Törmäsin aivan käsittämättömään asiaan tässä kahteenn otteeseen, kun ensin sinkkukaverini valitti miehenpuutettaan ja nyt tuossa yhdessä pakkeja saaneita naisia koskevassa ketjussa kirjoittanut kertoi samaa, eli ettei ylipainoisena ihmisenä halua kumppania, joka on ylipainoinen!? Mikä ihmeen logiikka tässä on, päteekö tämmöinen tietyn ryhmän sisäinen syrjintä vain lihaviin naisiin vai kelpaako lihavalle miehellekin vain hoikka nainen?
Saisinko myös perusteluita tälle ajatukselle, en kehdannut alkaa tenttaamaan kaveriani ja tuossa aiemmassa ketjussa kirjoittanut ei perustellut mielipidettään mitenkään. Uskoisi kuitenkin, että kaksi ylipainoista tulee paremmin juttuun, kuin täysin eri arvoilla ja elintavoilla varustetun kumppanin kanssa, joka välittää terveydestään ja ulkomuodostaankin.
Saisinko myös perusteluita tälle ajatukselle, en kehdannut alkaa tenttaamaan kaveriani ja tuossa aiemmassa ketjussa kirjoittanut ei perustellut mielipidettään mitenkään. Uskoisi kuitenkin, että kaksi ylipainoista tulee paremmin juttuun, kuin täysin eri arvoilla ja elintavoilla varustetun kumppanin kanssa, joka välittää terveydestään ja ulkomuodostaankin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Hei, en mäkään ole munan perässä vaikka itellä sellaiset on, tai en tykästy siilitukka tytöistä vaikka itellä on sellaiset, ja haluaisin et nainen ois mua lyhyempi ja kevyempi. Eiks se juttuun tuleminen kuitenkin tuu siitä, että kumpikin mielyttää toista ja siit ett tulevaisuuden suunitelmat matchaa, eikä siitä et ollaan toistensa ruummillisia kopioita.
Lihava ei välttämättä miellä itseään niin lihavaksi kuin todellisuudessa on ja siksi katsoo, että kumppanikaan ei tarvitsisi olla ylipainoinen. Minulla on eräs sairaalloisen lihava kaveri, joka ajattelee olevansa vähän "pullukka", joka voi hyvinkin saada normipainoisia miehiä. Nettideittaillessa tämmöinen käsitys tuottaa toiselle osapuolelle joskus mojovan yllätyksen. Vastaavasti jokainen tuntee hoikkia ihmisiä, jotka laihduttavat kaiken aikaa, koska kokevat itsensä ylipainoisiksi. Ihmisen päänuppi ei välttämättä suostu näkemään todellisuutta sellaisena kuin se on, vaan värittää sen mieleisekseen.
nainen ja minä kyllä ymmärän tuon kannan. Siis en viehäty mistään tosi ihomahaisista miehistä ja eikös parisuhteessa pidä olla vetovoimaa? Entäs kun hommiin ryhtyessä kumppanin vartalo olisikin sinusta vain epämielyttävän näköinen? Ja lisäksi olen ajatellut että voiko kahdeltä läskiltä edes onnistua seksi, kun kummallakin ylimääräistä. Ikinä en ole lihavan mielen kanssa ollut tekemisissä seksuaalisesti, aina on mieheni olleet hoikkia, korkeintaan pientä vatsaa ollut tai olleet rotevia kavereita jo luonnostaan.
En kuitenkaan vaadi mitään huippu hyvää ulkonäköä mieheltä.
Olen bi-seksuaali ja naisilta kyllä siedän pyöreyttä, jos se on samanlaista kuin minulla, että muodot erottaa eikä ole vaan pelkkä läskikasa joka hyllyy.
Ja mistäs päättelet että lihavat eivät huolehdi terveydestään? Kyllä minulla on ihan kuntosalin jäsenkortti lompakossa ja siellä käyn väh. kaksi kertaa viikossa ja jos jonkun sairauden saisin lihavuuden takia (esim. diabetes) niin kyllä rupeaisin laihduttamaan. Pyrin myös syömään mahd. terveellisesti, joskus tulee repsahduksia. Kilot on vaan joskus teini-iässä tullut kun vielä asuin kotona ja kotoa muuton jälkeen on paino ruvennut putoamaan pikku hiljaa kun itse saa tehdä ruokansa.
esimerkkinä joka on lihava ja joka vaatii silti itselleen normaalipainoista miestä. Olisiko tuollainen ylimielisyys yhtä sallittua lihaville miehille?
tuohon viestiin ja kyllä, minun mielestä myös läskillä miehellä on oikeus haluta vain laihaa/hoikkaa naista. Ihan sama kun hoikka mies/nainen voi haluta vain hoikkaa/lihavaa kumppania. Ja en minä pistäisi pahitteeksi jos mies sanoisi minulle että sori, oot liian lihava mun makuun, jos osaa sen asiallisesti ilmaista. Enemmän ärsyttäisi sellainen tekosyiden keksiminen.
Ja en oikeastaan vaadi normaalipainoista kumppania, toki jos olisi ylipainoinen mies jonka kanssa muuten tulisin erittäin hyvin toimeen ja jonka kanssa kemiat pelaisi erittäin hyvin voisin ajatellakin suhdetta. Enemmän kuitenkin silmääni mielyttää suht hoikat miehet.
miehissähän on kaksi vartalotyyppä jotka vastaa toisiaan eli hoikka kuikelo "nörttivartalo" ja sitten ylipainoinen plösö. yleensähän tuollaiset hintelähköt kaverit joutuvat tyytymään lihaviin naisiin, siinä on luonnollinen pari.
Ei se oma kauneusihanne oli riippuvainen siitä miltä itse näyttää tai painaa.
Olin varmaankin sen lukemasi vastauksen kirjoittaja myös... Minun on yleensä helppo urheilla ja syödä terveellisesti kun olen senhenkisessä seurassa, kun taas toisen osapuolen osallistuessa laiskotteluun ja syömiseen kannustaa se itseänikin siihen. En etsi miehestä itselleni kurinpitäjää, personal traineria tms, mutta pyrin jatkuvasti terveellisempiin elämäntapoihin ja haluan rinnalleni ihmisen, joka ajattelee samalla tavoin. Tämä ajatusmalli on taatusti hämmentävä ihmiselle joka on normaalipainoinen, uskon sen, kuka uskoisi että minun näköiseni ihminen on kiinnostunut terveellisistä elämäntavoista ja pitää urheilusta!! En usko että on montakaan lihavaa jotka eivät välittäisi terveydestään taikka ulkomuodostaan, itse olen entinen kilpaurheilija ja terveellinen elämä on minulle erittäin tuttua siltä ajalta. Ylensyömisen syyt ovat yleensä hieman monimutkaisemmat kuin haluttomuus laihtua, joillain ei ole tarpeeksi tietoa asioista, joitain saattaa esim. tilapäinen lääkitys lihottaa paljonkin, tai ylensyömisen syyt olla psykologiset, kuten itselläni yksinäisyys. Molempia tiloja kokeilleena, laihuutta ja lihavuutta tiedän omasta kokemuksestani vain sen, että jos on kerran lihonut, niin laihtuminen on todella paljon vaikeampaa kuin hoikkana alunperin pysyminen. On myös helpompi olla aloittamatta tupakointia kuin koittaa lopettaa se.
En myöskään syytä pelkästään lihavuuttani sinkkuudestani, kuten toisessa vastauksessani kirjoitin, tiedän minua lihavampiankin ihmisiä, jotka ovat sen oikeansa löytäneet, joten se ei voi olla ainoa syy. Kaksi ylipainoista tulee varmaan siinä mielessä juttuun, että molemmat tarvittaessa viihtyvät sohvanpohjalla sipsipussin kanssa, mutta se on vielä aika vähäistä toimeentulemista. Ja ymmärrät varmasti myös, miten ongelmallista on ottaa kumppaniksi ihminen jota läski viehättää...sellaisen ihmisen kanssa terveellisemmän elämän yrittäminen on erittäin vaikeaa ja mahdollinen laihtuminen saattaa aiheuttaa eron. No pitääkö sitten aina laihduttaa?...itse ainakin haluan kiloistani eroon koska lihavuus tuottaa paljon terveysriskejä.
Kaikista helpointa on lienee verrata kuviota tupakanpolttoon (jota olen myös aikanaan kokeillut)...jos on itse lopettanut, on paljon helpompi olla ilman tupakkaa savuttomassa seurassa kuin polttavassa ja savuton seura kannustaa savuttomuuteen, kun taas tupakoiva ystävä koittaa saada lopettaneenkin monesti sortumaan. Kukaan polttaja sen sijaan ei yritä saada sellaista ihmistä polttamaan, joka on ollut ikänsä savuton. Soveltaen siis hoikka puoliso kannustaa terveellisyyteen ja lihavaa puolisoa voi koittaa houkutella mukaan herkuttelemaan tai sitten lihava puoliso voi yrittää torpata toisen lihavan yritystä terveellisiin elämäntapoihin.
Minäkin kommentoin
Ensinnäkin ärsyttää tuo yleinen stereotypia, että ylipainoiset vain löhöävät sohvalla tv:n ääressä ja syövät roskaruokaa ja sipsejä.
Itselleni kiloja on kertyy lähinnä siksi, että olen äärimmäisen perso makealle ja muutenkin suuri kulinaristi. Varsinkin hyvät juustot ovat heikkouteni. (Roskaruokaan tartun vain hätätilassa) Syön myös lohduksi ja palkinnoksi.
Olen aktiivinen ja liikun vähintään 5 kertaa viikossa ja lihastakin löytyy. Mutta pelkällä liikunnalla on vaikea saada painoa pois.
Minulle kelpaa tukeva mies eikä kohtuu ylipaino haittaa mutta huomattavampi ylipaino on jo eri juttu. Minä haluan, että mies pysyy tahdissani sängyssäni ja sen ulkopuolellakin.
vielä lisäys edelliseen, että löytyy paljon hoikkia, todella timmissä kunnossa olevia ja urheilullisia miehiä, jotka haluavat kyllä mielellään seksiä lihavan naisen kanssa, mutta eivät seurustella. Jotenkin koomista sekin...mikään ei ällötä, mutta kavereille ei voi esitellä..
Itselleni kumppanin ulkonäkö on melko lailla sivuseikka. Toki ulkonäöllä on jonkin verran merkitystä, ääripäät ovat minusta jotenkin fyysisesti vastenmielisiä (siis lähinnä luisevat anorektikot ja michelin-ukkoa muistuttavat XXXL- tapaukset)
En kuitenkaan etsi pelkkää seksisuhdetta, joten luonteella on suuri merkitys kumppania valitessa.
Monesti ns. kauniit naiset ovat koppavia/vittumaisia/itsekeskeisiä bitchejä. En tuhlaa aikaani moisiin, vaan haen tietoisesti vähemmän ulkoisesti ja enemmän sisäisesti kaunista kumppania.
Aika monesti suhdeviritykset kaatuvat omalla kohdallani siihen, että nainen haluaa lapsia. Toiseksi yleisin syy suhteideni kariutumiseen on ollut naisen joustamattomuus harrastusten ja ajankäytön suhteen.
En minä halua olla pelkkä TV:n ääressä löhöävä sohvaperuna, minä kuntoilen säännöllisesti ja se vaatii säännöllisen päivärytmin. Tämäkään ei kaikille naisille passaa.
"Mikä ihmeen logiikka tässä on, päteekö tämmöinen tietyn ryhmän sisäinen syrjintä vain lihaviin naisiin vai kelpaako lihavalle miehellekin vain hoikka nainen?"
Varmasti on ylipainoisia miehiäkin jotka eivät tyydy tasoisiinsa naisiin mutta kyllä tuo käytös on selvästi yleisempää ylipainoisilla naisilla. Sitä paitsi ylipainoisuus on naiselle paljon sallitumpaa kuin miehelle: jos olet pullea mies olet läski, jos taas olet pullea nainen olet "nainen jolla on naisellisia muotoja", "nainen jossa on mistä ottaa kiinni". Lisäksi on yleistä että hoikka/normipainoinen mies tykkää lihavista naisista. On erittäin harvinaista että hoikka/normipainoinen nainen tykkäisi lihavista miehistä..
Usein ne lihavista naisista tykkäävät miehet ovat pervoja tai kelpuuttavat läskin naisen vain seksiin, mutteivat sen syvempään suhteeseen. Joskus mies pitää lihavaa naista siihen saakka, kunnes löytää paremman näköisen. Voi olla myös, että vanhempi ja/tai muutoin vähäisemmän markkina-arvon omaava mies ottaa nuoremman, lihavan naisen.
Yhtä läskit oikeasti hyväksyvää miestä kohti on 50 kaveria, joille ylipaino on ehdoton turn off. Monet miehet jopa uhkaavat jättää vaimonsa, kun tämä on lihonut parisuhteen aikana. Sen sijaan naiset harvoin alkavat katsella muita miehensä kaljamahan vuoksi.
Luulen, että lihavat kyllä haluaisivat mahdollisimman silmää hivelevää seuraa (kuten me kaikki) ja kirjoittavatkin niin tänne palstoille, mutta käytännössä joutuvat tyytymään vähemmän näyttäviin ja muutoinkin vaatimattomampiin vaihtoehtoihin. Ikävä totuus on, että ihavan nyt vaan on vaikeampi löytää kumppania oli hän mies tai nainen.
"Ikävä totuus on, että ihavan nyt vaan on vaikeampi löytää kumppania oli hän mies tai nainen."
Saanko tarkentaa: Lihavan miehen on vaikeampi löytää kumppania tai seksiseuraa, mutta lihavalla naisella on realistiset mahdollisuudet saada normaalipainoinen mies ja myös seksiseuraa normipainoisista miehistä.
Kai ylipäätään naisen on helppo saada seksiseuraa, koska kaiken ikäiset, kokoiset ja näköiset miehet ovat kaiken aikaa halukkaita parittelemaan. Jos nämä yli-innokkaat miehet eivät saa hyvännäköistä naista, heille kelpaa ihan mikä tahansa. Naiset ovat aina krantumpia, joten on varsin todennäköistä, että pulskilla pojilla ei niin flaksi helposti käy ainakaan valomerkkiaikaan, kun yhden yön lohtua haetaan.
" Lisäksi on yleistä että hoikka/normipainoinen mies tykkää lihavista naisista."
yleensä tuossa tapauksessa on tehty välttämättömyydestä hyve, eli oma kropan, naamataulun ja supliikin yhdistelmä ei anna mahdollisuuksia kuin niihin rehevimpiin naisiin.
No se on vähän sama kuin nämä vanhat miehet tahtovat nuoren naisen eikä oman ikäistä, ja he eivät sitä tajua ettei nuoret naiset tahdo vanhaa miestä, kait se on vähän sama tässä paino hommassa. Aina voi haluta, mutta välttämättä sitä ei saa...
haluan vanhemman miehen, tälläkin hetkellä oma ukko on 14 vuotta vanhempi. Kuitenkin minullakin menee rajani, yli 40-vuotiasta en ottaisi.
Aina se oma ulkomuoto ei määrittele päänsisäisiä mieltymyksiä. En ole itse lihava, mutta jossain vaiheessa en ollut yhtä hoikka. Ja kyllä se veri silti veti laihojen miehien luo, ei lihaksikkaiden tai lihavien.
Toisaalta yksi esimerkki: Isoäitiäni oli nuorena kiusattu lihavuuden vuoksi. Vielä vanhana naisenakin tämä heijastuu siitä, että karsastaa lihavia miehiä ja arvostaa hoikkuutta todella korkealle. Lihava kumppani lapsillekin olisi ollut kauhistus. En tiedä voiko johtua siitäkin, että kun on nuorena toitotettu, että lihavaa saa haukkua ja lihavuus on huono ja inhottava juttu, niin siihen alkaa uskomaan. Ei ainoastaan niin, että itse on huono ja epäkelpo vaan myös yleisesti lihavuus on kamala piirre.
Joo pakko myöntää että en itsekään koe mitään vetovoimaa lihavaan mieheen vaikka itse olen lihava. Ymmärrän siis hyvin että lihava nainenkaan ei kelpaa monelle. Itse olen seurustellut lähes koko aikuisikäni (nyt olen 42v) ja aina lihaksikkaan hyväkroppaisen miehen kanssa. Viimeisin pidempi suhde kesti 15 vuotta joten kyseessä ei siis mitkään viikon kahden panosuhteet. Nyt sinkkuna pari vuotta ja edelleen olen yhtä "nirso" kuten ennenkin enkä siis muitakaan nirsoilusta tuomitse. Eli joo....ulkonäöllä on väliä
Jokainen saa haluta vaikka kuun taivaalta, mutta se ei tarkoita että sen saa mitä haluaa.
Joku voi saada sen mitä haluaa ja aika moni tulee toteamaan että: ei saanut mitään, ei saanut sitä mitä halusi tai se mitä alunperin halusi paljastuikin aivan muuksi kuin mitä oikeasti on.
Kuka tahansa voi rakastua melkein keneen tahansa, joten mahdottomia eivät epätodennäköisetkään asiat välttämättä ole. Se on vaan tuurista ja uskalluksesta kiinni. Jos olet väärässä paikassa oikeaan aikaan tai et saa aloitetta tehtyä niin voipi olla että ei flaksi käy.
Kunnollista parisuhdetta kannatta etsiä huolella ja panostaa siihen kun sen löytää
Eikös tuo ajatuksen tasolla ole aika luonnollista? Useinhan ihminen ihastuu toisessa johonkin piirteeseen, jonka toivoisi itsellään olevan, mutta ei ole. Nämä mielletään henkisiksi piirteiksi, mutta miksei se pätisi tähänkin. Näin ollen lihava henkilö, joka ei lihavaa kumppania hyväksy, lienee lihava, joka ei ole itseensä tyytyväinen lihavana, vaan haluaisi olla laihempi.
Eri asia tietysti on se, mitä haluaa ja se, mitä saa. Jokainen siis halutkoon ihan sitä, mitä haluaa. Elämä on kuitenkin täynnä valintoja, joten jokainen tehköön omansa ja kestäköön seuraukset.
Itse olen sellainen pullukka, mutten mitenkään silmiinpistävän lihava. Itselläni on ollut sekä lihavia että normaalivartaloisia miehiä, ja minua miehen lihavuus ei haittaa. Ehkä sitten haittaisi jos olisi n. 300kg pelkkää läskiä. Mutta muuten ei.
Ei makumieltymys ole omasta ulkomuodosta kiinni.
Rumakin viehättyy todennäköisesti kauniista kumppanista enemmän, kuin "tasoisestaan".
Tiedän yhden lihavan miehen, jolle kelpaa vain hoikat naiset. En yhtään ihmettele ettei ole saanut ketään, koska ei hoikat naiset halua lihavaa miestä.
Itse olen ollut plösö, en ylipainoinen, mutta tukeva ja mielestäni lihavakin. Sitten muuttui elämäntavat, aktiivinen urheilu tuli kuvioon ja kroppa muuttui täysin sen mukana. Mutta ikinä omien ulkoisten piirteiden muuttumiset eivät ole vaikuttaneet omiin mieltymyksiini, muutos ei ole muuttanut mieltymyksiä "löysempään" tai kriittisempään suuntaan. Ne omat mieltymykset ovat aina pysyneet samana, kuten se että pidän hoikista miehistä enemmän kuin lihaksikkaista/lihavista.Vaikka itse aktiivisesti käyn kuntosalilla, niin en tahtoisi saman tapaista miestä, jolla olisi muskeleita.
Perusteluita kysyit, niin siinä on se, että en punnitse itseäni täällä hehkutettujen tasojen mukaan. Että millaisen minä ansaitsen ja minkä näköinen vastaisi minun ulkonäköäni. Ne ovat irrallaan omasta ulkonäöstäni, oli tämä kuinka loogista tai epäloogista tahansa. Se, että oma habitus on muuttunut on vaikuttanut ainoastaan siihen, että voin mahtua mahdollisesti muiden ihmisten kriteeristöihin helpommin, mutta omaan kriteeristöön se ei vaikuta. Tavoitteenani ei ollut saada kumppania hinnalla millä hyvänsä ja elää sellaisen ihmisen kanssa, johon ei jonkinasteista vetoa tuntisi. Se tuntuisi jotenkin typerältä. Se toki oli tiedostettu jo silloin, että lihavuus voisi olla este jollekin näkemästä minua viehättävänä ja se oli hyväksytty. Esimerkiksi jotkut miehet kokevat lihaksikkuuden, sporttisuuden hyvänä piirteenä ja jotenkin tasokkaampana. Vaikka itse laihduin ja timmiydyin, niin en mä silti lakannut silloin läähättämästä kukkakeppimiehien perään, joita jotkut pitää epäviehättävämpänä kuin jotain lihaksikasta miestä. Jos ikinä lihoaisin, niin se ei myöskään saisi minua läähättämään lihavien perään.
Ja nuo arvot/jutut on minulle vähän yhdentekeviä kun puhutaan lähinnä siis ruoasta, liikunnasta. En tarvitse miestä höpöttämään kanssani liikunnasta tai tulemaan kanssani salille, lenkille jne ja harrastuksiltaan olemaan kanssani identtinen kaksonen, en muutenkaan tykkää liikkua seurassa vaan ne ovat niitä "omia hetkiä". Eikä meidän tarvitse syödä edes samoja ruokia. Kyllä ne muut "yhteiset jutut" painaa vaakakupissa enemmän.
Toivottavasti tuo auttoi jotenkin ymmärtämään sitä ajatustoimintaa vaikka et samalla tavalla ajattelisikaan, vaan parinvalintaa ajattelisit juuri tasojen ja sen toisen ihmisen mieltymysten mukaan. Itse luotan muihin ihmisiin sen verran, että osaavat itse määritellä omat mieltymyksensä, kriteerinsä jne. omatoimisesti ja toimivan sen perusteella.
Ylipainoisuuden voi kuitenkin muuttaa, mutta kysyisinkin että miksei vk-isille kelpaa yh? Minulle näistä vkl-isistä on tullut oikea riesa, eivät koita tajuta sitä tosiasiaa ettei se yhdistelmä lapsellinen-lapseton ole se paras, ja harvoin se toimii.
Ottaisin ennemmin vaikka ylipainoisenkin mutta en vkl/yh-isää.