Tätä on kysytty varmasti täällä miljoona kertaa mutta vielä kerran...Meillä on ero edessä mutta mistä aloittaa? Mihin pitää ottaa yhteyttä jotta asiat selviävät? Tarkoitan siis lapsia ja raha asioita. Eli mitä pitää seuraavaksi tehdä kun on avioero lappu lähetetty?
Mistä aloitan?
Hely66
5481
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Menet lasten sossu virastoon ja sovitte lasten tapaamiset ja elatusmaksut,sitten tappelette niistä puolivuotta.Sitten yritätte jakaa sovussa keskenään omaisuuden puoliksi...ei onnistu,sitten toineen ottaa julkisen oikeusapu toimiston juristin ja toinen kalliin juristin ja sitten ette ole puolison kanssa puheväleissä.Käytte vuorotellen tekemässä rikosilmoituksia poliisille, kun tappelette oikeudessa taas lasten huoltajuudesta.
Näin se menee yleensä käytännössä,tuntemasta puolisosta kasvaa prosessin aikana hirviö...
Mut jos vähemmällä selviää, niin hyvä.
Puolen vuoden jälkeen tulee avioeron toinen vaihe ja silloin pitää olla huoltajuus ja omaisuus jaettu paperilla,sit laki toteaa teidät eronneeksi. Onnea vaikealle taipaleelle.
..miettiä valmiiksi erilaisia vaihtoehtoja. Varmasti tyyli ottaa ne esille voi myös olla ratkaiseva, joten kysymyksiä kannattaa harjoitella? Älä provosoidu ainakaan julkisesti.
Yritä vaikuttaa empaattiselta, äläkä säästle siellä sossussa kyyneleitä, jos tiukille menee.
No ei se kyllä ihan noinkaan mene.. ääritapauksissa joo, mutta jos kyseessä on kaksi keskustelukykyistä ihmistä, niin kyllä sen ihan aikuismaisestikin saa hoidettua jos vain tahtoa on.
vuokraat itelle kämpän ja pakkaat tavaras ja lähdet..
Sovit elareista ukkos kans, paljonko muksuista maksat ja milloin haet ne välillä luoksesi.
Ei tämän vaikeempaa..
Meidän erossa ensimmäinen keskustelu käytiin tulevien exien kesken ja sitten mukaan otettiin myös lapset - tärkeimmät asiat olivat lasten asuminen ja se kuka jää siihen meidän yhteiseen kotiin vai jääkö kumpikaan. Lapsilta kysyttiin, he olivat 13 ja 16. Vanhempi halusi asua isän kanssa (minulla äidillä sydän solmussa) ja nuorempi halusi asua minun kanssa. Kävimme lukuisat keskustelut exän kanssa siitä miten lasten asioissa toimitaan ja tehdään elämästä mahdollisimman hyvä heille, kaikesta huolimatta.
En halunnut jäädä vanhaan taloomme, liikaa muistoja ja liian maalla yksinhuoltajanaiselle. Siispä asuntojen hintoja selvittämään, ja kumpikin omaa lainaa hakemaan. Talossamme kävi parinkin eri firman arvioitsijat arvioimassa minkä hintainen ko asunto olisi noin suurin piirtein nykymarkkinoilla. Ositusta menimme tekemään yhdessä lakitoimistoon, jotta saatiin kaikki järkevästi paperille. Olimme ensin yhteydessä lakimieheen puhelimitse ja sähköpostitse, ja saimme ohjeet siitä mitä tietoja meillä pitää olla mukanamme. Siellä sitten tehtiin yhteistuumin osituspaperi. Lakimies maksoi jonkun verran, maksoimme sen puoliksi, ja minusta se keikka oli hintansa väärtti. Säästyimme varmaan monelta luulemiselta ja tappelemiselta, kun oli "neutraali" yhteinen lakiasiantuntija, joka kertoi meille mitä laki mistäkin asiasta sanoo.
Kun selvitimme mitkä ovat velkamme ja mitkä omaisuutemme, alkoi selvitä paljonko mies maksaa minulle ostaakseen talonpuolikkaan minulta. Kun talosta oli paljon velkaa, niin hän siis maksoi ensin minun velkaosuuteni (neuvoteltuaan uuden lainan yksin omiin nimiinsä) ja loppusumma tuli tililleni. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut oman asunnon hankinnan, eli miehen maksama summa meni suoraan uuteen asuntooni, ja lisäksi olin neuvotellut oman lainani uuteen kotiini.
Me emme käyttäneet lastenvalvojan palveluja muuta kuin paperin tekemiseen - saimme lasten asiat sovituksi keskenämme. Myöhemmin sitten tosin vanhempikin lapsi muutti luokseni, ja rupesin penäämään elatusmaksuja, niin sitä varten tarvittiin kaupunki välimieheksi, joka sitten kyni elarit mieheltä ulosoton kautta (kun hän ei niitä millään meinannut muistaa maksaa, niin minimit kuin ne olivatkin).