En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Ei varmaankaan mitään. Sydän on särkynyt. Ihmiset, joiden kanssa olisi halunnut perustaa jotain, eivät halunneet sitä kanssani. Tai jotkut olivat ihastuneita, mutta minulle ei ole ollut suuria tunteita. On ollut epätoivoisia suhteita, jotka ovat menneet lopuksi päin p:tä. Olen aina mennyt tunteilla mukaan ja karahtanut rantakivikoille. Helpotti hirveästi, kun eräs kehäkettu (nainen) sanoi kerran, että olen sen näköinen, että minua on helppo kusettaa. Siitä varmaan kaikki ongelmani johtuvat. Tai liian herkästä luonteesta ja jossain määrin puutteellisesta omanarvon tunteesta. Nyt on tilanne, että olen kasvattanut paksun panssarin ympärilleni ja muurit vielä eteen, koska en halua päästää ketään lähelleni. Tykkään olla tosi paljon kotona. On harrastuksia ja töitä, mutta jos vaan mahdollista, olen yksin. En käytä sosiaalisia medioita. Olin tosi sosiaalinen joskus nuorempana ja perusluonne on iloinen sangviinikko, mutta olen huomannut, että siitä ei ole mitään iloa. Olin vaan joku pelle tai hauskuuttaja ihmisille, iloinen höpöttäjä, jota ei tarvinnut ottaa vakavasti. Nykyään rankaisen muita ihmisiä ja itseäni vetäytymällä kuoreeni. Hyvä ystäväni sanoi, ettet voi loputtomiin piiloutua ihmisiltä. Olen päättänyt, että en enää ikinä perusta mitään ihmissuhdetta kenenkään kanssa, jos toinen ei ole tosissaan. Olen niin ehdoton, etten edes yritä, jos ei ole takeita jatkosta. En ole vuosiin ollut iloinen. Olen vakava ja jos joku yrittää tehdä tuttavuutta, niin heti on piikit pystyssä. Kärsimys muuttaa ihmistä ja tekee varautuneeksi.
Kun ei luota ihmisiin
Piikkipanssari
3356
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
on kuin omasta elämästäni. en jaksa enää yrittää vaan mieluummin jään kotiin harrastuksieni pariin.
olen aina ollut yksin, olen yrittänyt, mutta aina seinä on noussut vastaan ja vastaus on "ei sussa oo mitään vikaa" . en ymmärrä enää mistään mitään. mulla ei ole itsetuntoa ollenkaan enää. ne vähäiset lähestyjät olen ajanut tylysti pois, koska en jaksa enää yrittää.
en luota yhtään kehenkään, kaikki satuttaa, sanatkin jotka ei olleet tarkoitettu satuttamaan..
Minulla on sama homma, että mielummin jään tekemään omia juttujani yksin. Olen yrittänyt liikaakin ja saanut kuulla: "Olet kiva, mutta muuten..." tai "Olet liian fiksu mulle, etsi joku parempi" tai "luulisi, että sulla on puoliso, että miten voit olla yksin" tai sitten mut on jätetty ilman syytä tai se, johon olin ihastunut, ei halunnut osoittaa tunteitaan, vaikka oli ihastunut.
juuri menin paljastamaan tunteeni yhdelle tyypille jonka ajattelin pitävän minusta, koska piti yhteyttä päivittäin ja halusi nähdäkin ja viettää aikaa mun kanssa. humalassa lähetteli kovinkin lähenteleviä viestejä, joihin en tietenkään uskaltanut uskoa, mutta mieleen ne jäi. kuitenkin vastaus oli tämä "höh, ei tämmöseen kannata(ihastua)." mitäpä tuosta sitten taas ajattelis. ei tää voi olla näin vaikeeta oikeesti.
jos haluut nii tsempataan toisiamme mailin välityksellä :) [email protected]
laita tonne.