdosta riippumaton tapahtuma. Se kannattaa hyväksyä.
- Jos kerrot ihastuksellesi tunteistasi häntä kohtaan, muista kertoa myös lojaaliudestasi vaimoasi kohtaan. Näin et synnytä turhia toiveita.
- Varaudu saamaa ihastukseltasi rukkaset ja vähättelevää käytöstä.
- Jos välillänne syntyy jotain, pyri mahdollisimman nopeasti arkipäiväistämään suhteenne. Etsi hänen huonot puolensa. Ulkoinen kauneus alkaa näyttämään erilaiselta.
olen pohtinut paljon asiaa näiltäkin kulmilta ja ne on painavia pointteja.
Varmaankaan kukaan ei halua elää yksin, mutta se on iso riski . Sen olen valmis ottamaan
jos jotain syttyisi välillemme. Ihan pikkutyttösiin en ole herkkänä, on aivan järjetöntä minusta
että joku kakskyt ja risat olisi ok pidemmän päälle, enkä haluaisi edes sänkyyni mitään tyttösiä.
Siinä olen täysin eri mieltä että minun olisi saatava suhde toimimaan vaimon kanssa. Kyllähän tässä
on herranen sentään jauhettu ja pohdittu iät ajat. Se on kahden kauppa eikä yhden !
Olen nyt vähän päätymässä siihen ratkaisuun että lähestyn tätä ihastustani salaa vaimolta ja katson
minkälaisen vastaanoton saan. Jos jotain alkaisi kehittymään, keskustelen vaimoni kanssa asiasta.
En ole hakemassa mitään syrjähyppyä.
ps. mulla on ollut ihan yhtä keski-iän tms kriisiä viimeiset 10 v.
"pyri mahdollisimman nopeasti arkipäiväistämään suhteenne" Mikä ihmeen neuvo tuokin on? Mielestäni pitäisi pyrkiä juuri päinvastaiseen kaikissa tärkeissä suhteissa. Vaalikaa niitä ja saakaa se toinen ihminen tuntemaan itsensä maailman tärkeimmäksi henkilöksi. Näin päin se toimii paljon paremmin :-)
Sitä paitsi eiköhän tässä ap. avioliitossa ole juuri käynyt tuon neuvon mukaan - on arkipäiväistetty ihan kaikki!
Arkipäiväistäminen auttaa näkemään ihastumisen yli ja järki tulee mukaan. Näinhän käy joka tapauksessa ennemmin tai myöhemmin. Jos aikoo todella rakastua (mitä en suosittele), arkipäiväistäminen ei tietenkään ole mikään tavoite. Arjessa sitä vaan näkee asiat realistisemmin ja mitä nopeammin siihen pääsee, sitä vähemmän ehtii tekemään peruuttamattomia virheitä. Näin itse ajattelen, kun olen aloittajan kanssa melkein samassa tilanteessa, mutta haluan päästä siitä eroon.
Siis ymmärsinkö oikein, ettet eroa vaimostasi, ennen kuin varmistat että sinulla on uusi nainen jonka luokse mennä ? Ja jos nainen ei vastaa kiinnostukseesi, et kerro vaimollesi, koska haluat pitää vaimosi kaiken varalta. Toisin sanoen olet valmis eroamaan vaimostasi vasta sitten, kun löydät uuden naisen. Kuulostaa aika tökeröltä. Käytät vaimoasi kylmästi hyväksesi. Jos avioliittosi on niin huonolla tolalla kuin väität, niin silloinhan eroaisit joka tapauksessa, riippumatta onko nainen sinusta kiinnostunut tai ei. Mutta nyt haluat turvata selustasi niin että salaat vaimoltasi todelliset ajatuksesi. Härski jätkä !
siis anteeksi kuinka? Enkö saisi yhtä kertaa keskustella naisen kanssa joka minua kiinnostaa ja johon olen ihastunut ? Sitten alkaa kaiken maailman tekopyhimykset nimittelemään. Ajatus olisi joko vahvistaa tai romahduttaa pilvilinnat. Kyllähän minä tässä varmaan kaiken loan niskaani saan jos jotain tapahtuisi, mutta en sentään ihan ilman mitään syytä vahingoita perhettäni- Täytyy muistaa että tässä on lapset mukana eikä tämä ole mikään kahden aikuisen välinen juttu yksistään.
Kiitos kaikille fixuille ihmisille kommenteista.
Hei haloo ! Jos avioliittosi on pielessä, niin eroa itsesi takia äläkä jonkun nuoren misun takia. Entä jos tuo nuori misu onkin kiinnostunut ? Silloin saa kaikki entinen jäädä eikä lapsistakaan paljoa välitetä siinä vaiheessa, vai ? Mutta jos misu ei ole kiinnostunut, niin isukki pitää suunsa kiinni kotona eikä vieläkään puhu ongelmistaan vaimonsa kanssa, vaan mielummin odottelee ja katselee että tulee seuraava misu jonka matkaan voisi lähteä. Eihän isukin kannata lähteä kotoa vaimon täyspalvelusta ennen kuin isukilla on varmasti joku nainen kenen luokse muuttaa, jotta palvelu edelleen pelaa. Isukille ei tule mieleenkään, että voisi hankkia oman asunnon ja muuttaa siihen itsekseen. Mutta ei, koska isukilla pitää välttämättä olla joku nainen kenen luokse mennään ja jos sitä ei ole, niin pysytään edelleen kotona ja teeskennellään. Ja tietysti isukki nyt sanoo, ettei voi muuttaa kotoa, kun pitää ajatella lapsia. Voi voi. Mutta jos tuo nuori misu näyttäisi isukille vihreää valoa, niin isukki muuttaisi kotoa hyvinkin pian eikä lapsista olisikaan enää niin väliä. Hyi hitto !
sulla on napakoita ja ehdottomia mielipiteitä.Oletko par'aikaa tai joskus ollut osapuolena
tällaisessa asiassa. melkein tuntuu kuin olisit ihan osallinen.. tämä on kait sellaista extreme nettielämää kun ei muutakaan ole vai ?
en nyt ihan allekirjoita tuota termiä 'aikoo rakastua', koska minusta tuntuu että silloin on kyse
vähän lievemmästä ihastumisen asteesta, johon varmaan voi itsekin vaikuttaa tahdollaan. Arkipäiväistymistä pidetään itsestäänselvyytenä, mutta siihen varmaan on mahdollisuus vaikuttaa myös.
Mutta ihmiset muuttuu paljon 15 v , eikä ole aina itsestäänselvyys että muuttuminen on oikeaan suuntaan parisuhteen kannalta. Minusta tuntuu että tänä päivänä kaikki asiat työstetään mekaanisesti,
myös tunteet (vai onko ne silloin aitoja), järkiperäistetään. Ehkä tällaisia asioita on täysin väärin edes
kysyä keneltäkään, koska aina on kyse oman tyyppisestä tilanteesta. Siis mitä tehdä: luotatko tunteisiin vai järkeen (jos sitä sillä hetkellä on) ? Jos menet järjen mukaan, elät toisten elämää, jos menet
tunteen mukaan elät omaa elämää.
Ihastumisia tulee ja menee, kaikilla, mutta ihastumiset on vain ihastumisia, ei kukaan oikeasti aikuinen tee ihastumisen perusteella mitään peruuttamattomia ratkaisuja.
Ihan ensimmäiseksi puhut vaimosi kanssa, kerrot, ettet ole tyytyväinen avioliittoonne. Mietitte yhdessä, mitä voisitte tehdä tilanteen parantamiseksi. Otat itse vastuun omasta onnellisuudestasi, etkä aloita keskustelua tyyliin "Kun sinä olet tuollainen, niin minä en ole onnellinen". Mietit, mitä SINÄ voisit tehdä vaimosi ja avioliittonne hyväksi, etkä osoittele toista ja syyttele häntä. Menette pariterapiaan ja yritätte vielä kerran todenteolla. Jos olette kerta joskus rakastaneet toisianne, niin se rakkaus on mahdollista löytää vielä uudelleen.
Ja jos tämän kaiken työn ja vaivannäönkin jälkeen tulette siihen tulokseen, ettei suhde toimi, eikä muuksi muutu, niin sitten voit hyvällä omalla tunnolla sanoa, että kaikkeni yritin ja se oli siinä. Sitten voitte erota ilman katkeruutta ja aloittaa uuden elämänne puhtaalta pöydältä, eikä koskaan tarvitse palata siihen ajatukseen, että mitäs jos, mitäs jos olisin tehnyt toisin...
Ja vasta siinä vaiheessa, kun olet vapaa mies menet tämän ihastuksesi juttusille, ja kerrot hänelle tunteesi, jos niitä nyt siinä vaiheessa ylipäätään enää on. Ja jollei ole, niin joku päivä tulee joku toinen ihana nainen, ja siinä vaiheessa sun on helppo aloittaa oikea suhde, jolla on mahdollisuus onnistua, eikä ketään satu, ei vaimoasi, ei lapsianne, eikä tätä uutta ihastusta.
Usko mua, tämä tapa on parempi teille kaikille. Mulla on omakohtaista kokemusta, olin tämä ihastuksen kohde...
Toki voit mennä samantien tunnustamaan tunteesi ihastuksellesi, se vain olisi itsekkään ja keskenkasvuisen miehen teko, joka ei johda mihinkään aitoon ja oikeaan. Ihastuksesi antaisi sinulle ehkä pakit, tai sitten vastaisi tunteisiisi, ei voi tietää etukäteen, mutta jos yrittäisit runnoa suhdetta kasaan noista lähtökohdista satuttaisit vain vaimoasi, ihastustasi ja lapsiasi. Uusi suhteesi alkaisi rakoilla siinä vaiheessa, kun arki astuisi kuvioihin, ja alkaisit miettiä, että riskeerasinko omani ja perheeni elämän tälläisen naisen takia, joka ei sitten kuitenkaan tehnyt minusta onnellista...
Järki käteen, jätkät, vastuu omasta onnellisuudestanne kuuluu vain ja ainoastaan teille itsellenne! Ei ole vaimonne, eikä ihastuksenne tehtävä tehdä teitä onnellisiksi! Kasvakaa aikuisiksi ja käyttäkää ajattelemiseen muitakin elimiänne kuin sitä yhtä, joka roikkuu jalkojenne välissä!
paitsi, on ihan väärin olettaa että järki ja ihastuminen kulkisi ihan käsi kädessä. Sitten mitä
jalkojen väliin tulee, niin sitähän voi käyttää ihan ilman ihastumistakin ja varmaan aika moni
pariskunta tekee liiton ulkopuolisia keikkoja. Minusta on hyvin miestä aliarvioivaa aina vetää
jalkojen väli mukaan näihin keskusteluihin, silloin kun mies kesukustelee tästä aiheesta. Etkö voi uskoa että miehelläkin ihastuminen ja rakastuminen on jotain aivan muuta ? Sanoisin, että silloin sinulla on jotain perusasiota jäänyt elämässä vielä oppimatta tai et sitä vain halua ymmärtää.
Uskon mä, että myös mies voi rakastua, eikä silloin kysymys ole pelkästään seksistä. Uskon myös sen, että nainen pystyy panemaan ilman rakastumista. Okei, joo, myönnetään, meni ehkä vähän yleistykseksi, vaikka homma on aina niin tapauskohtainen. Lähinnä vaan peräänkuulutin sitä, ettei kannata alkaa säheltämään pelkän ihastumisen vuoksi, siinä voi käydä huonosti, kaikille osapuolille.
Sinä kerrot avoimesti tunteistasi ja ajatuksistasi vaimoasi, lapsiasi ja tuota naista kohtaan. Aina sitä toivoo ettei eroa tule. Elämä on kuitenkin lyhyt ja lapsetkin selviytyvät yllättävän hyvin avioerosta kun vain aikuiset ovat "sivistyneitä" eivätkä katkeruuksissaan tee heistä riitakapuloita. Minun mielipiteeni on se, että ei kannata tuon naisen vuoksi erota,mutta itsesi vuoksi jos suhde ei sinusta tunnu sellaiselta että kokisit elämäsi antoisaksi ja mielekkääksi. Se että menet juttelemaan ihastuksesi kanssa on ihan luonnollinen asia eikä vielä mikään syntikään. Jos jutustelette voi olla,että tunteetkin viilenevät tai sitten käy niin jotta se voi olla menoakin. Älä itseäsi syyttele kyllä tässä maailmassa ihan sivistyneesti erotaankin ja toisinaan vaihdetaan kumppania ja toisinaan ei. Kaikkea hyvää sinulle ja toivotaan että ratkaisu löytyy.
Ensiksi, jos suhteesi vaimoosi on hiipumassa tai jo hiipunut, älä kärvistele suhteessa pelkästään lasten takia. Sanoit että ainakin tulet satuttamaan lapsiasi jos päätät avioliittosi. Lapset kyllä varmasti ovat hetken aikaa suruissaan ja hämillään, mutta lapset kuietenkin sopeutuvat melko hyvin uusiin tilanteisiin. Sitäpaitsi, lapset varmasti vaistoavat sinun ja vaimosi viilentyneet välit ja voisi olla kaikin puolin parempi erota, etenkin jos riitelette vaimosi kanssa paljon. (en tiedä riitelettekö, en ole lukenut kaikkia viestejä)
Toiseksi, älä petä vaimoasi! Jos tunnet voimakkaasti tätä nuorta kohtaan, kerro siitä vaimollesi. Itse ainakin haluaisin tietää jos mieheni olisi noin ihastunut toiseen naiseen, en pitäisi sitä pettämisenä vaan olisin otettu miehen rehellisyydestä. Salailu ja välttely on pahinta mitä voit tehdä!
Kolmanneksi, olen itse ollut vastaavassa tilanteessa kuin sinä, tosin olin sen nuoren naisen roolissa johon vanhempi naimisissa oleva mies ihastui. Minä pidin tästä miehestä myös ja elättelin toiveita että hän olisi eronnut vaimostaan, sillä heidän liittonsa oli suoraan helvetistä. Emme koskaan kuitenkaan suudelleet saati muuta tämän miehen kanssa, koin etten voi koska hän oli naimissa, mutta vietimme muuten aikaa yhdessä, halailimme toisinaan. Loppu tulos on se, että minä sain pettyä, tunsin että mies oli johdatellut minua harmaan kun palasikin vaimonsa luo. Eli, pointtini on se, että jos aloitat läheisen ystävyyssuhteen tämän nuoren naisen kanssa, tee hänelle selväksi että haluat vain ystävyyttä etkä muuta, ENNEN kuin olet selvittänyt välisi vaimosi kanssa. Älä leiki tämän nuoren naisen tunteilla, hän voi rakastua sinuun ja kärsiä sen vuoksi.
Kiinnostaisi naisena tietää minkälaisia ajanviettoja tai mitä asioita näet itsesi tekemässä tämän nuoren naisen kanssa? Mikä tämän naisen seurasta mielikuvituksissa tekee kiinnostavan? Olisi kiva tietää mitä miehet miettivät ja odottavat tällaisissa tilanteissa?
Itse olen ihastunut töissä varattuun mieheen, jonka kanssa en myöskään mitään keskusteluja ole käynyt, olemme huomanneet toisemme, se siinä. Ja siihen varmasti jääkin, mies tuskin on eroamassa enkä halua olla mikään kolmas osapuoli.
minun tapauksessani mikään 3 osapuoli juttu ei toimisi. En oikein ymmärrä mitään kaksoiselämä juttuja ja niiden järkevyyttä. Mutta varmaan monet muut eivät ole yhtä surkeassa tilanteessa vanhan suhteensa kanssa ja jättävät asiansa siksi puolitiehen. Itselläni asiat vaikuttavat kehittyvän siihen suuntaan, että otan asian esille vaimoni kanssa joka tapauksessa nyt keväällä, tarkoittaen asumuseroa ainakin, vaikka tämä ihastukseni suhteen ei ole tapahtunut mitään lähentymistä. Tuntuu että tämä ihastumiseni on vain herättänyt minut ja tunteeni, enkä oikein koe elämää mielekkääksi jatkamalla entiseen malliin. Toivon että pystymme sopimaan asioista vaimoni kanssa ilman repivää riitelyä, mutta tiedän että se ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Kysyit ajatuksistani ihastukseni suhteeen. Varmaan ne on samanlaisia kuin muillakin ihmisillä. Ajattelen paljon myös niin, että asiat järjestyvät jos 2 ihmistä rakastaa toisiaan, eikä kannata kauheasti mennä asioiden edelle.
Auttaa varmasti ihastumisenkin suhteen jos asiat vaimon kanssa saa selvitettyä, tai ainakin tietää missä asioiden kanssa mennään, voihan olla että vaimosi on vaikka kuin samoilla linjoilla eron kanssa jos kerran välinne ovat kerrotun kaltaiset. Ehkä ihastusta ei kannata niihin keskusteluihin vetää, koska välillänne ei mitään ole tapahtunut.
Itselläni tämä ihastuminen sitten tulee kai piakkoin loppumaan määräaikaisen työsuhteen päättymiseen, enhän näe miestä sen jälkeen enää, valitettavasti.
Kerjäsin vastaavassa tilanteessa palautteita tuolla toisella osastolla ja kokosin saamistani kommenteista räpin. Kolahtaako ?
Kuvitteletko olevasi suurikin lahja naisille, oot naurettava pelle
oot just se pervo ja sun kuolas valuu olkapäille
me sulle töissä nauretaan, kun kyttäät siansilmilläsi
naisena ällöttää, kun mua hipaisee jonkun isäni ikäisen käsi.
Olet naimisissa mies ja kuvittelet mut unelmaksesi
miten et itse muka huomaa, ilmaista prostituutiota vaadit itsellesi
mieluummin hoidan hommat yksin ja hieronnan otan tavaksi
kuin alennun jonkun ukkomiehen eläväksi pornounelmaksi.
Toki nautin huomiosta ja sun kustannuksella hauskaa pitämällä
keep on dreamin’ setä, leikin kanssasi kuin kissa lankakerällä
mut kolmanneksi pyöräksi en halua sun suhdehelvettiin
vaimos huomais kuitenkin, miten me sitä ylitöissä petettiin.
Jos sä ihastut nuoreen naiseen, tajua et se voisi olla tyttäresi
älä anna se edetä, leikkaa ennemmin irti oikea kätesi
vaimon hylkäämä mies on kuule sellainen reppana
kaikkea ei kuulu saada, nauti elämää todellisuutena, älä unelmana.
tai häivy. Et tainnut nyt lukea ihan kunnolla viestejä tai sitten et vaan ymmärtänyt. Ensinnäkin alkup. kysyjän ikää ei ole sanottu, ehkä sinä 51 jahtaat puolta nuorempia, mutta tässähän ei ollut kyse 20 v. naisesta. Ei tarvitse omaa katkeruutta muihin levittää vi**uilemalla asiallisille viesteille. Naurettavaa.
kas nyt sä yrität ja esität tätä keksimääsi räppiä jämää,
mut ei sul edelleenkään oo netin ulkopuolella elämää..