Mikä teille on se "mittari", että on parempi lopettaa koko suhde?
Olen seurustellut 3 vuotta ja meillä on käynyt niin, ettei seksiä enää harrasteta kuin muutama kerta vuodessa ja sekin väkinäistä.
Muuten menee ihan "hyvin", meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, mökkeillään ja kalastellaan ja niistä ei tahtoisi luopua..
Mutta usein mietin että voisimmehan niitä tehdä olematta pari. Vai voimmeko?
Tätäkö se normaali yhdessäolo on, pelkkää arkista rutiinia ilman mitään huippuja?
Olenko vain ahne, kun haaveilen paremmasta?
Kyseessä on ensimmäinen vakava suhteeni ja ero tuntuu pelottavalta hypyltä tuntemattomaan..
Olen seurustellut 3 vuotta ja meillä on käynyt niin, ettei seksiä enää harrasteta kuin muutama kerta vuodessa ja sekin väkinäistä.
Muuten menee ihan "hyvin", meillä on paljon yhteisiä harrastuksia, mökkeillään ja kalastellaan ja niistä ei tahtoisi luopua..
Mutta usein mietin että voisimmehan niitä tehdä olematta pari. Vai voimmeko?
Tätäkö se normaali yhdessäolo on, pelkkää arkista rutiinia ilman mitään huippuja?
Olenko vain ahne, kun haaveilen paremmasta?
Kyseessä on ensimmäinen vakava suhteeni ja ero tuntuu pelottavalta hypyltä tuntemattomaan..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eroa piru vie eti parempaa tossa iässä
muut panee 3kertaa päivä.ei toi mikää suhde
ole piru viekoot.
sitähän se arki on. intohimo vähenee, jää mukava yhdessä tekeminen. olisiko siis aika harkita uusia huippuja rakastumisen tunteen mentyä: perinteisesti lapsien tekoon, naimisiin ja ostaa/rakenta talo. taas pääsee kolme vuotta eteenpäin. näin laskelmoiden olisi meidänkin kannattanut tehdä. nyt on kaikki paljon vaikeampaa yli 10 vuoden yhdessäolon jälkeen.
mutta tietenkin teidän täytyy ensin keskustella ja keskustella siitä, missä mennään, mitä toinen haluaa, mihin ollaan tyyttymättömiä ja tyytyväisiä..kriisin kautta asiat saattaa selvitä jonnekin päin
ei varmaan paljoa lohduta,mutta minä olen suerustellut mieheni kanssa kohta 3vuotta ja meillä menee muuten kaikki päin peetä,ainoa mikä toimii on seksi.. yhtä hyvästä seksistä ei voi edes haaveilla,eli en haluaisi siitä luopua,mutta meillä siis ei mitään muuta yhteistä enää ole.paitsi lapsi ja seksi,eikä kai kummankaan takia kannata olla vaan yhdessä vaikka tökkii?
minäkin vaan mietin että olisiko pitänyt erota jo ajat sitten..
Olen saman tyyppisessä tilanteessa. Olen seurustellut mieheni kanssa kolme vuotta, jonka aikana tunteet ovat jäähtyneet varmasti puolin ja toisin. Meillä on kyllä usein mukavaa yhdessä, nauramme ja harrastamme silloin tällöin seksiä. Tuntuu kuitenkin, että se jokin on kadonnut johonkin. Mielestäni meistä on tullut enemmänkin hyviä ystäviä, vaikka mieheni onkin välillä todella mustasukkainen minusta.
Pelkään itse sitä, että jos emme mahdollisen eron jälkeen voisikaan jatkaa enää hyvinä ystävinä ja tehdä asioita yhdessä, kuten tähän asti. En oikein tiedä, mitä minun pitäisi tehdä...
Kaiken lisäksi asiaan liittyy tavallaan kolmas osapuoli, mies, jonka tapasin jokin aika sitten. Hän avasi silmäni jo pelkästään olemalla hurmaava ja ihana. Olen siis toistaiseksi vain ystävystynyt miehen kanssa, vaikkakin myös ihastus tuntuu olevan molemminpuolista. Aloin miettiä, miten paljon voisinkaan elämältä saada hänenlaisensa ihmisen kanssa. Etenkin, kun nykyinen mieheni valehtelee todella usein, ja on muutenkin välillä kummallinen.. Toki niitä hyviäkin hetkiä on ollut.
Todella vaikea päätös... Mitä, jos kuitenkin kadun, mikäli laitan suhteeni poikki nykyiseen mieheeni. Tiedän, ettei hän antaisi minulle helposti anteeksi suhteen lopettamista, puhumattakaan, että pystyisi olemaan heti ystäväni.
Ongelmaani vaikeuttaa vielä se, että olen julkisuudessa hyvin tunnettu henkilö, ja pelkään, että eron sattuessa, mieheni levittää minusta julkisuuteen todella epäsuotuisaa materiaalia... Hankalaa. En ollenkaan tiedä, mitä tekisin.
Lisäyksenä vielä, että olen vasta parissakymmenissä, joten kyseessä on oikeastaan ensimmäinen näin pitkä ja vakava seurustelusuhde..
Ei kai seksin takia yhdessä olla, vaan rakkauden. Tai no, kukin tavallaan. Kyllä vähän taidat olla ahne... Kyllä joka suhteessa tulee arki, kun ei enää ole niin jännää kuin alussa. Sitten voi tietty aina jättää ja aloittaa uudestaan alusta, ja taas kun siihen kyllästyy, sama homma... Riippuu tietysti, mitä elämältään haluaa. HYVIÄ miehiä kuitenkin on niin harvassa, että jos sellaisen olet saanut, mieti toisenkin kerran kannattaako vaihtaa...