haluan purkaa omaa oloani..
on todella rikkinäinen olo josta pitäis päästä yli.
olen tapaillut reilun kolme kk:tta miestä jonka luulin olevani mulle mies vaikka loppuelämäkseni.
kaikki natsas ja yhdessä vietetty aika oli mukavan leppoista.
kunnes.. selvis et olen luultavasti tullut petetyksi.tai epäillys on suuri.
tiesin alussa jo että minun lisäkseni oli toinenkin nainen joka olis ollut kiinnostunut samasta miehestä.
se nainen jäi ja tulin "valituksi", siis mies valitsi minut.ainaki luulin niin.en suuremmin epäillyt mitään.
omaa aikaa tarvitsimme molemmat koko ajan, omani käytin nauttien siitä ja pidin sitä hyvänä asiana.
toinen käytti sen kavereiden kanssa hauskanpitoon yms.
sitten aloinkin yhtäkkiä epäilemään ja tulemaan epäuskoiseksi koska en pitänyt vähäisestä yhteydenpidosta tuona aikana kun omaa aikaamme vietimme.
no epäilykseni varmistui sitten niin että kuvioissa olikin sitten ns.toinen nainen.
mies väittää, että sänkyyn asti eivät ole päätyneet mutta yhteisiä kaljalla käyntejä on ollut.
ja se riittää nyt mulle, ihan senkin takia että edellisessä 10vuoden liitossani tulin petetyksi.
olen nyt siis vahva siinä, että tiedän että suhteen lopettaminen on ainoa vaihtoehto, mutta miksi sen pitää sattua mua niin vitusti!
on jotenkin niin itsetunto taas laskenut maahan ja olo on niin rikkinäinen ja mielessä vaan kysymys, että miksi taas piti käydä mulle näin.
sitä vielä nyt lisää se että koko ajan ja joka vitun päivä tulee nyt sitten viestejä mieheltä,kuinka hän musta tykkää ja sattuu jne.
ja toivoo että muutan mieleni ja alan pitää hänestä taas.
mä en vaan jaksa välittää niistä ja en ole edes vihainen miehelle,vaan oon yrittänyt sanoa että jatketaan elämää etiäpäin ja otetaan opiksemme jotain ja suhteen jatkaminen olis vaan pahaksi koska mä en ainakaan pysty luottamaan enää.
yritän siis päästä yli ja kerätä vahvuuden siihen, että ei tämä mies ole ainoa maailmassa ja joskus kai onni tulee minunkin kohdalle :)
ja että sais kokea sen onnistumisen ja sen että joku rakastaa oikeasti ja välittää.
ja saisin olla se numero ykkönen jollekkin.
voimia kaikille vastaavassa tilanteessa oleville.
halusin purkaa tuntojani..
kevättä rintaan jne :)) ja aurinkoa!
on todella rikkinäinen olo josta pitäis päästä yli.
olen tapaillut reilun kolme kk:tta miestä jonka luulin olevani mulle mies vaikka loppuelämäkseni.
kaikki natsas ja yhdessä vietetty aika oli mukavan leppoista.
kunnes.. selvis et olen luultavasti tullut petetyksi.tai epäillys on suuri.
tiesin alussa jo että minun lisäkseni oli toinenkin nainen joka olis ollut kiinnostunut samasta miehestä.
se nainen jäi ja tulin "valituksi", siis mies valitsi minut.ainaki luulin niin.en suuremmin epäillyt mitään.
omaa aikaa tarvitsimme molemmat koko ajan, omani käytin nauttien siitä ja pidin sitä hyvänä asiana.
toinen käytti sen kavereiden kanssa hauskanpitoon yms.
sitten aloinkin yhtäkkiä epäilemään ja tulemaan epäuskoiseksi koska en pitänyt vähäisestä yhteydenpidosta tuona aikana kun omaa aikaamme vietimme.
no epäilykseni varmistui sitten niin että kuvioissa olikin sitten ns.toinen nainen.
mies väittää, että sänkyyn asti eivät ole päätyneet mutta yhteisiä kaljalla käyntejä on ollut.
ja se riittää nyt mulle, ihan senkin takia että edellisessä 10vuoden liitossani tulin petetyksi.
olen nyt siis vahva siinä, että tiedän että suhteen lopettaminen on ainoa vaihtoehto, mutta miksi sen pitää sattua mua niin vitusti!
on jotenkin niin itsetunto taas laskenut maahan ja olo on niin rikkinäinen ja mielessä vaan kysymys, että miksi taas piti käydä mulle näin.
sitä vielä nyt lisää se että koko ajan ja joka vitun päivä tulee nyt sitten viestejä mieheltä,kuinka hän musta tykkää ja sattuu jne.
ja toivoo että muutan mieleni ja alan pitää hänestä taas.
mä en vaan jaksa välittää niistä ja en ole edes vihainen miehelle,vaan oon yrittänyt sanoa että jatketaan elämää etiäpäin ja otetaan opiksemme jotain ja suhteen jatkaminen olis vaan pahaksi koska mä en ainakaan pysty luottamaan enää.
yritän siis päästä yli ja kerätä vahvuuden siihen, että ei tämä mies ole ainoa maailmassa ja joskus kai onni tulee minunkin kohdalle :)
ja että sais kokea sen onnistumisen ja sen että joku rakastaa oikeasti ja välittää.
ja saisin olla se numero ykkönen jollekkin.
voimia kaikille vastaavassa tilanteessa oleville.
halusin purkaa tuntojani..
kevättä rintaan jne :)) ja aurinkoa!
Vastaukset 2
Vanhimmat
seurustelevanne, jos ette, se ei ole pettämistä. EI seurustelemaan voi alkaa ilman että siitä sovitaan yhteisesti!!! Mulle kävi kerran niin et mies oli päivittänyt facebookkiin seurustelevansa vaikka ei se kyllä ihan niin mennyt, mies oli ilmeinen roikkuja jolle olis pitäny sanoa että vaan hengaillaan...haloo järki käteeen ennenkuin kuvittelette tulleenne ns-. petetyiksi, vähintään kusetetuiksi tietysti miksi ette kysy asioista suoraan ja vaadi sitä seurustelua ettekä ala kynnysmatoksi typerät naiset. Olet törmännyt pelimieheen, case closed...selitä se vaikka niin!!
Koita jaksaa ja tehdä päätös itse. Mutta onhan meillä naisilla ylpeytemme.
Itselleni kävi niin, että rakastuin idiootti naimisissa olevaan mieheen. Väitti eron olevan käsillä, niinkuin ehkä olikin.
Mutta nyt viettää aikaansa entisen eukon kodissa lasten vuoksi. Ja minä teen kuolemaa. Koskee niin kovasti, koskee niin kovasti, enkä tiedä, pitäisikö minun näytellä hyväksyvää ja iloista, vai lemppaanko pellolle ja kovalla tyylillä!
Minä hullu, mitä menin tekemään. Tunsin sympatiaa Sinua ja tilannettasi kohtaan.
Helekutin ukot, joutaisivat maatakiertävälle radalle!
M