Onko teillä tunne, että olette hyväksyttyjä juuri sellaisina kuin olette? Riitättekö kumppanillenne omana itsenänne vai pitäisikö teidän olla jotain enemmän?
Miten on?
*****
23189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
..kuulemma hyvin riittoisa... joskus jopa ylitsevuotavakin... =)
...jopa ärsyttävän loppumaton... =)
Tunnen, että läheiseni rakastavat minua juuri tällaisena kuin olen ja se tuntuu sekä hyvältä että helpottavalta.
Kyllä mä riitän miehelleni oikeinkin hyvin (sanojensa mukaan). Tiedän että mies sanoo takuuvarmasti suoraan asiat eikä kuulemma muuttaisi minua mitenkään. Olen hiukan isokokoinen (varsin pitkä ja raamikas, muutama kilo ehkä liikaa), mutta juuri eilen mies tuli takaa halaamaan ja ihmettelemään kuinka pieni olen (hassua :D). Tosin hän huitelee noin kahdessa metrissä eli ei ole mikään pieni kaveri itsekään. Olen kyllä joskus kysynyt että mitä jos muuttaisin itseäni jotenkin tai muuttaisiko hän minua, niin aina vastaus on ei, että olen täydellinen näin. Uskon häntä ja luotan häneen täysin, joten turha epäillä :)
riittäis pelkkä perssiin kehuminenkin silloin tällöin, mutta ei tuo hellittely vielä liiallista ole ollut :)
milloinkaan, pitäis kuulemma olla uskollisempi.
Ja miten uskollisuus määritellään?
On hyväksytty tälläisenaan.
isot saappaat on aina ollu, ja taitaa tulla olemaan.
No ainakin hyvin siedetty. Kai sitä aina voisi muuttumisleikkejä leikkiä jos moiselle tielle suostuisi lähtemään.
Jokaisesta ei voi pitää ja jokaiselle ei tarvitse olla miellyttävä.
sinun omasta kokemuksesta. Koetko sinä olevasi hyväksytty juuri sellaisena, kuin olet? On selvä, ettei kaikkia tarvitse miellyttää ja sitä rataa.
Mutta joskus on vaikea itse saada kaikki ajatuksensa perille, varsinkin jos on ei-niin-yksinkertaisista tunneasioita kysymys. Silloin toiselle ihmiselle voi tulla tunne, että hänessä on jotain vikaa.
riitän itselleni ja teen kaikkeni, että riittäisin läheisille. Tarviiko muuta...
kuinka väsyksis se on. Jos se on oikein väsyksis niin mikään ei riitä, mut jos se on hyvin levännyt niin mua parempaa miestä ei universumissa ole.
Ennen tosin sain hoideltua nämä asiat kuntoon seksillä, mutta sitten tuli vauva....
(hitto! tuo viimeinen lausehan on kuin teinien ehkäisyoppaasta)
Ihmeellistä mutta myöskin tosi surullista nyt kun asiaa ajattelin, sillä jotkut aiemmat kokemukset tietävät meille kertoa, että minun olisi pitänyt olla jotain vähemmän.
Ja joskus olisin voinut olla tietyiltä osin enemmän, mutta taitaapa olla siten jotta nämä "vaatimukset/toiveet" olivat tuolloin enemmänkin rikkoja rokassa.
....riittävän.
Nyt ei ole kumppania mutta mitä edellisiä muistelen, niin kyllä riitän. Siinä vaiheessa kun tuntuu ettei riittäisi, laitan kantapäät yhteen. Samaten tulevan kumppanin kanssa. Sekin lakkaa olemasta kumppani, jos näyttää siltä etten minä riittäisi.
Mä ala pelleileen yhtään, kun mun ei tarvi.
jos se olisikin kiinni ainoastaan omasta riittämättömyyden tunteesta, johon toisella ei olisi osaa, eikä arpaa?
Ongelma on omassa päässä. Tarvii tehdä reality check. Voihan sitä olla mennyt yhteen jonkun semmoisen kanssa joka on mukamas "niin omaa tasoa korkeammalla" että tunne tulee siitä vaikkei tosiaan toinen tekisi mitään.
Siinä sitten täytyy joko terapoida ittensä samalle tasolle, hyväksyä asian tila mukisematta (joka itessään nostaa heti onnellisuus tms. tasoa) tai ottaa ero jolloin ongelma poistuu täydellisesti.
Jokainen ettikööt sen itelleen sopivamman tavan, mutta eroon tuosta tilanteesta tarvis päästä, koska se myrkyttää eka omaa mieltä ja alkaa ennemmin tai myöhemmin tihkuun myös ympäristöön ja sitten seuraa lisää ongelmia.
joo, on ollu sekäettä, väsyttäviä tuommoset "jotain enemmän" -tapaukset.. ja tyhmää jos koittaa mennä mukana eikä tajua/halua tajuta että pitäis lähteä litomaan jos ei omana itsenä riitä, pitää vaan sinnikkäästi koittaa tapella mukana aivan ku se jotain auttaiski ja sitte erota enemmän tai vähemmän riidoissa tai sitte muuten vaan jäähä roikkuun ku ei tiiä mitenkä edetä vai edetäkkö mitenkään. nää on näitä aiheita joita jaksais väännellä koko päivän.
tämmösenään tuo mies mua rakastaa =) Joskus aikoinaan luulin, ettei kukaan varmana siihen kykenisi, mutta onneksi olin väärässä.
oon ainakin riittäny omana ittenäni, vaikka kuulemma oonkin välillä kusipää, mutta niin on naisenikin.