Naurattaa kuunnella ylipainoisten valitusta kuinka vaikeaa on liikkua, polvet ja lonkat vaivaa, hikoiluttaa, ei jaksa nousta rappuja, ei pääse autoon eikä pois. Naurettavinta on kuunnella tilitystä kun ei laihdu vaikka kuinka yrittää. Voi hyvänen aika sentään. Syytellään geenejä. Meidän suvussa ollaan lihavia jne. Geenikö pakottaa ostamaan epäterveellistä ruokaa, ja tunkee sitä suuhun. Mikä se geeni oikein on ? Onko se jokin näkymätön käsi joka pakottaa syömään. Jos masentaa on helppo turvautua ruokaan, ja sitten syyttää masennusta. Yleensä kun tupakan jättää pois, lihoo heti. Sehän on selvä, kaikki alkaa maistua paremmalta mutta mikä se taas pakottaa syömään. Olen nähnyt kun yritetään laihtua, mutta samalla laitetaan leivälle paksu kerros voita tungetaan herkkuja napaan. Pitäisi pudottaa painoa joo, mutta ei edes yritetä tosissaan. On oltava todella tyhmä jos ei laihdu vaikka yrittää. Pitää jättää rasvat ja karkit ja sokeri pois. Laihduttaminen on todella yksinkertaista, niskasta kiinni terveellinen ruokavalio. Yleensä puollustellaan että terveellinen ruoka on kallista, ja paskat. Terveellinen ruoka on paljon halvempaa. Pitää vaan viitsiä vähän vertailla ja tutkia. Kaikki on kiinni viitsimisestä, ja itsehillinnästä. Laihduttamiseen ei tarvitse edes liikkua, pelkkä ruokavalio riittää. Lopettakaa naurettavat selitykset ja itsesääliin vaipuminen, laihduttamaan pystyy ja pysyvästi, jos viitsii yrittää.
Selittelyt pois !
150-70=80kg
17444
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Se mikä naurattaa on sinun typeryytesi.
Et ymmärrä mitään ravintopuolesta ja naurat toisten sairaudelle.
Meillä päin sanotan sinunlaisiasi raukoiksi.
veijon kaltaisia katkeriksi toisten syyttäjiksi omista sairauksitaan.
veijon kaltaiset ei ole koskaan ottaneet itse vastuuta omasta syömisistään vaan syyttää joko äitiään ,isäänsä opettajaa , koulun keittäjää, rippikoulun vetäjää armejan kokkia jne!
Aina syy jonkun muun --EI KOSKAAN OMA VIKA !
Olet veijo tyylipuhdas uikuttja ja ikuinen valittaja !
Saitkos pädettyä tarpeeksi, että tuli hyvä olo ja ratkaisit samalla koko maailman lihavuusongelman. Vau, onnea, oot kyllä fiksu!
"Terveellinen ruoka on paljon halvempaa" Asia ei ole noin yksiselitteinen. Otetaan esimerkiksi makaroni. Valkoista makaronia saa melko monta pussia sillä hinnalla kun ostaa yhden täysjyvämakaronipussin. Meillä terveelliseen ruokaan siirtymisen jälkeen ruokalaskut ovat kasvaneet, sillä pakastepizza (aiempi lemppari) ja pitkälle prosessoitu höttö on melko halpaa. Väärinhän tuo menee tietysti. Ja geeneistä sen verran, että jotkut ihmiset lihovat helpommin, koska heidän kehonsa varastoi rasvaa pahan päivän varalle paremmin kuin toisilla ( hyödyllinen ominaisuus aikapäiviä sitten, ei enää) ja joillekin paino on helpommin hallittavissa. Jotkut eivät ole tunnesyöjiä ja myös heille painonhallinta on paljon helpompaa. Et selvästikään ole kärsinyt paino-ongelmista, hyvä juttu, mutta kaikkia asioita ei voi ajatella noin yksiselitteisesti. Miksi muuten yliopistoja myöten tutkitaan lihavuutta... Periaatteessa asiat voivat olla noin helppoja kuin väität, mutta asioilla on monta puolta.
ikuisesti kitisevät veijot ry
Laihduttaminen on yksinkertaista (tosin vaatii paljon itsekuria ja elämän organisointia) mutta katsoisin kerran jojonneena ( 30kg takaisin) että elämäntapojen pitäminen laihdutuksen jälkeen on kaikkein hankalinta. Erityisesti jos taustalla on syömishäiriöt (esim. itselläni ollut semmonen on off suhde ruokaan-joko ahmiminen tai sitten kituuttaminen eli vedän helposti övereitä liikunnan ja ravinnon suhteen) Elämän ja tapojen muuttaminen on kaikkein hankalinta, sitten kun ne oppii niin monesti helpottaa, mutta riskinä onkin se että mitäs jos palaa vanhaan. Itsellä esim. pelkkä jalan meneminen paskaksi onnettomuudessa aiheutti sen etten päässyt liikkumaan pitkään aikaan ja sitten menikin rutiinit sekaisin, tuli takapakkia ja lopulta en jaksanut enää välittää. Laihduttajista moni saattaa ehkä onnistua, mutta aika moni jojoaa takaisin. Nyt olen taas laihdutuksen tiellä, helppoa on ollut ja olen saanut ahmimisen kuriin, koska olen oikeasti taistellut mielitekojen kanssa niin paljon etten ole syönyt herkkuja kolmeen kuukauteen. Toivottavasti tämä on se on onnistumisen kerta jolloin pääsen pysyvästi pysymään normaalipainossa enkä ala taas jojoilla, se on nimittäin terveydellekin paljon pahempi kuin pieni ylipaino. Käsitin aloittajan nimimerkistä että hän on painanut 150 kg joskus. Kysyisin vaan että jos se laihduttaminen ja elämäntapojen pitäminen on ollut helppoa niin miten ihmeessä olet itsesi turvottanut tuollaisiin mittoihin? : O Itse en ole lähimainkaan ikinä ollut noin painava, vaikka lievää ylipainoa on ollutkin.
Sinä kuulut luokkaan en pysty keskustelemaan vaan vedän saman tien herneen nenukkiin. Mielelläni kuulen lisää argumentteja laihduttamisen helppoudesta, anna tulla vaan äläkä ala tuollaiselle alakoululinjalle.
Kaikki keillä nousivat karvat pystyyn, ovat ilmeisesti ylipainoinisia ja "yrittäneet" pudottaa painoa pysyvästi. Katsokaa sinne jääkaappiin ja miettikää mikä siellä on lihottavaa. Tiedän millaista on kun pitää syödä, ei sitä voi selittää. Mutta lopettakaa se itsesääli, laihduttaa pystyy kun vaan itse haluaa !
Laihdutus käytännössä katsoen on helppoa mutta henkinen puoli on vaikeaa. Laihdututtamisen ajan voi ottaa tietynlaisena itsetutkiskeluaikana ja monesti tulee havainneeksi, että ruokaan saattaa olla hyvinkin tunnepitoisia siteitä jotka pitää oppia käsittelemään ellei sitten halua olla ylipainoinen. Nuo siteet voivat olla hyvin voimakkaita ja ruoka saattaa olla jopa tapa käsitellä negatiivisia tunteita ja masennusta - tottakai siispä rasvaisista herkuista luopuminen tarkoittaa sitä että joutuu käsittelemään noita tunteita enemmän. Eli resepti onnistuneeseen laihdutukseen on hankkia tietoa, löytää motivaatio, oppia priorisoimaan (eli päättää kumpi on tärkeämpää, hyvä olo liikunnalla ja terveellisellä ravinnolla vai herkuttelu ja mielitekomaailmassa eläminen) ja itsekuri on kaiken a ja o. Pitää oppia sanomaan ei mieliteoille tai tehdä kompromissiratkaisuja ja ottaa vaikka pieni pullanpala, jos herkkua tekee mieli viinerin sijaan ja yrittää sitten pitää päivän kalorit suht järkevissä mitoissa. Itseltään liikaa kieltämällä ja itseä liikaa kurittamalla tulee helposti "sortumisia". Tuommoinen on off ajattelu on omiaan tappamaan laihdutusinnon. Ei ole olemassa vain kahta ääripäätä: mässyttely ja pelkkien porkkanien pureminen. Laihdutuksesta pitää tehdä itselleen miellyttävää, sellaista että elintavat pysyvät. Kaikki lähtee siitä että haluaa parempaa ja haluaa muuttua ja on valmis tekemään sen eteen töitä. "Sortumiset" kuuluvat laihdutukseen. Laihdutus ei mene pilalle yhdestä kebabista eikä siitäkään että välillä tulee herkuteltua liikaa. Takapakki on luonnollista ja tärkeintä onkin päästä eteenpäin noista "sortumisista" - se erottaa monesti onnistuneen laihduttajan luovuttaneesta laihduttajasta. Tälläkin palstalla näkee niin paljon laihduttajia esim. ryhmissä jotka vain häviävät johonkin, kun laihdutus menee pieleen tai tulee takapakkia. Eikö juuri noissa tilanteissa pitäisikin yrittää pysyä ryhmässä, raportoida "pieleenmenosta" ja löytää uudet avaimet onnistumiseen?
Ketjun aloittajalla on hyvä pointti, mutta et kuitenkaan puhu kuin käytännöstä. Aika moni tuntee käytännön, mitä saa ja mitä ei saa syödä. Sanoisin ajatteluasi liian pelkistetyksi, koska unohdat kokonaan että ihmisaivot ovat vähän monimutkaisempi rakennelma tunteineen ja riippuvuuksineen. aika moni todella selittelee miksi ei pysty laihduttamaan vaikka todella pitäisi kysyä itseltään selittelemättä: miksi et pysty laihduttamaan ? Se lisäisi aika paljon itsetuntemusta kun vastaa rehellisesti tuohon kysymykseen. Geenitutkimuksessa lihavuuden kanssa ollaan alkutekijöissään ja uskoisin, että joillakin painon pudottaminen on hankalampaa kuin toisella geenien puolesta, mutten silti uskoisi sen olevan syy miksi ei voisi laihtua. Toisaalta täytyy todeta että tuommoisella jeesustelulla ja syyllistämisellä tuskin auttaa ketään vaan olisi paljon mielenkiintoisempaa tietää miten ihmiset onnistuivat laihtumaan, esim. aloittaja? Miten sait henkisen puolen ja vahvuuden kuntoon tuolta osalta ja mistä löysit motivaation? Ilman motivaatiota kun ei monesti pääse mihinkään. Kevyt ruoka voi olla halpaa, mutta kevyt runsasravinteinen ruoka voi olla kalliimpaa kuin rasvaiset prosessoidut ruoat eli äläpä yleistä.
Olipa pitkä mitäänsanomaton vuodatus.
Toipuminen alkaa vasta kun ongelman tiedostaa ja haluaa aidosti löytää siihen ratkaisun. Se on pitkä raska ja hidas prosessi. Muutos rakentuu omalle psyykkiselle työskentelylle. Ympäristöstä pitää saada tukea että kehitys omaksi laihemmaksi minäksi mahdollistuu. Alkusysäy on oltava riittävän hyvä että se kantaa pitkälle...toivottavasti lopun elämää.
"Kaikki keillä nousivat karvat pystyyn, ovat ilmeisesti ylipainoinisia ja "yrittäneet" pudottaa painoa pysyvästi"
- Ei noussut karvat pystyyn ja olen itsekkin läski useiden vuosien ylensyömisestä.
- En ole koskaan yrittänyt laihduttaa, mutta nyt olen laihduttamassa, en yrittämässä. -15kg tällä hetkellä. Kesällä tulen olemaan tavoitteessani eli normaalipainoinen. Aloitellessani bmi oli reilu 40.
Minulle motivaatio oli oma hyvinvointi, terveys, parempi elämä. Kun lopetin masennuslääkkeet, huomasin että lääkkeiden syönti teki sairaaksi. Naurakaa vain, mutta minä löysin elämän uudelleen kun aloin elää uudelleen. Vertaistuki auttaa, ryhmässä on helpompaa. Itsensätutkiskelu yksin on väärä ratkaisu. Omat kauppalaskut pieneivät puoleen terveen ruoan myötä, on perusteeton väite että terveellinen ruoka on kalliimpaa. Väitteeni perustuu siihen että et tarvitse syödä enää niin paljon kun laihdutat, vatsalaukkusi pienenee. Uloste on normaalia, ja nukut hyvin. Elämä hymyilee. Joskus sortuu ostamaan pizzan, mutta olo on sen jälkeen niin huono että oksennus meinaa tulla. Rasva tekee sen. Yrittäkää kaikkenne, älkää vaipuko itsesääliin. Voitte onnistua, helppoa se ei ole mutta palkitsee.
Siitä jonkun mielestä "kalliista" terveellisestä ruoasta. Purkki maissia, purkki sekahedelmiä, 1 kg broilerin rintafileitä, jääsalaattia, tammenlehväsalaattia, rucolaa, salaattijuustoa, kevätsipulia, kirsikkatomaatteja. Huuhtele rintafileet, ja keitä ne kypsäksi. Paloittele broileri pieniksi paloiksi, ja sekoita kaikki ainekset. Ripaus currya ja mustapippuria, ja lopuksi päälle vähän oliiviöljyä.
1 L Maustamatonta rasvatonta yoghurttia, 1 päärynä, 1 omena, 1 banaani, viinirypäleitä, 1 mandariini. Hedelmät pieniksi paloiksi ja kulhoon. Yoghurtti päälle ja jääkaappiin pariksi tunniksi.
1 pussi moniviljasämpylöitä.
Kaikki ainekset maksoivat 23,50€ ja aikuinen mies syö tätä 5 päivää. 4,70€/päivä. No aika kallista mutta hyvää kylläkin. En liiku mutta paino ei nouse !
Mielummin siihen kuin ikuiset idiootit kuten sinä.
Ystäväälisenä neuvona vaan:
Lisää oikeaa luonnollista rasvaa ettei lopu soppa. Parempi ja terveellisempi sekä myös painonhallinnan kannalta hyödyllisempi polttaa rasvaa kuin proteiinia.
Ei kaikkea hyvää pidä jättää pois. Miksi turhaan kiduttaa itseään? Harva ihminen syö joka päivä ison säkin karkkia ja tekee sillä ylipainonsa. Monien ihmisten ylipainon takana ei edes ole mitään törkeän epäterveellisiä ruokia vaan liialinen pastan, leivän ja riisin yms. syöminen. Niissäkin on pirskatin paljon energiaa, ja ajan myötä noita syömällä saa helposti 30 kiloa ylipainoa, jos ei ole aktiivinen liikkuja. Siksi ratkaisu on ruokavalion järkeistämisessä. Jos ei liiku paljon, ei ole mitään syytä lappaa pastaa ja riisiä. Paljon fiksumpaa korvata ne vihanneksilla.
"Pitää jättää rasvat ja karkit ja sokeri pois. "
Sitä sopii miettiä että jos rasvat jättäis pois niin mitä tapahtuis. Solukalvot, aivot yms.. tarvitsee rasvoja.
Tuo kaikenkieltämispsykologia on oikeasti monen kohdalla ontuva. Miksei opettelisi kohtuutta niin on ehkä helpompi jatkossa suhtautua herkkuihin. Kohtuus kun vaatii opettelua.
"Olen nähnyt kun yritetään laihtua, mutta samalla laitetaan leivälle paksu kerros voita tungetaan herkkuja napaan."
Hmm.. Itse käytän voita, mutta laihdun silti - katsos se on se kohtuus.