Ihana vaimoni lähestyy 50 rajapyykkiä - kolme ratkaisevaa vuotta minua ennen. Huomaan sen hänen intohimonsa ja seksuaalisen aloittellisuutensa vähenemisenä. En pane siitä pahakseni, vaan ymmärrän sen osaksi luonnon kiertokulkua. Ei tee pahaa jäädä ilman seksiä, koska en koe sen johtuvan itsestäni. Seksi ei siis ole ongelma, mutta intohimon haihtuminen on.
Toisille hyvä parisuhde on helppo elämä, jossa ei tarvitse koko ajan ponnistella. Toiset taas odottavat kumppaniltaan koko ajan viestejä välittämisestä ja kunnioittamisesta. Itse kuulun jälkimmäisiin, paitsi että odotan vaimoltani lisäksi vielä ihailua. Olen perustellut 'vaatimukseni' sillä, koska ihailen häntä avoimesti ja myös osoitan sen jokaisena päivänä pussaamalla, halaamaalla, kehumalla vilpittömästi hänen vartaloaan, pukeutumistaan ja muita ulkoisia merkkejä.
No nyt tulee sitten se ei-toivottu pommi. Kun olemme erilaisia persoonia, en tietenkään ole sitä ihailua osakseni riittävästi saanut. Joku sanoisi, että vaatimukseni ovat kohtuuttomia (ja olen kyllä itse vähän samaa mieltä). Intohimon ja ihailun puute on johtanut siihen, että olen alkanut tiedostamattani hakemaan ihailua muualta. Ja sehän löytyi samalta työpaikalta viehättävästä, hyväryhtisestä, pitkähiuksisesta, hymyilevästä ja 20 v nuoremmasta naisesta.
Ennen kuin sinä naispuolinen lukija aloitat kivittämisen, kerron lyhyesti mikä tässä on se oikea ongelma. Välillämme ei ole ensinnäkään ollut mitään fyysistä kosketusta. Olen kertonut yhteisellä lounaalla tälle työpaikan enkelille ihastuneeni häneen puoli vuotta sitten. Sen jälkeen kirjoitin hänelle yhden kirjeen, jossa kerroin perheestäni ja ihanasta vaimostani. Tästä ihastukseni ei tykännyt, vaan antoi kohteliaat rukkaset ja kertoi että tätä ei kannata jatkaa. Pyysin avoimuuttani anteeksi, mutta en lopettanut hänen huomioimistaan. Olen huomannut hänen vastauksistaan, että hän ei ole unohtanut flirttejäni. Kukapa nainen ei tykkäisi, kun häntä puhutellaan aina etunimeltä, hänen työavustaan aina kiitettäisiin ja huomattaisiin hänen uudet kengät?
Olen siis tilanteessa, jossa elän loistavassa parisuhteessa, mutta ihastunut itseäni 20 v nuorempaan ja työkaveriin. Ihastumiseni johtuu kotona puuttuvasta intohimosta, itseeni kohdistuvista ihailuodotuksista ja kohtalon tarjoamasta tilaisuudesta työpaikalla. Tämä on järjellä liian helppo ratkaista. Kuka tahansa osaisi lopettaa työpaikkaihastumisen ja jatkaa kuten ennen.
Ongelmani on, etten saa työpaikan neitoon haluamaani otetta. Tiedän aivan varmasti, että jos saisin olla hänen kanssaan enemmän ja oppisin tuntemaan paremmin, alkaisin näkemään myös hänen ei-parhaat puolet (ja hän minun). Nyt näen hänet niin kuin ensirakastunut näkee. Ajattelen häntä päivittäin ja kaipaan työpaikalle, jossa voin liehitellä häntä. En edes tiedä, miten saisin riittävää kontaktia. Työaikana se on mahdollista vain lounaalla, mutta aiemmin hän epäröi lähteä kanssani ulos. Rukkasten jälkeen en ole uskaltanut kysyä.
En ole puhunut tästä kenellekään. Sellaisia ystäviä mimulla ei ole. Vaimolleni en tietenkään uskalla kertoa. En voi odottaa, että hän ymmärtäisi käyttäytymistäni. Tavoitteeni on vain päästä ihastumisestani eroon fiksusti. En halua loukata vaimoani. Pelkään vain, että ihastukseni kääntyy aktiiviseksi toimijaksi, enkä hallitse tunteitani ja loppukin järkeni jää taka-alalle. Eikö olekin ristiriitaista tämä keski-ikäistyvän miehen pään sisäinen elämä?
Toisille hyvä parisuhde on helppo elämä, jossa ei tarvitse koko ajan ponnistella. Toiset taas odottavat kumppaniltaan koko ajan viestejä välittämisestä ja kunnioittamisesta. Itse kuulun jälkimmäisiin, paitsi että odotan vaimoltani lisäksi vielä ihailua. Olen perustellut 'vaatimukseni' sillä, koska ihailen häntä avoimesti ja myös osoitan sen jokaisena päivänä pussaamalla, halaamaalla, kehumalla vilpittömästi hänen vartaloaan, pukeutumistaan ja muita ulkoisia merkkejä.
No nyt tulee sitten se ei-toivottu pommi. Kun olemme erilaisia persoonia, en tietenkään ole sitä ihailua osakseni riittävästi saanut. Joku sanoisi, että vaatimukseni ovat kohtuuttomia (ja olen kyllä itse vähän samaa mieltä). Intohimon ja ihailun puute on johtanut siihen, että olen alkanut tiedostamattani hakemaan ihailua muualta. Ja sehän löytyi samalta työpaikalta viehättävästä, hyväryhtisestä, pitkähiuksisesta, hymyilevästä ja 20 v nuoremmasta naisesta.
Ennen kuin sinä naispuolinen lukija aloitat kivittämisen, kerron lyhyesti mikä tässä on se oikea ongelma. Välillämme ei ole ensinnäkään ollut mitään fyysistä kosketusta. Olen kertonut yhteisellä lounaalla tälle työpaikan enkelille ihastuneeni häneen puoli vuotta sitten. Sen jälkeen kirjoitin hänelle yhden kirjeen, jossa kerroin perheestäni ja ihanasta vaimostani. Tästä ihastukseni ei tykännyt, vaan antoi kohteliaat rukkaset ja kertoi että tätä ei kannata jatkaa. Pyysin avoimuuttani anteeksi, mutta en lopettanut hänen huomioimistaan. Olen huomannut hänen vastauksistaan, että hän ei ole unohtanut flirttejäni. Kukapa nainen ei tykkäisi, kun häntä puhutellaan aina etunimeltä, hänen työavustaan aina kiitettäisiin ja huomattaisiin hänen uudet kengät?
Olen siis tilanteessa, jossa elän loistavassa parisuhteessa, mutta ihastunut itseäni 20 v nuorempaan ja työkaveriin. Ihastumiseni johtuu kotona puuttuvasta intohimosta, itseeni kohdistuvista ihailuodotuksista ja kohtalon tarjoamasta tilaisuudesta työpaikalla. Tämä on järjellä liian helppo ratkaista. Kuka tahansa osaisi lopettaa työpaikkaihastumisen ja jatkaa kuten ennen.
Ongelmani on, etten saa työpaikan neitoon haluamaani otetta. Tiedän aivan varmasti, että jos saisin olla hänen kanssaan enemmän ja oppisin tuntemaan paremmin, alkaisin näkemään myös hänen ei-parhaat puolet (ja hän minun). Nyt näen hänet niin kuin ensirakastunut näkee. Ajattelen häntä päivittäin ja kaipaan työpaikalle, jossa voin liehitellä häntä. En edes tiedä, miten saisin riittävää kontaktia. Työaikana se on mahdollista vain lounaalla, mutta aiemmin hän epäröi lähteä kanssani ulos. Rukkasten jälkeen en ole uskaltanut kysyä.
En ole puhunut tästä kenellekään. Sellaisia ystäviä mimulla ei ole. Vaimolleni en tietenkään uskalla kertoa. En voi odottaa, että hän ymmärtäisi käyttäytymistäni. Tavoitteeni on vain päästä ihastumisestani eroon fiksusti. En halua loukata vaimoani. Pelkään vain, että ihastukseni kääntyy aktiiviseksi toimijaksi, enkä hallitse tunteitani ja loppukin järkeni jää taka-alalle. Eikö olekin ristiriitaista tämä keski-ikäistyvän miehen pään sisäinen elämä?
Vastaukset 32
Vanhimmat
Ulkopuolisen on helppo nähdä tuo kuviosi, jopa ymmärtää sinua. Muista, että olet koko ajan vastuussa teoistasi ja valinnoistasi. Kakskymppinen luulee olevansa maailman valtias, ihan vaan huvikseen ilmoittaa touhusi vaimollesi. Sen jälkeen sinulla ei ole heistä kumpaakaan.
Kenties alitajunnassa haet täydellistä vapautta? Jos et, niin koeta nyt ihminen laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Viiskymppinen, vaimon hylkäämä mies on kuule sellainen reppana, että se ei kenellekkään enää kelpaa.
Kaikkea ei voi eikä kuulu saada mitä haluaa.
Meidän on tarkoitus elää todellisuudessa eikä unelmassa.
Itse olen kauniina naisena tullut jahdatuksi monasti kaltaistesi ukkomiesten taholta mutta minä tulkitsen sen niin että nämä miehet ikäänkuin etsivät ilmaista prostituoitua toteuttamaan unelmia ja todellisuus, vaimo ja lapset olisivat jotenkin siinä sivuvaunussa mukana.
EI KIITOS.
Itse hoidan mieluiten seksuaalisuuteni yksin kuin alennun jonkun ukkomiehen eläväksi pornounelmaksi.
Lisäksi haluan seurustella miehen kannssa joka pysyy rinnallani vaikka sairastuisin, lihoisin tai vammautuisin.
Et taida olla sellainen mies.
Valitettavasti olen ihan tavallinen mies, jolle kauneus ja huomioiminen merkitsee paljon, ehkä liikaakin. Ongelmani on tarrautuminen asioihin ja ihmisiin. Sen verran oikaisua 'vielä nuoren' kommenttiin, että en hae ihastukseltani ensisijaisesti seksiä vaan huomioimista ja lämpöä.
Jommassa kummassa iltalehdessä oli pari viikkoa sitten artikkeli pettämisestä ja siinä joku tutkija piti varsin yleisenä nuorten naisten retkahtamista ukkomiehiin. Miehet jakavat varauksetta huomiotaan nuoremmille naisille, koska sitoutumista ei tarvita. Naiset taas viihtyvät tilanteessa, jossa heitä palvotaan.
En hyväksy käytöstäni enkä ajatuksiani. Haluaisin vain, että pääsisin irti addiktiostani. Tunnen monia kauniita naisia, joihin en tunne mitään vetoa. Heidän kanssaan voin jutella mistä vain, koska hallitsen tilanteen. Tämän ihastuksen kanssa pitäisi pikimmiten päästä samaan tilanteeseen. Kanssakäyminen vain on työolosuhteissa vaikeaa. Yhteiset lounaat kaupungilla ovat nekin riski, koska pikkukaupungimme kadut vilisevät tuttuja. Ehkä ratkaisu löytyy sähköpostista?
Olen miettinyt paljon, mitä olen tehnyt väärin. En keksi mitään asiaa, mitä olisin tehnyt toisin. Huomioin lähes kaikkia naisia muutenkin, koska siitä tulee hyvä fiilis. Tulemme todennäköisesti olemaan samassa työpaikassa hyvin pitkään, joten aikaa tässä riittää.
Hei mies.
Tässä kirjoittaa yksi kolmekymppinen nainen. Olet kiusauksessa. Leikkaa ennemmiin kätesi tai silmäsi kuin annat sen edetä mihinkään?
Ehdotuksia: Ole vilpittömästä ihastunut naiseen, mutta ymmärrä, että tämä voisi olla tyttäresi. Ole ihastunut nuoruuteen, viehättävyyteen jne. mutta asiallisesti ja kunnioittavasti. Säilytä itsekunnioituksesi. Jos nainen lähestyy sinua, sano ettet tarkoittanut mitään sen suurempaa kirjeelläsi, että se oli sellainen hullunhoure, mutta meni ohi. Älä enää kehu naista, vaikka muita kehuisit, koska olet vaarassa hänen kanssaan.
Toinen vaihtoehto: Ala miellyttää omaa vaimoasi niin, ettei hän voi olla kehumatta sinua. Älä pyydä kehuja vaan ota selvää, mitä vaimosi salaa toivoo sinun tekevän tai ei itsekään vielä tiedä haluavansa. Keskity häneen. Ota uudet aseet käyttöön! Kyllä saat häneltä ihailua, kun tarpeeksi näet vaivaa. Ei ole niin vaikeaa hurmata toimiston huomiontarpeisia naisia kuin omaa naista. Vähän haastetta hei :)
Kyllä sä olet fiksumpi kuin mitä kirjoituksesi antaa ymmärtää ja luovempikin varmaan tuon "ongelmasi" kanssa. Älä rakastu "viidenkympin villitykseesi" ja hanki siitä syytä "löytää itsesi" vaan löydä itsesi niin, että voit katsoa itseäsi peilistä ja lapsiasi silmiin vielä kahdeksankymppisenäkin?
Noh, mitäpä minäkin vanhempaani neuvon. Toivon vain, että toimitte fiksusti ihan loppupeleihin asti, eikös?
Todella hyvin sanottu "vielä nuori"! Itselleni tulee myös töissä vastaan todella paljon näitä kuolaavia kahlittuja. Siis perheen perustaneita vaimonsa kanssa vakaasti naimisissa olevia miehiä, jotka kuvittelevat minun olevan heidän unelmansa. Toki itse nautin saamastani huomiosta ja välillä häpeilemättä pidän heidän kustannuksellaan hauskaakin saamalla miehet taipumaan mille tahansa mutkalle takiani. Silti en koskaan aloittaisi suhdetta naimisissa olevan miehen kanssa, sillä en aio ryhtyä kenellekään jalkavaimoksi. Miehelle olisin hetkellinen itsetunnon nostatus samanaikaisesti kun hän pettäisi perhettään silti eläen heidän kanssaan täysipainoista perhe-elämää.
Toisaalta minulta kiellettäisiin edes haave perhe-elämään kun olisin tämän miehen käytössä hänen yksityisenä huoranaan, jota voi käydä jyystämässä kun vaimo on kylmäkiskoisella tuulella. Tokihan siinä itsellä tunteita heräisi, ja riutuisin yksinäni kotona kun mies on viettämässä perheineen viikonloppua.
Jos nämä tapaukset haluaisivat alkaa suhteeseen kanssani, edellyttäisin että he rehellisesti ensin eroaisivat vaimostaan ilman mitään kolmansia osapuolia. Näinhän ei koskaan tulisi kuitenkaan käymään. En halua kolmanneksi pyöräksi kenenkään suhdehelvettiin. Siinähän sitten odottaisin sen selkärangattoman hamesankarin lupailevan ja lupailevan eroa vaimosta, mutta eihän sitä koskaan tietenkään tulisi. Pelottavaahan sellainen olisi.
Ja luuletteko miehet että joku nuori nainen oikeasti laittaisi teille ruokaa, silittäisi paitanne ja imuroisi hilseenne huonekaluilta yhtä auliisti kuin se kotiorjaksi suostuva vaimonne, joka on hieman eri ikäluokkaa kuin nykypäivän uranaisiksi tähtäävät nuoret naiset???
Että keep on dreamin' sedät. Tulen edelleenkin leikkimään teillä kuin kissa lankakerällä.
No vaakalaudalla ei ole enempää kuin vaimosi, perheesi ja ehkä yhteinen talo. mökki ym.
Luulen, että kaikki on mennyttä tuon suhteen mukana, jos vaimosi saa tietää.
Siinä tapauksessa, että suhde on mennyt seksin puolelle. Sen jälkeen on turha
itkeä kun paskat on housussa.
Ja jos vaimosi on niin ihana kuin kuvailet, niinä hänellä on varmasta paljon muitakin
ottajia. Ei tarvitse katsella jonkun nuoren naisen jäämiä.
Muutenkin ihmettelen miten kevyesti miehet yleensä unohtavat nuo asiat.
Huvittaa, kun ajattelee miten moni mies on yhdestä yöstä minunkin kanssa, ollut
valmis maksamaan tuon hinnan, jos käry kävisi. Mutta ehkä se on ollut sen
arvoista : )
Itseäni parikymppisenä nättinä naisena ällöttää ajatus että minua kyttäisi töissä joku isäni ikäinen mies joka kerta kun töihin menisin... Anna tytölle työrauha.
Tuli vaan mieleen, että kuvitteletko olevasi suurikin lahja naisille lässytyksinesi. Naurettava pelle. Ai vai kehut uusia kenkiä ja puhuttele nimeltä. Ohjailet muka tapahtumia ja vetelet oikeista naruista. Tämä on pelkkä provo, tai tosi oudon ajatusmaailman omaavan miehen kirjoitus jolle naiset ovat manipuloitavia kohteita.
Kiitos kaikista kriittisistä kommenteista. Jokainen on tavallaan ihan totta. Vellamo V osui muuten ihan ytimeen. Huomioin vaimoani paljon enemmän kuin ketään muuta työpaikalla tai missään muuallakaan ja teen sen ilomielin. En vain saa takaisin samalla mitalla ja siitä tämä hellyysvaje kumpuaa.
En lässytä naisille, enkä imartele heitä koskaan, enkä kyttää heitä. Huomioimiseni on enemmänkin liian varovaista, mutta se huomataan koska juuri kukaan muu sitä ei anna. Myös vaimoni tietää, että jaan huomiota myös muille naisille. Hän hyväksyy sen, koska saa sitä itsekin.
Tiedostan myös addiktioni riskit. Tässä mielessä ihmismieli on ihmeellinen; vaikka järjetön riski on tiedossa, halu ajaa koko ajan lähemmäksi ihastusta. Mikä pommi! Tämä jossain sieluni syövereissä oleva halu johtuu täysin omasta itsekkyydestäni kokea edes hetken huikeita fiboja, ei mitään muuta. Sama kuin hyppäisi kerrostalon katolta saadakseen vain hetken lentää ennen putoamista maahan.
Omalla kohdallani on kolme isoa syytä, miksi ihastukseni on minulle mahdoton. Ensinnäkin elän erittäin hyvässä parisuhteessa. Toiseksi ihastuksellani ja minulla on liian iso ikäero, ei tule toimimaan pitkään, ei. Kolmanneksi olemme samassa työpaikassa. Silti järjetön haluni - ajatusten tasolla - uhmaa näitä kaikkia.
Kirjoittamaasi oli mukava lukea, osaat kuvailla hyvin ajatuksesi ja tunne-elämäsi.
Puuttuisin tuohon kohtaan, jossa kerrot vaimosi hyväksyvän muiden naisten saamat kehumiset sinulta.
Varmaan hyväksyykin, koska ei halua vaikuttaa tiukkapipolta.
Mutta samalla lasket hänelle antamiesi kohteliaisuuksien arvoa.
Mitäpä niistä riemastumaan ja sulle vastaavasti lepertelemään, kun näyttää olevan jokanaisen oikeus saada niitä kehuja sinulta.
Voin kertoa lopuksi, mihin oman mieheni kokemus saada "hypätä katolta, jotta kokisi lentävänsä" johti.
Hän ihastui 14 vuotta nuorempaan naiseen. Sinun tavoin hänen silmiinsä tai korviinsa ei osunut koskaan mitään negatiivista, joka olisi avannut silmät ja poistanut lumouksen. Yksi syy siihen lienee se, että nainen aktiivisesti näytteli erilaista, kuin oikeasti oli. Loppujen lopuksi on vaikea tietää, mikä heidän kahden suhteen aikana käydystä dialogista on totta hänen puoleltaan. Koko juttu mitätöityi mieheni silmissä viimeistään, kun kuuli naisen olevan pelinainen.
Erotuksena sinuun, nainen lähti leikkiin mukaan todella helpolla. Tarvittiin vain yksi tai kaksi kehua, kun nainen tarjoitui jo suudeltavaksi. Koska mieheni oli jo ihastunut, järjen ääntä ei saatu enää siinä vaiheessa vaimennettua, vaikka se supattikin kaiken olevan ällöttävän helppoa ja siksi niin kummallista.
Suhde on ollut ohi jo pitkän aikaa, mutta kipu ja tuska ei lähde ikinä. Asia ei unohdu ikinä, vaikka helpompaa elämän yhdessä jatkaminen alkaa ollakin.
Olen itse hyvin seksuaalinen ja pidän läheisyydestä. En näe yhtään syytä itsessäni, vaikka varmaan jotain pitäisi nähdäkin. Mieheni ei osaa sanoa, miten olisin voinut estää häntä toimimsta siten, kuin toimi.
Muistutan, että unelmat on luvallisia, mutta se, miten konkreettisesti toteutat niitä, on peruuttamatonta.
OIkea tapa on poimia hänestä tietoisesti jotain epämiellyttävää. Painota mielessäsi näitä puolia. Mieti vaikka, millainen hän on aamutoimilla; miltä haisee ja näyttää. Millainen on ilman meikkiä.
Kyllä se siitä, kun teet hänestä enemmän ihmisen ja vähemmän jonkinsorttisen unelman.
Hienoa lukea kokemuksistasi ja pystyt esittämään niitä vielä erikoisen kypsästi. Olette ylittäneet miehesi kanssa aikamoisen kuoleman laakson. Onnea!
Ehdotit, että "OIkea tapa on poimia hänestä tietoisesti jotain epämiellyttävää". Tätä juuri olen yrittänyt kaivaa kaikin keinoin ja tiedän että sitä löytäisin, jos vain voisin jutella hänen kanssaan. Mutta kun tilaisuutta ei tule...
Olen myös alkanut uskomaan edellisten vastaajien (kiitos teille parikymppiset rääväsuut :)) kommentteihin 'keski-ikäisistä kyttääjistä'. Ehkä ihastukseni ajatteleekin minusta juuri niin. Ehkä juuri siksi hän ei koskaan ole ollut aloitteellinen. Hän ei vain kehtaa sanoa minulle, että nyt riittää, hanki oma elämä. No, pikkujouluissa hän oli aloitteellinen, mutta siiderilläkin oli osuutta asiaan.
Tämä addiktio on muuten aika kuluttavaa. Se alkoi joskus viime keväänä ja siitä lähtien olen ajatellut häntä käytännössä jokaisena päivänä. Heti herättyäni ja nukkumaan mennessä ja aina siinä välissä. Lomat ja pitkät viikonloput ovat helpompia, silloin ehdin palautua ja unohtaa. Sunnuntaisin tuntuu niin kuin tästä selviäisi, mutta kun maanantaina näen hänet töissä, pakkomielle saada kontaktia jatkuu taas kuten ennen. Palkkatöitä se ei häiritse, mutta kotitöistä motivaatio on vaihtunut näihin pilvilinnoihin. Tässä olisi Annaan jutun aihetta.
Mutta yritystä on.
Meillä sen jälkeen, kun mies jätti aivonsa narikkaan nuoren ja helpon valloitettavan vuoksi, johti kriisiin, joka on kestänyt nyt 3 vuotta. Eropaperitkin olivat välillä sisällä ja minulla jo uusi, minua palvova mies.
Kuoleman laaksossa olin ensin minä, kun suhde nuoreen naiseen alkoi. Sen jälkeen mun mies, kun läppäsin paperit allekirjoitettavaksi ja iskin maailman nopeimmalla käden käänteellä itselleni toisen miehen.
Koin syvän romanssin tämän laastarisuhteen kanssa, mutta kokosin siinä samalla naiseuttani.
Et voi kuitenkaan edes arvata, miltä tuntui yrittää palautua perhe-elämään sen jälkeen, kun mieheni rukoili toista mahdollisuutta (tapaillen silti salaa nuorta perheellistä naista).
Moni sanoisi tässä vaiheessa, että olen täysi hullu jatkaessani mieheni kanssa. Olen vain ainoa ihminen maailmassa, joka TODELLA tuntee mieheni. Kun yritimme kasata perheemme rippeitä takaisi kokoon, luki mieheni paljon psykologisia teoksia parisuhteista ja ammensi niistä ajatusmalleja.
Samalla hän otti henkistä etäisyyttä naiseen ja alkoi ajatella häntä paljon maallisemmin.
Naisen motiivit hahmottuivat selkeästi. Helppous saada hänet hämmensi lopulta.
Nainenhan haki huomiota - sitä mitä sinäkin haet - ja sai sen helposti mieheltäni. Ja mitä tänä päivänä tiedämme - myös monilta muilta miehiltä.
Tulet sinäkin saamaan vastavuoroista huomiota, kun oikea nainen sattuu kohdalle.
Se, mitä kehoitan miettimään, että onko se kaikki kuitenkaan sen arvoista, mitä voi tapahtua?
Joskin epäilen, että tämä nuori nainen ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, ihan itsekin kuvailit syitä, miksi ei olisi.
Mieheni ei missään nimessä osannut ennakoida ihastuvansa, rakastuvansa, menevänsä sänkyyn ja palvovansa toista naista, ennenkuin oli liian myöhäistä. Ja ennenkuin minä olin jo eropapereineni edessä.
Asiat etenee joskus todella nopeasti käsistä. Et yhtäkkiä enää voikaan itsellesi mitään.
Mieti, haluatko uhrata kaiken sen hyvän, mitä sinulla jo on.
Yksi kysymys tästä naisesta: Mikä hänessä kaikkein eniten viehättää?
(Ja mitä tulee ajatustenlukutaitoon, minulla on kyky nähdä enemmän, kuin monella muulla ihmisellä. )
Ei voi mitään, mutta tulee sellainen olo, että sulla on ihan liian hyvin asiat, kun riittää energiaa vielä kuluttaa näihin haihatuksiinkin. Kirjoituksesta paistaa kokoomuslainen kepeä helppo, taloudellisesti huoleton, perusterveellinen elämäntyyli, josta liikenee aikaa vaikka mihin hulluuteen. Joskus joillekin ihmisille sitä vain toivoo "pahaa" ihan siksi, että välttyisivät paljon isommalta pahalta, semmoiselta joka tuhoaa koko elämän sisäisesti eikä vain vaikka terveyttä tai taloa/autoa. Jos nyt ymmärsit, mitä tarkoitin.
Jonkunlainen pieni vastoinkäyminen olisi paikallaan asettamaan asiat oikeaan mittakaavaan, ennenkuin ne on pakko kohdata pahemmassa mittakaavassa.
Esimerkiksi jos vaimo sairastuu todella pahasti ja on olemassa riski menettää hänet, saattaa arvonsa nousta yhtäkkiä yli tuntemattoman työpaikkaviehätyksen. Got that.
Me olemme kaikki ihmisiä, erilaisine tarpeinemme. Mietin usein mieheni pinnallisuutta. Ihastushan alkoi ulkonäöstä hänenkin kohdallaan. Minä (40-vuotias, ex-missi) en näytä riittävän, vaikka itse en ole koskaan elämältäni enempää toivonut, kuin ehdotonta pintakiillotonta rakkautta.
että todennäköisesti, kun tulet piakkoin järkiisi ja vähennät työpaikan naiseen kohdistuvaa ihailua, hän kääntyykin odottamaan sitä sinulta. Saattaapa jopa aktivoitua toiminnallisestikin. Varaudu siihen. Ja mieti mitä teet.
Toivottavasti et sitten lankea uudelleen. Naisen valttikorttina tähän asti on olla tekemättä mitään ja saada silti ilmiselvät ihastumiseen liittyvät huomioinnit osakseen. Kun ne yhtäkkiä loppuvat, saattaa ihmismieli laittaa tytön toimimaan siten, että niitä parhaiten taas jatkossa saa.
Jos oot just se pervo, jolle me sun selän takana nauretaan töissä, niin lopeta ihmeessä!
Oot kaikkien pilkan aihe just tuon naurettavan nuorten naisten ihailemisen takia!
Puuttuu vaan, että kuola valuis olkapäälle asti sulla, kun kyttäät siansilmilläsi naisia..:)
Miten voit ees kuvitella, että sulla vanhalla rupsahtaneella ukkelilla ois mitään saumaa???
Sun ihokin on niin kelmee ja housut lököttää ja maha röllöttää, että ihan oksettaa!! Miten et ite muka huomaa! Kun mennään nuorten jätkien kanssa viihteelle, pojilta pääsee kunnon röhönaurut, kun sua kuvaillaan vuorotellen! Oot yks vanha narri! ;D
Jep, tätä vastareaktiota olen itsekin pohtinut. Alkuun ajattelin, että meidän elämän viivat vaan sattuivat menevän ristiin niin kuin X-kirjaimessa. Minä olen menossa alas ja hän ylös. Kohtaisimme vain hetken ja sitten ajan tuulet heittelisivät kumpaakin omille teilleen. Näinhän käy monesti nuoruudessa, kun ihmiset liikkuvat paikkakunnilta toisille.
Työelämässä on toisin. Meistä kumpikin voi (ammateistamme johtuen) viihtyä samassa konttorissa hyvinkin 10 vuotta tai jopa enemmän. Vaikka ottaisi viikonloput ja lomat eroon, viettäisimme 'yhteistä aikaa' joka tapauksessa kolmanneksen koko valveilla oloajasta. Ajattelepa tätä!
Kysyit: Mikä hänessä kaikkein eniten viehättää?
Koko tilanteessa varmaan se, että näen hänen kauttaan mahdollisen reitin jonkinlaiseen seitsemänteen taivaaseen. Tätä tarkoitin, kun kerroin motiivikseni oman itsekkyyteni. Rakastaminen ja rakastuminen on mielestäni eri juttu, mutta ihastumisessa ihminen hakee ensisijaisesti hyvää vain itselleen.
Jos pitää yksi selittävä tekijä mainita (minkä poistuminen muuttaisi ihastumiseni välinpitämättömyydeksi), se olisi kasvojen ulkonäkö. Hän on toki viehättävä muutenkin (mitat, puheääni, ryhti, liikunnallisuus), mutta kasvoilla on yllättävän suuri merkitys.
On muuten tosi hienoa käsitellä näitä juttuja näin anonyymisti. Palaute on ollut erittäin tarpeellista ja otan siitä kyllä kaiken hyödyn irti. Kiitos sinulle, joka tänne kommenttisi laitat.
tähän aiheeseen lähtee ensinnäkin siitä, että mulla on näkemystä koko taipaleesta ihastumisesta sen seurauksiin, mutta nimenomaan sen näkövinkkelistä, joka koki pahimman helvetin. Toinen sai sen taivaan ja toinen kärvisteli helvetin tulissa, niinhän meillä.
Itsekkäistä syistä tavallaan minäkin sinulle vastailen - haluan oppia ymmärtämään miesten ajatusmaailmaa.
Toki vastauksesi tukee omia pohdintoja siltä osin, että sinunkin kohdallasi ihastuminen on päällisin puolin pelkkää kuoreen ja epäoleellisiin asioihin liittyvää. Mitä merkitystä esimerkiksi puheäänellä on (jollei se ole tupakoitsijan ääni? Naisen äänihän on aina naisen ääni.)
Tuosta puheäänestä muuten sen verran, että myös mieheni luonnehti ihastuksen kohteensa ääntä kivaksi, vaikka se on monien muiden mielestä lähinnä ladon oven avaamista muistuttavaa kitinää, maustettuna pienellä kurnutuksella lauseiden lopussa. Tunnen itse tämän naisen hyvin ja yhdyn näihin mielipiteisiin.
Ääntäni en vaihtaisi, vaikka tuollainen kurnutus oli alkuhuumassa musiikkia mieheni korville.
Ulkonäköön liittyvät muutkin seikat pohdituttivat minua. Mieheni on nimittäin melko pinnallinen tyyppi, se on surukseni täytynyt todeta pitkän elon aikana. Hänen minuunkin kohdistuvat ulkonäköpaineet ovat saaneet melkein stressiä aikaiseksi, varsinkin nyt, kun plakkarissa on nuorempi nainen.
Mitoista sen verran, että vaikka mieheni on mieltynyt erityisesti kurvikkaaseen vartaloon, tällä ihastuksen kohteella oli hyvin kaareton, poikamainen. Ihmetytti tuokin seikka visuaalisessa miehessä, että yhtäkkiä ihastuttaessa kaikki edelliset painotukset vaihtuivat vastakohdikseen.
Voi melkein sanoa, että nainen on minun vastakohtani. Meitä yhdistää vain hoikkuus ja vaaleus.
Muutoin minä olen vahva nainen, hän pupujussimainen (tosin kuoren alta löytyi se todellinen pelinainen, minulla on matala puheääni, hänellä korkea ja nariseva, itse olen pohdiskeleva ja taiteellinen, nainen antaa-mennä-tyyppi.)
Voi olla, että olet yksinkertaisesti ihastunut mielikuvaan kauneudesta, joka on täysin vaimosi vastakohta.
Kasvojen ulkonäöstä vielä, että on suorastaan hämmästyttävää, miten nopeasti oman kumppanin kauneuteen tottuu. Itse en tajua, mitä naiset miehessäni näkevät, mutta kun olemme muutaman päivän erossa ja hän ilmestyy eteeni pitkänä, harteikkaana, itsevarmana ja hymyilevänä, ei voi mitään - hyvältä näyttää ja sen hänelle sanon! Hänellekin teki hyvää minun viikon mittainen matkani, jonka jälkeen hän ei tunnistanut minua heti, kun oli ihailevinaan jotain vierasta naista (joka olin minä).
Neuvoni on edelleen tämä: jatka nuoren naisen realististamista. Vaimosi tulee kärsimään lopun elämänsä, jos edes koskaan saa tietää, että ihailet jonkun nuoremman naisen ulkonäköä - saati että olet ihastunut häneen.
Tälle toiselle naiselle kovasti pisteitä siitä, että kuultuaan sinun olevan parisuhteessa, antoi pakit!
Hienoa, että vielä löytyy selkärangallisia 3-kymppisiä. Voit kiittää häntä siitä, että sinulla on vielä jäljellä rakastava vaimosi.
Melkoisella varmuudella et tule katumaan tätä hänen vinkkiään arvostaa parisuhdettasi.
Ja oikeastikin naisena sanon, jos hän ei flirttaile kanssasi yhtään, eikä halua antaa sinulle mitään turhia toiveita, hän ei ole kiinnostunut sinusta tarpeeksi vaikka ehkä nauttiikin saamastaan huomiosta vain itsetuntonsa pönkittämismielessä. Eikö ole ajan haaskausta tuhlata ajatuksia enempää häneen?
Mitä eroa sinun vaimossasi oli, kun hän oli 3-kymppinen verrattuna nykypäivään? Oliko jotenkin parempi nainen? Tästä vajaa 3-kymppisessä naisesta ei löydy sitä 7. taivasta absoluuttisena, koska vastapainoksi tulisi hirmuinen omantunnon taakka ja ehkä avioero. Se korvien välissä tekemäsi kuviteltu hurmio on aivokemian sekamelskaa, jolla ei ole mitään vertailukohtaa oikeaan elämään.
Kerrot tosiasioita, jotka tiedän tarkkaan. Silti jokaisena aamuna töihin tullessani yritän saada hänen autonsa silmiini ja tietää onko hän jo tullut. Sisään tullessani katson sivusilmällä hänen huoneeseensa onko hän siellä. Päivällä yritän nähdä hänestä vilauksen aina kun se on mahdollista. Jos keksin jonkin järkevältä kuulostavan syyn mennä kysymään jotain ja saan siihen vastauksen hymyllä, päiväni on pelastettu. Jollen näe hänen autoaan, en häntä huoneessaan, en töissä edes hetkeä, päiväni on harmaa mutta neutraali. Jos pääsen hänen kanssaan kontaktiin, mutta vastausta ei tule tai epäilen hänen väistelevän minua, päiväni on romahtanut. Tätä tarkoitan addiktiolla.
Sulla pelaa muuten matematiikka, hyvä! Ihastuksellani ja vaimollani on (pelottavan) paljon yhteistä. Kummatkin ovat / ovat olleet kolmenkympin iässä erittäin kauniita. Kummallakin on sama maku vaatteiden ja meikkausten suhteen. Temperamenteissa on uskoakseni eroja. Ihastukseni on varautuneempi kuin vaimoni, jolla itsetunto on kohdallaan. Tämä voi olla yksi syy, miksi ihastus vetää puoleensa. Vaimoni hallitsee suhdettamme joltain osin (vähän kuin äitinä), ihastukselleni kuvittelen olevani enemmän mies. En siis oikeasti olisi, mutta näin kuvittelen.
Ihastukseni antamat pakit johtuivat varmaan reaalisyistä, mutta myös siitä että kerroin rakastavani vaimoani ja jakamalla hänelle paljon huomiota. Ehkä ihastukseni loukkaantui tästä, kun ensin kerroin olevani hänen lumoissaan ja sitten kuitenkin kehuin omalla suhteellani? Hauska huomio muuten, että kuvailit miehesi lankeamista myös lumoukseen. Siitä siinä todella on kyse.
ei anna sinulle tarpeeksi huomiota, niin hänellä voi itsellään olla jotain omaa viritystä ( nimim. kokemusta on. ) Varsinkin, jos mies haihattelee muualla, niin se lisää naisen innostusta katsoa, hullaantuisiko häneenkin joku. Varo vaan. Itselle tuli ero tämän takia. Mies ei antanut minulle anteeksi samoja sessioita, joita itse harrasti. Jälkikäteen se ihmetyttää. No, ei se mitään, tämä nuori mies tyydyttää kyllä seksinhimoni, mutta entisellä miehelläni oli kanssani enemmän henkistä yhteyttä. Viisaampaa on erota ensin ja sitten aloittaa uuden naisen kanssa perhe-elämä.
Jatkan omalla nimimerkilläni, niin ei tarvitse päivystää...
Kuulut ilmeisesti siihen ryhmään ihmisiä, joille tarpeeksi pitkälle tehdyt omatkaan johtopäätökset ei auta mitään. Tiedät itsekin, että koko kuvio on järjetön.
Mikä riittäisi, että addiktio loppuisi?
Mitähän jos marssisit naisen huoneeseen ja pyytäisit häntä haistattamaan suoraan päin naamaa, jos ei hänellä todellakaan ole pienintäkään itressiä sinua kohtaan? Siinähän se sitten tulisi, lopullinen varmuus, eikö niin?
Todennäköisesti sinusta jo puhutaan työpaikalla, kuten tuossa viestiketjussa joku aiemminkin mainitsi.
Olet päästänyt tilanteen karkaamaan kuukausien ihastumiseksi, se ei varmasti ole jäänyt keltään huomaamatta.
Toinen vaihtoehto, mikäli et halua tuota haistattelupyyntöä naiselle tehdä, on ottaa TAHDONVOIMA käyttöön.
Se on tarkoitettu tilanteita varten, joita et tunnepuolella pysty hallitsemaan, etkä järjellä tahdo ratkaista, tai sitä järkeä kuunnella. Tiedät kuitenkin, että sivusuhde ei ole mahdollinen loppuelämäsi onnellisuutta ajatellen. Taistele itsesi irti pienin ottein. Jätä tietoisesti katsomatta, onko hänen autonsa tullut. Jätä kurkistamatta konttoriin ja palkitse itsesi joka kerta jollain pienellä asialla, kun onnistut.
Itse pääsin eroon itseäni piirittävästä miehestä juurikin sanomalla päättäväisen suoraan, etten halua vaarantaa liittoani. Jouduin sanomaan sen kolmesti ja vieläkin mies luo ihailevia katseita minuun.
Se on ihan jees ja riittää minulle. Enempää buustausta en tarvitse.
Järkevä ajatusketju tyyliin: Mitä tapahtuu jos teen näin tai näin, vie sinut vastausten äärelle.
Missään tapauksessa vastaus ei tulisi olemaan kuin yhden ketjun lopussa se, että kaikki tulisivat olemaan onnellisia.
Tällöin olet katsonut loppuun asti korttisi oman vaimon kanssa ja tehnyt muutenkin kaikki hyvien tapojen mukaan.
Temperamentti ja seksuaalinen intohimo muuten korreloi. Temperamentikkailla on taipumusta heittää kynnet seinille ja tuntea voimakkaammin pienemmistäkin ärsykkeistä. Onnea vaimollesi sen suhteen.
Nyt ymmärsin jotain minäkin. Suhtessasi vaimoon vaimosi on päällikkö ja sinä myötäilevä hyvän ilmapiirin ylläpitäjä? Olisiko mahdollista herättää intohimo välillänne muuttamalla tätä roolijakoa?Jotta vaimosi kokisi sinut halutttavana on sinun otettava vahva miehinen ote teidän suhteessanne. Ei agresiivinen eikä nöyristelevä mutta voisit aloittaa intohimon elvytyksen kertomalla omat toiveesi ja mielipiteesi ääneen siellä kotona.
Älä kysy aina vaimon mielipidettä ja elä sen mukaan. Naisesta riippuvainen mies on oikeasti tosi epäseksikäs ihan sen omankin vaimon mielestä. Kunnioita ja ole ylpeä vaimosi itsetunnosta äläkä pelkää sitä. Älä kiltteile vaan herätä omatkin halusi vaimoosi samalla kun alat ottamaan paikkaasi miehenä.
Minä luulen että sinä luulet että vaimon halut on hävinneet vaikka tosiasiassa niin ei ole. Sinä haluat luulla niin koska samalla voit antaa itsellesi luvan haaveilla tästä typykästä vähän paremmalla omalla tunnolla.
Tosiasiassa vaimon intohimo olisi vain herätettävä sillä nyt on lepovaihe päällä kun sinä olet niin arkinen ja tylsä etkä ollenkaan haastava. Tee vaimosi näkyväksi jälleen sillä se on sinun tehtäväsi. Ota täysi vastuu nyt sillä se on tosi seksikästä. Tee siis vallankaappaus mielummin siellä kotona kun lähdet urostelemaan jollekkin nuorikolle. Se on säälittävää. Oman vaimon iskeminen on haastavampaa sinullekkin.
tekisit jotain uudistavaa ja luovaa töissäsi? Vai oletko jo aivojesi ja luovuutesi puolesta niin kehäraakki että ainoa mahdollisuus torjua kuolemisen pelkoasi on vouhkata nuoresta naisesta?
Onpas naiset tarkkanäköisiä. Vaimoni on tosiaan päällikkö jossain asiassa, mutta ei kaikessa. Ehkä päällikkyys pitäisikin olla vain minulla, jotta voisin olla hänelle hänen haluamansa Mies. Olen pohtinut tätä aiemminin, rohkeuteni ja taitoni eivät vain ole riittäneet murtamaan hänen vastareaktioitaan. Pelkään hänen suuttumistaan, koska en silloin hallitse itseäni. Alan selittämään kaikenlaista pelastaakseni kasvoni. Pelkään jääväni kiinni ja luhistuvani, jolloin päällikkyys karkaa vielä kauemmas.
Tämä nyt kuulostaa ihan luuserin vuodatukselta, mutta tarpeen vaatiessa minulla on erittäin luja tahto. Tavoite vaan on monasti niin epäselvä, että motivaatiota ei löydy riittävästi. Esimerkiksi tässä ihastumisessani tekisin (alan jo ajattelemaan, että olisin tehnyt) mitä vain saadakseni hänet.
Tony Dunderdoffin kirja parisuhteen kemia. Hyvää tekstiä mieheltä.
Mistä teitä auttajia oikein tulee? Aivan loistavaa tukea!
KOKOSIN TÄHÄN SAAMISTANI HIENOISTA KOMMENTEISTA RAPIN, JEE!
Kuvitteletko olevasi suurikin lahja naisille, oot naurettava pelle.
sun kuolas valuu olkapäille asti ja oot just se pervo, jolle
me sun selän takan töissä nauretaan, kun kyttäät siansilmilläsi
nättinä naisena ällöttää, kun olkaani hipaisee jonkun isäni ikäisen käsi.
Olet naimisissa mies ja kuvittelet minut omaksi unelmaksesi
miten et itse muka huomaa, ilmaista prostituutiota vain vaadit itsellesi
mieluummin hoidan hommat yksin ja otan hieromasauvan tavaksi
kun alennun jonkun ukkomiehen eläväksi pornounelmaksi.
Toki nautin saamastani huomiosta ja joskus hauskaa pidän sun kustannuksella
keep on dreamin’ setä, leikin kanssasi kuin kissa lankakerällä
mut kolmanneksi pyöräksi en halua sun suhdehelvettiin
vaimos huomais kuitenkin, miten sitä ylitöissä petettiin.
Jos sä ihastut nuoreen naiseen, tajua et se voisi olla tyttäresi
älä anna se edetä, leikkaa ennemmin irti silmäsi tai oikea kätesi
vaimon hylkäämä mies on kuule sellainen reppana
kaikkea ei kuulu saada, nauti elämää todellisuutena, älä unelmana.
:D
Olen itse joutunut vastaavanlaisen ihastuksen kohteeksi, ja voin kertoa asian olevan juurikin näin. Se hivelee itsetuntoa, mutta minä kunnioitan lähimmäisiäni etten ala kakkoseksi ja lisäksi myös itseäni sillä moisessa pelissä vain särkisin itseni. Minusta ei kukaan ukkomies saa ilmaista huoraa! (Tulkaa vaan tietoiset kakkoset kitisemään, mitään muuta suhde ukkomieheen ei ole kuin huoraamista, ellei ukkomies tosiaan jätä perhettään kakkosen takia, tällöin kyseessä voi olla jotain muuta.)
Sanoin suoraan tälle miehelle että korjaa asiat oman perheensä kanssa, ja tietääkseni heidän karikkonsa on nyttemmin selvemmillä vesillä. Juttelin myöhemmin myös hänen vaimonsa kanssa pitkän tovin ja sanon suoraan että kyllä mies olisi ollut TORVI jos olisi vaihtanut tuon upean rouvan nuorempaan, oli kyseessä sitten minä tai kuka tahansa muu!
Joten sinullekin sama neuvo, lähde tahdonvoimalla korjaamaan asioita oman vaimosi kanssa ennen kuin on liian myöhäistä. Kenties parisuhdeneuvontaa tai muuta ammattiapua? Siellä voit ihan suoraan sanoa ihastuneesi nuorempaan mutta rakastavasi vaimoasi, ja tämä syynä hakea apua. Vaimosi ihan taatusti suuttuu kuten Helga Hirmuinen konsanaan, mutta myöhemmin saattaa hyvinkin arvostaa sinua ettet tarttunut houkutukseen. Se on rakkautta jos mikä. Muista myös, että vaikka saisitkin ihastuksesi, mitä voit tarjota hänelle pitääksesi hänet omanasi? Veikkaan että hän saattaisi antaa sinulle potkut muutaman vuoden jälkeen ja silloin voit olla kukkona tunkiolla kuomaseni, ilman (ex-)vaimoasi ja ihastustasi. :)
olen kuin sinun 20-v nuorempi työtoverisi. Minulla on sinnikäs ihailija töissä. Hän on kertonut sen, käymme lounaalla jne.
Kampaukseni, työni laadun tai pukeutumiseni huomioiminen.... Hän pyrkii olemaan kohtelias. Minut se saa jotenkin vaivaantuneeksi ja tunnen myötähäpeää hänen puolestaan. En halua loukata häntä, mutta pakko tunnustaa että tuo hänen ihastumisensa on jotenkin säälittävää ja jopa naurettavaa. Muuten hän on kyllä ihan hieno ihminen, mutta tuo asia.....
miksi jatkat teatteria miehen kanssa, jos tulet vaivautuneeksi? Hiveleekö miehen sinulle osoittama kohteliaisuus kuitenkin niin paljon, ettet haluaisi luopua siitä? Mielestäni se olisi ihan ymmärrettävää, mutta ei kovin fiksua kummallekaan. Tiedätkö keinoja, joilla saisit kammettua jännitteen välillänne hyväksi työkaveruudeksi? Mitä jos kertoisit seurustelevasi jonkin toisen kanssa.
Omalla kohdallani ongelma on ollut yhteisten keskustelutilaisuuksien puute. Eihän autoakaan voi ostaa vain näyteikkunoita katselemalla. Jos keskustelussa mielipiteet ja arvostukset koko ajan eroavat, luulisi aika pian valkenevan, ettei pitemmälle kannatta jatkaa. Illanvietot onkin sitten eri juttu, niissä aivot jää helposti narikkaan. Nopeat houkutukset menee silloin kaiken edelle ja muutaman drinkin jälkeen saa paljon peruuttamatonta aikaan.