sillat takanasi? Kun suutut vaikka ystävääsi ,katkaisertko välisi hänen kanssaan lopullisesti ? Moikkatko edes, kun tulee vastaan? Vai miten toimit? Kuinka monta sellaista entistä ystävää sinulla on joille et puhu tai edes tervehdi?
Poltatko
<Kerrosedälle
61495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
kuten turussa nähtiin mä rikoin myllysillan
näyttää olevan sellanen tyyli että heti kun on se ensimmäinen riita niin päämääränä on ainoostaan saada loukattua toista niin pahasti kuin vaan pystyy, esim. käytetään aiemmin kerrottuja arkoja asioita toista vastaan. Mä pidän henkilökohtasesti tollasia ihmisiä sosiaalisesti kehitysvammasen tasolla olevia tai uhmaikäisen tasolle taantuneina. Jos riidan tullen joku käyttää mua vastaan jotain aiemmin kertomaani niin ei se mua edes loukkaa, korkeintaan nauran päin naamaa ja lähden kävelee ja olen tyytyväinen - tollanen kusipää joutuu elämään omien aivojensa kanssa ja käytöksensä seurauksien kanssa ihmissuhteisiin vaikuttaen loppuikänsä.
Kyllähän mäkin kun raivostun oikeen viimesen päälle niin pahasti sanon ja riehun mutta ikinä en käytä arkoja asioita toista vastaan - eli toisinsanoen en kerjää sitä ettei muhun kohta luota enää kukaan.
Kerroit tyhjentävästi asian. Noita paskoja löytyy paljon ja osottavat sen etteivät ole luottamuksen arvoisia.
lapsuus/teinivuosien jälkeen enää suuttunut ystävilleni koska ei ole ollut mitään syytä siihen. En muutenkaan ole helposti suuttuvaa ihmistyyppiä. Musta sitä paitsi se ei olisi edes normaalia, että aikuiset ihmiset enää riitelisivät keskenään, niinkuin jotkut pahaiset kakarat :D
Joidenkin, esim.lukioaikaisten kaverien kanssa tiet ovat saattaneet lähteä eri suuntiin, muttei välit minkään suuttumuksen takia ole katkenneet koskaan kenenkään kaverini tai ystäväni kanssa.
"Kuinka monta sellaista entistä ystävää sinulla on joille et puhu tai edes tervehdi?"
Ei yhtään.
" Musta sitä paitsi se ei olisi edes normaalia, että aikuiset ihmiset enää riitelisivät keskenään, niinkuin jotkut pahaiset kakarat"
aikuiset jopa tappavat toisiaan riitojen takia harvemmin lapset niin tekevät
ei olekaan normaalia aikuisen ihmisen käytöstä.
Tavallinen tervepäinen aikuinen ihminen osaa puhumalla sopia kaikki asiansa ja erimielisyytensä. Mitä vähemmän ääntään tarvii korottaa, sitä fiksumpi ihminen on kyseessä. Heikoimmat on ne, jotka joutuu turvautumaan nyrkkeihin sen raivoamisensa lisäksi.
"Mitä vähemmän ääntään tarvii korottaa, sitä fiksumpi ihminen on kyseessä"
Maailmassa on ihmisiä joiden kanssa voit puhua tappiin saakka ja lopputulema on sama kuin ilman puhetta. Kyllä pitäisi osata on siis kaunis teoria ja siihen vedotaan liian usein. Voiko samaa soveltaa raiskaukseen - kyllä jokaisen tulee kyetä puhumalla selviytymään tilanteesta?
Mitä tulee riitelytapaan niin siinäkin väitän et jollekin sopii yksi ja toiselle toinen - niin antavana kuin ottavanakin. Vitun selittelijä voi olla pahin mahdollinen ja räjähtäjä tosi oikea.
et jos huudan niin en ole vielä kunnolla raivoissani,kun lakkaan huutamasta ja alan tukahdutetun hiljaa ollaan siinä pisteessä et voi tapahtua mitä vaan.
tuota kirjoittaessani pari tuntemaani vanhempaa miestä, joiden en ole koskaan kuullut korottavan ääntään edes riitatilanteessa, mutta silti heillä on äänessään sellainen hiljainen "voima", että sitä vaan ei voi muutakuin kunnioittaa.
Juu, ok :)
edes alennu keskustelemaan sellaisten ihmisten kanssa, joiden olen kuullut huutavan, tai jotka joskus huutaisivat mulle. Loukkaantuisin verisesti siitä, koska mun mielestä ainoastaan vanhemmilla on oikeus komentaa/huutaa lapsilleen, mutta ei kenellekään muille - varsinkaan toisille aikuisille. Aikuiset ovat tasavertaisia keskenään, kummallakaan ei siis ole oikeutta nousta toisen yläpuolelle uhkaamalla, hyökkäämällä, määräilemällä eikä komentelemalla.
Mun riitelytapani ei vaan sovi tuollaisen raivohullun huutajan kanssa yhteen. Tuskimpa meillä sitten kovinkaan paljoa muutakaan yhteistä olisi sellaisen ihmisen kanssa.
käyttää niin monin tavoin - myös älyllistämällä, olemalla hiljaa, näennäisesti alistumalla, marttyyriksi tekeytymällä, itkemällä, etc. Ihmisten väliset ongelmat on useimmiten kommunikaatio-ongelmia - ja varsinkin kyvyttömyyttä ymmärtää eri ilmaisutapoja ja itseään. Romantisoitu standardimalli on varmin tapa mennä metsään.
Mä sanoisin et pelkkä riitelytapa ei tee kenestäkään sopimatonta - paremmin se mitataan kyvyssä käsitellä asiat riidan jälkeen. Ja joo - siellä jossakin sitä keskusteluakin toki vaaditaan.
tarkoita, etteikö voitais välillä parisuhteessa riidelläkin kunnolla - mä oon kyllä sovintoseksin ystävä :D Mutta mä oon lapsuudessani ihan tarpeeks saanut huutoa kuunnella, että mä en sitä oikein kestä. Jos mun mies ei osais mitenkään muuten käsitellä tunteitaan, kuin huutamalla, niin mä alkaisin kyllä varmaan pelkäämään sitä enkä pystyis olemaan sen kanssa enää.
Jos viulun soitto olis toisen ainoa tapa käsitellä tunteita niin se on isolla osalle vaikea pala. Onneksi ihmiset ovat enempi siellä harmaalla kuin mustalla tai valkoisella. Harmaalla on sitä paitti enempi tilaa liikkua.
täytyy kestää enemmän kuin mitä itse kestät?
Onko teillä lapsen ja vanhemman roolit ihan balanssissa?
Mitä teet, jos lapsesi huutavat sinulle?
Ovatko lapsesi arkoja?
En ole ikinä menettänyt ystävää riitojen vuoksi. Joihinkin, joskus minulle tärkeisiin ihmisiin, on yhteydenpito loppunut. Muttei koskaan riidoissa. Elämäntilanteet vain ovat vieneet eri suuntiin. En ole tietääkseni riidoissa edes yhdenkään exäni kanssa.
Sen sijaan joillekin entisille vihamiehilleni hymyilen vieläkin ivallisesti vastaan kävellessäni.
Riippuu aiheesta, mutta kun tarpeeksi suutun tai katson että toinen toimii liian väärin minun makuuni, niin ratkaisen ongelman poistamalla ko. henkilön elämästäni ja koko tellukselta. Se on ilmaa mulle sen jälkeen, enkä todellakaan moikkaile tms. Ei toi pelkkiin kavereihin jää, vaan poistelen samalla tyylillä seurustelukumppaneita ja jopa sukulaisia moikkauslistalta.
Niitä on huomattavasti paljon enemmän kuin niitä tuttuja joille moikkaan ja/tai puhun.
Hyvin toimittu.
Säälittävää ja yksinäistä tuollainen elämä.
Se on paras tapa toimia silloin kun ei halua jatkuvaa tappelua eikä sietää pahoja tekoja ja juttuja sellaiselta henkilöltä joka niitä aina tekee. Ei ne ikinä lopeta, vaan niiden aiheuttamissa ongelmissa ja vaikka missä saisi aina säännölisin väliajoin rämpiä.
On aina parempi luopua heti siitä ihmisestä, niin säästyy turhalta paskalta.
ko. henkilön koko tellukselta? :O tapatko sä ne vai mitä sä niille teet?
Itseasiassa mun elämä on onnellisempaa ja sisältää vähemmän paskaa käytöstä toisilta ihmisiltä, kuin niillä jotka jatkuvasti hampaat irvessä ottaa sontaa niskaansa vasemmalta ja oikealta.
Se nyt on semmoinen keino sanoa että ne on mulle niin ilmaa vaikka vastaan kävelis, että voisivat jopa olla vaikka pois tellukselta enkä huomaa tai kaipaa tms. Niitä ei enää ole.
Mä olen sun kanssa samaa mieltä. Ja tärkein on poistaa ihmiset omasta päästään - silloin voi moikata tai olla moikkaamatta - "Kukahan toi oli?"
Ne ajan myötä muuttuu niin tuntemattomiksi, että jos noin käy niin saatan joutua vähän aikaa kaiveleen muistiani että kuka se on ja miksi mä näen punaisen rastin sen naaman kohdalla vaikken muista koko tyyppiä.
Kyllä se yleensä sitten muistuu jossain vaiheessa mieleen.
Siis, mä kun poistan tyypin niin en mä sitä tosiaan sen jälkeen enää pyöritä mielessäni enkä muistele. On paljon tyyppejä joista mä en enää muista muuta kuin sen ettei niiden kanssa sovi olla väleissä.
pakonomaista tarvetta pitää välejä kaikkiin. Jos ei tule toimeen ei tule - ei musta tarvitse kaikkien pitää ja sama päinvastoin - sukulaisuudella tai ilman.
Sama pätee toki vihaamiseen tai katkeruuteen. Onnellisuuden avain on lyhyt muisti.
miten joillain muka voi useita kertoja käydä niin huono tuuri, että tutustuu edes sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa ei tule toimeen. Hassua se on siksi, että mä olen kohta kolmekymppinen, eikä mulle ole kertaakaan elämässäni vielä käynyt noin. *koputtaa puuta*
Ja toisilla taas on jo muka useita tuollaisia "unohdettuja, tuntemattomia vihamiehiä". :D
Onko se vaan sitten luonnekysymys, vai mistä johtuu että toiset vetää puoleensa kivempia ihmisiä, sellaisia jotka haluaa säilyttää elämässään, kuin toiset?
Ymmärrä varsinkin kun tietää kuinka pahoja jotkut voivat olla. Minkä ihmeen takia niiden aiheuttamaa pahaa tarvis jatkuvasti sietää ja sietää, ja kestää ja kestää.
Onneksi ei tosiaan tarvi.
Ei tarvi muistaa kuin se ettei sen kanssa olla väleissä ettei homma ala taas uudestaan jolloin vesitetään koko välien katkeamisen idea.
Varsinaisesti luonnekysymys. Tai on joo. Ihmiset tekee pahaa toisille, ja homma riippuu siitä paljonko on valmis sietään. Sinunkaltainen taatusti sietää lapsen tappamisesta lähtien kaikenlaista onnellisena hyväksyen, mutta minunkaltainen ei.
Ei ne tutustuttaessa sellaisia ole. Se on sama juttu kuin puolisonkin valinnassa, että aika näyttää miten käy. Sukulaisten kanssa ei taas ole edes minkäännäköistä valinnanmahdollisuutta että kenet haluaa sukulaiseksi. Onneksi ne voi kuitenkin kätevästi poistaa listalta.
Enimmäkseen säilyttäjät on niitä alistuvia tossuja. Ei siis mitenkään parempia ja kivempia luonteita, vaan niitä saa potkia ihan miten huvittaa eikä ne uskalla pistää vastaan eikä puolustaa itteensä. Kerta toisensa jälkeen.
sen olevan noin kuin sanoit.
Olen sitä mieltä, että jos ihminen toistuvasti kerää itselleen epäsuotuisia ihmisiä ympärilleen, tällä ihmisellä itsellään on syytä katsoa peiliin. Ei se voi olla enää sattumaa, jos se toistuu useampaan otteeseen.
Kyllä ihmisillä kerran yleensä on sellainen vaisto, jonka varassa edetä tutustuako johonkin ihmiseen vai ei. Mua ei ainakaan kukaan ole päähän potkinut, enkä ole tähänastisessa elämässäni ainakaan joutunut tossun asemassa olemaan.
Olen vain onnellinen siinä mielessä, et oon saanut kivoja ihmisiä ympärilleni, jotka ei koe tarvetta hyväksikäyttää mua, eikä potkia päähän (sinun sanojasi lainaten).
Ja jokaikisen ystävän ja rakkaan todellakin haluan säilyttää. Musta he ovat tärkeimpiä asioita mitä ihmisen elämässä voi olla.
Mä uskon, et sussa on kyllä vikaa omissa ihmissuhteissasi ja niiden katkeamisessa. Kaikki kun ei aina voi olla vain sen toisen osapuolen vikaa vaikka sulla niin on tapana väittää. Mut toivottavasti saat joskus uusia kivempia ihmisiä elämääsi!
Sä lähdet ihan väärin puolin käsitteleen asiaa.
"Olen sitä mieltä, että jos ihminen toistuvasti kerää itselleen epäsuotuisia ihmisiä ympärilleen, tällä ihmisellä itsellään on syytä katsoa peiliin. Ei se voi olla enää sattumaa, jos se toistuu useampaan otteeseen."
-Ei niitä ihmisiä, varsinkaan sukulaisia, ole mitenkään ympärille vasiten kerätty. Niitä vaan tulee, eikä ne todellakaan ole välttämättä mitään omia ystäviä. esim. jotain tutun tuttuja joilla ei ole mitään merkitystä.
"Kyllä ihmisillä kerran yleensä on sellainen vaisto, jonka varassa edetä tutustuako johonkin ihmiseen vai ei. Mua ei ainakaan kukaan ole päähän potkinut, enkä ole tähänastisessa elämässäni ainakaan joutunut tossun asemassa olemaan."-
-Juu, mähän en eritellyt mitenkään missä vaiheessa mä poistan sen listalta. Jotkut on poistettu jo n. 10 minuutissa tutustumisesta.
"Olen vain onnellinen siinä mielessä, et oon saanut kivoja ihmisiä ympärilleni, jotka ei koe tarvetta hyväksikäyttää mua, eikä potkia päähän (sinun sanojasi lainaten).
Ja jokaikisen ystävän ja rakkaan todellakin haluan säilyttää. Musta he ovat tärkeimpiä asioita mitä ihmisen elämässä voi olla."
-En usko ollenkaan.
"Mä uskon, et sussa on kyllä vikaa omissa ihmissuhteissasi ja niiden katkeamisessa. Kaikki kun ei aina voi olla vain sen toisen osapuolen vikaa vaikka sulla niin on tapana väittää. Mut toivottavasti saat joskus uusia kivempia ihmisiä elämääsi!"
-Tottakai on! Mähän se katkeamispäätöksen teen, joka kerta, joten mun ansioksi sen katkaisun voi hyvinkin lukea. Niiden vikaa taas on se mitä tekee, jota minä en siis siedä.
Kysymys on siitä kuinka paljon sietää sitä pahaa/paskaa mitä toiset tekee, ja kuinka kauan niiden antaa sitä tehdä. Mulla on hyvinkin pieni toleranssi sen suhteen. Jos näyttää siltä, että mulle tulee negatiivisia tuntemuksia ko. ihmisestä, enemmän kuin katson olevan siedettävissä määrissä, niin poistan sen hyvinkin äkkiä listoilta.
Kiitos vaan kovasti. Olen saanut ja saan vast´edeskin kavereita, ja jotkut niistä kokee listoiltapoistumisen ilon ennemmin tai myöhemmin, ja jotkuu pysyy sillä. Ihan samalla kaavalla kuin tähänkin asti :)
Tuossa kohtaa kun epäilet että mussa ei ole vikaa. Se on juurikin yksi suurimpia syitä siihen miksi toinen poistuu mun listoilta. Hän tekee mulle jotain sellaista, mikä ei ole lähtöisin mitenkään musta enkä ole siihen voinut vaikuttaa. Minä en kovin paljoa siedä paskaa muilta, joiden alkulähde minä en edes ole.
Kuten aina sanon, vastaan vain omista tekosistani, en muiden.
nää jotka sietää ystävien pahat teot,ovat itsekin samanlaisii omille ystäville,kun niitten arvomaailma on hukassa!
Paskaa ei pidä sietää,mutta ei myöskään ite aiheuttaa!
Elämä on liian lyhyt sellaiseen pelleilyyn. Ehkä se on opittukin juttu.En muista esim. vanhempieni koskaan riitaantuneen kenenkään kanssa pitkäaikaisesti. Moikkausvälit vähintään jäävät minun puolestani kaikkiin ihmisiin, myös exiin. Ei mulla ole tietääkseni "entisiä ystäviä". Joistakin vain irtaantuu ja etääntyy jostain syystä hetkeksi ja sitten taas usein lähentyy myöhemmin. Yksi ihminen tulee mieleen, joka ei moikannut noin vuoteen, oli suuttunut jostain baarikeskustelusta tms. Yritin aina moikata häntä, mutta tylynä pysyi. Kun nyt sitten pari päivää sitten tuli oma-aloitteisesti moikkaamaan, yllätyin, miten paljon ilahduin. Musta on tosi raskasta olla huonoissa väleissä kenenkään kanssa.
.
tuntuu välit katkeevan katkaisemattaki.
Muttaku ei kerkiä, niin ei kerkiä..
aika pitkät käämit, mutta kun ne saa poikki...se on soronnoo, ja paras pysyä poissa.
Yksi sellainen ihminen.
jos joku saa sun käämit katkaistua?
helkkariin. Ylen tyynen rauhallinen, viileä, suorastaan jäätä.
Aattelikko kokeilla :)
vois melkein koittaa, ku viime kerralla sä vaivuit ennemminki apatiaan ku annoin menolipun helvettiin
kuin annoit menolipun helvettiin*
oikeita ihmisiä, en virtuaalikansaa.
siis mehän ollaan oikeita ihmisiä, vaikka internetissä kirjoitellaankin
no tuttuja ihmisiä irl *kelpaako*
En polta siltoja takanani,koska ei koskaan tule kenenkään kanssa riitaa.
Asioista voi keskustella riitelemättä :) Pitkää pinnaa se vaatii,mutta kannattaa loppupeleissä:)
sanalliset riidat,vaan teot!
Valmius siihen on olemassa, ja jokaiselle ihmiselle toivoisin samaa. Kaikki ihmiset eivät ole mukavia, osa on jopa toistuvasti kuspäitä ja oman edun tavoittelijoita tms. Eihän tällaiseen mitään valmista kaavaa ole, mutta joskus on joku ihminen esimerkiksi pettänyt luottamuksen niin pahasti, että olen aivan autuaasti "unohtanut" hänet elämästäni. Eksien kanssa ollaan väleissä, he eivät ole niitä luottamuksen pettäjiä koskaan olleet.
Inhimilliset virheet meissä kaikissa tietysti ansaitsevat anteeksiannon ja toivon itsekin sellaisen saavani, mikäli joskus menettelen typerästi. En ole pitkävihaista tyyppiä, mutta osaan kätevästi lakaista perusikävät ihmiset elinpiiristäni pois. Miksi suotta antaisi jonkun rutjakkeen kupata energiaa tai ylipäätänsä olisin toistuvasti sellaisten kanssa tekemisissä? Koen olevani oikeutettu valitsemaan ystäväni ja lähipiirini ihmiset, kuten hekin voivat valita minut. Karua, ehkä. Ehkä ei.
On joitakin asioita mitä en hyväksy ja silloin olen eri mieltä, jos ei käy niin olkoon sitten, enkä saivartele enää sillä asialla. Enimmäkseen olen aika suvaitsevainen mahdollisimman pitkään.
Joitakin on. Ei ole tullut laskettua
kasvetaan luonnollisesti irti toisistaan.
Eri elämäntilanteetkin voivat viedä ystävyksiä erilleen, samoin kuin samat yhdistävät, jep. Harvemmin villiä sinkkuelämää viettävä ymmärtää lapsiperheen elämää elävää. Puheenaiheet ja focukset on vähän eri asioissa suurimman osan valveillaoloajasta...vaikka ymmärtäisikin, niin hieman on vähissä yhteiset tekijät ellei niitä jollain ihmesydeemillä saada ylläpidettyä.
Siltojen polttaminen kertoo mustavalkoisesta suhtautumisesta ihmisiin ja kyvyttömyydestä nähdä itsessä vikaa, ehkäpä jopa sadismista.
Pystyn olemaan väleissä, vaikka minkälaisen ihmisen kanssa, mutta joskus aikaa sitten katkaisin pariin tyyppiin välit kokonaan ihan itsesuojelullisista syistä.
Aika usein sun tekstejä lukiessa herää ihmetys, miten joka käänteeseen on diagnoosia ja sairausluokitusta noin niinku kärkeen heittää aika keposilla perusteilla. Luenko omiani, vai mikä tässä oikein on?
nyt olen innostunut heittlemään, eikä kai siinä mitään pahaakaan ole. Nuo olivat kuitenkin ihan perusjuttuja piirteinä, enkä kirjoittanut kenellekään henkilölle. En ole lukenut ketjun viestejä, joten en tiedä, kosketti viestini jotakuta.
No juu, en niitä ymmärtänytkään ketään koskevaksi tai pahana tässä yhteydessä. Joskus vain ihmetellyt miten keposeen tuntuu napsuvan diagnooseja, itse kun en viitsisi sellaisia tuosta vaan heitellä pelkkien kirjoitusten perusteella, aika monen mt-ongelman diagnosointi kun ammattilaisillakin on hankalaa ja aikaa vievää. Moitteeksi tai pahalla en tarkoittanut kysymystäni, kunhan ihmettelin mistä toi mielenkiinto tolle akselille kumpuaa. Sorppa, jos vaikutin tungettelevalta tms.
Älä kuitenkaan laita mulle diagnoosia tähän perään *vitsivitsi*
;D
saa jäädä omaan pieneen maailmaansa, mutta muuten en polta siltoja takanani.
Ei yhtäkään sellaista ystävää. Mä olen huono olemaan vihainen, tai yleensä suuttumaan niin paljon, että antaisin sen kuulua ja kolista, vielä vaikuttaa väleihin.. Riippuen nyt tietty, miksi suuttuisin, mutta tähän mennessä ei ole tullut vielä mitään niin isoa aihetta suuttua.
Olen muutenkin tosi huono pitämään yhteyttä ihmisiin, ellei kyseessä ole joku joka olis vähän enemmän kuin ystävä. Se ei tarkoita, että olis välit viilentyneet :)
Joo. Jos joku mua liian huonosti kohtelee, kyllä jää entiseksi ystäväksi. Kaunaa tai vihaa en kanna ketään kohtaan, mutta en sitten vain enää halua olla tekemisissä. Simppeliä. Jokaisella on oikeus valita seuransa. Muutama sellainen tyyppi menneisyydestä löytyy: vasta tutustuttuani ihmisiin, jotka pitkällä kokemuksella ja aidolla välittämisellään ovat osoittaneet olevansa ystäviäni, olen tajunnut, että millaisia katkeria ja mauttomiakin mänttejä joskus aikoinaan edes hyväluontoisuuttani ja naiviuttani mukamas ystävinä siedin. Voin moikata epämielyttäviäkin ihmisiä ja tarvittaessa tulla toimeen kenen tahansa kanssa vain ja tottakai - enhän mä käytöstapoja omaamaton ole - jos vain ihmisen lärvin tunnistan, mutta ikuisen varauksen luottamuksen pettäneet jättävät: sellaisia en halua päästää lonkeroillaan elämääni millään tasolla, enkä uhrata sellaisten pohtimiseen oikeastaan ajatustakaan. Elämässäni ovat ne, jotka musta välittävät.
poltan ja en ja moikkaan ja en (oon polttanu ja en ja moikannu ja en), riippuu niin tyypistä ja aiheesta eikä se koske pelkästään kavereita, mahtuu siihen muitaki, perheenjäseniä myöten. jos kuitenki joku tarpeeksi paskasti tekee niin sen muistan joka tapauksessa aina, mitä ikinä sen tyypin kanssa teenki, eikä sitä asiaa toisen parane lähteä enää yrittäänkään ees muuttaa, kaikkein vähiten puhua niinku kaikki ois hyvin tai muuta paskaa. ja esim. töissäki on hankala olla toisen kans niin ettei koko aikana mitään puhuis tms. eli ts. asiavälit saattaa säilyä mutta muuten on joku tietty asia/tietyt asiat rikkoutunu jo kokonaan eikä niille voi enää mitään. joittenki kans sitte tosiaan vaan välit kuihtuu ilman mitään sen suurempia välienselvittelyitä, oli kyseessä sitte teitten erkaneminen tms.. mutta ei kuitenkaan mitään ns. pahaa.
kyllähän meissä jokaisessa on omat virheemme ja se ois typerää mennä jonku toisen pikkuvirheen takia välejä lopullisesti lopettaan jos itekki ois joskus tehny kenties vielä pahemmin.. tää näin niinku sivukommenttina. taas yks aihe jota vois väännellä vaikka koko päivän joten en mieti tätä enää tän enempää.
ei viitsi nähdä moista vaivaa, hän polttaa sillat jo etukäteen !11!!!!
Aikani kattelen ja mainitten kyllä ennen kuin sen teen...
Jep...tuikkaan tuleen...
Niistä silloista ei enää tulla