Lue tuosta keskustelu tästä moraalisesta kysymyksestä. Joku on kysynyt siellä, voisiko houkutus voittaa, jos olisi kauan yksin. No, kysymyshän on hyvä kysymys, ja sillähän saa keskustelua aikaan: ihmisen moraalista, inhimillisyydestä, heikkouksista ja vahvuuksista jne. vaikka mistä. Mutta, sitä, kuten kaikkia keskusteluja tuntuu riivaavan tämä, että ei voida puhua omasta puolestaan, ei voida pysyä asiassa eikä etenkään, jos yksikin lisäkysymys kyseenalaistaa. Mutta! Mitä on keskustelu silloin, jos ei voi kysyä mitään?
Siellä leikkii yksi jos toinen ovelaa tai leimaamista: kysyjä ammutaan. Juuri kukaan ei ole aidosti kiinnostunut, miksi ap kirjoittaja kysyy, kukaan ei kysy mitään takaisinpäin, eikä ketään kiinnosta, kun oma puheen vuoronsa ja jos siitä kysyy lisää: saa heti määritelmän ja leiman. Negatiivisen tietenkin ja kysymättä.
Miksi ihmiset eivät osaa pysyä asiassa ja keskustella? Mikä siinä on niin vaikeaa puhua vaan siitä asiasta, ja olla tuomitsematta muita? Eihän tuolla tavalla kukaan voikaan kertoa todellisia ajatuksiaan tai tuntemuksiaan: eikä ne ketään kiinnosta, eihän kukaan kuuntelekaan!
No, kukaan ei voi myöskään esittää eriäviä mielipiteitä tai mitään, koska heti alkaa henk.koht. leimaaminen ja haukkuminen. Näinkö te keskustelette oikeassakin elämässä? Näinkö te keskustelitte silloin, kun teillä ehkä oli vielä se parisuhde?
(Luuletteko, että osasyy siihen, ettei sitä parisuhdetta ole, voisi olla siinä, että jos on kiinnostunut vain itsestään ja omasta navastaan, sekä huutaa vaan omaansa, eikä kuuuntele toista, erilaisuutta, ei hyväksy, leimaa, haukkuu... Että oikein kukaan ei siinä halua olla ja jääkin yksin?)
Hassua on, että kuitenkin sieltä välittyy "empatia muita kohtaan" eli siis vastaajat ovat kyllä olevinaan kovinkin ymmärtäväisiä ja empaattisia (perustelevat valintojaan empatialla ja epäitsekkyydellä): niin kauan kun mielipide on sama, ilmeisesti, tai siis: he luulevat sen olevan sama. Heti jos heidät kyseenalaistetaan loppuu empaattisuus :D
Mutta. Mitä jos se on vaan helpolla pääsemistä: halutaan ottaa se empaattisuus, missä ei tarvitse miettiä eikä kyseenalaistaa mitään? Halutaan olla turvassa, ettei minun arvojani kyseenalaisteta: onko ne todella niin huteralla pohjalla?
Vai kertooko hyökkäys puolustuksesta, että todellisuudessa kaikki ne pyhät ja ehdottomat vastaukset ovatkin naamaria ja näytelmää, todellisuudessa jokainen tarttuisi tilaisuuteen ja asia houkuttelisi: mahdollisuutta vaan ei ole, ja siksi yritetään rääpiä asia rikki?
Siellä leikkii yksi jos toinen ovelaa tai leimaamista: kysyjä ammutaan. Juuri kukaan ei ole aidosti kiinnostunut, miksi ap kirjoittaja kysyy, kukaan ei kysy mitään takaisinpäin, eikä ketään kiinnosta, kun oma puheen vuoronsa ja jos siitä kysyy lisää: saa heti määritelmän ja leiman. Negatiivisen tietenkin ja kysymättä.
Miksi ihmiset eivät osaa pysyä asiassa ja keskustella? Mikä siinä on niin vaikeaa puhua vaan siitä asiasta, ja olla tuomitsematta muita? Eihän tuolla tavalla kukaan voikaan kertoa todellisia ajatuksiaan tai tuntemuksiaan: eikä ne ketään kiinnosta, eihän kukaan kuuntelekaan!
No, kukaan ei voi myöskään esittää eriäviä mielipiteitä tai mitään, koska heti alkaa henk.koht. leimaaminen ja haukkuminen. Näinkö te keskustelette oikeassakin elämässä? Näinkö te keskustelitte silloin, kun teillä ehkä oli vielä se parisuhde?
(Luuletteko, että osasyy siihen, ettei sitä parisuhdetta ole, voisi olla siinä, että jos on kiinnostunut vain itsestään ja omasta navastaan, sekä huutaa vaan omaansa, eikä kuuuntele toista, erilaisuutta, ei hyväksy, leimaa, haukkuu... Että oikein kukaan ei siinä halua olla ja jääkin yksin?)
Hassua on, että kuitenkin sieltä välittyy "empatia muita kohtaan" eli siis vastaajat ovat kyllä olevinaan kovinkin ymmärtäväisiä ja empaattisia (perustelevat valintojaan empatialla ja epäitsekkyydellä): niin kauan kun mielipide on sama, ilmeisesti, tai siis: he luulevat sen olevan sama. Heti jos heidät kyseenalaistetaan loppuu empaattisuus :D
Mutta. Mitä jos se on vaan helpolla pääsemistä: halutaan ottaa se empaattisuus, missä ei tarvitse miettiä eikä kyseenalaistaa mitään? Halutaan olla turvassa, ettei minun arvojani kyseenalaisteta: onko ne todella niin huteralla pohjalla?
Vai kertooko hyökkäys puolustuksesta, että todellisuudessa kaikki ne pyhät ja ehdottomat vastaukset ovatkin naamaria ja näytelmää, todellisuudessa jokainen tarttuisi tilaisuuteen ja asia houkuttelisi: mahdollisuutta vaan ei ole, ja siksi yritetään rääpiä asia rikki?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei vaan! Asiahan näyttää olevan niin, että riippuu "keskustelun" aiheesta, osaavatko ihmiset keskustella.
Esim. jossain kukkienhoito- yms palstalla mielipiteitä vaihdetaan asiallisesti.
Valitettavasti kaikki parisuhteisiin liittyvät aiheet, jotka henk. kohtaisesti minua kiinnostavat ovat keskustelemisesta kaukana.
En yhtään ihmettele, että parisuhteet eivät onnistu.
Eiväthän ihmiset osaa keskustella!
Njoo. Varsinkin suuria tunteita herättävistä aiheista harvemmin pystytään keskustelemaan täysin objektiivisesti. Mainitsemassasi keskustelussa alkuperäiselläkin kysyjällä oli selvästi oma kanta asiaan ja hän yritti sitä kovasti puolustella. Tosin hän ei sitä missään vaiheessa voinut suoraan sanoa, vaan verhosi sen kaikenlaisten muiden kantoja kyseenalaistavien kysymysten taakse, jolloin pystyi aina helposti sanomaan että "enhän minä niin sanonut, kysyin vain.". Sellaistenkin kanssa on vähän rasittavaa keskustella jotka eivät suoraan sano omaa kantaansa, mutta vaativat silti muilta syvällisiä kannanottoja ja perusteluita.
...ainakaan täällä S24-palstoilla suuri osa porukasta ei todennäköisesti edes ymmärrä lukemaansa, osa ei edes viitsi lukea koko tekstiä, vaan tarttuvat muutamaan sanaan jotta saavat riidan aikaiseksi. Katkeria ihmisiä, jotka yrittävät täällä päteä. Ja tietysti kyvyttömyys hyväksyä mitään muuta kuin se oma totuus. Nämä ihmiset ovat varmasti eläneet koko elämänsä menemällä putkea pitkin eteenpäin, eivätkä edes osaa ajatella että muutakin voisi olla. he pelkäävät, että muunlaisillakin elämäntavoilla voi elää onnellisesti ja hyökkäävät siksi.
Asialliseen aloitukseen vastaaminen hyökkäämällä on vain sivistyksen puutetta. Jos ei ole järkevää sanottavaa niin heidän kannattaisi jättää kirjoittamatta ja jättää keskustelu niille jotka sen osaavat. Aggressiiviseen tai vittuilevaan aloitukseen vastaaminen vittuilemalla on sitten eri asia.
ei asiat keskustelemalla ratkea, teot ratkaisevat.
Turha yrittää
Kuka määrittää sen mikä on oikea tapa keskustella?
Itse olen ainakin sitä mieltä että keskustelu pohjautuu omiin mielipiteisiin ja kokemuksiin.
Vai pitäisikö keskustelu olla jonkun toisen mielipiteistä kertomista? Jotain mitä luit kenties lehdestä aamulla, tai jonkun kuuluisan filosofin pohdintoja?
Miten voit keskustella, jos et voi puhua omasta puolestasi, omia mielipiteitäsi?
Mikä on absoluuttisen oikea tapa keskustella?